Koti Artikkelit Yhteiskunta Suomalaisen yhteiskunnan repeytyessä kahtia

Suomalaisen yhteiskunnan repeytyessä kahtia

8

AK_yhteiskuntarepeytyy

Luokkapuhe ei ole kovin suosittua kansallismielisessä liikkeessä, sillä se on omiaan ruokkimaan epäterveitä yhteiskunnallisia ristiriitoja. Tuloerojen kärjistyminen on kuitenkin todellinen haaste, jota ei voi sivuttaa.

Kansalaiset voidaan tulotason perusteella jakaa rikkaisiin, ylempään keskiluokkaan, keskiluokkaan, alempaan keskiluokkaan, vähävaraisiin ja köyhiin. Luokat voidaan kuitenkin hiukan kärjistäen jakaa kolmeen ryhmään: rikkaat, keskiluokka ja köyhät. Tällöin keskiluokka venyy alemmasta keskiluokasta ylempään saakka ja vähävaraiset sekä köyhät yhdistetään. Talouden kannalta tärkein ja ylläpitävä voima on keskituloiset. Rikkaiden suuri omaisuus ei suoraan auta, mikä johtuu heidän vähäisestä määrästään sekä yhteiskunnan rakenteesta: yläluokka lobbaa lait niin, ettei heidän palkkapussiaan veroteta niin paljon kuin suhteessa vähempituloisten. Politiikan porsaanreikiä hyödyntäen on rakennettu kiertoteitä, joilla raha saadaan lopulta palaamaan lähtöpisteeseen, vaikka se hetkellisesti kävisikin toisaalla. Myöskään köyhillä, vaikka he antavatkin vähäisistä varoistaan, ei ole suurta merkitystä talouteen.

Keskiluokkaisten verotuksella talous pidetään kasassa. Ryhmä on myös tällä hetkellä Suomessa yksiselitteisesti suurin näistä kolmesta. Sillä on myös yhteiskunnallista valtaa vakauttavana tekijänä. Niin kauan kuin keskiluokka tuntee selustansa turvatuksi, ei yhteiskunnan tukipilareita vavisuta mikään. Jos asetelma muuttuu ja keskiluokka revitään kahtia rikkaisiin ja köyhiin, yhteiskunnan tasapaino horjuu.

Eduskunta on käsitellyt pitkin kevättä kiperiä kysymyksiä, jotka voivat olla oireita epävakaasta tulevaisuudesta. Kun nousee tilanteita, joissa yhteiskunnan tulee saada ylimääräistä rahaa käyttöönsä, helpoin tapa on kerätä se tavalla tai toisella juuri keskiluokalta. He toimivat taloutemme ”lypsylehminä”.

Edustuksellisessa demokratiassa jokainen päätös lässähtää lopulta kompromissiksi. Vahvaa talouspolitiikkaa on vaikeaa tehdä, sillä jokainen eturyhmä vaatii itselleen lisää rahaa ja helpotuksia. Oikeita päätöksiä ei saada aikaan, vaan poliitikot rakentavat purkkaratkaisuja. Eikä tämä koske vain taloutta. Hyvänä esimerkkinä turvallisuuspuolelta toimikoon viime aikoina tiheään uutisoitu kauppojen ryöstely. Henkilö kävelee sisään, nappaa tuotteita mukaansa tai vaatii aseella uhaten myyjältä rahaa ja säntää lopuksi karkuun. Tässä demokraatti alkaa miettiä, tulisiko kassaneideille hankkia uudenmalliset kassakoneet, joiden vaihtokassaan myyjät eivät pääsisi käsiksi. Eikö mieluummin tulisi puuttua ryöstöihin tarvittavalla voimalla eikä nypertää erilaisten kassakoneiden turvallisuusaspektien äärellä?

Toinen esimerkki: Kansalaisen auto on kotipihalla pysäköitynä, mutta ovet eivät ole lukitut. Joku saa päähänsä varastaa tavaroita tai koko auton. Oikeusjärjestelmämme mukaan auton omistaja onkin ensisijainen syyllinen tapahtuneeseen, koska hän unohti lukita ovet. Luin hiljattain lehdestä jutun kauppiaista ja siitä, kuinka he ovat kyllästyneet vikkeliin myymälävarkaisiin. Kauppiaiden yrittäessä napata varasta verekseltään tulee heidän kuitenkin varoa, ettei rosvolle satu mitään! Kauppiaat ovat helposti itse syyllisiä ”pahoinpitelyyn” ja tuomiolla, vaikka he ovat vain puolustaneet omaansa. Nykymalli on tietysti erilaisten vakuutusyhtiöiden, turvallisuusyritysten ynnä muiden mieleen, koska ne voivat rakentaa kansalaisille erilaisia purkkaratkaisuja keinotekoisen turvallisuudentunteen palauttamiseksi ja rahapussin keventämiseksi.

