Koti Artikkelit Pohjoismainen Vastarintaliike Suomessa 10 vuotta!

Pohjoismainen Vastarintaliike Suomessa 10 vuotta!

27

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen suomalainen osasto täyttää tänä syksynä 10 vuotta. Onkin sopiva hetki peilata järjestön historiaa nykyhetkeen ja selvittää, kuinka suomalainen yhteiskunta sekä kansallissosialistinen liike ovat muuttuneet ja kehittyneet 2008–2018.

Turku 2018.

Kun Vastarintaliike perustettiin Suomeen 2008, ei maassamme ollut ensimmäistäkään katuaktivismia järjestävää kansallismielistä ryhmää. Kenttä oli pirstoutunut paikallisiin ystäväpiireihin, julkisuudelta piilossa toimiviin alakulttuureihin sekä heikkolevikkisiin Internet-julkaisuihin. Vaikka suomalaiset kansallismieliset julkaisivatkin silloin tällöin esimerkiksi aatteellisia kirjoja tai musiikkiäänitteitä, oli aktivismi poikkeus eikä sääntö. Samaan aikaan väestönvaihtoon johtava maahanmuuttopolitiikka kuitenkin loi pinnan alla jännitteitä ja turhautumista – kasvava joukko suomalaisia tahtoi viedä maahanmuuttovastaisen protestin kaduille.

Yhtenäisen aatteellisen järjestön rakentaminen ja ylläpitäminen vihamielisessä poliittisessa ympäristössä eivät ole helppoja tehtäviä, kuten muutamat vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä perustetut ”kansanliikkeet” sittemmin huomasivat. Kymmenen vuotta sitten eri puolilla Suomea asui täysin erilaisista taustoista ponnistavia kansallismielisiä, jotka kutsuivat aatettaan erilaisin nimin. Ei ollut konsensusta siitä, tulisiko esimerkiksi rotu- ja juutalaiskysymyksiä tunnustaa lainkaan. Teorioita toimivasta poliittisesta järjestäytymisestä sekä aatteen markkinoinnista oli varmasti yhtä monta kuin oli radikaalia kansallismielistäkin. Kansallismielisten hajaannus hyödytti poliittista eliittiä, sillä vain määrätietoinen, tinkimätön ja yhtenäinen liike voi horjuttaa vallanpitäjien asemaa.

Kun Vastarintaliike päätettiin perustaa, muodosti aatteellisen ja toiminnallisen kentän valtava hajaannus siis merkittävän riskin siitä, että uusi järjestö tulisi kaatumaan sisäisiin ristiriitoihin. Järjestöön liittyneiden aktivistien sekä tukijoiden pyyteettömän ja uhrautuvan työn ansiosta näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka Vastarintaliikkeen linja yllätti radikalismillaan kaikki järjestön perustamista sivusta seuranneet kansallismieliset, rakensimme kovalla työllä ja uhmakkaalla asenteella Suomeen verevän kansallissosialistisen liikkeen, jota kansanpetturieliitti alkoi hallitusta ja poliisijohtoa myöten pian pelätä.

Merkkinä siitä, että Vastarintaliike on Suomen ainut todellinen oppositiovoima, Poliisihallitus on Suomen pääministerin ja presidentin tuella pyrkinyt kieltämään Vastarintaliikkeen kahden kuluneen vuoden aikana. Suojelupoliisi on kuitenkin joutunut myöntämään, että kielto-oikeudenkäynneistä huolimatta järjestö on jatkanut tasaista kasvuaan vuosi vuodelta. 2017 Suojelupoliisi paljasti MTV:n haastattelussa järjestön kieltohankkeen todellisen syyn – Vastarintaliikkeen poikkeuksellisen järjestäytyneen ja koulutetun jäsenpohjan:

”[Suojelupoliisin erityistutkija Tommi] Partanen katsoo, että PVL [Pohjoismainen Vastarintaliike] on poikkeuksellinen suomalainen ääriliike, koska se on pysynyt elinvoimaisena liki 10 vuotta, kun yleensä vastaavien järjestöjen elinkaari on pari vuotta.

– – Supon arvion mukaan jäseniä voisi kuvailla keskiluokkaisiksi, perheellisiksi ja työssäkäyviksi miehiksi. Jäsenistön keski-ikä on Supon mukaan noin 30 vuotta.

– – Perinteisiin rasistisiin skinhead-kerhoihin verrattuna PVL:n jäsenistö on koulutetumpaa, ja heillä on vähemmän rikollista entisyyttä.”

Juuri laadukas ja omistautunut jäsenpohja onkin ollut Vastarintaliikkeen valtti verrattuna sen kilpailijoihin ja vastustajiin. 2013 vuosikertomuksessamme kuvailimme periaatettamme seuraavasti: ”Nuorten radikaalien rinnalla työskentelevät elämää nähneet yrittäjät ja monet muut median luomiin stereotypioihin sopimattomat kansallismieliset. Tarvitsemme kaikenlaisia suomalaisia, sillä järjestötyö ei ole ainoastaan kaduilla edustamista ja propagandaa, vaan koulutusta, urheilua, auttamista, suhteiden luomista, keskustelua ja ruohonjuuritason vaikuttamista.”

Sisäministeri Paula Risikko A-Studiossa.

Yhteiskunnallinen rappio radikalisoi kansaa

Kymmenessä vuodessa ympäröivä yhteiskunta on muuttunut ratkaisevasti. Valtion velka- ja pakolaiskriisit ovat vieraannuttaneet valtavan osan väestöstä, joka vielä 2000-luvun alussa saattoi luulla, että poliittinen, kulttuurillinen ja taloudellinen eliitti vaalii tavallisten suomalaisten etua. Mitä useampi suomalainen menettää työnsä, terveytensä ja vapautensa rikollisten pankkiirien tai maahantunkeutujien ansiosta, sitä lähempänä yhteiskunta on vallanvaihtoa. Tämän vuoksi Vastarintaliike yritetäänkin nyt kieltää.

Myös Vastarintaliikkeen kieltohanke itsessään on radikalisoinut Suomen kansallismielisiä, kuten asiantuntijat ovat myöntäneet. Poliisi ei ole aiemmin yrittänytkään kieltää esimerkiksi niin sanottuja prosenttijengejä, joiden jäseniä on tuomittu järjestäytyneestä huumekaupasta ja jopa kerhotiloissa suoritetuista paloittelumurhista ja raiskauksista. Poliisihallituksen viesti suomalaisille siis on, että huumeet ja paloittelumurhatkin ovat toivottavampaa kuin järjestäytynyt poliittinen isänmaallisuus.

Ensimmäinen oikeudenkäynti käräjillä järjestettiin Suomen ”itsenäisyyden” 100-vuotisjuhlavuonna 2017. Ironista kyllä, samana vuonna myös islamistiterrorismi sekä ensimmäinen maahantunkeutujien perustama rikollisjengi (Satudarah) rantautuivat Suomeen. Poliittinen eliitti paljasti mädät arvonsa hyökkäämällä kansallismielisiä vastaan ja jättämällä rikolliset sekä terroristit rauhaan. Oikeusmurha ei kuitenkaan ole säikäyttänyt vaan sen sijaan motivoinut itsenäisyysmielisiä suomalaisia.

Janne Moilanen.

Käräjäoikeuden kieltopäätöksestä huolimatta itsenäisyyspäivänä 2017 Helsingissä järjestettiin kansallissosialistinen Kohti vapautta! -mielenosoitus, johon Vastarintaliike osallistui näyttävästi. Kyseessä oli Suomen sotienjälkeisen historian suurin kansallissosialistinen marssi. Tilaisuudessa puheen pitänyt Janne Moilanen totesi:

”Marssimme tänään kunniakkaassa seurassa, osana suojeluskuntien, lottien, IKL:n, Lapuan liikkeen, Akateemisen Karjala-Seuran, Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön, Rintamamiesliiton, Heimosoturien ja muiden kiellettyjen isänmaallisten järjestöjen jatkumoa.

Ulkomaalaiselle rahalle huoraavat poliitikot yrittivät tukahduttaa ne, mutta 100-vuotiaan Suomen syntymäpäivänä niiden liekki palaa jälleen kirkkaana!”

Samana päivänä järjestettiin myös 612-itsenäisyyskulkue. Vastarintaliike oli aloitteellinen 612-soihtukulkueperinteen rakentamisessa jo vuonna 2014. Kolmessa vuodessa 612:n osallistujamäärä kasvoi vajaaseen 4 000 ihmiseen. Kohti vapautta! -mielenosoitukset ovat myös kasvaneet vuosi vuodelta. Avoimen kansallissosialistisessa marssissa oli osallistujia heti yhtä paljon kuin poliittisesti sitoutumattomassa 612:ssa soihtukulkueen alkuvuosina, mikä kuvastaa hyvin radikaalin kansallissosialismin yleistymistä Suomessa.

