Koti Artikkelit Kamppailulajeja Helsingissä

Kamppailulajeja Helsingissä

17

Ryhmakuva_Hki

9.3. Vastarintaliikkeen aktivisteja sekä liikkeen toiminnasta kiinnostuneita suomalaisia osallistui pääkaupunkiseudun aktivistiryhmän järjestämään urheilutapahtumaan. Monipuolisen päivän aikana kävi selväksi, kuinka huomattava merkitys yhdessä liikkumisella on ryhmähengen nostattamisessa!

Jo viime kuussa Turun ryhmä järjesti liikuntapäivän, joka oli avoin kansallismielisille suomalaisille. Palaute ja kokemukset olivat siinä määrin rohkaisevia, että monet toivoivat samanlaista tapahtumaa suuremmassa mittakaavassa. Näin myös teimme.

Urheilua pidettiin virkistävänä, motivoivana ja hyödyllisenä vaihteluna luennoille ja propagandatoiminnalle. Sitä paitsi aktiivinen liikunta on mitä parasta propagandaa! Kyky räjähtävään ryhmätoimintaan ja terveet elämäntavat eroavat räikeästi edukseen kapitalistisen lännen passiivisesta ihmisihanteesta, jota luonnehtivat lähinnä McDonald’s, televisio ja päihteet. Ei olekaan ihme, että monien Euroopan maiden päättäjät ovat huolestuneet kansallismielisten lisääntyvästä treeni-innosta. Tammikuussa Kansallinen Vastarinta uutisoi Brandenburgin osavaltiosta Saksassa, jossa jopa paikallisen tiedustelupalvelun johto on havahtunut entistä voimakkaamman kansallismielisen sukupolven tuloon. Heidän ”rikoksensa” on ollut esimerkillinen toiminta muun muassa urheiluseuroissa ja vapaapalokunnissa. Jos vastustajat ovat ennen yrittäneet luoda stereotypiaa alkoholisoituneista ja sulkeutuneista kansallismielisistä, ovat he viimeistään nyt joutuneet myöntämään, ettei tällä ole todellisuudessa mitään kaikupohjaa. Kuten monikulttuurisuuden kannattajat itse uutisessamme totesivat, kapitalistiselle monikulttuurille vaarallisimpia vihollisia ovat ulkoisesti varsinaisilta mallikansalaisilta vaikuttavat liikunnalliset ja yhteisölliset kansallissosialistit.

Joukkokuva_Hki

Lauantain tapahtuman aikana ei toiminnalta juuri keskustella ehtinyt. Muutamien tuntemuksia tiedusteltuani huomasin, että urheilutapahtuma herätti osallistujissa samanlaisia ajatuksia. Vastaavalle toiminnalle oli ollut tilausta jo pidemmän aikaa. Monia olivat urheilemaan innostaneet historialliset esikuvat niin Suomesta kuin muualta Euroopasta. Fyysisen harjoituksen nimiin on vannonut loputon joukko kansallismielisiä ja vallankumouksellisia taistelijoita. Ennen toista maailmansotaa valkoisen Suomen ja etenkin suojeluskuntaliikkeen tunnuksellisimpia piirteitä oli politiikan yhdistäminen verevään kulttuuri- ja urheilutoimintaan. Tämä paitsi vahvisti maanpuolustusvalmiutta, myös antoi nuorisolle eväitä tehdä pesäero sukupolven rappiolliseen ja vasemmistolaiseen ainekseen. Vastuutonta, alkoholisoitunutta ja jo tuolloin kansainvälisyyttä korostanutta nuorisokulttuuria vastaan olisi rakennettava kurinalaista, vahvaa ja kunniallista liikehdintää. Valkoiselle Suomelle liikunta oli kulttuuria ja politiikkaa.

Eräs aktivisti nosti esimerkin samalta ajanjaksolta, mutta maantieteellisesti hieman kauempaa. Häntä kurinalaiseen ja voimakkaaseen elämään innoitti Rautakaartin esimerkki. Kaartin johtaja Codreanun kuolemattomiin lausahduksiin muun muassa kuului, ettei kansakunta ole koskaan kuollut siksi, etteivät kansalaiset olisi luoneet kumouksellisia poliittisia ohjelmia, vaan siksi, ettei vallankumouksella ollut tarpeeksi lihasvoimaa tukenaan. Hänen mukaansa vain heikot ja pelkurit taipuvat ja hylkäävät kansallisen vastuunsa uhkailun ja väkivaltaisen paineen edessä. Vahvojen ja kunniallisten eurooppalaisten sukupolvi sen sijaan taistelee rotunsa puolesta kuin koko kansakunnan tulevaisuus lepäisi sen harteilla. Codreanulle rodullisen evoluution ja menneiden sukupolvien työ yhdistettynä motivoituneeseen ryhmään taistelevia militantteja on voittamaton ase mitä tahansa poliittista uhkaa vastaan. Tarvitaan vain vakaumusta, työtä ja kurinalaisuutta.

