Koti Artikkelit Maanpettureita ja juutalaisvainoa

Maanpettureita ja juutalaisvainoa

5

PaatoimittajanPalsta

Suvaitsevainen Suomi on jatkanut kuluneella viikolla verenmakuista puolustustaisteluaan kansallismielisyyttä vastaan. Tuoreet skuupit syntyivät Magneettimedian kymmenientuhansien eurojen sakoista sekä sotilaslegenda Lauri Törnin maineen kokemista ”kolhuista”. Näennäisen etäisiä aiheita yhdistää se, että ne ovat oireita yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa kotimaisen perinnön mustaaminen on jopa toivottavaa ja jossa vieraiden vaikutteiden kyseenalaistaminen on synneistä synkin.

Magneettimedian oikeuskamppailun ensimmäinen erä päättyi odotetulla tavalla, kun käräjäoikeus tuomitsi tavarataloyhtiön 45 000 euron sakkoihin, minkä lisäksi Juha Kärkkäinen joutuu pulittamaan 90 päiväsakkoa sekä yli 15 000 euron oikeudenkäyntikulut. Myös yhtiölle rapsahti tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut maksettavaksi. Tuomio tuli ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Tuomioon johtaneen mielipidevainon voimakkaimpia arkkitehtejä on ollut paitsi rikosilmoituksia yksipuolisesti tutkinut poliisi niin myös syyttäjät Jorma Kalske, Mika Illman ja Ilpo Lehto, laamanni Juha Tervo sekä käräjätuomarit Heikki Sneck ja Jyrki Määttä. Sakkojen ohella Magneettimediaa määrättiin poistamaan kriittisimmät juutalaisaiheiset artikkelit yleisön nähtäviltä. Lisäksi raiskaavien rabbien mediasalailua käsittelevä artikkeli on vasta poliisitutkinnassa, mikä tarkoittanee lisää rangaistuksia lähitulevaisuudessa.

Tuomioita sykähdyttävämpi uutinen suurten lehtien toimituksissa taisi kuitenkin olla se, ettei Magneettimedialla ole aikomustakaan lopettaa tiedottamista länsimaita vaivaavista perustavista ongelmista. Torstaina sadattuhannet suomalaiset saivat koteihinsa tietoa muun muassa järjestäytyneiden juutalaisten tylyistä pyrkimyksistä tukahduttaa sananvapaus ja Israel-hegemoniasta poikkeava ajattelu. Liberaalien lehtimiesten pieniin mieliin ei yksinkertaisesti mahdu se, ettei EU-Suomen julkinen valta välttämättä sanele kaikkien ”kunnon kansalaistenkaan” käsityksiä maamme poliittisesta tilasta. Magneettimedian päätös pysyä valitsemallaan linjalla on arvokas, sillä se nakertaa suomalaisvastaisen tuomioistuimen arvovaltaa kansalaisten silmissä. Se voi inspiroida useampia suomalaisia kansalaistottelemattomuuteen terveemmän yhteiskunnan puolesta.

Oikeuden antamat perusteet tuomiolle ovat tosin jo itsessään tehokasta propagandaa esivaltaa vastaan. Tuomion tuonutta ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke” -artikkelia (jossa ei mainita juutalaisia kertaakaan!) oikeus kommentoi seuraavasti: ”Kirjoituksessa esitetyt lausumat ja mielipiteet ovat laatunsa, laajuutensa ja vakavuutensa puolesta sellaisia, ettei niiden todenperäisyyden arviointi ole tarkoituksenmukaista.” Esivalta on jo niin korruptoitunut, että se myöntää suoraan, ettei se edes yritä edustaa totuutta. Lieneekin aiheellista kysyä, onko lainsäädännöllä enää vähäisintäkään uskottavuutta tai tulisiko sen sitoa totuutta edelleen palvelevia suomalaisia millään tavoin.