2014 Vastarintaliike toi Suomeen myös katupartioperinteen, joka levisi pian maan kaikkiin kolkkiin ja useisiin järjestöihin. Kun vielä 10 vuotta sitten Suomessa katutoiminnan monopoli oli käytännössä kokonaan vallanpitäjillä sekä marxistisella valeoppositiolla, ovat voimasuhteet viime vuosina kääntyneet päälaelleen. Katupartioiden ja marssiperinteiden syntyä kuitenkin edellytti vuosien pohjatyö, jota Vastarintaliikkeen paikallisryhmät tekivät kaikkialla pääkaupunkiseudulta aina maakuntien pienkyliin.

Yhteiskunnallinen muutos katutasolla on ollut niin merkittävä, ettei Poliisihallitus eikä yksikään oikeusaste kykene perumaan sitä, vaikka Vastarintaliikkeen symbolit ja järjestöhierarkia yritetäänkin virallisesti julistaa laittomiksi. Kansallissosialistien saavutukset tulevat elämään ja voimistumaan.

Itsenäisyyspäivä 2016.
612-soihtukulkue.

Aktiivisempi kuin koskaan

Katupolitiikan ohella olemme vaikuttaneet suomalaiseen poliittiseen keskustelukulttuuriin niin voimakkaasti, että valtaosa hovioikeuden kieltopäätöksen perusteista koski nimenomaisesti toimitus- ja julkaisutyötämme.

Olemme pyrkineet siirtämään sallitun keskustelukulttuurin niin sanottua Overtonin ikkunaa mahdollisimman voimakkaasti kohti kansallissosialismia. Tahdomme valtavirtaistaa kulttuurin, jossa yhä useampi suomalainen uskaltaa puhua avoimesti paitsi maahanmuuton ongelmista myös rotueroista sekä taistelusta sionismia, kansainvälistä finanssikapitalismia ja esimerkiksi perhearvot romuttavaa homolobbausta vastaan.

Vaikuttaaksemme suomalaiseen keskusteluilmapiiriin olemmekin julkaisseet 2008–2018 suuren määrän ideologia kirjoja, lehtiä, propagandamateriaalia sekä pamfletteja. Näkyvin osa toimitustyötämme on verkkojulkaisu Kansallinen Vastarinta, joka on moninkertaistanut niin julkaisujensa kuin lukijoidensakin määrän.

Syksyllä 2012 Kansallinen Vastarinta julkaisi 25–30 uutista kuukaudessa, kun taas vuonna 2018 määrä oli noussut noin 230–240 uutiseen. Samalla aikavälillä artikkeleiden määrä kasvoi noin kymmenestä kuukaudessa vajaaseen kolmeenkymmeneen. Vuotuinen kommenttien määrä sivuilla puolestaan kasvoi aikavälillä vajaasta tuhannesta yli viiteentoista tuhanteen.

2013 Kansallinen Vastarinta julkaisi yhteensä 130 aktivismiraporttia, mutta vuonna 2018 oli jo syksyyn mennessä julkaistu reilusti yli 500 raporttia. Kieltoyrityksistä huolimatta kansallissosialismi voi Suomessa paremmin kuin kertaakaan lähihistoriassa. Olemme aktiivisempia kuin koskaan!

Kuinka kaikki alkoi?

Kun Vastarintaliike perustettiin 2008, suurella osalla sen aktivisteista ja jäsenistä ei ollut lainkaan aiempaa taustaa poliittisessa toiminnassa. Monet olivat karttaneet vanhoja järjestöjä ja puolueita niiden aatteellisen sekä toiminnallisen hampaattomuuden vuoksi. Vastarintaliike oli monien silmissä ensimmäinen uskottava järjestö; kansainvälistä liikehdintää seuranneet tunsivat jo 10 vuotta aiemmin Ruotsissa perustetun Vastarintaliikkeen tinkimättömän maineen.

Perustamista seuranneina vuosina järjestön ja paikallisryhmien johtoon valikoitui väkeä vaihtelevilla taustoilla; osa oli liittynyt mukaan heti täysi-ikäistyttyään ilman merkittäviä kontakteja. Toisaalta mukana oli myös kokeneita kansallissosialisteja, jotka olivat vuosien ajan pitäneet yhteyttä Pohjoismaiden ja Euroopan kansallismielisiin liikkeisiin. Aktivistit pyrkivätkin oppimaan mahdollisimman paljon muilta eurooppalaisjärjestöiltä, jotta Vastarintaliikkeen kehittäminen Suomessa olisi tehokasta.

Tärkeintä tukea järjestö sai perustamiselle luonnollisesti Ruotsista, jossa sijaitsi Vastarintaliikkeen ensimmäinen kansallinen osasto. 2016 paikallisjärjestöjen nimet muutettiinkin esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan Vastarintaliikkeistä yhdeksi Pohjoismaiseksi Vastarintaliikkeeksi alleviivaamaan sitä, että olemme osa samaa järjestöä.

Pohjoismainen yhteistyö on osoittautunut erittäin toimivaksi, sillä suomalaiset kansallissosialistit oppivat länsinaapureiltaan toimintakulttuurin, jonka ansiosta Vastarintaliike on kyennyt selviytymään ja kasvamaan Ruotsissa samalla, kun kaikki sen kilpailijat ovat yksi toisensa jälkeen kuolleet. Sama ilmiö on toistunut Suomessa.

Vastarintaliike tekee yhteistyötä Euroopan radikaalien kansallismielisten kanssa. Kuva Saksan Tag der deutschen Zukunft -marssilta 2014.

Paikallisten aktivistiryhmien toiminta käynnistyi muutamia kuukausia Suomen-järjestön perustamisen jälkeen keväällä 2009. Helsinkiin, Ouluun ja Turkuun perustetut ryhmät ryhtyivät tekemään järjestöä tunnetuksi levittämällä mainosmateriaalia katukuvaan, minkä lisäksi Kansallinen Vastarinta aloitti toimitustyön verkossa. Useilla muillakin paikkakunnilla käynnistyi samaan aikaan pienimuotoisempi toiminta.

Julisteiden ja tarrojen kiinnittäminen julkisille paikoille osoittautui sopivaksi tavaksi rekrytoida uusia ihmisiä mukaan toimintaan: aktivismi oli matalariskistä ja tarjosi helpon rutiinin, jonka ympärille paikallisryhmää voitiin alkaa pystyttää. Myöhemmin saman perusrutiinin ympärille kyettiin rakentamaan esimerkiksi itsepuolustus- ja selviytymisharjoituksia, opintopiirejä, tietoturvakursseja, mediatoimintaa sekä julkista katuaktivismia. Kaikki alkoi kuitenkin matalan kynnyksen perusaktivismista.

Sanomalehti Kaleva noteerasi Vastarintaliikkeen pian sen perustamisen jälkeen, ja kesään mennessä aktivismi oli pantu merkille useiden kaupunkien medioissa. Kevään ja kesän aikana tehty rekrytointi- ja propagandatyö huipentuikin ensimmäisiin Aktivistipäiviin, jotka järjestettiin Varsinais-Suomessa syksyllä 2009. Tapahtumassa eri kaupunkien aktivistit tapasivat ensimmäistä kertaa.

Aktivistipäivistä kehittyi usean vuoden ajaksi Vastarintaliikkeen merkittävin vuotuinen perinne, jossa kansallissosialistit kokoontuivat tutustumaan toisiinsa, kouluttautumaan ja suunnittelemaan toimintaa. Myöhemmin tapahtuman nimeksi vaihdettiin Tulevaisuuspäivät, millä tahdottiin viestiä tilaisuuden avoimuutta myös Vastarintaliikkeestä kiinnostuneille ulkopuolisille.

2009 syksyllä useita uusia suomalaisia aktivisteja matkusti ensimmäistä kertaa Tukholmaan Vastarintaliikkeen järjestämälle karoliinimarssille, jonka teema juhlisti naapurikansojen historiallista yhteistyötä. Kesällä 2010 Oulun aktivistiryhmä järjesti yhdessä pohjoisruotsalaisten tovereiden kanssa katuaktivismia Tornion ja Haaparannan alueilla. Joulukuussa 2010 Vastarintaliike järjesti ensimmäisen Helsingin-katuaktivisminsa. Tästä alkoi julkinen kansallissosialistinen toiminta Suomessa.

Karoliinimarssi 2009 oli monille suomalaisille ensimmäinen kosketus katuaktivismiin.

Hajaannuksesta yhtenäisyyteen

Liikkeen alkuvuodet 2008–2012 olivat paitsi kasvun ja opiskelun myös hajaannuksen aikaa. Syy tähän oli järjestön ensimmäinen puheenjohtaja Henrik Holappa (nykyään Esa Holappa), jonka johtoasema oli lähinnä nimellinen. Vaikka Holapalla oli järjestön synnyn kannalta tärkeitä kansainvälisiä yhteyksiä, ei hän kyennyt motivoimaan aktivisteja eikä organisoimaan toimintaa.

Koska liikkeen syntyvuosina vastuu käytännön työstä siirtyikin Holapalta epävirallisesti yksittäisille aktivisteille eri kaupunkeihin, oli johdonmukainen kehitys mahdotonta. Järjestön sisällä ei käyty tarpeeksi läpinäkyvää vuoropuhelua ja suunnittelua, mikä johti siihen, että valtava määrä potentiaalia valui hukkaan.

