Koti Artikkelit Haastattelut Taistelutahto

Taistelutahto

2


Tässä artikkelissa Norjan Vastarintaliikkeen johtaja, Haakon Forwald, tuo esille tärkeitä näkökantoja elämäntaisteluista. Artikkelissa on mukana Haakonin tekemä pidempi haastattelu, jossa haastateltavana on ollut Hendrik Möbus.

 

Taistelutahto, tehokkuus, päättäväisyys ja tahdonvoima

Elämä Vastarintaliikkeen aktivistina tai jäsenenä on elämistä taistelussa. Se tarkoittaa askeleen ottamista ajatuksista sanoihin ja sanoista tekoihin. On tehty päätös toimia! Monelle tämä on tarkoittanut kunnon “kylmää suihkua”, joka herättää apatiasta, lamaantumisesta ja tappiomielialasta – taistelutahtoon, tehokkuuteen, päättäväisyyteen ja tahdonvoimaan!

Vastoinkäymisiä, ongelmia ja liikkeestä eroamista

Poliittisena aktivistina voi joutua kokemaan – tai ennemminkin tulee kokemaan – vastoinkäymisiä, ristiriitaisuuksia ja konflikteja. Etenkin tällaisina hetkinä tulee pitää pää kylmänä, ajatella selkeästi, eikä sortua toimimaan irrationaalisesti ja hätiköiden. Moni päättää ensimmäisen vastoinkäymisen myötä erota liikkeestä. Tällaiset henkilöt ovat monesti mukana vain jännityksen vuoksi, ja kun he ymmärtävät, että taistelu on todellista, he valitsevat helpomman tien. Toinen liikkeestä poistuvien ryhmä siirtyy pois toiminnasta huomatessaan, että rasitteet jatkuvasti syövyttävät taistelumoraalia, energiaa ja elämänkipinää. Tämä on aivan luonnollista, ja juuri tässä vaiheessa on tarpeen purra hampaat yhteen ja terästäytyä. Elämä mukana taistelussa on juurikin – elämää taistelussa!

Inspiraatio

Mielestäni tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä ja innostavaa kuulla tai lukea muutamia sanoja toisista järkkymättömistä henkilöistä, sekä Vastarintaliikkeestä että sen ulkopuolelta. Henkilöistä, jotka ovat läpikäyneet ja tunteneet kaiken tämän kehossaan, mutta jotka vastoinkäymisistä huolimatta ovat jatkaneet taistelua ja pysyneet järkkymättöminä uskossaan!

Minulla on ilo jakaa kanssanne henkilökohtaisen ystäväni, saksalaisen Hendrik Möbusin, haastattelu.

 

Hei Hendrik! Kiitos, että lupauduit Nordfrontin haastateltavaksi. Haastattelun aiheena on uhrautumistahto, rohkeus ja periksiantamattomuus. Mielestäni aktivisteillemme, jäsenillemme ja potentiaalisille kannattajillemme sekä muille lukijoille on aivan ehdottoman välttämätöntä päästä tästä osallisiksi ja ymmärtää, että ilman halua uhrata mitään ei myöskään voi voittaa mitään. Tässä yhteydessä halusin haastatella ihmisiä, jotka jakavat yhden yhteisen asian: he ovat läpikäyneet kovia aikoja, vaikeuksia ja ongelmia, mutta he eivät koskaan ole luovuttaneet, eivät koskaan ole laskeneet aseitaan ja seisovat järkkymättöminä maailmakuvansa ja uskonsa kanssa.

Voisitko aivan aluksi esitellä itsesi lukijoillemme?

Olen 36-vuotias ja syntynyt ja kasvanut “Saksan Demokraattisessa Tasavallassa” (joka oli kommunistien johtama vuoteen 1990 asti). Vuodesta 1992 lähtien olen ollut aktiivinen musiikkialalla (Black Metal) käynnistämässä levymerkkiä ja postimyyntiyritystä, ja lisäksi olen toiminut varausagenttina ja myötävaikuttanut eri musiikkilehdissä (painetuissa ja verkossa). Lisäksi olen soittanut bändissä Absurd vuosina 1992–1999. Vuosina 1997–2001 olin jäsenenä Allgermanische Heidnische Frontissa (AHF) ja johdin sen saksalaista osastoa Deutsche Heidnische Frontia. 36 elinvuodestani olen viettänyt 12 vuotta vankilassa eri “poliittisista rikoksista” kuten “hailaamisesta”, kansallissosialismiin viittaavien symbolien kantamisesta sekä “antisemitistisen” ja kansallissosialistisen propagandan julkaisemisesta.

