Koti Artikkelit Kansallinen taistelu Suomen Vastarintaliikkeen vuosi 2013

Suomen Vastarintaliikkeen vuosi 2013

8

SVL2013

Vuosi 2013 oli Suomen Vastarintaliikkeelle näkyvyyden vuosi. Liikkeeseen kuuluville se oli varmasti mielenkiintoisimpia vuosia jo siksi, että otimme aiempaa välittömämmän ja monipuolisemman lähestymistavan aktivismiin. Painotimme paikallisuutta ja kannustimme oma-aloitteisuuteen sekä ennakkoluulottomuuteen. Uusi aktivistiryhmä perustettiin, jäseniä rekrytoitiin ja mielenkiintoisia vaikuttamisen keinoja kehitettiin.

Kulunut vuosi on ollut vireän kansallismielisen radikalismin aikaa useissa Euroopan maissa. Hallituksen, poliisin ja median vastustuksesta huolimatta Kultainen aamunkoitto jatkaa kasvuaan Kreikassa, eikä sen ole tarvinnut tehdä myönnytyksiä valtavirran kanssa saadakseen suosiota. Myös Puolassa, Unkarissa ja Venäjällä on järjestetty suuria mielenilmauksia ja suoraa toimintaa kansainvälistymistä vastaan. Ruotsissa saatiin esimakua tulevaisuuden etnisistä yhteenotoista, kun kesän rotumellakat puhkesivat. Valkoiset kansallismieliset järjestäytyivät taisteleviksi kaarteiksi vierasperäistä väkivaltaa vastaan. Etenkin Etelä-Ruotsissa yhä useammat nuoret ovat hylänneet pehmeän populistioikeiston ja liittyneet paikalliseen Vastarintaliikkeeseen monikulttuurisuuden paljastettua kesällä karut kasvonsa. Johtoajatus on, että nyt ei ole aika vakuutella vastapuolia vaan kärjistää yhteiskunnallisia ristiriitoja; muutos on mahdollinen vain, jos huomattava osa kansasta päättää julkisesti tunnustaa väriä.

Myös kotimaassa poliitikot ja eliitille uskollinen valtamedia puhuvat yhä hätääntyneempään sävyyn ”ääriliikkeiden uhasta” ja perinteisen politiikan konkurssista. Katainen ja Urpilainen ovatkin tehneet ihailtavaa työtä edustuksellisen demokratian uskottavuuden jäytämiseksi hävittämällä hyvinvointivaltion edellytyksiä. Eikä tulevaisuus ainakaan valoisammalta näytä, kun maamme valtapuolueen todennäköinen seuraava johtaja myy itsenäisyyden rippeitä vapaakauppasopimuksen nimissä ulkomaille. Sanalla sanoen yhteiskunnasta on tulossa entistä alttiimpi vallankumoukselle.

Ehkäpä samoista syistä myös yhä useampi suomalainen on löytänyt Vastarintaliikkeen. Olemme tämän vuoden aikana onnistuneet lähes kolminkertaistamaan sivujemme keskimääräisen viikoittaisen lukijamäärän, mikä on heijastunut myös rekrytointiin. Yhteydenottoja on tullut yhä useammin myös isojen kaupunkien ulkopuolelta, ja tukijoiden sosiaaliset taustat vaihtelevat suuresti. Nuorten radikaalien rinnalla työskentelevät elämää nähneet yrittäjät ja monet muut median luomiin stereotypioihin sopimattomat kansallismieliset. Tarvitsemme kaikenlaisia suomalaisia, sillä järjestötyö ei ole ainoastaan kaduilla edustamista ja propagandaa, vaan koulutusta, urheilua, auttamista, suhteiden luomista, keskustelua ja ruohonjuuritason vaikuttamista.