Holappa itse puolestaan katkeroitui auktoriteettiongelmista ja riitaantui useiden ihmisten kanssa. Holapan ongelmat kasaantuivat, kun hän yritti rahastaa kansallismielistä liikettä Fenrir Förlag -kirjakaupallaan. Hän otti tovereiltaan velkaa pystyttääkseen yrityksen, jota hän johti yhtä edesvastuuttomasti kuin Vastarintaliikettä. Kun kirjakauppa ajautui väistämättömiin talousongelmiin, jätti Holappa velkansa maksamatta ja ”pelastautui” puukottamalla kansallismielisiä selkään ryhtyen poliisin ja median suojelemaksi ”rasisminvastaiseksi” saarnamieheksi.

Vaikka katastrofin ainekset olivat alkuvuosina kasassa, onnistui järjestö silti voimistumaan ja kehittymään paikallisryhmien oma-aloitteisuuden vuoksi. Aktivistit, jäsenet ja tukijäsenet järjestivät yhteisiä kokouksia, joissa rakennettiin uutta pohjaa suomalaiselle kansallissosialismille. Ryhmät toteuttivat aktivismia, suunnittelivat propagandaa ja opiskelivat laajasti toiminnan kannalta tärkeitä teemoja – itsepuolustustaitoja, sissimarkkinointia, lainsäädäntöä, ensiapua, poliisin pakkokeinoja, kansantaloutta, vallankumouksellisten järjestöjen historiaa, rotukysymystä ja niin edelleen.

Hajaannus loppui 2012, kun Vastarintaliikkeen uudeksi puheenjohtajaksi nimitettiin Oulun aktivistiryhmää ohjannut ja Kansallista Vastarintaa päätoimittanut Juuso Tahvanainen. Hän asetti Vastarintaliikkeelle joukon lyhyen aikavälin tavoitteita, joilla järjestön resurssit oli valjastettava tehokkaaseen käyttöön.

Ensiksi toimintaa ja ideologiaa täytyi alkaa suunnitella yhdenmukaisesti ja aktivistien kannalta läpinäkyvästi valtakunnallisella tasolla. Toiseksi Vastarintaliikkeen täytyi alkaa toimia näkyvämmin kaduilla, jotta järjestö voisi vahvistua. Kolmanneksi toiminnasta tuli tehdä visuaalisempaa ja mielenkiintoisempaa erilaisten brändien, kuten Suomalaisavun, kampanjoiden sekä Bellum-urheilukonseptin avulla. Neljänneksi Vastarintaliikkeen täytyi varautua järjestöä vastaan kohdistuviin hyökkäyksiin selvittämällä väkivaltaan taipuvaisten vastustajien henkilöllisyydet.

Suomalaisapu, brändätty urheilutoiminta ja myöhemmin tapahtunut järjestön kaupan merkittävä laajentaminen heijastavat liikkeen pitkän aikavälin strategiaa rakentaa niin sanottu vastarintayhteiskunta. Koska kansallissosialistit eivät voi olla riippuvaisia vihamielisen eliitin rakentamista instituutioista, kulttuurista ja elinkeinoista, rakentaa Vastarintaliike rinnakkaisyhteiskuntaa, joka voi lopulta korvata nykyisen korruptoituneen yhteiskunnan.

Inspiraatiota strategialle on haettu lukuisilta eri puolilla maailmaa toimivilta ja menestyneiltä vallankumouksellisilta liikkeiltä. Vastarintaliikkeen strateginen julkilausuma onkin:

”Lyhyen aikavälin tavoitteemme on perustaa aktivistiryhmiä eri puolille Suomea kouluttaaksemme mahdollisimman laadukkaan ja toimintakykyisen joukon isänmaallisia kansalaisvaikuttajia. Lisäksi tahdomme vaikuttaa maan poliittiseen ilmapiiriin julkisella eliittiä painostavalla toiminnalla, kuten esimerkiksi Lapuan liike teki 1930-luvulla.

Pitkän aikavälin tavoitteemme on rakentaa Suomeen kansallismielinen rinnakkaisyhteiskunta (vastarintayhteiskunta), joka pystyy lopulta korvaamaan itsenäisyytemme myyneen hallituksen. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä korvataan kokonaan uudella.”

Edessä Juuso Tahvanainen. Jyväskylä 2012.

Laatu ennen määrää

Järjestön näkyvyys Suomen kaduilla ja mediassa kasvoikin nopeasti uudistusten vuoksi. Syyskuussa 2012 liike järjesti ensimmäisen julkisen marssinsa lippuineen, banderolleineen ja megafoneineen Jyväskylän keskustassa. Tapahtuma merkitsi kokonaan uutta sivua Vastarintaliikkeen historiassa ja helpotti uusien jäsenten rekrytointia.

Pyrkimys näkyvyyteen ja kasvuun ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että järjestö olisi löyhentänyt aktivisteille ja jäsenille osoitettuja vaatimuksia. Uusia jäseniä värvätessään Vastarintaliike asettaa aina laadun määrän yläpuolelle. Aktivisteille asetettavista vaatimuksista voi lukea Vastarintaliikkeen käsikirjasta TÄÄLTÄ.

Aktivisteilta vaaditaan säännöllistä toimintaa, kunniallista käytöstä sekä uskollisuutta liikkeelle myös vaikeina aikoina. Tietojen antaminen poliisille on kiellettyä. Lisäksi järjestöllä on nollatoleranssi muun muassa puolison pettämiselle ja huumeille. Koska aktivistit sitoutuvat uskollisesti järjestön sääntöihin, järjestö vastavuoroisesti tukee aktivisteja myös vaikeina aikoina, vaikka nämä joutuisivatkin esimerkiksi valtamedian tai poliisin perusteettomien hyökkäysten kohteiksi. Järjestö ei hanki julkisuudessa irtopisteitä kääntämällä selkäänsä aktivisteilleen. Ehdoton molempiin suuntiin pätevä lojaliteetti onkin ollut Vastarintaliikkeelle aina valtava kilpailuetu.

(Syksyllä 2018 Helsingin yliopiston paljon huomiota herättäneessä julkaisussa ”Ulkoparlamentaarinen äärioikeistolaisliikehdintä ja maahanmuuttovastaisuus 2010-luvun Suomessa” yritettiin kyseenalaistaa järjestön huumevastaisuus viittaamalla Norjassa 2014 suoritettuun kotietsintään. Julkaisu referoi äärivasemmiston perustamaa Expo-nimistä lobbausjärjestöä, jonka tuottaman valeuutisen mukaan Norjan Vastarintaliikkeen ”edustajalta” olisi löydetty kannabista. Todellisuudessa henkilö ei ollut koskaan kuulunut Vastarintaliikkeeseen, joten väite oli vihollispropagandaa.)

Vuoden aktivistin palkitsemistilaisuus aktivistipäivillä 2014.

Tiukka jäsenseula on johtanut useisiin hylättyihin jäsenhakemuksiin sekä muutamiin erottamisiin, minkä vuoksi Vastarintaliikkeen kasvu on ollut tasaista eikä eksponentiaalista. Nopean kasvun uhraaminen on kuitenkin osoittautunut ainoaksi tavaksi rakentaa pitkäkestoista toimintaa, joka ei ole riippuvaista esimerkiksi muutaman kuukauden kestävistä pakolaiskriiseistä tai maahanmuuttajarikollisuuskohuista. 2016 kuvasimme strategiaamme seuraavasti:

”2015 syksyllä ryöpsähtäneen elintasopakolaiskriisin vuoksi vuoden 2016 alussa Suomen katukuvaan ilmestyi valtava määrä erilaisia uusia kansallismielisiä ryhmiä. Ne syntyivät usein spontaanina vastineena uutisille maahantunkeutujien silmittömästä väkivallasta suomalaisia vastaan. Uusien kansallismielisten ryhmien synty oli positiivinen ilmiö, sillä vuodentakaiset tapahtumat osoittivat, että tosipaikan tullen suomalaiset ovat valmiita jalkautumaan ongelmien juurille ja valitsemaan suoran toiminnan edustuksellisen ’demokratian’ sijaan.

Myös Suomen poliisi ja valtamedia huomasivat, että rehellinen uutisointi maahanmuuton seurauksista oli kiivasta vauhtia valtavirtaistamassa kansallismielisen katuliikkeen, jonka kaltaista Suomessa ei ole sitten Lapuan liikkeen päivien nähty.

– – Kuten monet osasivat kuitenkin odottaa, yhteiskunnallisen ilmapiirin kuumentuessa poliisi ja tiedotusvälineet päättivät tappaa mielenosoituksia ympäröineen hypen lopettamalla siirtolaiskriisistä ja ’turvapaikanhakijoiden’ rikoksista kertovan uutisoinnin käytännössä kokonaan. Kaikki rationaaliset suomalaiset toki tiedostivat, että viime syksynä alkanut monikulttuurinen seksuaali- ja väkivaltarikosten epidemia jatkui myös vuonna 2016, vaikka Suomeen saapuneiden siirtolaisten hyökkäyksistä ei yhtäkkiä enää kirjoiteltukaan lehdissä.