Vaikka poliittiset näkemykseni ovat ennallaan, en ole enää yhtä aggressiivinen ja radikaali kuin mitä olin nuoruudessani. Tavoittaakseen toisten sydämet ja mielet, on olemassa muitakin tapoja kuin suora yhteenotto. Tämä on tausta sille, miksi tänä päivänä teen enemmän töitä taiteen ja kulttuurin parissa ja vähemmän poliittisen aktivismin parissa.

Miten haluaisit kuvailla Saksan nykyistä poliittista ilmapiiriä?

Saksassa katsotaan olevan tällä hetkellä konservatiivinen hallitus, mutta se ei tarkoita kuitenkaan, että poliittista ohjelmaa toteutettaisiin oikealle. Enemminkin toiste päin, sillä yksikään urapoliitikko ei halua itselleen “oikeistoleimaa”. Merkitystä ei kuitenkaan ole enää niin paljon sillä, ketkä johtavat Saksaa, sillä he toimivat täsmälleen samoin riippumatta siitä, katsotaanko heidän kuuluvan “oikeistoon” vai “vasemmistoon”. Tämän lisäksi he siirtävät hitaasti mutta varmasti valtaa EU:lle ja Brysseliin, kunnes kansallinen yksinmääräämisoikeus on lopullisesti poissa. Saksa ei yleisesti ottaen ole ollut itsenäinen, eikä itsemääräämisoikeuden alainen maa sitten vuoden 1945, mutta se pieni suvereniteetin ilmaus, jonka yhdistynyt Saksa osoitti vuoden 1990 jälkeen, korvautuu pala palalta kuuliaisuudella EU:ta ja Natoa (ts. USA:ta) kohtaan .

Oletan, että Saksassa muiden Euroopan maiden tavoin on ongelmia ja haasteita maahanmuuton ja maahanmuuttajien kanssa. Voitko kertoa hieman tilanteesta tämän päivän Saksassa?

Kyllä, se on itsestään selvää. Kun suuri määrä maahanmuuttajia vieraasta kulttuurillisesta ja etnisestä taustasta saapuu paikkaan, joka on ollut alkuperäiskansan vuosisatoja asuttama ja sivistämä, on tiedossa ristiriitoja ja ongelmia. Normaalisti vähemmistön tulisi sopeutua alkuperäisväestöön ennen kuin se voi sulautua sukupolvien aikana; sillä mikäli näin ei tapahdu, tulee esiintymään valtataistelua ja taistelua resursseista sekä etuoikeuksista. Saksassa meillä on kaikenlaisia maahanmuuttajia: Itä-Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, Arabiasta, Turkista jne. Mitä läheisemmät suhteet ovat, kuten esimerkiksi saksalaisten ja venäläisten välillä, sitä vähemmän ongelmia. Mitä kaukaisemmat suhteet ovat, kuten Sakassa asuviin ihmisiin Anatoliasta ja Kurdistanista, sitä vihamielisemmäksi ja väkivaltaisemmaksi suhteet muuttuvat. Valitettavasti saksalaisten annetaan virheellisesti ymmärtää, että on heidän oma vikansa, kun “maahanmuuttajataustaiset kaupunkilaiset” (kuten heitä virallisesti tulisi kutsua) hakkaavat, raiskaavat, ryöstävät tai tappavat heitä. Tavallisesti saksalainen media jättää huomioimatta tällaiset tapahtumat. Virallisesti Saksa antaa kuvan itsestään “avoimena, demokraattisena ja monikulttuurisena yhteisönä”. Todellisuudessa meillä on lähes kaikissa suurkaupungeissa alueita, joissa ei-valkoiset ovat enemmistöinä, ja he elävät siellä omien sääntöjensä ja lupiensa mukaisesti. Näillä alueilla valkoihoiset saksalaiset eivät voi liikkua turvallisesti. Koulutetut ihmiset tulevat mahdollisesti keskenään toimeen kulttuurillisesta ja etnisestä taustastaan huolimatta, mutta todellisuus on, että enemmistö maahanmuuttajista, lapset mukaan lukien, ovat kaikkea muuta kuin koulutettuja. Tavallisesti he eivät osaa puhua myöskään saksaa

Onko Saksassa olemassa aktiivisia kansallismielisiä tai kansallissosialistisia ryhmittymiä tai järjestöjä, jotka näkisit mainitsemisen arvoisiksi?

