Koti Kolumni Suomi maailman myllerryksissä

Suomi maailman myllerryksissä

4

Kun Suomessa ja muualla Euroopassa kärvistellään pankkikriisissä, valmistaudutaan Lähi-idässä suureen konfliktiin, joidenkin mukaan jopa kolmanteen maailmansotaan. Vastakkain ovat yhtä maailmanhallitusta ajavat Nato ja Israel sekä moninapaista talousimperiumia tavoitteleva koalitio, josta eniten esillä ovat olleet Syyria, Iran, Kiina ja Venäjä.

Suurimmat syyt kriisiin ovat suurin piirtein nämä: 1. Maailmanhallitushankkeeseen ei sovi, että maailmalla olisi muita vahvoja vaihtoehtoja hankkeelle. 2. USA:n talous on siinä jamassa, ettei se kestä sitä, että dollari sivuutetaan ulkomaankaupan välineenä. 3. Israelin pakkomielle saavuttaa ylivoima alueella. Tämä tarkoittaa, että kaikki suvereenit valtiot Lähi-idässä tulee saattaa polvilleen. Lisämausteen soppaan lisää fakta, että muun muassa Kiina ja Venäjä ovat ilmaisseet aikeensa puolustaa Syyrian ja Iranin etuja ja samalla omiaan. EU taas on kovin äänekkäästi puolustellut Naton toimia. Maailma on jakautunut kahteen leiriin.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa, että vaikka emme haluakaan yhtä maailmanhallitusta, ei tämä moninapainen maailmanvalta ole sen parempi. Putin ei ole valkoisen rodun pelastaja.

Kun konflikti viimein leimahtaa – uusimpien ennusteiden mukaan ennen marraskuisia USA:n presidentinvaaleja – ovat vastakkain jälleen kerran myös Nato ja Venäjä. Näiden osapuolten väliin jää strategisesti tärkeä, pieni valtio Suomi. On siis selvää, että vaikutukset ulottuvat myös meille, mahdollisista ydinasevaikutuksista puhumattakaan.

On paljon puhuttu Suomen ja Venäjän väleistä; monien asiantuntijoiden mielestä ne ovat hyvät, mutta miten on oikeasti asian laita? Ehkä sen tietää Stefan Wallin, joka kävi täydessä mediahiljaisuudessa helmikuussa Moskovassa keskustelemassa asiasta. Varmaa on se, että Venäjä on huolissaan Suomen ”puolueettomuuspolitiikasta”, joka ilmenee Naton mielistelynä ja keskisormen näyttönä itään. Suomen johto on ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja eurooppaministeri Alexander Stubbin johdolla jatkuvasti toiminut perustuslain vastaisesti ulkopolitiikkaa ajaessaan.

Tätä nämä imperialistit juuri haluavatkin; heille on edullista, että Suomi ajautuu riitoihin itänaapurinsa kanssa, ja näin nojautuisimme tukevammin Natoon. Koko Suomen itsenäisyyden ajan on ollut kiistatonta, että mahdollinen uhka tulee idästä, ja maanpuolustus on järjestetty sen mukaan. Nyt, kun maanpuolustus on käytännössä mahdotonta, saattaa olla, että miehittäjä tuleekin lännestä ja käyttää Suomenniemeä eturintamanaan.

Janne Ahokas

4 KOMMENTIT

  1. Naton helmoihin tässä meitä ollaan johdonmukaisesti ajamassa. Suomella ei nykyisellään ole mitään sanottavaa Naton ja Venäjän(ja sen liittolaisten) välisissä kiistoissa.

    Tulee mieleen toisen maailmansodan tapahtumat, kun Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ensinnäkin yksin selviytyä Talvisodasta ja sitten liittolaissuhteen kautta Saksan rinnalla yrittää säilyttää itsenäisyytensä. Suurvaltapolitiikan pelinappuloina tässä ollaan aina oltu.

    Entistä enemmän tässä tilanteessa kaivataan vahvaa Pohjoismaista liittovaltiota, jonka ei tarvitse olla minkään muun liittoutuman jäsenenä.

  2. Hyvä kolumni. Se joka NATO:lle (ja EU:lle) kumartaa, samalla itään pyllistää. On muutenkin käsittämätöntä sellainen yleinen Venäjän pakonomainen ärsyttäminen sekä ”russofobia”. Suuri itänaapuri on kuitenkin aivan selvästi se ”pienempi paha”, joka on viimevuosina kunnioittanut Suomen itsemääräämisoikeutta suunnattomasti enemmän kuin sionistinen länsi.

    Rehellisellä puolueettomuudella ja tasapuolisella ystävyydellä Venäjän kanssa Suomi, tulevaisuudessa koko Pohjola, voi elää leveämmin idän ja lännen välissä, ja saada jopa suuren liittolaisen idästä.

  3. Olipa melkoinen profeetia näin 4 vuotta jälkikäteen tarkasteltuna. Vihollinen tuli todellakin lännestä ja Lähi-Itä on tulessa useammallakin rintamalla. Kolmas maailmansota ei sentään onneksi syttynyt.

Comments are closed.