– – Ympäri Suomea kevään ja alkukesän aikana kulkeneet huhut saivat vahvistuksen, kun Savon Sanomat uutisoi 6. heinäkuuta, että seksuaalinen ahdistelu Suomessa on kolminkertaistunut siirtolaiskriisin myötä! Poliisi myönsikin jo viime lokakuussa, että valtakunnallinen määräys kieltää viranomaisia tiedottamasta maahanmuuttajarikollisuudesta. Ruotsissa on täysin sama käytäntö.

Vaikka raiskausten määrä nousisi siis satoja prosentteja muutamassa kuukaudessa, emme voi luottaa siihen, että suuret mielenosoitukset ja yksinkertaisten iskulauseiden vetovoima tulisivat jatkumaan ikuisesti. Media, poliitikot ja poliisi kykenevät kontrolloimaan valtaosaa suomalaisista edelleen erittäin tehokkaasti pimittämällä poliittisesti tulenarat uutiset.

– – Koska uutisointi kärjistyvistä rikostilastoista lakkasi, menettivät useiden kaupunkien katupartio- ja mielenosoitusliikkeet nopeasti polttoaineensa. Me Vastarintaliikkeessä olemme kuitenkin rakentaneet monipuolisen toiminnallisen ja poliittisen pohjan, joten aktiivisuutemme ja kasvumme eivät kärsineet lainkaan, vaikka valtamedia kykenikin piilottamaan valtaosan epämieluisista uutisista kansalta. Tämä on tärkeimpiä vahvuuksiamme.”

Hieman ennen siirtolaiskriisin synnyttämää kuohuntaa 2015 Tahvanainen nimitti järjestön seuraavaksi puheenjohtajaksi Pirkanmaan aktivistiryhmää useiden vuosien ajan ohjanneen Antti Niemen. Samalla järjestön rakennetta niin Suomessa kuin pohjoismaisella tasolla uudistettiin valtuustomallin mukaiseksi.

Syy uudistukseen oli yhtäältä kotimaisten viranomaisten menettelyn ja toisaalta Vastarintaliikkeen paikallisryhmien kasvun muuttamassa toimintaympäristössä. Jyväskylässä kesällä 2015 mielenosoituksessa tapahtuneen yhteenoton esitutkinta osoitti, että poliisi pyrki mitä mielikuvituksellisemmin tekosyin asettamaan Vastarintaliikkeen johtavia aktiiveja vastuuseen mitä mielikuvituksellisimmista ”rikoksista” näiden todellisen tai oletetun aseman perusteella. Lisäksi oikeusministeriö teki samana syksynä ”rikollisjärjestöaiheisen” lakiuudistuksen, jonka käytännössä ainut tarkoitus oli vaikeuttaa kansallismielistä järjestötoimintaa. Siirtyminen julkiseen valtuustomalliin teki Vastarintaliikkeen johtajarakenteesta läpinäkyvämmän, minkä uskoimme parantavan järjestön oikeusturvaa.

Niemestä nimitettiin valtuuston puheenjohtaja, sillä hän oli rakentanut Pirkanmaalle suuren, aktiivisen ja erittäin monipuolisesti toimineen ryhmän; toisin sanoen hänellä oli vahvat näytöt käytännön aktivismin järjestämisestä. Niemen puheenjohtajakaudella Vastarintaliike on uudistunut avautumalla entistä enemmän julkisuudelle sekä tekemällä yhteistyötä erilaisten kansallismielisten toimijoiden kanssa. Tämä osoittautui oivaksi strategiaksi, kun useat kansallismieliset liikkeet nousivat Suomen kaduille pakolaiskriisin myötä.

Edessä Antti Niemi. Turku 2018.

Yhteenottoja

Kun media uutisoi Vastarintaliikkeestä, käsittelee kirjoittelu lähes poikkeuksetta muutamia järjestön historiassa sattuneita yhteenottoja. Väkivaltaiset välikohtaukset ovat syntyneet, kun liikkeen poliittiset vastustajat ovat yrittäneet pahoinpidellä järjestön aktivisteja tai esimerkiksi uhkailleet näitä.

Ensimmäinen toiminnan yhteydessä syntynyt välikohtaus tapahtui syksyllä 2010 Helsingin Rastilassa, kun aktivistit ajoivat heitä häirinneet äärivasemmistolaiset pakoon. Häirintä oli suhteellisen maltillista aina vuoteen 2012 asti, jolloin Vastarintaliikkeen yhä näkyvämpi katutoiminta alkoi toden teolla turhauttaa marxisteja.

Äärivasemmisto oli levittänyt julkisuuteen artikkeleita, joiden mukaan ”natsit” on murskattava, kun ”natsiliike” on vielä nuori ja pieni. Otimme uhkauksen vakavasti ja torjuimme sen päättäväisesti. Tiesimme jo etukäteen, että toimintamme tulisi aiheuttamaan porua Vastarintaliikkeen ulkopuolella vaikuttavissa nojatuolinationalisteissa, joille puhtoinen julkisivu on tärkeämpää kuin katujen turvaaminen kansallismielisille.

Vasemmistonuorten jäsenfoorumille kohdistunut tietovuoto osoitti, että valtamediassa ”äärioikeistoasiantuntijana” esiintynyt Dan Koivulaakso oli tovereineen yrittänyt provosoida väkivaltaa Suomen Sisun edustajien kanssa jo ennen Vastarintaliikkeen katutoiminnan alkua. Vuodetuissa viesteissä ehdoteltiin, että Sisun kaltaisia järjestöjä vastaan hyökättäisiin ”taktisella väkivallalla” ja esimerkiksi kaasusumuttimilla. Koska Sisu ei kuitenkaan järjestänyt julkista katuaktivismia, viha suuntautui lopulta Vastarintaliikkeeseen.

Niin sanottua kirjastopuukotusta käsiteltiin Jyväskylässä käräjäoikeudessa 2015. Kuvassa äärivasemmistolaista yleisöä.

Kesän 2012 ja alkutalven 2013 välillä Vastarintaliikettä yritettiinkin provosoida väkivaltaan muun muassa vandalisoimalla erään aktivistin asuntoa, julkaisemalla jäsenten kotiosoitteita, kohdistetuilla tappouhkauksilla sekä aloitteellisella kahakoinnilla kahdessa katutapahtumassa.

Marxistien väkivaltakampanja loppui kuitenkin kuin seinään Jyväskylässä talvella 2013, kun Vastarintaliikkeen aktivistin kimppuun teleskooppipampun kanssa hyökännyt äärivasemmistolainen sai yhden iskun puukosta (1, 2). Mahdollisesti tästä syystä tilanne rauhoittui niin paljon, että yhteenottoa ei syntynyt edes huhtikuussa, kun sekä Vastarintaliike että äärivasemmisto järjestivät Tampereella samaan aikaan tapahtumat. (Vastarintaliike osoitti mieltään kaupungin keskustassa, kun taas äärivasemmisto kokoontui kaupungin laitamille juhlistamaan Britannian ex-pääministeri Margaret Thatcherin kuolemaa.)

Poliittinen eliitti ei ollut tyytyväinen siihen, ettei äärivasemmisto kyennyt pitämään kansallissosialisteja nuhteessa. Sisäministeri Päivi Räsänen julisti, että Vastarintaliikkeen kannattajat ovat Suomen potentiaalisin ”sisäinen turvallisuusuhka”. Todellisuudessa lähes kaikki Vastarintaliikkeen tilaisuudet ovat sujuneet rauhallisesti. Emme kuitenkaan suvaitse ihmisiä, jotka yrittävät hakata tai uhkailla kansallismieliset pois julkisesta tilasta.

Tampere, huhtikuu 2013.

Seuraava suurta mediahuomiota saanut yhteenotto tapahtui Helsingissä syksyllä 2014 Vastarintaliikkeen katupartion yhteydessä. Hyökkäyksen taustalla oli aiemmin samana vuonna perustettu avoimesti poliittisen väkivallan nimiin vannonut äärivasemmistolainen Varisverkosto.

Hyökkäys katupartiota vastaan päättyi nopeasti, kun äärivasemmisto otti vastaan joukon iskuja ja juoksi muutamia sekunteja kestäneen välikohtauksen päätteeksi pakoon. Välittömästi tämän jälkeen Varisverkosto lopetti suoran toiminnan, eikä se enää myöhemmin järjestänyt uusia hyökkäyksiä. Nykyään ryhmä julkaisee sen sijaan Internetissä artikkeleita, organisoi keskustelutilaisuuksia sekä osallistuu yhteisiin mielenosoituksiin liberaalien kulttuurimarxistien kanssa. Kukaan ryhmän jäsenistä ei ole tähän päivään mennessä uskaltanut esiintyä omalla nimellään julkisuudessa.

Vaikka Varisverkosto yritti toimia salassa ja anonyymisti, sai Vastarintaliike kuitenkin vihjeen järjestön perustamisesta jo ennen kuin ryhmä oli julkinen. Varisverkoston perustajasisäpiirin Facebook-sivuilta (1, 2) paljastui, että anonyymiä väkivaltapropagandaa tuottivat tunnetut vasemmistoaktivistit, jotka valtamediassa vannoivat usein ”rauhanomaisuuden, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon” nimiin: Koivulaakso, Suomen Kuvalehteen kirjoittanut Mikael Brunila, Yleisradiossa työskennellyt Emilia Kukkala, aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtaja Paavo Kolttola sekä Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä työskennellyt toimittaja Veera Nuutinen.