Kesän aktivistipäivien monipuolisuusteema tiivisti kuluneen vuoden hengen. Kuten toimintaamme seuranneet ovat huomanneet, olemme kokeilleet uudenlaisia tapoja tavoittaa suomalaiset ja monipuolistaneet kaupunkiryhmien toimintaa. Tärkein muutos on toki ollut urheilun määrän lisääminen ryhmissä. Liikunnan merkitystä yhteishengen, itseluottamuksen ja johtamiskykyjen kohottajana on painotettu erilaisissa paikallisissa ja valtakunnallisissa tapahtumissa pitkin vuotta. Tapahtumat ovat olleet usein avoimia myös liikkeeseen kuulumattomille ystäville ja tukijoille. Suurimmat näistä olivat aktivistipäivien urheiluosuus sekä maaliskuinen kamppailu-urheilupäivä Helsingissä. Paikallisia kamppailulajitapahtumia on järjestetty pääkaupunkiseudun lisäksi Turussa ja Pohjois-Suomessa. Aktivistit ovat opastaneet kiinnostuneita myös kalliokiipeily– ja kahvakuulaharrastuksessa, ja monissa kaupungeissa on järjestetty hiihto-, patikointi-, maastojuoksu– ja talviurheilutapahtumia.

Huvittavaa kyllä, Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielestä ei ole oikein, että kansallismieliset toimivat terveiden elämäntapojen ja liikunnan puolesta. Liberaalit mielensä pahoittajat ovat pitkin vuotta nostaneet järjestön julkisuuteen. Näin tapahtui esimerkiksi vapunpäivänä, kun lehdet uutisoivat ”äärioikeiston taistelulajitreeneistä” turkulaisen koulun tiloissa. Toki samassa yhteydessä vihjailtiin, että harjoittelun tarkoituksena on valmistautua laittomaan toimintaan. ”Miksi muuten isänmaallinen ihminen nyt treenaisi?” Muistutimme uutiseen kirjoittamassamme vastineessa, että Suomessa on myös pelkästään maahanmuuttajanuorille suunnattua nyrkkeilykoulutusta, vaikka värilliset ovat rajusti yliedustettuja väkivaltarikostilastoissa. On aika, että myös valkoinen nuoriso järjestäytyy ja varautuu puolustamaan itseään.

Tietenkään toimintamme ei ole rajoittunut vain liikuntasaleihin tai hiihtoladuille. Kansallismielisiä arvoja on tuotu Suomen katukuvaan paitsi jakamalla materiaalia perinteisesti, myös sissimarkkinoinnilla ja avoimella keskustelulla. Keväällä järjestimme katuaktivismitapahtuman Tampereella, jossa teemana oli suomalaisvastaisten vähemmistöjen valta suomalaisessa yhteiskunnassa. Rikkaan vähemmistön suhteettoman suuri poliittinen valta ja kansalaisten lisääntyvä turvattomuus olivat monien paikallisten mielen päällä. Samat aiheet puhuttivat myös Vantaan katuaktivismitapahtumassa, jossa paikallisten nurja suhtautuminen maahanmuuttajalähiöiden kasvuun tuli hyvin selväksi. Lue aiheeseen liittyen pääkaupunkiseudun aktivistin haastattelu täältä!

Vastarinta – Etsitkö vapautta? from Vastarintamedia on Vimeo.