Meillä on poliittinen puolue NPD (Saksan kansallisdemokraattinen puolue), joka on joka tapauksessa mainitsemisen arvoinen, vaikka itse olenkin epävarma siitä, onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen asia. Positiivista on, jos uskoo “demokraattiseen valintaan” keinona saada jokin päivä poliittista valtaa, että on mahdollista äänestää NPD-puoluetta ja että jokin päivä kaukaisessa tulevaisuudessa voidaan nähdä se hallituksessa. Negatiivinen asia on, että “demokraattiset vaalit” ovat vain huijausta. Poliittinen puolue, joka haluaa johtaa järjestelmää, ei tule koskaan saamaan poliittista valtaa. Mikäli Euroopan poliittisen järjestelmän perusteellinen uudelleenjärjestäminen on asia, jonka eteen tekee töitä, on hyödytöntä tukea tai tehdä töitä sellaisen puolueen eteen.

NPD ja jokin pienempi puolue poisluettuina on olemassa koko Saksassa vaikuttava Freie Kameradschaften (‘Vapaa toveruus’), joka on aivan liian merkityksetön vaikuttaakseen saksalaisessa poliittisessa maisemassa. Heillä on epämuodollinen tapa järjestäytyä, mikä tekee ryhmästä vaikeammin hajotettavan. Monet ryhmittymät ovat tulleet kielletyiksi, mistä johtuen taktiikkaa on muutettu pois tavanomaisesta organisoitumismallista, jossa käytössä on jäsenlistat jne.

Esimerkiksi Pohjoismaissa voit Vastarintaliikkeen jäsenenä joutua poliisin ja antirasististen ryhmittymien yms. ahdistelemaksi ja vainoamaksi. Onko tilanne vastaava Saksassa, ja onko sinulla mahdollisesti joitakin henkilökohtaisia kokemuksia tästä?

Kyllä, meillä on vastaava tilanne. Poliisilla on oma osasto, joka työskentelee “valtion turvallisuuden” parissa ja joka jatkuvasti valvoo ja jahtaa “äärioikeistoa”, kuten kaikkia kansallismielisiä kutsutaan Saksassa. Minulla on todellakin omia kokemuksia heistä, viimeisen kerran vuonna 2009, jolloin he lähettivät rynnäkköjoukon lyömään sisään asuntoni ulko-oven, pidättämään minut ja tekemään kotietsinnän asunnossani. He tulivat täydellä voimalla, aivan kuin olisin tekemisissä asekaupan tai kovien huumeiden välityksen kanssa. Se, mitä he veivät, oli yksi tai kaksi CD-levyä. En ole koskaan kuullut toisesta maasta, jossa käytetään rynnäkköjoukkoa etsimään kahta CD-levyä, mutta niin se on. Tervetuloa “Ylpeään Uuteen Saksaan”!

Vainoista puheen ollen, monet ehkä muistavat, kun FBI pidätti sinut ollessasi vieraana edesmenneen Tri William Piercen luona. Voisit kenties antaa lyhyen yhteenvedon pidätystapahtumasta ja sen taustoista niille lukijoille, jotka eivät ole tästä kuulleet?

Jätin Saksan ja Euroopan vuoden 1999 lopussa poliisin kasvavan vainon vuoksi. Pidätykseni eri “ajatusrikoksista” lähestyi, ja päätin lähteä maanpakoon ennemmin kuin takaisin taas vankilaan. Minulla oli ja on edelleen kontakteja ympäri maailmaa, ja mietin siksi, minne menisin. Päädyin lopulta matkustamaan USA:han, jossa asuin useita kuukausia länsi- ja itärannikolla ja lopuksi National Alliancen päämajassa Länsi-Virginiassa, missä työskentelin Resistace Recordsille laajentaakseni heidän levykokoelmansa kattamaan myös Black Metallin. Minulle oli suuri kunnia saada työskennellä ja keskustella Tri Piercen kanssa päivittäin, ja hän teki minuun suuren vaikutuksen. Oli hyvin valitettavaa, että hän kuoli niin yllättäen, minkä seurauksena myös hänen järjestönsä erkanivat toisistaan.

