Aktivistipäivät 2013

Suomen Vastarintaliikkeen vuotuinen aktivistipäivä pidettiin 15.6. Etelä-Suomessa luonnonkauniissa ympäristössä. Urheilusta, ryhmätyöskentelystä ja luennoista koostuneen tapahtuman teemana oli aktivismikäsityksen laajentaminen ja monipuolisempi toiminta.

Varhain aamusta aktivisteilla oli hieman aikaa vaihtaa kuulumisia. Ruotsista vierailulle saapuneen Henrik Philströmin kanssa vertailtiin järjestöjen viimeaikaista kehitystä. Erityistä mielenkiintoa herätti muutamien suomalaisten matka Italiaan alkukesästä, jolloin he olivat tutustuneet tovereihin ympäri Eurooppaa. Muun muassa italialaisten, venäläisten ja saksalaisten tovereiden ammattimainen kamppailulajiseuratoiminta kiinnosti suomalaisia. Aivan kuten Suomessa, muuallakin Euroopassa monet valtavirtaseurat rajoittavat kansallismielisten aktiivien mahdollisuuksia harrastaa itsepuolustuslajeja. Ongelmaan on vastattu ryhtymällä omavaraisiksi, ja Italiassa nähtiinkin useiden Euroopan maiden kansallismielisten tallien välinen taisteluturnaus. Mahtavaa!

Pian alkoikin virallinen ohjelma.

Päivän avasi Juuso Tahvanainen toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja valottamalla tapahtuman aihepiirejä. Otto Rutanen Helsingin aktivistiryhmästä jatkoi kertomalla tapahtumapaikan kansallismielisille tärkeästä historiasta. Edeltävien sukupolvien pohjoismainen kapinahenki oli läsnä koko päivän ajan.

Seuraavaksi koitti ulkona järjestetty urheilurupeama kirkkaassa auringonpaisteessa. Alkuverryttelyjen jälkeen osallistujat pääsivät verestämään kamppailutaitojaan. Ohjelmaan kuului muun muassa räjähtävyyttä, nopeaa reagointia ja perustekniikkaa. Lopuksi osallistujilta tiristettiin viimeisetkin voimat kovissa kaksi vastaan kymmenen -otteluissa. Vielä kirsikkana kakun päällä suoritettiin raskas kuntopiiri.

Kun viimeisetkin osallistujat olivat saaneet kuntopiirin suoritettua, urheiluun osallistuneet kävivät pesulle. Naisille oli järjestetty suihkumahdollisuus, ja miehet passitettiin vilvoittavaan jokeen peseytymään. Sitten saimme nauttia maittavan aterian, joka tällä kertaa oli riistakäristystä, perunamuusia sekä puolukkasurvosta. Ruokailun jälkeen oli jätetty hieman vapaata aikaa, jotta kaikki pääsivät tutustumaan Kadulle.com-kannatuskaupan myyntipöydän sivistävään tarjontaan. Varsinkin lähitaisteluoppaat vaikuttivat menevän kuin kuumille kiville.

Ruokailun ja ostosten jälkeen oli päivän esitelmien vuoro. Ensimmäisenä puhujana oli Janne Ahokas Turun aktivistiryhmästä. Ahokas puhui monipuolistuvasta aktivismista, ryhmän toiminnasta sekä toimintakeskus Kodin tarjonnasta. Puheessaan Ahokas varoitti aktivismin ja propagandamateriaalin liiasta arkipäiväistymisestä ja tarjosi esimerkkejä uudenlaisista toiminnoista. Hän rohkaisi ryhmiä kokeilemaan uusia lähestymistapoja liikkeen markkinointiin. Kaavoihin kangistuminen tappaa luovuuden, jolloin liikkeellä on vaara hukkua vaihtoehtojärjestöjen massaan. Monipuoliseen aktivismiin on Turussa liittynyt oleellisesti toimintakeskus Koti, joka on tarjonnut mahdollisuuden järjestää hyvinkin spontaaneja ja kokeilevia tempauksia. Se on tarjonnut myös puitteet tutustuttaa uusia ihmisiä Vastarintaliikkeeseen.