Magneettimedia on viime viikoilla julkaissut muutamia psykologian professori Kevin MacDonaldin tekstejä. MacDonaldin esittelemä kritiikkikulttuurin käsite tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman niin Magneettimedian kuin Lauri Törninkin tapauksiin. MacDonaldin mukaan juutalaiset ovat vaikuttaneet merkittävästi länsimaiseen valtakulttuuriin kritisoimalla perinteisesti kunnioitettuja arvoja ja instituutioita kuten puolustusvoimia, ydinperhettä, luonnonläheisyyttä ja yksikulttuurisuutta. Juutalaiset vaikuttajat Frankfurtin koulukunnasta feministeihin, liberaaleihin, pasifisteihin, homolobbaajiin ja monikulttuurin kannattajiin ovat kritisoineet maanpuolustushenkistä, valkoista ja heteroseksuaalia länsimaalaista ”takapajuiseksi”, ”rasistiseksi” ja ”taantumukselliseksi”. Rankin esimerkki kritiikkikulttuurista lienee juutalaistaustaisen Karl Marxin kehittämä luokkasotaa janonnut kommunismi, joka synnytti yli sadan miljoonan ihmisen kansainvälisen joukkotuhonnan. Nyt länsimaiden etnistä yhtenäisyyttä kritisoiva monikulttuurisuuspolitiikka on johtamassa kansojen sekoittamisen myötä valkoisen Euroopan kansanmurhaan. Kritiikkikulttuuriin kuuluu periaate, että samalla, kun alkuperäiskulttuuria (esimerkiksi Suomen sotahistoriaa) saa ja tuleekin tahria, täytyy uusiin tulokkaisiin (esimerkiksi maahanmuuttajiin ja juutalaisiin) sekä liberaaleihin aatteisiin suhtautua hienotunteisesti ja suvaitsevaisesti. Suomalainen valtamedia on päättänyt seurata ohjenuoraa orjallisesti.

Uusi Törni-kirja ja sen synnyttämä julkinen moraalinen kauhistelu on suomalaista itseruoskintaa säälittävimmillään. Se on samaa kastia sananvapauslainsäädännön luoman itsesensuuri- ja pakkosuvaitsevaisuuskulttuurin kanssa. Samalla, kun kapteeni Lauri Törni nauttii kestosuosiota tavallisen suomalaisen kansan riveissä, on poliittinen ja kulttuurillinen eliitti pyrkinyt lokaamaan hänen perintöään jo vuosikymmenten ajan. ”Natsi!” ”Maanpetturi!” ”Sotahullu!” Maanpetturuussyytöksiä on päätetty nyt pönkittää nostamalla jälleen tapetille Törnin jäsenyys kansallissosialistisessa vastarintaliikkeessä, joka valmistautui sissioperaatioihin toisen maailmansodan loppumainingeissa. Tarkoituksena oli saksalaisavustuksella puolustaa Suomea kommunismia vastaan senkin jälkeen, kun maamme valtiojohto oli kääntänyt selkänsä aseveljilleen.

On kummallista, että esimerkiksi Ylen toimitusta, Helsingin Sanomia tai suomalaisia vasemmistolaisia kiinnostaa se, oliko Törni ”maanpetturi” vai ei. Eihän isänmaan pitänyt merkitä mitään globaalissa ja monikulttuurisessa maailmassa. Väittely maanpetturuudesta onkin kovin vaivaannuttavaa ja läpinäkyvää. Isänmaalla on vain välinearvoa liberaaleille lyömäaseena suomalaista kansallismielisyyttä vastaan. Kansallismielisyys ei merkitse uskollisuutta esivallalle tai petolliselle valtiojohdolle, kuten Törnin ja Magneettimedian kohtelu osoittaa. Lapuan liikkeen mottona oli, että isänmaallinen kapina on parempi kuin isänmaaton laillisuus. Kansallismielisyys ei ole hampaaton hallituksen sylikoira, vaan tarvittaessa vallankumouksellinen ja vaarallinenkin voima.

Ylen toimittaja Antti Pilke vei Törni-hössötyksen tunteilevassa naurettavuudessaan pisimmälle. Pilke ”muistutti” lukijoitaan siitä, että ”Unkarissa kansallissosialistit onnistuivat kuitenkin samankaltaisessa tilanteessa kaappaamaan hetkeksi vallan syksyllä 1944. Seurauksena oli terroriaalto, jonka aikana Unkarin juutalaiset kuljetettiin tuhoamisleireille.” Pilke unohti kertoa, miksi unkarilaiset eivät ole perinteisesti eivätkä etenkään 1900-luvulla suhtautuneet juutalaisiin kovin suopeasti. Mahtaako toimittaja edes tietää, kuka oli unkarinjuutalainen kommunistijohtaja Béla Kun (ent. Cohn), jonka nimi tuo edelleen unkarilaisten mieleen joukkoteurastukset, juutalaisnuorista kootut väkivaltaiset miliisit sekä salaisen poliisin vainon? Tai tunteeko Pilke kollegoineen muita unkarinjuutalaisia terroristeja, kuten József Csernyn tai Tibor Szamuelyn? Eikö? Historiantuntemus voisi antaa kullanarvoista perspektiiviä lattealle antisemitismikeskustelulle.

