Koti Artikkelit Vapaus!

Vapaus!

5
Eugen Schauman.
Eugen Schauman.

Suomi ja sen kansa ehti elää ja olla enemmän tai vähemmän vapaana 78 vuotta, kunnes se vapaaehtoisesti liitettiin osaksi Euroopan unionia. Koskaan aiemmin ”tasavallan” itsenäisyyden aikana maatamme ei ole onnistuttu miehittämään tai sen itsemääräämisoikeutta niin radikaalisti rajoittamaan kuin vuoden 1995 jälkeen.

Maamme arkipäivästä ei puutu enää kuin vieraan vallan virkavalta ahdistelemasta kansalaisia, ja moderni kuvaus ”autonomia-ajan” Suomesta Venäjän vallan alla olisi valmis. Kansamme suuret johtajat ja kuolemattomat maan isät ovat vain muisto tässä monikulttuurisessa ja sieluttomassa kapitalismin koneiston osasessa. Olkoonkin, että maamme on tuon koneiston kiistatta parhaimpia, kestävimpiä ja sopeutuvaisimpia osia ja meidän tulee se myös tiedostaa, ei meidän kuitenkaan tule unohtaa sitä, mitä vapaus, veljeys ja itsenäisyys todella merkitsevät.

Miehet ja naiset ennen meitä ovat todella kuolleet ja vuotaneet verta tämän maan ja nyttemmin näennäisen vapautemme eteen. Onko meillä oikeus antaa heidän uhrauksillaan lunastettu vapaus pois? Ja vieläpä näin halvalla? Kansa on täällä edelleen. Se sama Suomen kansa, joka täällä asui vuonna 1944 sotien jälkeen. Työläiset tekevät edelleen työtä jatkuvassa epävarmuudessa. Tosin epävarmuus on erilaista kuin ennen. Kansalaisen täytyy jatkuvasti pelätä elinkeinonsa, asuntonsa, sananvapautensa ja turvallisuutensa puolesta. Valtakoneiston hallitsema media ja tarvittaessa myös oikeuslaitos (esimerkiksi Magneettimedian saamat tuomiot) pyrkivät tukahduttamaan valtavirrasta eriävät mielipiteet. Vain mielivaltainen vapaudenriisto puuttuu, eikä siitäkään olla enää kovin kaukana.

Toki vapaus on osittain subjektiivinen käsite, eikä se siksi merkitse kaikille ihmisille samaa. Joillekin vapautta on käydä pubissa rauhassa oluella töiden jälkeen tai viedä vaimo syömään vähän hienommin tilipäivänä. Allekirjoittaneelle ja monelle muulle vapaus merkitsee kuitenkin paljon muutakin. Yksilöstä massaan, kylästä lääniin ja vapaaehtoistyöstä veroihin on olemassaolomme ja sen tuotokset lähes säännönmukaisesti alistettu Euroopan unionille. Se ei ole vapautta, että saamme maksaa koko Euroopan valtaapitävien leveän elämän, omista hölmöilyistään vararikon partaalle joutuneiden valtioiden velat, maailman nälkää näkevien ruokkimisen ja lääkitsemisen. Tämä tehdään väkisin. Se ei todella ole vapautta. Se on kiristystä. Euroopan unioni kiristää jäsenmaitaan erilaisilla uhkauksillaan.

Tällainenhan ei toimisi, mikäli kansamme ”johtajilla” olisi vähääkään selkärankaa ja kanttia sanoa vastaan. Millainen johtaja pettää omansa kerta toisensa jälkeen? Minkälainen järjestelmä mahdollistaa tällaisten johtajien pääsyn vallan kahvaan kerta toisensa jälkeen? Kuten aiemmin sanoin, Suomi on, vailla minkäänlaista liioittelua, toimivimpia (jos ei toimivin) osasia nykyisessä monikansallisessa unionissa. Kun kaikki on menossa päin seiniä, ollaan Suomen ovea raapimassa käsi ojossa. Ja tokihan me annamme. Miksi? Mitä me olemme velkaa unionille, joka on rajoittanut vapauttamme, tuhonnut maataloutemme, romahduttanut vientimme, pakottanut meidät elämään tuonnista ja riippuvaisena toisista, nostanut verojamme ja ajanut meidät ottamaan enemmän ja enemmän etnisiä vähemmistöjä riesaksemme likaamaan verenperintöämme?