Seuraavan kohun aiheutti Jyväskylässä 2015 Neste Oil Rallin yhteydessä järjestetty Vastarintaliikkeen katutapahtuma, joka johti kymmenien aktivistien ja jäsenten kiinniottoon. Osaa aktivisteista pidettiin tutkintavankeudessa yhteensä kolme viikkoa siksi, ettei muun muassa huume- ja väkivaltarikoksista tuomittujen äärivasemmistolaisten annettu häiritä mielenosoitustamme. Valtamedia aloitti valhekampanjan, jonka mukaan poliisimurhia ja poliittista väkivaltaa julkisesti kannattaneet äärivasemmistolaiset olivat ”uusnatsien” sattumanvaraisesti valitsemia ”sivullisia uhreja”.

Jyväskylän jälkipyykki oli mielenkiintoista. Mikael Brunila ihmetteli suomenruotsalaisessa Ny Tid – vasemmistolehdessä sitä, miksei äärivasemmisto estänyt aktivismiamme, vaikka kaikki tietävät, että olemme kaupungissa aina Neste Oil Rallin aikana. Brunilan kummallinen vihjailu ei ollut suomalaismedian mielestä lainkaan epäilyttävää. Voi kuitenkin kuvitella, millainen eliitin reaktio olisi, jos esimerkiksi perussuomalaisten puoluelehdessä ihmeteltäisiin, miksi kansallismieliset antavat kommunistien järjestää vappumarsseja rauhassa. Median suhde poliittiseen väkivaltaan on äärimmäisen kaksinaamaista.

Jyväskylän välikohtaukseen johtanut marssi 2015.

Valheelliset syytteet Jyväskylän ”väkivaltaisesta mellakasta” kaatuivat myöhemmin käräjillä. Oikeudessa selvisi, että väkivaltaan varautunut äärivasemmisto oli kokoontunut kaupungille tietoisesti provosoimaan aktivistejamme. Lisäksi selvisi, että poliisi oli valehdellut törkeästi aktivistien antamasta ”mellakkakäskystä”. Käräjillä todettiin, ettei mitään mellakkakäskyä ollut todellisuudessa annettu. Valtamediaa mellakkasyytteiden kaatuminen ei tosin kiinnostanut, vaan lehdistö jatkoi järjestelmällisesti mellakkavalheiden levittämistä myös käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.

Eniten julkista keskustelua vuonna 2016 herätti Helsingin keskustassa asema-aukiolla järjestämämme katuaktivismitapahtuma. Kaupungissa järjestettiin samana päivänä useita maahanmuuttovastaisia mielenosoituksia, minkä vuoksi kaupunki oli täynnä raivostuneita äärivasemmistolaisia. Asema-aukiolle eksyi myös huumeriippuvainen Jimi Karttunen, joka sylki aktivistejamme päin ja uhkaili näitä väkivallalla.

Karttunen sai lyhyen kurinpalautuksen sylkemisen vuoksi. Hän kuoli viikkoa myöhemmin siksi, että hän oli sairaalaan jouduttuaan jatkanut huumeiden sekakäyttöä ja laiminlyönyt hoito-ohjeita. Valtamedia kuitenkin yritti pimittää Karttusen huumeongelman ja leimata aktivistimme Jesse Torniaisen valheellisesti Karttusen ”tappajaksi”. Oikeus kuitenkin vahvisti sen, mitä me ja monet Suomen vaihtoehtomediat olivat kirjoittaneet kuukausien ajan: Torniainen ei ollut vastuussa huumeriippuvaisen Karttusen kuolemasta.

Vastarintaliike järjesti Vapaus Epulle –kampanjan, kun Torniainen oli tutkintavankeudessa.

Helsingin politisoitunut poliisi säikähti median mustamaalauskampanjasta niin pahasti, että Torniainen joutui pitkäksi ajaksi tutkintavankeuteen, vaikka yleensä vastaavista ”rikoksista” epäillyt saavat odottaa oikeudenkäyntiä vapaalla. Kansallissosialistit eivät hylkää tovereitaan, joten käynnistimme Torniaiselle suuren tukikampanjan teemalla ”Vapaus Epulle”. Rahoitimme tukitoimintaa uusilla vankiapupaidoilla. Kansallissosialistit lähettivät kirjeitä tsempatakseen vangittua toveria, ja lokakuussa Torniaisen ystävät järjestivät myös tukikonsertin, jossa esiintyi nimekkäitä kansallismielisiä artisteja. Briteissä myös National Action osallistui Torniaisen tukikampanjaan.

Tampereella syksyllä 2017 äärivasemmisto uhkasi estää marssimme väkivalloin. Marxistit levittivätkin Tampereen keskustaan julisteita, joissa väkeä kutsuttiin osallistumaan rasisminvastaiseen ”viha- ja kuolemamarssiin”. Marssipäivänä kuitenkin selvisi, että Tampere on kansallissosialistinen vyöhyke ja että kulttuurimarxistit olivat bluffanneet. Tampereen tapahtumista nöyrtyneinä ja viisastuneina poliittiset vastustajat päättivät jättää seuraavan kansallissosialistimarssin käytännössä kokonaan rauhaan Helsingissä.

Tampere 2017.

Yhteiskunnan vastareaktio

Järjestön muuttuessa yhä näkyvämmäksi ja äänekkäämmäksi myös liberaali yhteiskunta päätti hyökätä sitä vastaan. Alussa tämä merkitsi vähäpätöisiä välikohtauksia, kuten tapauksen, jossa Turun Aikuiskoulutuskeskus uhkasi 2013 erottaa opiskelijan siksi, että tämä oli levittänyt Vastarintaliikkeen huume- ja maahanmuuttajarikollisuusvastaisia esitteitä. Lisäksi kouluja vaadittiin estämään aktivistien järjestämiä urheilutapahtumia liikuntatiloissaan eri puolilla Suomea.

Syksyllä 2015 Suomen juutalaisyhteisö kutsui sisäministeri Petteri Orpon puhutteluun Vastarintaliikkeen sekä liikkeeseen kytkeytyneen Pohjoinen Perinne ry:n julkaiseman Magneettimedia-lehden muodostaman ”turvallisuusuhan” vuoksi. Samana syksynä nimekkäät perussuomalaiset alkoivat vaatia Vastarintaliikkeen kieltämistä.

2015 siirtolaiskriisin myötä poliisin ja Vastarintaliikkeen välille leimahti syksyllä suoranainen tiedotussota, joka päättyi siihen, että virkavalta joutui housut kintuissa myöntämään maahanmuuttoaiheisen materiaalimme pitävän paikkansa. Kaikki alkoi elokuussa, kun uusien vastaanottokeskusten läheisyyteen alkoi ilmestyä maahanmuuttorikollisuudesta varoittavia julisteitamme. Poliisi vastasi tähän tekemällä oma-aloitteisesti rikosilmoituksia julisteista, jotka ylikomisario Jari Taposen mukaan aiheuttivat ”turvattomuutta” ja ”turhaa vastakkainasettelua”.

Katupartio Jyväskylässä 2016.

Pian Taposen ulostulon jälkeen Pirkanmaan poliisilaitoksen komisario Pauli Pitkäkoski kuitenkin varoitti Punkalaitumen Sanomissa, ettei valkoisten tyttöjen kannattanut liikkua vastaanottokeskusten lähistöllä yksin pimeällä. Muutaman viikon päästä MTV haastatteli helsinkiläispoliisia, jonka mukaan ”turvapaikanhakijoiden” seksuaali-, väkivalta- ja omaisuusrikokset olivat räjähtäneet ympäri Suomea juuri varoittamallamme tavalla. Virkavalta ei suostunut nöyrtymään tämänkään jälkeen. Marraskuussa Suojelupoliisi moitti tiedotuskampanjaamme, ja joulukuussa Porin poliisi ilmoitti tarttuvansa kovalla kädellä katupartiointiimme.

Vastakkainasettelu kärjistyi edelleen 2016, jolloin entinen pääministeri Jyrki Katainen rinnasti kansallismielisyyden terrorismiin. Keskusrikospoliisi puolestaan rinnasti Vastarintaliikkeen moottoripyöräjengeihin. Tammikuussa sisäministeriö ilmoitti uudesta toimenpideohjelmasta radikaalijärjestöjä vastaan. Syksyllä niin Suojelupoliisi kuin pääministeri Juha Sipilä alkoivat vaatia Vastarintaliikkeen pysäyttämistä.

Loppuvuodesta eliitti kiristi ruuvia entisestään. Helsingissä poliisi kidutti raudoittamaansa aktivistiamme, minkä jälkeen Helsingin poliisin kokoomuslainen viestintäjohtaja Juha Hakola julisti heti, ettei kidutustapausta tultaisi edes tutkimaan. Lisäksi Suojelupoliisi lisäsi psykologista painetta ahdistelemalla suomalaisia, jotka ovat olleet yhteydessä Vastarintaliikkeeseen.

Protesti poliisin politisoitumista vastaan. Tampere 2017.