Toisaalta sillä ei ole mitään väliä, tunteeko Antti Pilke tai muutkaan suomalaistoimittajat Euroopan historiaa. Kuten Magneettimedia-oikeudenkäynnissä on selvinnyt, historialla ja totuudella ei ole väliä, vain suvaitsevaisuuden utopioilla on. Sitä paitsi Béla Kunin muistelu saattaisi johtaa vaikka rikossyytteeseen!

 

Juuso Tahvanainen

5 KOMMENTIT

  1. Käytännössä näin on, kuten Juuso Tahvanainen kirjoitti; sananvapaus on yksipuolisesti vain tietyn mielipiteen omaavilla ja sellaisenaan muodostaa irvikuvan käsitteestä sananvapaus. Toisin sanoen joillakuilla on enemmän vapautta ja joillakuilla ei ole sitä lainkaan. Käytännössä nämä tuomiot, joilla sananvapaus estetään, on keino joka kääntyy toteuttajiaan vastaan ja näin ollen ovat myös tärkeä väline taistelussa kansallisten etujen puolesta pitkällä aikavälillä.

  2. Jälleen erinomaisesti kirjoitettuja ajatuksia ajankohtaisesta ja erittäin kyseenalaisesta aiheesta!

    Ei tuossa Kärkkäisen ja Magneettimedian tuomioissa ollut mitään järkeä. Ympäripyöreää lakia sovelletaan ympäripyöreästi. Ironista, että jutussa mukana ollut Illman on vielä mukamas tehnyt väitöskirjan ”vihapuheesta”, mutta on täysin vailla objektiivisuutta tarkastelemaan lain soveltamisessa jatkuvasti vastaan tulevia sudenkuoppia ja kiistanalaisuuksia.

    Meno on kuin Neuvostoliitossa, mutta me elämämmekinhän Eurostoliitossa…

  3. Kuinka juutalaisiin ja Israeliin suunnattu kritiikki yritetään vaientaa

    Juutalaiset ovat vuosikymmenien aikana kehittäneet tarkkaan hiotun strategian, jolla kaikki kriittinen keskustelu Israelista ja juutalaisista käännetään antisemitismiksi. Juutalaiset Israel-lobbarit pidättävät itselleen tulkintaoikeuden siitä kuinka antisemitismi määritellään.

    On kysymys tietoisesta poliittisesta strategiasta, jossa kaikesta kritiikistä älähdetään ja kritiikin esittäjä yritetään osoittaa antisemitistiksi. Kun joku esittää kriittisen arvion Israelin harjoittamasta politiikasta, hänet leimataan antisemitistiksi. Se joka vertaa Israelin politiikkaa natsi-Saksaan on antisemitisti, koska hän juutalaisten mielestä syyllistää uhrin. Jos joku uskaltaa nähdä yhtäläisyyksiä holokaustissa ja Israelin tekemissä julmuuksissa Palestiinassa, hänet leimataan väistämättä antisemitistiksi. Uutiset israelilaisten sotilaiden tappamista lapsista ja sotavoimien käyttämästä valkoisesta fosforista ovat antisemitismiä. Kriittiset kommentit israelilaisten tekemistä elinvarkauksista on antisemitismiä. Kaikki paljastukset juutalaisten tekemistä rikoksista tulkitaan antisemitismiksi.

    Kääntämällä kriittinen keskustelu Israelista kysymykseksi antisemitismistä, Israel-lobbarit ja juutalaiset yrittävät välttyä puhumasta Israelin tekemistä sotarikoksista.

    Israel-lobbareilla on oma salainen koodikielensä, joiden merkitystä tavallinen ihminen ei edes huomaa. Mutta Israel-lobbarit näkevät niissä antisemitistisiä merkityksiä. Pienikin lipsahdus kritiikin esittäjän sanavalinnoissa voidaan tulkita antisemitismiksi.

  4. Totuudenpuhujat saavat yllinkyllin vihaa osakseen. Heitä syytetään vihapuheista. Klassista syyllisen ja kohteen roolienvaihtoa.

    Ei tässä oikein muu näytä auttavan kuin sananvapautta rikkovien lakien rikkominen mitä sanomisiin tulee.

    Jotkut pyrkivät sensuroimaan tekstiänsä tuomalla esiin negatiivisia ilmiöitä ilman syyllisiä. Ratkaisut saadaan mustamaalattua rikollisten nostamisella arvostelun yläpuolelle. Konflikteja välttelevä lähestymistapa tiedottamisessa ei lisää sananvapautta eikä herätä massoja unessakävelystään kohti rotkoa.

    Totuus voittaa.

Comments are closed.