Joka tapauksessa Saksan poliisi teki minusta kansainvälisen pidätysmääräyksen, ja National Alliancen sisällä olleen petturin vuoksi FBI ja USA:n poliisilaitos pystyivät jäljittämään minut. Kun minut pidätettiin, luopui Saksa luovutuspyynnöstään, koska he halusivat minun tuovan asian esille amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin karkottaa minut takaisin Saksaan, koska he luulivat viisumini umpeutuneen ja että olin luvaton maahanmuuttaja. Tämä oli aika naurettavaa, kun ajatellaan sitä meksikolaisten määrää, joka vaeltaa viikoittain USA:han ilman, että kukaan välittää siitä erityisesti. Hain kuitenkin poliittista turvapaikkaa USA:sta, koska minua vainottiin selvästi Saksassa maailmankatsomukseni vuoksi. Tämä ei kuitenkaan auttanut, ja jouduin viettämään useita vuosia vankilassa Saksassa.

Oletko tänä päivänä aktiivinen jossakin järjestössä tai liikkeessä? Mikäli et, tuetko aatetta jollakin muulla tavalla?

En ole jäsen, mutta olen tukijäsen eri ryhmille Saksassa ja muille järjestöille maailmalla. Muun muassa AHF:n kohdalla ilmenneiden ongelmien jälkeen totesin, että “järjestäytyneet ryhmät”, jotka todennäköisesti tulevat poliisin ja muiden painostamiksi, eivät ole pitkäikäisiä, eivät ainakaan Saksassa. Nuoret ihmiset haluavat jännitystä ja viihdettä, ja he ovat siksi innokkaita ryhtymään jäseniksi. Kun tilanne kuitenkin muuttuu vakavaksi, likaiseksi ja jopa veriseksi, he eroavat liikkeestä hyvin nopeasti.

Voi olla helppo syyttää “sukupolvea x”, jossa nuoret ovat itsekkäitä, materialistisia sekä hedonistisia, koska he ovat meidän aikamme lapsia. Otetaan esimerkiksi veteraani ensimmäisestä maailmansodasta, joka palaa kotiin Saksaan, löytää maansa raunioina, päättää kääntää tilanteen toisin päin ja taistella takaisin. He tiesivät kuitenkin, mitä todellinen toveruus merkitsi, jopa synkimpinä aikoina. Toisin sanoen he olivat toisenlaisia aktivisteja, kuin mitä tapaa tänä päivänä, jolloin ihmiset elävät ja asuvat suhteellisen varakkaina ja rauhallisesti yhteisöissään. Ei voida odottaa, että joku, joka pelaa tietokonepelejä kaiket päivät, olisi valmis taistelemaan läpi harmaan kiven!

Vaikka monet liikkeessämme antavat ymmärtää tietävänsä, mitä on vaakalaudalla (ensisijaisesti rotumme selviytyminen), ovat ideat lähes säännönmukaisesti abstrakteja ja sanat tyhjiä. Niillä on kuitenkin potentiaalia kehittyä ja kasvaa, mutta vain kokemuksen kautta. Sillä ei ole merkitystä, paljonko olet harjoitellut; et ole sotilas ennen kuin olet ollut taistelussa. Vastaavasti et ole kansallissosialistinen aktivisti ennen kuin olet laittanut kirjat ja Internetin sivuun ja ollut kadulla ja kokenut todellisen katutappelun poliittisen vakaumukseksi vuoksi. Monelle tämä askel on hyvin vaikea ottaa, sillä se tarkoittaa seuraamuksia heti, kun luovut turvallisesta ja ennalta-arvattavasta “yhteisöstä” verkossa. On paljon helpompaa haaveilla “rotusodasta” yhdessä ystävien kanssa Facebookissa kuin kohdasta se rotusota, joka on käynnissä omissa kaupungeissamme. En tue väkivallan käyttöä, ellei se ole itsepuolustusta, vaan kannustan ihmisiä lopettamaan puhumisen ja aloittamaan vihdoin toiminnan!