Turussa, Helsingissä ja Porissa näkyvyyttä saatiin erilaisin luovin tavoin muun muassa vapun aikana. Kantaa otettiin niin puhtaan ympäristön, pienyrittäjien kuin ampuma-aseiden omistusoikeuden puolesta. Jyväskylän Neste Oil Rally -tapahtuman yhteydessä järjestettiin toimintaa, joka herätti kärkeviä reaktioita. Kaupungin aktivistiryhmä sai vuonna 2013 muutenkin paljon huomiota, mistä voi lukea lisää paikallisen ryhmänjohtajan haastattelusta. Jyväskyläläiset kampanjoivat syksyllä lisäksi kotikaupunkinsa hampaatonta huumepolitiikkaa vastaan, kun poliisi oli nostanut kätensä ongelman edessä. Myös Porissa on tehty pienimuotoista huumeidenvastaista työtä siivoamalla lapsiperheiden suosimia ulkoilualueita käytetyistä ruiskuista. Turussa tehtiin puolestaan joulukuussa hieno ele lahjoittamalla muun muassa ruokaa ja huopia paikalliselle eläinsuojelujärjestölle. Tavoitteena on innostaa kansallismielisiä rakentavaan toimintaan pelkän yhteiskunnan kritisoinnin lisäksi. Vastarintaliikkeelle perinteisten kaupunkien lisäksi jalkauduimme tänä vuonna muun muassa Joutsan, Mäntyharjun, Pieksämäen, Imatran, Lappeenrannan, Kotkan ja Kaarinan kaduille.

Urheilun ja propagandatyön lisäksi liike on järjestänyt paljon pieniä kulttuuritapahtumia, muistotilaisuuksia ja koulutuspäiviä niin aktivisteille ja tukijäsenille kuin muillekin järjestöstä kiinnostuneille. Turun toimintakeskus Kodissa järjestettiin keväällä survivalismikoulutusta, mikä oli todella tervetullutta täydennystä patikointitapahtumillemme. Lisäksi Kodissa järjestettiin keskustelutilaisuuksia poliittisen hegemonian teoriasta sekä nykyaikaisesta kansallismielisiä kiinnostavasta kulttuurista. Helsingissä järjestettiin loppusyksystä puolestaan luento Kosovon tilanteesta. Paikallinen aktivisti oli vieraillut syksyllä alueella eurooppalaisen serbimyönteisen solidaarisuusjärjestön kanssa. Myös muistotapahtumat sotasankari Erich Priebken, Suomen itsenäisyystaistelijoiden sekä murhattujen italialaisten ja kreikkalaisten kansallismielisten kunniaksi keräsivät paljon osallistujia. Syksyn matka Etelä-Ruotsin aktivistipäiville oli tuttuun tapaan varsinainen sivistyspommi monine luentoineen.

Aktiivinen pureutuminen monikulttuurisen Suomen ongelmiin on tietysti harmittanut niitä, jotka mielellään vaikenisivat kokonaan tasa-arvoaatteen haastavista ilmiöistä. Vuoden kummallisimmat ylilyönnit todistettiin Turussa, jossa Aikuiskoulutuskeskus uhkasi erottaa oppilaansa, joka oli jakanut järjestön materiaalia. Koulun johto tulkitsi huumeiden ja maahanmuuton synnyttämän rikollisuuden vastustamisen ”kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan”. Lisäksi koulu uhkasi rikosilmoituksella sen jälkeen, kun se selvittäisi ”syyllisen” valvontakameranauhoista. Uhkauksen jälkeen kouluun jaettiin vastinettamme, ja haastattelimme myös koulun oppilasta, jonka mukaan henkilökunnan vastatoimet vain lisäsivät opiskelijoiden kiinnostusta järjestöä kohtaan. Myös Varissuolla jaetusta paikallista maahanmuuttajarikollisuutta käsittelevästä lentolehtisestämme tehtiin poliisille Turun Sanomien mukaan ilmoitus. Rikosilmoitusten kaltainen pikkumainen kiusanteko ei tietenkään ole pystynyt häiritsemään kampanjointiamme.