Häirintä jatkui 2017, kun poliisi teki järjestöstämme perättömiä rikosilmoituksia sekä ilmoitti aktivisteillemme rekisteröivänsä kansallismielisiin protesteihin osallistuvat ihmiset Neuvostoliitto-tyyliin. Itsenäisyyspäivänä Suomen poliisi puolestaan ahdisteli Viking Line -laivayhtiötä, jotta mahdollisimman harva ulkomainen mielenosoittaja pääsisi maahan osallistuakseen kansallissosialistiseen Kohti vapautta! -mielenosoitukseen.

Painostus huipentui 2018 Turun hovioikeudessa, jossa Poliisihallitus vaati Vastarintaliikkeen kieltoa järjestön ”hyvien tapojen vastaisuuden” vuoksi. Tuomari asettui poliisin puolelle perustellen Vastarintaliikkeen kieltoa seuraavin lausein: ”Poliittisen tai muun yhteiskunnallisesti merkityksellisen keskustelun vapautta ei voi pitää ehdottomana.” ”Toiminnan ei tarvitse olla rikollista ollakseen laitonta.” ”Hyvien tapojen vastaisuus ei ole laissa tarkasti määriteltävissä, vaan se saa sisältönsä kunkin ajan oikeus- ja moraalikäsityksistä.”

Antti Niemi kommentoi Poliisihallituksen ja tuomioistuimen toimintaa Helsingissä lokakuussa 2018 pitämässään puheessa: ”Kiellon päämotiivina on poliittinen sanomamme ja tinkimätön toimintamallimme. Poliisihallitus on käytännössä myöntänyt, että emme valehtele julkaisuissamme – sen sijaan puhumme ääneen niin sanotuista vihatotuuksista, jotka uhkaavat poliisia määräilevien ulkomaalaisten globalistien ylivaltaa.”

2018 sisäministeriö, Suojelupoliisi ja paikallispoliisit aloittivat ennennäkemättömän vainokampanjan myös kansallismielisyydestä kiinnostuneita suomalaisnuoria vastaan (1, 2, 3, 4). Viranomaiset ovat alkaneet vakoilla nuorten poliittisia mielipiteitä verkossa, ja mikäli mielipiteet ovat maahanmuuttovastaisia, poliisi on uhkaillut paitsi lasta myös tämän perhettä ja koulua. Kansallinen Vastarinta on uutisoinut useista näistä tapauksista.

Kun maahantunkeutujat pahoinpitelivät, ahdistelivat ja uhkailivat suomalaisia lapsia helsinkiläisessä Merilahden koulussa 2018, poliisi jätti maahantunkeutujat rauhaan. Sen sijaan poliisi otti hampaisiinsa tunkeutujien rikoksia kuvanneen valkoisen nuoren, joka oli ottanut yhteyttä Vastarintaliikkeeseen.

Vaihtoehtomedian ja sananvapauden puolesta

Vastarintaliike ei ole ollut ainut viranomaishäirinnän kohde. 2012 ilmaisjakelulehti Magneettimedia joutui poliisin mielivallan kohteeksi, koska julkaisussa käsiteltiin sionistien poliittista, taloudellista ja kulttuurillista valtaa länsimaissa. Kansallisen Vastarinnan toimitus oli seuraamassa Magneettimedian oikeudenkäyntiä 2013 Ylivieskassa, ja julkaisumme oli Suomen ainut, joka käsitteli tapahtumaa objektiivisesti. 2014 Tahvanainen tuki Magneettimediaa toimimalla todistajana julkaisun hovioikeudenkäynnissä.

Lopulta Vastarintaliikkeeseen kytkeytynyt Pohjoinen Perinne ry hankki haltuunsa Magneettimedian oikeudet ja alkoi ylläpitää julkaisun verkkosivuja. Magneettimedia tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vaikka yhtään sen argumenttia ei onnistuttu kumoamaan oikeudessa. ”Oikeus” perusteli päätöstään seuraavin sanoin: ”Kirjoituksessa esitetyt lausumat ja mielipiteet ovat laatunsa, laajuutensa ja vakavuutensa puolesta sellaisia, ettei niiden todenperäisyyden arviointi ole tarkoituksenmukaista.” Magneettimedian oikeusmurha olikin Vastarintaliikkeen kannalta kuin enne tulevasta.

Sadattuhannet suomalaiset yllättyivät huhtikuussa 2015, kun Pohjoinen Perinne ry:n julkaisema Magneettimedia putosi vuosien tauon jälkeen postiluukkuihin. 88-sivuinen lehti sisälsi useita kansallissosialismia käsitteleviä artikkeleita, joista osa oli suoraan Kansallisesta Vastarinnasta. Kouvolassa aktivistit jalkautuivat pian jakamaan Magneettimediaa keskustaan, joka oli täynnä väkeä Kirkkopäivien vuoksi. Lehden sionisminvastaisesta sanomasta suuttuneet Kirkkopäivien järjestäjät päättivät, että koko kaupungin keskusta kuului heidän käyttöönsä, mikä johti kevyeen kahakkaan, kun järjestyksenvalvojat rikkoivat lakia ja kävivät Vastarintaliikkeen aktivistiin käsiksi.

Pohjoinen Perinne julkaisi Magneettimedian artikkeleita myös vuosina 2016 ja 2017 Vastamedia-nimisessä paperilehdessä. 2017 Pirkanmaan käräjäoikeus kuitenkin lakkautti Pohjoisen Perinteen osana Vastarintaliikkeen kielto-oikeudenkäyntiä. Magneettimedian juridinen tila on tällä hetkellä epäselvä, sillä tuomioistuin ei ilmoittanut tarkasti, miten taustayhdistyksen kieltäminen vaikuttaa itse julkaisuun.

Oikeudenkäyntiin liittyvien kysymysten vuoksi Magneettimedian julkaisutahti hidastui syksystä 2017 lähtien. Julkaisun taustalla olleet kansallissosialistit keskittivät voimavaransa Kansallisen Vastarinnan kehittämiseen. Keväällä 2018 uudistunut Kansallinen Vastarinta aloittikin täysiverisenä vaihtoehtomediana jatkuvine uutis- ja artikkelivirtoineen.

Magneettimedian 88-sivuinen erikoisnumero.

Aktivistin arkea

Suurista mediakohuista huolimatta Vastarintaliikkeen perustyö liittyy jatkuvaan tiedottamiseen, kampanjointiin, urheiluun ja jäsenten kouluttamiseen. Aktivistin arjen suola ovat suuret mielenosoitukset sekä valtakunnalliset tilaisuudet, kuten loppuvuodesta 2011 Helsingissä järjestetty kansainvälinen Taistele vastaan! -seminaari.

Taistele vastaan! -seminaari sai laajaa julkisuutta, sillä avoimessa tapahtumassa käsiteltiin kansallismielisten ja kansallissosialististen järjestöjen toimintaa Euroopassa. Puhujat edustivat seminaarissa Saksaa (Freie Nationale Strukturen), Italiaa (CasaPound) ja Ruotsia (Vastarintaliike). Vieraita oli Suomesta, Ruotsista, Irlannista, Saksasta ja Eestistä.

Vuodesta 2012 lähtien Vastarintaliike alkoi julkaista yksityiskohtaisia vuosiraportteja, joissa toimintaa dokumentoidaan niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Koska kaikkia tapahtumia ei 10-vuotiskertomuksessa kannata tilanpuutteen vuoksi kerrata, suosittelemme tutustumaan yksittäisiin vuosikertomuksiin, mikäli tahdot tarkkaa tietoa jokaisen vuoden aktiviteeteista: 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017.

Liikunnan merkitystä yhteishengen, itseluottamuksen ja johtamiskykyjen kohottajana on painotettu erilaisissa tapahtumissa kautta järjestön historian. Aktivistiryhmät ovat joka vuosi järjestäneet itsepuolustus- ja selviytymiskurssien ohella esimerkiksi patikointi-, suunnistus-, kätkentä-, kalliokiipeily-, kehonpainotreeni- ja talviurheilutapahtumia. Osa tilaisuuksista on suunnattu Vastarintaliikkeen aktivisteille, osaa puolestaan on markkinoitu julkisesti kaikille kansallismielisille. Tapahtumien pituus on vaihdellut muutamista tunneista useisiin päiviin.

Vastapainoksi ulkoilmatapahtumille eri kaupungeissa sijainneet Vastarintaliikkeen Koti-toimintakeskukset ovat tarjonneet tiloja lukuisille dokumentti-illoille, kirjalainauspalveluille, luennoille, tatuointitapahtumille, kokouksille ja kansallismielisille kulttuuritempauksille.

Aktivisteja on vuosien mittaan koulutettu muun muassa poliittisen hegemonian teoriasta, Balkanin, Palestiinan ja Irlannin kaltaisten alueiden konflikteista, kansallismielisestä nykykulttuurista, käytännön avustustyöstä esimerkiksi serbeille ja valkoisille eteläafrikkalaisille, Suomen lainsäädännöstä, tietoliikenteen salaamisesta, Euroopan kansallismielisistä järjestöistä sekä katupartioinnista. Toimintakeskuksessa perustettiin myös Riimuradio-niminen verkkoradio, joka tuotti muun muassa politiikkaa ja nykykulttuurivirtauksia käsitteleviä keskusteluohjelmia sekä Adolf Hitlerin Taisteluni-äänikirjan.

