Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja suomalaisesta “äärioikeistosta” kirjaa kirjoittava Li Andersson vaati thaimaalaisille marjanpoimijoille turvattua perustuloa. Marjanpoimijat eivät kuulemma pääse tarpeeksi hyville liksoille ja päivät voivat venyä erittäin pitkiksi. Työ Suomessa voi alkaa maistua puulle.
Sääolosuhteiden aiheuttamat muutokset marjojen määrässä ja markkinahintojen heilahtelut aiheuttavat tilanteen, etteivät kaikki raukat ole päässeet edes sellaisille osingoille, jotta meno–paluu-matka Suomeen ja takaisin tulisi kustannetuksi. Tässä vaiheessa joku voisi heti kysyä, eikö suomalaisella vasemmistolla ole todella tähdellisempää mietittävää?
Ulkomaiset marjanpoimijat ovat globalisoituvan markkinatalouden ilmiö. Marjanpoiminta on pitkään kuulunut suomalaiseen tapakulttuuriin osana jokamiehenoikeuksia nauttia kotimaisen luonnon antimista. Nuorille suomalaisille se on perinteisesti ollut kesäinen sivutienesti. Kansainvälistyminen on kuitenkin kutonut maailman yksinkertaisimmasta työstä kummallisen riiston ja ristiriitojen verkon.
Vaikka aasialaisten marjaurakoitsijoiden kurjat työehdot eivät aiheuttaisikaan meille unettomia öitä, on marjabisnes silti hyvä esimerkki kapitalistiseen talousjärjestelmään rakennetusta kylmäkiskoisesta riistosta. Oikeudenmukainen marjanpoimintatalous on nimittäin looginen mahdottomuus. Provisiopalkkaus minimaalisin ylläpitokustannuksin on ainoa tapa tahkoa rahaa. Jos marjastajille maksettaisiin säännöllinen ja kunnollinen palkka, ei työvoiman raahaaminen kymmenientuhansien kilometrien päästä olisi kannattavaa. Kelpopalkalla suomalaisten ammattilaisten palkkaaminen olisi vaihtoehto, mutta voittomarginaali jäisi kovin kapeaksi. Onhan afääri aina afääri, kuten 30-luvulla Suomessa kiertänyt seemiläisvitsikin sanoo.
Jos vasemmisto todella siis tahtoisi eettistä marjataloutta, vaatisi se innokkaiden thaipoimijoiden välitöntä käännyttämistä ja porttikieltoa Suomeen. Millään muulla tavalla palkkakysymys ei voi ratketa.
Ulkomaisista marjanpoimijoista on aiheutunut konkreettista vahinkoa maaseudulla asuville suomalaisille. Metsistä on löytynyt roskia ja rojua ulkomaisen hävityspartion poistuttua paikalta. Talousmetsien taimikot ovat vahingoittuneet pysyvästi luonnossa piittaamattomasti liikkuvien poimijoiden vuoksi. Maanomistajien kotirauhaa on häiritty poimimalla aivan pihapiiristä. Usein poimuriin kerätään myös raa’at marjat.
Ulkomaalaisten poimijoiden oikeistolaiset puolustajat argumentoivat kotimaisen elintarviketeollisuuden tarpeilla. Jos ulkomaiset marjanpoimijat häädetään, kuka poimii marjat markettien laareihin? Ainakin hinnat nousevat taivaisiin, jos ei muuta.
Karu tosiasia on, ettei suomalainen elintarviketeollisuus käytä suomalaisia marjoja pääasiallisina raaka-aineina. Suomalaisissa tuotteissa käytettävät marjat tuodaan edullisesti Keski- ja Itä-Euroopasta.
Terveellisin ja eettisin vaihtoehto onkin käyttää suomalaisten epäkaupallisesti poimimia marjoja. Kumisaappaat jalkaan ja metsään!
Hieno ja ajatuksia antava kirjoitus, Sebastian!
Metsiin jäävä marja on arvokkain. Itse poimin marjani metsästä omilla käsillä, mutta joissakin paikkakunnilla marjat on ehkä pakko ostaa torilta. Tällaisessa tilanteessa suosittelisin ostamaan marjat myyjältä, joka on itse poiminut marjat lähipiirinsä kanssa.
En olisi arvannut, että marjojen keräämisestä pystyisi kirjoittamaan hyvää/mielenkiintoista tekstiä. 😀 Näköjään se on kuitenkin mahdollista.
Comments are closed.