Kuulostaako tämä vapaudelta ja kannattaako siitä vielä maksaa kovaa hintaa? Se hinta on suoraan pois meidän työläisten selkänahasta emmekä näe sitä osaa työmme hedelmistä enää koskaan missään tapaa. Selkärangattomat porvarisjohtajamme maksavat ”hyvä veli” -hengessä meidän pussistamme siitä, että läpimätä ja sikakapitalistinen unionijärjestelmä kurittaa meitä miten tahtoo. Ei kuulosta järkevältä. Tekisitkö sinä samoin? Tekisikö kukaan, tiedostaessaan kaiken, mitä unioni meille aiheuttaa? Epäilen. Elämmekö me siis vapaana? Kenties kuvittelet vaikuttavasi asioihin, jos äänestät vaihteeksi SDP:n sijasta kokoomusta? Tai kuvittelet olevasi radikaali äänestettyäsi perussuomalaisia ja sanot sen ääneen? Tosiasia on, ettet vaikuta asioihin sen enempää kuin jäädessäsi kotiin; olet radikaaliudessasi samaa luokkaa kuin muu ympärilläsi pyörivä harmaa massa. Jos olet vain osa muurahaislaumaa, joka kantaa ”kortensa kekoon” päivästä toiseen, ja jos työsi hedelmät menevät kaikkeen unionista kertomaani (muusta puhumattakaan) pystymättäsi vaikuttamaan asiaan, voitko sanoa olevasi vapaa? Vaikket kanna kahletta tai vanginasua, olet järjestelmän vanki, kunnes alat aktiivisesti toimia sitä vastaan.

Loppusanoiksi siteeraan Eugen Schaumannia:

Vapaus on itse oma päämääränsä. Tietyin ja varsin pienin rajoituksin se on jokaisen ihmisen luovuttamaton etuoikeus, jota ei mikään ulkonainen mahti voi häneltä riistää. Ihmisellä ei ole oikeutta luopua siitä omalta osaltaan, vielä vähemmän lastensa puolesta. Vapaus on itsekunnioituksen perusta, ja ilman sitä suuri oppi ihmisen siveellisestä vastuusta olisi pelkkää valhetta ja petosta. Vapaus on pyhä asia ja vapaudenrakkaus sydämeemme syvään juurtunut luonnonvietti. Rakastatko maatasi? Hyvä, pidä mielessäsi Ibsenin sanat: ’Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään’”.

Vapaus ja taistelu sen edestä vaativat kaikkesi, mutta siitä ei makseta veroa kenellekään!

 

P. P.

Vieraileva kirjoittaja

5 KOMMENTIT

  1. Innostavia ajatuksia! Kansallismielinen liike on ainut liike Euroopassa, joka kykenee vapauttamaan ihmiset ylikansallisen kapitalismin kahleista.

    • Tokihan kommunismikin siihen pystyy mutta seuraukset olisivat kammottavia… Eli ei ainoa, mutta ehdottomasti paras vaihtoehto.

  2. Ytimekkäästi ilmaistu nykyisen ”itsenäisyytemme” taso. Itävaltalainen ruhtinas ja diplomaatti Metternicht ilmaisi asian näin: ”kun riittävän suuri joukko samansuuntaisilla itsekkäillä ajatuksilla varustettuja ihmisiä kohtaa toisensa, ne perustavat puolueen”. Aika on muuttanut 1800-luvun lopulta tilannetta siten, että nyt nämä itsekkäät ihmiset ovat perustaneet eu:n ja pakottaneet Euroopan ihmiset ja kansat palvelemaan itseään. Muiden mukana Suomensyöjä Olli Rehn.

  3. Tästä olen monen kolleegan/henkilön kanssa keskustellut ja aina tulee yhtä kiivas väittely. Kun kerron olevani työläinen niin kaikki kommentoivat että olen (ja hekin ovat) ylempiä toimihenkilöitä. Mikä on ”ylempi toimihenkilö”? Minä joudun tekemään työtä, olen siis työläinen. En ole patruuna jonka ei tarvitse tehdä työtä. Tai porvari joka katselee kun muut tekevät työtä. Itse asiassa, lasken itseni nyky yhteiskunnassa alempiarvoiseksi kuin orjan. Orjille sentään tarjottiin ruoka, vaatteet ja asuinsija. Nyky yhteiskunnassa nekin on hankittava itse.

    Työstä on sanottava sen verran että joudun tekemään työtä. Mutta myös saan tehdä työtä. Työn tekemisen mielekkyys määräytyy itselleni sen mukaan, auttaako se suoraan tai välillisesti kanssaihmisiä. Vai vahvistaako se rahan valtaa.

  4. Nimimerkki Metsän pojan mainitsema Suomensyöjä-(puna)komissaari-isänmaannpetturi OR aiheuttaisi vähiten vahinkoa Suomelle, Euroopalle ja Ihmiskunnalle, ottaessaan lusikan ”kauniiseen” käteensä, ja palatessaan autonvaraosamyyjäksi – Mikkeliin…

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here