Valtavat kiitokset kaikille paikalle saapuneille sekä erityisesti Helsingin aktivistiryhmälle, joka piti ohjat esimerkillisesti käsissään koko vaiherikkaan päivän ajan!

 

Juuso Tahvanainen

17 KOMMENTIT

  1. Erittäin onnistunut tapahtuma, minkä tietää jo siitä, että lihakset oli pari seuraavaa päivää kipeinä! Lisää tällaisia tapahtumia, pitää ensi kerralla houkutella tuttuja mukaan.

  2. On jo aikakin, että vanha perinne elvytetään Suomessa. Turun urheilupäiväartikkelissa olikin aiheeseen liittyvä hyvä lainaus Tahko Pihkalalta. Asiallista toimintaa.

  3. Suuret kiitokset Helsingin ryhmälle erittäin onnistuneesta päivästä! Kyllä kannatti tulla kauempaakin hankkimaan paikat kipeiksi ja mielen virkeäksi. Toivottavasti tällaista toimintaa on jatkossa lisää luvassa.

  4. Aivan loistava tapahtuma! Lihakset rupeaa olemaan jo melko normaalin tuntuiset, mutta sunnuntaiaamuna sängystä ylös nouseminen oli lievä haaste. Oikein onnistunut tapahtuma, nosti mieltä paljon. Kiitokset!

  5. Nämä urheilupäivät ovat tehokkaita kunnon ja yhteishengen kohottajia, lisää voimia arkeen! Muistakaa myös liikkua itsenäisesti, mahdollisimman monipuolisesti niin, että pohjakunto riittää lajiharjoitteluun.

  6. Näiden treenien jälkeisinä päivinä huomaa kuinka ryhti paranee kuin tulisi lisää pituutta ja töissäkin riittää energiaa. Mahtava ryhmähenki, kaverit tsemppas jos välillä voimat olivat lopussa.

  7. Hyvin mielenkiintoinen päivä. Opittua tullaan kertaamaan kotipuolessa kavereiden kanssa tästä lähtien säännöllisesti.

  8. Hienoa hommaa toverit. Tunnen ylpeyttä teidän puolesta, jotka sinne osallistuitte. Fyysiset sairaudet estävät minua, mutta ei teitä aktiiviset taistelijat. Kannattajatoveri tervehtii teitä. Juusolta hieno kirjoitus.

  9. Taas mukava päivä! Kova ja aggressiivinen harjoittelu ovat kaiken kulmakivi – samalla kun kunto kasvaa, oppii oikeat toimintamallit.

  10. Jokaisen kansallismielisen henkilön, riippumatta siitä, kuuluuko mihinkään järjestöön/ryhmään tai ei, tulisi harrastaa jotain fyysistä kuntoilua, mieluiten jotain kamppailulajia. Fyysisen puolen lisäksi kuntoilussa on henkinen puolensa: treenien jälkeen on aina hyvä fiilis. Kavereiden/tovereiden kanssa painiessa yhteishenki kehittyy ja samalla tietää aina, kehen voi varmasti luottaa jos täytyy puolustaa itseänsä ja kavereitansa.

    Etenkin jokaisen aktiivisen kansallismielisen tulisi kuntoilla mahdollisimman paljon, täytyyhän meidän olla esimerkkeinä nuoremmille tovereillemme. Löysien juopporetkujen ei tulisi saada mitään sijaa kansallismielisen liikkeen ”etulinjassa”, vaan esimerkillisten taistelijoiden. Tällä en siis meinaa pelkästään Vastarintaliikettä, vaan kaikkia ”alan” järjestöjä sekä ryhmiä.

    • Suomessa ei ole kuin yksi ”alan” järjestö tai ryhmä,
      ja se ON Suomen Vastarintaliike.

      • No onhan noita erinäisiä pikkuryhmiä, jotka tosin keskittyvät lähinnä alakulttuurien ympärille..

Comments are closed.