Koti Kolumni Polkuni tie

Polkuni tie

3

Tovi sitten otti liikkeeseen yhteyttä opiskelijanuorukainen hakeakseen liikkeeseen mukaan. Iästä en ole varma, mutta viestissä puhuttiin koulusta, ja henkilön kirjoitustyylistä pystyi tämän päättelemään. Tämä haku poikkesi ”normaalista” hausta (ei ehkä SVL:n mielestä vaan hakijan/hakijoiden) siinä, että hakijan nimi viittasi itäeurooppalaiseen henkilöön.

Tilanne eteni normaalisti: liikkeen edustaja otti häneen yhteyttä ja pyysi tapaamiseen, jotta asiat voidaan käydä normaalisti läpi. Henkilöltä kuitenkin tuli uusi sähköposti, jossa hän kertoi, että hänen hakemuksensa oli eräänlainen ”koulutyö”, jossa opettaja oli pyytänyt häntä hakemaan SVL:ään jäseneksi. Opettajalla on ollut todennäköisesti kiero taka-ajatus, jolla hän tuo oppilailleen selväksi oman maailmankatsomuksensa ja kuvan, jonka hän on omista vastustajistaan ja heidän mielenlaadustaan rakentanut. Hakija kirjoitti viestissään myös, että koulussa oli herännyt suuri ihmetys, että hänen hakemustaan ei ollut tyrmätty ulkomaalaistaustan perusteella, vaan hänelle oli ehdotettu tapaamista.

Opettaja kuuluu näihin hyvin moniin ja taas hyvin moniin, jotka ovat omaksuneet ”pahoista natseista” tietyn ajatusmallin, joka on ainoa ja oikea. Kaikki, jotka eivät tähän heidän malliinsa uppoa, tungetaan siihen väkisin, ilman minkäänlaista taustatiedon selvittelyä.

Toinen esimerkki tulee toisaalta koulusta, jossa opettaja kävi uhkailemassa oppilasta, että hänet on laitettu tarkkailtavaksi, koska hän on liian kiinnostunut historian tunnilla toisesta maailmansodasta. Lisäksi hänen vaatetuksensa ei ole ollut opettajan mieleen, ja tästä on tullut valitusta.

Koska opettajista on tullut poliittisia poliiseja, joiden tulee ohjata nuori karja kohti heidän maaliaan? Opettajan tulisi opettaa objektiivisesti asioita, oli kyse sitten historiasta, biologiasta, maantiedosta tai muusta. Hänen tulisi kertoa asioiden eri näkökannat ja antaa oppilaiden rakentaa mielipiteitä näistä.

Kolmas esimerkki löytyykin liikkeen sivustolta, missä uutisoitiin poliittisesta vainosta Turun AKK:ssa. Koulun ilmoitustaululle oli laitettu liikkeen materiaalia, mistä koulu oli nostattanut uhkailujen myrskyn, jossa luvattiin metsästää henkilö, turvakameranauhoilta jos ei muuten, ja tämän jälkeen erottaa hänet koulusta ”rasististen” arvioidensa perusteella. Arvioiden, jotka koulu omavaltaisesti on kriminalisoinut.

Vastaavista mainoksista on aiemmin ollut kommentointia virkavallan suunnalta, eikä niistä tällöin ole löydetty mitään rikollista. Mielenkiintoiseksi jääkin nähtäväksi, mikä tulee olemaan koulun virallinen syy henkilön mahdolliselle erottamiselle.

Valitettavasti tämä tilanne on arkipäivää myös muualla, eikä ihme, jos meille on rakenneltu sellaista polkua, jota pitkin kuljettaessa tuodaan aina pureskeltu malli, josta et saa poiketa. Mikäli teet näin, niin olet merkitty. Onneksi yhä useampi ihminen on pysähtynyt miettimään asioita ja kokenut heräämisen. Tämän ovat myös huomanneet vastustajat, jotka ovat alkaneet rummuttaa äärioikeiston kasvavasta uhkasta enenevissä määrin, vaikka tilastoista katsottaessa vaakakuppi kallistuu aivan toisaalle. Esimerkiksi Europolin tutkimusten mukaan äärivasemmisto on Euroopan aktiivisin poliittisen terrorismin koulukunta. Suomessa tämä on toistaiseksi näyttäytynyt lähinnä hupaisina välikohtauksina, kuten epäonnistuneina kadunvaltauksina tai savukranaatti-iskuina. Silti suomalaisen nuorison kasvattajat kouluista koteihin voisivat pohtia, mikä nuorten kiinnostuksessa kansallismielisyyttä kohtaan on niin pelottavaa. Isänmaallisuus ja terveet elämäntavat tuskin ovat haitaksi yhdellekään nuorelle huumeiden, jengikulttuurin ja McDonald’s-ruoan kyllästämässä 2000-luvun Suomessa.

 

Janne Kujala

3 KOMMENTIT

  1. Jälleen kerran loistava kirjoitus! Koulumaailma ei olekaan paljon muuttunut 80-90-luvuilta, kun pelättiin neuvostovastaisuutta.

  2. Asian ytimeen osuva sunnuntaikolumni. Ei soluttautumisyrityksissä sinänsä mitään uutta ole, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin tällaisesta ”koulutyönä”. Ihme, että opiskelija sanoi asian suoraan, eikä vain ”kadonnut johonkin”.

    Mitä historian tunteihin tulee, toinen maailmansota käydään sekä yläasteella että lukiossa äärimmäisen ylimalkaisesti läpi. Eikä epäilystäkään mitä puolta myötäillen ja ketä kauhumaalaillen. Opettaja ei kysy oppilailta tuntien aikana juuri mitään, luettelee vain ”tosiasioita” 75 min. Pitäen samalla silmällä, ettei se yksi tai kaksi henkilöä luokasta, jotka tietävät muutakin kuin virallisen version, tuo epäkorrektia totuutta esiin.

  3. Ja korjaan, ei tuossa ensimmäisessä tapauksessa nyt ihan soluttautuminen ollut tarkoituksena, mutta siis ettei siinä ole mitään uutta, että hakemuksia lähetetään ”kokeilumielessä” tai tiedonurkintamielessä.

Comments are closed.