Lähtökohdan tulisi kuitenkin olla, että yhteiskunnan täytyy taata turvallinen elo kaikille kansalaisilleen ja puuttua riittävällä voimalla rikollisuuteen ja muuhun epäsosiaaliseen toimintaan. Tällä hetkellä valtio kuitenkin keskittyy säästämään eri osa-alueilta, jotta rahaa saadaan taas haaskattua purkkaratkaisujen pohjalle rakennettuihin uusin purkkaratkaisuihin.

Valtio on olemassa vain ja ainoastaan sen kansalaisia varten. Valtion tehtävänä on auttaa kansalaisiaan ja ajaa kansan etua maailmassa. Nyt Suomi näyttää unohtaneen valtion roolin, ja käytämme verovaroja muun muassa ulkomaanapuun, joka ei edistä kansalaistemme hyvinvointia mitenkään.

Me veronmaksajat olemme vastuuttomien poliitikoiden lypsylehmä, mutta ei meitäkään voi käyttää hyväksi loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Seinän osuessa eteen on liian myöhäistä lähteä enää korjaamaan tilannetta, vaan tämän jälkeen vaaditaan konkreettista muutosta, ilman kompromisseja. Nähtäväksi jää, koska kamelin selkä katkeaa…

Platonin Valtio-teoksessa demokratiaa kutsuttiin hallintomuodoista vasta neljänneksi parhaaksi. Nykyään yleensä jätetään mainitsematta, että Platonin listalla on ainoastaan viisi hallintomuotoa, joista huonoin on tyrannia. En paljasta, mikä oli listan ykkösenä, jotta kirjaan vielä perehtymättömien lukunautinto ei mene pilalle!

 

Janne Kujala

8 KOMMENTIT

  1. Herra Palton puhuu paljon ja melko usein asiaakin. Jos sallitaan niin lainaan hänen toista lausettaan:”Piittaamattomuus politiikasta tuottaa surkeat johtajat”.

    Vaikka tämä on asia joka oli tapetilla pari viikkoa sitten, tulee se esille noin vuoden päästä jälleen. Platon hierarkia ja yhteiskunta ei sellaisenaan ole sovellettavissa nyky yhteiskuntaa, vaikkakin nyky yhteiskunta olisi paljon parempi jos se olisi edes joltain osin Platon esimerkkien kaltainen. Huonompikin diktatuuri voittaa nykyisen ”demokratian”.

    Politiikka on osa sitä toimintaa jolla muutamme yhteiskuntaamme haluamaamme suuntaan. Halusimme sitä tai emme. Se on tullut jäädäkseen. Sen vuoksi kehoitan kaikkia tutustumaan myös politiikkaan ja sen taustakieroiluihin sekä erilaisiin verkostoihin. Sen jälkeen ymmärrämme paremmin miksi joku toimii kuten toimii. Ja jos hyökkäämme kirjallisesti jotakuta vastaan, ketkä ovat häntä puolustamassa. Tai ketkä vaikeuttavat omaa elämäämme.

    Joskus kauan sitten kun olin myyntihommissa, kolleega kertoi että tärkein asia on ymmärtää oma paikkansa. Se että jos joku kauppa meni sivu suun niin menikö se sen vuoksi että oli liian kallis. Menikö se sen vuoksi että asioista oli päätetty jo etukäteen. Vai oliko varaa antaa mennä sen ohi. Kun tietää oman paikkansa ja vaikutusmahdollisuutensa niin politiikassa kuin markkinataloudessakin, on helpompi elää ja ymmärtää asioita paremmin.

  2. Myymälävarkauksien taustalla on useimmiten huumeiden takia kerääntyneet velat. Huumekauppias on kapitalisteista pahin. Sillä on paljon ihmishenkiä tunnollaan, ja se ei välitä, vaikka ruumiita tulee. Kunhan kauppa käy. Uusi SS voisi hoitaa diilereitä päiviltä, mieluiten kuuden jalan syvyyteen. Amerikkalainen malli on minun mielestä toimiva, vaikka sitä kulttuurimarxilaiset vastustavatkin. Kun astut toisen kotipihalle, sinun täytyy kunnioittaa omistajaa ja hänen omaisuuttaan. Kotia pitää saada puolustaa voimatoimin, koti on pyhä! Kannatan aseiden vapaata kantoa. Olenkin ajatellut ostavani, vaikka sitten laittoman, aseen jolla voin puolustaa itseäni ja lähimmäisiä yhteiskunnan ”kamelinselän” katketessa. Sitten voivat ne ”vaaleat rastasoturit” internetissä nähtyine rynnäkkökivääreineen lompsia ristikkoon…

  3. Huumeiden käyttö tuomiot kovemmat pakkotyöhön yhteiskunnan hyväksi. Kouluun vartijat joilla väkivallan uhatessa puolustauta ja talluttaa yhteiskuntaan sopimaton henkilö. Huume hörhöt vanhoihin kouluihin jossa opetaan miten viljellään maatta pakolaiset pois, niitä riittää aina, 40v pakolainen ei koskaan opi suomea saati sitten töitä, kasvattavat vaan lapsia ja sukua ulkomailta saakka, kierre ikuinen, pois täältä älkää sekoittako kansoja niin kautta historian sanottu

Comments are closed.