Vailla haasteita kulunut vuosi ei ollut. Jo vuoden 2012 summausartikkelissamme epäilimme, että 2013 voi olla liikkeen historian näkyvin ja myrskyisin. Kiristyneet välit ilkivaltaa tehneen äärivasemmiston kanssa kärjistyivät yllättävän nopeasti jo tammikuun lopulla Jyväskylässä, kun muutamia punaisia loukkaantui joukkotappelussa kirjastossa. Tämän jälkeen yleinen tilanne rauhoittui huomattavasti. Välikohtaus toi järjestölle paitsi paljon julkisuutta kevättalvesta, myös herätti viranomaisten mielenkiinnon. Tosin jo ennen Jyväskylän välikohtausta Vastarintaliike oli ainut nimeltä mainittu järjestö sisäministeriön suureellisesti nimetyssä ”väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa”. Sisäministeri Päivi Räsänen nosti liikkeen kannattajat Suomen potentiaalisimmiksi sisäisiksi turvallisuusuhiksi, vaikka esimerkiksi maamme ainut terrorismitutkinta liittyy maahanmuuttajiin. Poliisin läsnäolo on realiteetti, jota kansallismielinen ei voi paeta missään Euroopan maassa. Kansallismielisen liikkeen helmasynti on perinteisesti ollut konservatiivisuus ja siitä kumpuava esivallan pelonsekainen kunnioitus ja jopa mystifiointi. Se on epätervettä. Suojelupoliisin kömpelö tiedustelu järjestön liepeillä on käynyt välillä jopa hyvästä huumorista – kaikki huipentui Supon hämmentyneen turvallisuuspäällikkö Kari Harjun spontaaniin haastatteluun Vantaalla tänä syksynä. Kepeästi aiheeseen ei kuitenkaan ole suhtauduttu, vaan 2013 on ollut tärkeä koulu turvallisuuskulttuurin ja turvallisen järjestörakenteen kehittämisessä.

Myös mediarummutus järjestön ympärillä alkoi jo ennen Jyväskylän tapahtumia, kun MTV3 ja Suomen Kuvalehti käsittelivät liikettä totutun sensaatiomaiseen tapaan. Pitkin vuotta vasemmisto- ja liberaalitoimittajat tuottivat mielikuvituksellisia valehaastatteluita, pelotteluartikkeleita sekä televisio- ja radiodokumentteja järjestöstä vainoharhaisilla otsikoilla kuten ”Uhka oikealta”, ”Vihan julistajat” ja ”Sisäministeriö varoittaa uusnatseista”. Pari valoisaa poikkeustakin sattui mukaan. Helsingin Sanomien artikkeli Kadulle.com-kannatuskaupastamme synnytti kävijäryntäyksen, joka vaikutti myönteisesti koko vuoden jälkimmäisen puoliskon myyntiin. Vaikka kauppamme oli huoltosyistä alkuvuoden kiinni, teki se silti myyntiennätyksensä. Vuoden hittituotetta, Taisteluni-kirjaa, on edelleen saatavilla! Toinen positiivinen poikkeus oli pohjoissuomalaisen Magneettimedia-lehden tapaus. Kansallisen Vastarinnan toimitus oli seuraamassa Magneettimedian oikeudenkäyntiä Ylivieskassa, ja julkaisumme oli Suomen ainut, joka käsitteli tapahtumaa objektiivisesti. Tekstimme julkaistiin Magneettimediassa, ja Vastarintaliike mainittiin loppuvuodesta myös ainakin lehden artikkeleissa ”Vasemmistoaatteen valta suomalaismediassa” sekä Magneettimedia-oikeudenkäynnin jälkipyykki”.

Tällä hetkellä tärkein tavoitteemme on laajentua ja rekrytoida uusia ihmisiä. Tässä olemme vuonna 2013 onnistuneet, ja innoittavin esimerkki siitä oli Porin aktivistiryhmän perustaminen syksyllä. Ryhmänjohtaja Johannes Murron haastattelu sivuillamme tulee toivottavasti rohkaisemaan niitäkin, jotka eivät ole toistaiseksi tohtineet ottaa asiakseen uuden ryhmän perustamista kotipaikkakunnalleen. Porilaiset eivät hätkähtäneet Satakunnan Kansan ja paikallisten kommunistien reaktioista, vaan ovat urheilleet ja tehneet aktivismia ahkerasti.