Toimintakeskuksissa on vieraillut puhujia useista Euroopan maista, esimerkiksi Saksasta ja Britanniasta. Vastarintaliikkeen aktivisteja on puolestaan joka vuosi matkustanut marssimaan ja pitämään esitelmiä kansallismielisiin tapahtumiin muun muassa Saksaan, Puolaan, Skandinaviaan, Serbiaan, Kreikkaan ja Belgiaan.

Brittiläinen National Action ehti esitelmöidä Kodissa ennen kuin järjestö kiellettiin sen kotimaassa.

Kampanjoita vihamielistä eliittiä vastaan

Potkua perusaktivismiin on puolestaan tuotu pienillä kampanjoilla, joita Vastarintaliike on järjestänyt erityisesti ”vainojen uhrien muistopäivän”, YK:n ”rasisminvastaisen viikon”, vapun, vaalien, Jyväskylän rallien, kansallismielisten merkkihenkilöiden muistopäivien sekä itsenäisyyspäivän yhteydessä.

Vainojen uhrien muistopäivää” on useiden vuosien ajan juhlistettu muistuttamalla kansalaisia siitä, että ”holokausti” on poliittinen valhe, jolla länsimaat alistetaan pakkomonikulttuurisuuteen. Aktivistien kampanjat ovat nousseet usein valtakunnallisten lehtien otsikoihin, kun holokaustirevisionismia sisältävää materiaalia on levitetty esimerkiksi kouluihin. Erityistä huomiota liike sai 2017, kun paljastimme, että Linnan juhliinkin kutsuttu Suomen tunnetuin ”holokaustiselviytyjä” Nena Kafka on jopa valtavirtahistorian mukaan valehtelija. Teemapäivänä Vastarintaliikkeen ääni onkin kuulunut kovempaa kuin holokaustilobbaajien!

Keväällä 2014 liike nousi otsikoihin Porin vapputempauksen myötä; aktivistit ripustivat jättikokoisen banderollin kerrostalon seinään ja muistuttivat vappukansaa kansallismielisestä vaihtoehdosta. Porin poliisi on suhtautunut alusta lähtien hieman hysteerisesti järjestöön, joten kaikki aktivistit otettiin kiinni epäiltyinä monista tuulesta temmatuista rikoksista, kuten ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” – vaikka aktivistit eivät maininneet puheessaan maahanmuuttajia tai mitään muutakaan ihmisryhmää sanallakaan! Oulussa MTV puolestaan väitti samana vuonna paikallisen aktivistiryhmän ”rampauttaneen” laittomien maahanmuuttajien salaisesti toimivan terveysklinikan.

Porin vapputempaus 2014.

Lööppeihin ovat nousseet myös kansanmurhanvastaiset teemaviikot, joita olemme viettäneet keväisin YK:n ”rasisminvastaisella viikolla”. Perinne alkoi 2014, jolloin tiedotimme intensiivisesti suomalaisia muun muassa Etelä-Afrikan valkoisten painajaismaisesta arjesta; rotuerottelujärjestelmän kaatumisen jälkeen mustat ovat murhanneet jo yli 70 000 valkoista rasistisissa iskuissa. Suomalaiset pystyivät lataamaan kampanjamateriaalia sivuiltamme ja levittämään sitä omatoimisesti. Kampanja toi sivuillemme toistakymmentätuhatta uutta kävijää ja se poiki myös yhteydenottoja jäsenyydestä kiinnostuneilta kansallismielisiltä.

Seuraavina vuosina kansanmurhaviikon sanomaa on terästetty muun muassa sijoittamalla rotuväkivallan uhreja esittäviä valkoisia nukkeja kaupunkien kaduille, eristämällä monikulttuurisuuskeskuksia sekä hunnuttamalla naispatsaita. Vieraile kampanjan arkistosivuilla: Vastarinta.com/Kansanmurha

Valkoisten kansanmurhaa vastaan Oulussa 2017.

Suomalaisapu ja Kadulle.com

Suomalaisapu-toiminnan tavoite on innostaa kansallismielisiä rakentavaan toimintaan pelkän yhteiskunnan kritisoinnin lisäksi. Näkyvin osa Suomalaisapua on ollut katupartiointi.

2015 katupartio esimerkiksi jäljitti Oulun Toppilassa suomalaisnaista ahdistelleen somalin, jota poliisi ei ollut kyennyt löytämään. Tapaus synnytti kuhinaa Oulun lehdistössä ja paikallispolitiikassa sen jälkeen, kun jopa sosiaalidemokraattien valtuutettu kertoi tukevansa Vastarintaliikkeen katupartiointia. Uuden Suomen vastaava päätoimittaja Markku Huusko kirjoitti olevansa ällistynyt siitä, kuinka paljon suosiota avoimesti kansallissosialistisen järjestön katupartiointi on Suomessa saanut.

Kuten yhdistyksen Suomalaisapu.fi-sivuilta selviää, palvelee hanke jatkuvasti vähävaraisia suomalaisia esimerkiksi vaate-, ruoka-, peli- ja lelulahjoituksilla. Erityisen mielellään Suomalaisapu tukee suomalaisia lapsiperheitä, jotka ovat joutuneen väliinputoajien asemaan hallituksen leikkauspolitiikan vuoksi. Lahjoituksia on tehty myös eläinsuojelujärjestöille. Apua on jaettu postitse, kädestä käteen ja leipäjonoissa.

Suomalaisavun vapaaehtoiset ovat vuosien varrella siivonneet myös katuja sekä puistoja esimerkiksi huumeruiskuista ja jätteistä. 2016 Pirkanmaan aktivistiryhmä kuljetti jätteet talkoiden päätteeksi kaupungin keskusvirastotalon pääsisäänkäynnin eteen. Suomalaisapu on tarjonnut myös ammattilaisfarmaseutin apua kansalaisten lääke- ja lääkityskysymyksiin.

Suomalaisapu.
Suomalaisavun katupartio Lahdessa.

Vastarintaliikkeen Kadulle.com-kannatuskauppa harjoitti monen vuoden ajan liiketoimintaa, jolla aktivismia rahoitettiin myymällä aatteellista propagandamateriaalia ja kirjallisuutta. Hittituotteita ovat olleet Vastarintaliikkeen omien julkaisujen lisäksi muun muassa uudet painokset Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjasta ja Mika Waltarin suomentamasta Horst Wessel -kirjasta sekä suomennokset Povl Riis-Knudsenin pamfleteista.

Tammikuussa 2017 ilmoitimme, että Kadulle.com uudistettiin perusteellisesti. Perinteisen poliittisen materiaalin ohessa kauppa alkoi myydä entistä laajemmin muun muassa urheiluun, terveyteen ja arkeen liittyviä tuotteita. Tavoite oli, että kansallismieliset voisivat arkisillakin ostopäätöksillään tukea poliittista taistelua. Kauppa sai innostuneen vastaanoton ja se laajensi valikoimaansa pitkin vuotta kovasta vastustuksesta huolimatta.

Jo 2016 Yleisradio yritti painostaa Osuuspankkia katkaisemaan kaupan rahaliikenteen. 2017 valtamedia, kulttuuriväki ja suuryritykset painostivat tavarantoimittajiksemme epäilemiään yrityksiä, pyrkivät ajamaan kaupan verkkosivut alas sekä uhkailivat meitä oikeudenkäynneillä. Otimme näkyvyydestä kuitenkin kaiken hyödyn irti ja nöyryytimme kaupan vihollisia Paula Vesalasta Jukka Kurttilaan.

Kaupallisen toimintamme laajeneminen raivostutti poliittisia vastustajiamme, mutta Kadulle.com jatkoi päättäväisesti toimintaa. Marraskuussa 2017 esimerkiksi vihollismedia Etelä-Suomen Sanomat kirjoittikin pettyneeseen sävyyn kauppamme sitkeydestä. Osoitimme jälleen, mitä todellinen suomalainen sisu on. Lopulta eliitti otti kovat aseet käyttöön ja sulki kaupan käräjäoikeuden päätöksellä. Kaupan ei epäillä syyllistyneen yhteenkään rikokseen, vaan se kiellettiin, koska myymämme poliittiset teokset sisälsivät eliitille vaarallisia mielipiteitä.

Kansallissosialismi – tulevaisuuden aate

Suurinta yhteiskunnallista vaikutusta on ollut kahden viime vuoden aikana järjestetyillä kansallissosialistisilla suurmielenosoituksilla Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Marssit ovat olleet kaikille suomalaisille avoimia ja ne ovat koonneet satoja osallistujia siitäkin huolimatta, että kansallissosialismi on koko länsimaisen yhteiskunnan demonisoiduin aate.

Kehitys kuvaa radikaalia muutosta Suomen kulttuurillisessa ja poliittisessa ilmapiirissä. Kun Vastarintaliike perustettiin 2008, oli lähes mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi Tampereen keskustassa marssisi keskellä kirkasta päivää 400–500 ihmistä huutaen ”Eläköön kansallissosialismi!”. Tavoitetta ei olisi saavutettu, elleivät aktivistit olisi olleet valmiita ottamaan suuria henkilökohtaisia riskejä sekä tekemään valtavasti työtä ja uhrauksia.

Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen Leena Malkki kertoi totuuden Vastarintaliikkeen kieltohankkeesta radiohaastattelussa 14.10.2017. Malkin mukaan Vastarintaliike tahdottiin kieltää siksi, että se on edeltäviä kansallismielisiä ryhmiä suurempi ja ideologisesti tinkimättömämpi. Malkki kertoi, että Vastarintaliikkeen kiellosta on keskusteltu jo aiemmin, mutta nyt pakolaiskriisin synnyttämä poliittinen paine pakotti päättäjiä siirtymään sanoista tekoihin. Malkin mukaan Vastarintaliikkeen uskotaan nauttivan huomattavan suuresta hiljaisesta tuesta, minkä vuoksi vallanpitäjät pitävät järjestöämme aitona uhkana.

Vastarintaliike tahdottiin toisin sanoen kieltää, koska olemme Suomen ainut todellinen oppositio. Keväällä 2018 uusia tiedustelulakeja perusteltiin eduskunnassa juuri Vastarintaliikkeen muodostamalla uhalla.

Vastarintaliike on osoittanut, etteivät poliittiset viholliset kykene katutasolla estämään toimintamme ja kasvuamme. Vallanpitäjien ainut oljenkorsi onkin yrittää kieltää toimintamme oikeusteitse. Oikeusmurhilla kansallismielisiä pyritään ehkä myös provosoimaan harkitsemattomaan väkivaltaan, jolla voidaan perustella taas uusia tiedustelulakeja sekä kansalaisvapauksien rajoituksia.

Vastarintaliike tahdotaan kieltää, koska emme tule ikinä alistumaan yhdenkään hallituspuolueen ohjattavaksi. Kaikki valtapuolueet palvelevat kansainvälistä finanssieliittiä, joka pyrkii murhaamaan valkoiset kansat massamaahanmuuton sekä rodunsekoituksen kautta. Siksi vaadimmekin täydellistä vallan uudelleenjakoa sekä kansallissosialistista yhteiskuntaa, joka edistää rotumme biologista, kulttuurillista, tieteellistä ja henkistä kehitystä.

Koska tavoitteemme ovat vastakohtia kaikille korruptoituneiden valtapuolueiden tavoitteille, yritetään meidät hiljentää väkisin. Tämän vuoksi olemme jo vuosien ajan valmistautuneet järjestöön kohdistuviin hyökkäyksiin. Emme epäile hetkeäkään, etteikö kansallissosialismi tule voimistumaan Suomessa entisestään tulevina vuosina.

Järjestön 10-vuotissyntymäpäivänä on paikallaan kiittää kaikkia aktivisteja, jäseniä ja tukijoita, joita ilman kansallissosialistinen katuliike ei olisi voinut syntyä Suomeen. Tahdomme kiittää myös lukuisia järjestöön kuuluvia hiljaisen taustatyön puurtajia, joiden panos on jäänyt joko osittain tai kokonaan julkisuudelta piiloon. Yhdessä olemme kylväneet radikaalin kansallissosialismin siemenen Suomeen, eivätkä viranomaiset voi enää kumota työmme jälkeä. Vihollinen olisi ehkä voinut yrittää padota vastarintaa vielä 10 vuotta sitten, mutta enää se ei onnistu. Eläköön voitto!

 

Pohjoismainen Vastarintaliike

27 KOMMENTIT

Kommentteja ei esitarkasteta, joten kirjoittajat ovat niistä itse laillisessa vastuussa. Kommentit eivät edusta Vastarintaliikkeen virallista kantaa.

  1. Onneksi olkoon pyöreistä!!!
    Varsinkin kun Suomen ”kansandemokratia” on sen huomioinut niin kuin kyseinen ”yhtiömuoto” on aina sen tehnyt.
    Ehdotan lakkatäytekakkua tai jotain muuta perisuomalaista, joka ei tahdo globalististen kansanpettureiden sisällä pysyä.

  2. Erinomainen kirjoitus.
    Kunnioitus niille, jotka ovat väsymättömästi jaksaneet ajaa hyvää asiaa eteenpäin ja pitävät sitä liikkeessä, kuten myös niille jotka osallistuvat eri asteisesti toimintoihin.
    Onneksi olkoon Vastarintaliike.

  3. Syntymäpäiväonnittelut kymmenvuotiaalle. Kasvaa, voimistuu ja saa aikaan toivottavasti ties vaikka mitä. 🎂

  4. Eläköön Voitto! Hell Seger! Hail Victory! Sieg Heil!

    On ollut, ja tulee olemaan jatkossakin kunnia olla mukana järjestössä!

  5. On ollut hienoa aikaa! Luultavasti parhaimmat kommellukset ja kaustit ovat vielä edessä päin. 🙂

    • …joten sivustaseuraajilla on nyt hyvä tilaisuus ilmoittautua miesvahvuuteen ja lähteä mukaan toimintaan!

  6. Sydämelliset onnittelut upeasta toiminnasta ja aktivismista meidän oman kansamme puolesta! Kansa ja lapsemme on kaikki mitä meillä on; ja PVL on ainoa taho, joka puolustaa tinkimättömästi kansaamme, verenperintöämme, lastemme tulevaisuutta ja historiallista totuutta, joka on ”unohdettu” painaa oppikirjoihin ja josta valhemedia vaikenee ja valehtelee.

    PVL on ainoa valonpilkahdus, toivonkipinä ja tinkimätön totuudentorvi, mitä meillä tässä pahassa, korruptoituneessa, läpimädässä maailmassa on!

    Terv: Kansallissosialistinen äiti

    • PVL on Suomen kansan ja maan ainoa toivo selvityä hengissä.

      PVL edustaa rehellisintä, rohkeinta, järkevintä, humanistisinta ja realistisinta maailmankatsomusta mitä on koskaan kehitetty. En voi muuta kun ihailla tätä järjestöä ja sen ideologiaa. Se on se ainoa oikea, mitä olen etsinyt pitkään jo onneksi lopulta se löytyi ja antoi elämälle merkityksen.

      Eläköön Vastarintaliike! Eläköön Voitto!

  7. Niin että jos on maltillinen niin on nojatuolinationalisti. Joo joo… Yritystoiminnan pyörittäminen on Suomessa jo tarpeeksi hankalaa. Ja jos kytketään radikaaliin ainekseen niin se vaikeutuu entisestään. Sen sijaan että pystyy nyt tukemaan, joutuisi pyytämään tukea. Kumpiko on järjestön kannalta parempi vaihtoehto?

    • Eiköhän ”nojatuolinationalistilla” viitattu tässä ihmisiin, jotka eivät itse ole kaduilla mutta jotka yrittävät määräillä/moralisoida kadulla toimivia.

      Voi olla maltillinen, vaikkei olisikaan besserwisser.

      • Tällä tarkoitetaan myös ihmisiä ketkä keräävät irtopisteitä hyvällä käytöksellä sekä poliittisesti korrekteilla lausunnoillaan.

    • Itse ymmärtäisin tarkoitettavan niitä, jotka esim. tukevat liikettä taloudellisesti, mutta eivät osallistu itse aktivismiin. Totta kai se on parempi niinkin, kuin että vaan pyöriteltäisiin peukaloita tekemättä yhtään mitään, sillä epäilisin että PVLn käyttämä tili ei ole niin täynnä, etteikö sinne aina pari latia mahtuisi…

      • Kysyin artikkelin kirjoittamiseen osallistuneelta toverilta ja hänen mukaansa ”nojatuolinationalistilla” viitattiin Vastarintaliikkeen ulkopuolisiin ja katutoimintaa vastustaviin ihmisiin. Ei siis tukijäseniin.

  8. En onnittele rikollisia uusnatseja. Esivalta kukistaa väkivaltajengin. Tarvittaessa voimakeinoin. Rotuviha ei menesty Suomessa. Valitettavasti rikollisuus ei lähde kieltämällä joku järjestö. Niin sanottu kansallissosialismi on häviävä Suomesta ennemmin tai myöhemmin. Se on epäkansallista tuontitavaraa. Ruotsalaisia emme ole.

    PS. Tehkää holapat ja jättäkää koko roska.

    • Lupaan luopua kansallissosialismista heti kun Eki menee julkisella pikalla huutamaan, että Jeesus-oletettu oli vain jutkuakan aviorikoksen/haureuden tulos 😀

      • Minä puolestani odotan sitä Jeesuksen tulemista, vaan on kuulemma kiireinen nykyään. Sai työpaikan Valhallan baarissa, missä tekee ja tarjoilee kalavoileipiä ja viiniä.

  9. Olisi hienoa nähdä se juhlapäivä, jossa juhlitaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen 100v-juhlaa, eläköön voitto!

    • Saattaa loppua ikä kesken meikältä, mutta olen harkinnut reinkarnaatiota asian tiimoilta. Vaikkapa rupikonnaksi, eikös ne ole pitkäikäisiä ja rauhoitettuja?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here