Tilanne Kreikassa on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten tilanne on mennyt niin huonoksi, että ihmiset ovat vihdoinkin alkaneet herätä apatiastaan ja tulleet niin epätoivoisiksi, etteivät näe muuta vaihtoehtoa.

Paljon kiitoksia Hendrik, että sinulla oli aikaa tälle haastattelulle! Olisiko sinulla vielä lopuksi joitain sanoja Nordfrontin lukijoille?

Muista, että olet vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa, joka ulottuu aina menneisiin kultaisiin aikakausiin; nyt on sinun tehtäväsi jatkaa tätä ketjua tulevaisuuteen, kunnioittaaksesi niiden muistoa, jotka olivat ennen sinua. Älä häpeä heitä, joita hekään eivät hävenneet ennen syntymääsi. Voimme usein tuntea itsemme yksinäisiksi tässä vihamielisessä maailmassa, mutta meillä on voimaa ja kokemusta käytössämme arjalaisesta paremmuudesta tuhansien vuosien ajalta. Tee esi-isistäsi ylpeitä, laita vihollinen vapisemaan pelosta, ja tee maailma tietoiseksi siitä, että olet ollut täällä ja että pysyit lujana! Tee oikein, äläkä pelkää ketään!

Haakon Forwald

Nordfront.net

2 KOMMENTIT

  1. Loistava ja innostava Möbusin haastattelu! Täyttä asiaa joka sana! Suosittelen kuuntelemaan myös Möbusin jälkeistä, uudempaa Absurdia.

  2. Tuskin voi enään paremmin kuvailla tätä askelta, joka on ns. tuuman ja toimen välillä. Mielenkiintoinen haastattelu kerrassaan. Sain vastauksia muutamiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin, ja muutamia uusia heräsi. EU on muuttunut jatkuvasti huonommaksi ja huonommaksi “diiliksi” niin Suomelle kuin Saksallekin. Ainoat, jotka todella hyötyvät EU:sta, ovat rikolliset ja ne, jotka surutta käyttävät hyväkseen rakenteellisia heikkouksia ja ns. porsaanreikiä saadakseen vaurautta ja yltäkylläisyyttä. Luottamus on karissut valtion johtoon, poliitikkoihin, päättäjiin… Tavallaan tuntuu turvattomalta käydä antamassa ääntään vaaleissa, koska nykyään ei näytä olevan kummoinenkaan temppu kääntää vaalien jälkeen takkia ja kohauttaa olkapäitään äänestäjille. Joskus vuosia sitten tämä kuuluisa “Hallitus vs. kaljakori” -vitsi huvitti, mutta nykyään se vetää vakavaksi. Sananvapaus on myös viety. Jos erehtyy hiukankaan kyseenalaistamaan tai olemaan eri mieltä asioista, vedetään hihasta se ns. rasistikortti tai aiheesta riippuen jokin toinen yhtä leimaava ilmaisu. Sanahelinäähän ne vain ovat, enkä itse moisista loukkaannu, mutta kyseiset ilmaukset pyyhkäisevät keskustelulta maton alta. Miksi EU:n on saatava kansat vaikenemaan? Omatkin päättäjämme pimittävät kansalta tietoja, jotka kuitenkin koskettavat ensisijaisesti juuri meitä. Miksi majoittaa ja ruokkia ihmisiä toiselta puolelta maailmaa yli oman valtion ja kansan sietokyvyn rajojen ja jatkaa hyysäämistä, kun omillakaan kansalaisilla ei ole kohta tulevaisuutta. Verotusta vaan kiristetään ja ne onnekkaat, joilla on työpaikka, painavat kieli vyön alla töitä, että saavat elätettyä perheensä, maksettua asumiskustannuksensa ja veronsa. Nykyään pitää suvaita kaikkea muuta, mutta tavallisia ihmisiä saa kohdella miten vaan. Hulluja nuo rahanahneet. Harmaa talous rehottaa ja kun silläkään ei enää saada haluttua määrää tuottoa, pistetään putiikit lihoiksi ja siirretään sinne, missä ei palkoista tai ihmisoikeuksista olla kuultukaan.

Comments are closed.