Kansallismielisten suomalaisten kannattaa tänään tehdä yleishyödyllinen uudenvuodenlupaus itselleen ja päättää perustaa aktivistiryhmä kotiseudulleen! Tahdomme, että vuosi 2014 on vieläkin aktiivisempi, virikkeellisempi ja monipuolisempi, mutta tarvitsemme siihen talkoohenkisten suomalaisten apua. Vastuu Suomesta on juuri sinulla!

Hyvää uutta vuotta!

 

Juuso Tahvanainen

8 KOMMENTIT

  1. ”Sisäministeri Päivi Räsänen nosti liikkeen kannattajat Suomen potentiaalisimmiksi sisäisiksi turvallisuusuhiksi”

    Vaikka Päivi ”kielletään kaikki” Räsänen nyt onkin mitä on, niin kyllä tota silti voi omanlaisena saavutuksena pitää. Pakkohan tässä on jotain oikein tehdä, kun valtaapitävät itkevät!

    Hyvää alkavaa ja vieläkin aktiivisempaa uutta vuotta kaikille Kansallisen Vastarinnan lukijoille!

  2. Samaan aikaan kun katsotaan taakseppäin mennyttä vuotta on aika katsoa tulevaisuuteen. Edessä on eurovaalit ja jo olemassa olevan ryhmän koko tekee siitä merkittävän. En uskokkaan että kukaan meistä äänestäisi hallituspuolueita. Mutta minusta oppositiokaan ei ole merkittävästi parantanut osakkeitaan. On siis aika pohtia, kenelle kollektiiviseti kohdistamme äänemme eurovaaleissa. Ken on se taho jota tuemme ja joka parhaiten ajaa asiaamme, kansan valtaa eli demokratiaa.

    Kun mietimme mitä politikot pelkäävät eniten, on se varmasti sitä että ihmiset eivät mene äänestämään. Silloin kun ihmiset eivät äänestä he eivät tiedä mitä mieltä he ovat. Ja vaikka he äänestäisivät valtaa pitävieä vastaan, sekin on parempi koska silloin tiedetään mitä mieltä kansa on. Vain täydellinen yllätys on se joka horjuttaa Baabelin tornia. Keskustelkaamme siis asiasta. Ja koittakaamme saada asiaamme edistävät tahot vaikuttamaan asioihin.

    En liene yksin ajatuksissani, kun olen sitä mieltä että Suomen asioiden päätäntävalta pitää saada takaisin Suomeen. Se on aivan ensimmäinen asia. Ja toisena tulee heti perässä näiden kaikkien typerien määräysten kumoaminen. Palataan vaikka siihen valtamediankin myöntämään ”kultaiseen -80 lukuun”. Silloin kun kaikki kansan mielestä oli paremmin.

  3. Hyvää uutta vuotta!

    Toivottavasti pääsen taas vierailemaan Suomessa ensi vuonna!

    Toivon, että kaikki te suomalaiset voitte hyvin, kasvatte ja voimistutte, ja että ensi vuosi tulee olemaan entistäkin parempi.

    Från Dalarna

    • Hyvää uutta vuotta sinullekin! You’ve learned a lot of Finnish since we last met 😀

  4. Hyvää alkanutta vuotta 2014!
    – Toivon sydämestäni, – kansallismielis-isänmaalliselle taistelulle, – Vapauden, ja Itsenäisyyden puolesta, – menestyksellistä jatkuvuutta, myös vuonna 2014! –
    – Sieg Heil!

    PS: Voimia kaikille taistelutovereillemme!

  5. Katsaus viimevuoteen on hienoa luettavaa! Onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle, toverit! Kohti voittoa!

  6. Olipa kyllä tapahtumarikas vuosi ja hyvä niin. Eiköhän tänä vuonna keksitä taas paljon uusia toimintatapoja ja viedä Liikettä taas askel lähemmäs voittoa! Oikein hyvää alkanutta vuotta niille, jotka sen ansaitsevat!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here