Seuraavan esitelmän piti Juuso Tahvanainen. Hän puhui aluksi liikkeen julkisuuskuvasta ja siitä, kuinka tärkeää liikkeen tekeminen tunnetuksi on. Esitelmän varsinainen aihe oli kuitenkin vastarintayhteiskunnan rakentaminen ruohonjuuritasolta lähtien. Historiallisena esimerkkinä esiteltiin Romanian legioonalaisten (Rautakaarti) toimintaa, jossa tärkeintä propagandaa oli heidän olemuksensa ja konkreettiset tekonsa yhteisön eteen, ei pelkkä painettu materiaali. Nykyajan esimerkkinä Tahvanainen käytti Kreikassa räjähdysmäisen suosion saavuttanutta Kultaista aamunkoittoa, joka auttaa kansalaisia, kun yhteiskunta on siihen kykenemätön. Kokonaisvaltaisemmin vastarintayhteiskuntaa on rakentanut libanonilainen Hizbollah, jonka rooli on ajan myötä vaihdellut puhtaasta taistelujärjestöstä tärkeäksi sosiaaliseksi toimijaksi. Esitelmässä käytiin läpi järjestön sotilaallisen toiminnan lisäksi sen yhteiskunnallista ulottuvuutta, kuten kansalaisten kotien uudelleenrakentamista, laadukasta terveydenhuoltojärjestelmää, kriisiapua sekä työntekijöiden ja yrittäjien tukemista. Yhteisöllinen työ on toiminut tehokkaana propagandana ja kasvattanut järjestön jäsenpohjaa ja resursseja. Esitelmässä toki muistutettiin, ettei Suomea voi suoraan verrata esimerkiksi Kreikkaan, Romaniaan tai Libanoniin, mutta meilläkin on omat ongelmamme, kuten rappeutuva julkinen sektori ja lisääntyvä nuorisotyöttömyys. Niihin tarttuminen on suorastaan vastarintajärjestön velvollisuus.

Kertomukset Hizbollahin tehokkaasta ja monipuolisesta toiminnasta innostivat selvästi monia aktivisteja, ja esimerkin soveltamisesta Pohjoismaissa käytiinkin myöhemmin aktiivista keskustelua.

Jyväskyläläinen Paavo Laitinen toimi päivän kolmantena puhujana. Hän kertoi lähitulevaisuuden uudistuksista muun muassa ryhmien toiminnassa ja Kansallisen Vastarinnan verkkojulkaisussa.

Laitisen jälkeen ääneen pääsi aktivisti Turun ryhmästä. Hän kertoi välittömästi tunnistettavien tuotemerkkien synnystä sekä mielikuvituksellisista tavoista kiinnittää ulkopuolisten huomio, eli sissimarkkinoinnista. Esitelmä pohjusti päivän seuraavaa numeroa, ryhmätyötä.

Työssä jokainen ryhmä ideoi oman minikampanjan aiheesta, joka voisi sytyttää kansalaisten mielenkiinnon. Huomioon oli otettava paitsi aihe ja materiaalikysymykset, myös muun muassa kohderyhmät, resurssit, mahdolliset lainopilliset ongelmat ja tarkat tavoitteet. Ryhmissä käytiin pitkiä keskusteluita, ja illan mittaan syntyi kekseliäitä ideoita monipuolisten kampanjoiden järjestämisestä. Toivottavasti mahdollisimman monet suunnitelmista otetaan lähitulevaisuudessa konkreettisesti käyttöön.

Päivän päätteeksi nautimme paikan päällä valmistettuja riisi- ja perunapiirakoita, kiitimme kokkia ja järjestäjiä, siivosimme paikat ja lähdimme kohti kotia kypsyttelemään kaikkea lauantaina oppimaamme ja keksimäämme.

Janne Moilanen