Koti Kolumni Kaikki Auschwitziin

Kaikki Auschwitziin

1

Joukko synkkiä ihmisiä puretaan täyteen pakatuista joukkokulkuvälineistä. Heitä on odottamassa tummiin pukeutuneita, vakavakatseisia miehiä. Lauma johdatetaan sisälle. Kuuluu huokauksia, tunnelma on lyijynraskas. Yhdenmukaisesti puetut hahmot lipuvat kuollut katse silmillään pitkin leirin kolkkoja käytäviä. Kaikki noudattavat käskyjä kyselemättä; poikkipuisista lauseista voisi seurata karmea rangaistus. Ja ei, tämä ei ole Steven Spielbergin uusin filmiprojekti Israelin puolustusvoimien rahoittamiseksi. Tämä on huippujalkapalloa.

Auschwitz on taas polttava sana. Jalkapallon mestaruuskisat ovat voidelleet vanhan rahasammon rattaat paljon kaivatulla julkisuudella. Maajoukkueiden superjulkkikset pyyhkivät hetkeksi dollarihymynsä ja vakavoituvat. ”Ei koskaan enää!” ”Ihmiskunnan synkin hetki!” Kaikki tuntevat tarinan koulun pakollisista kirjaesitelmistä, televisiosta ja ennen kaikkea toinen toistaan pateettisemmista Hollywood-eksploitaatioista. Tänä kesänä joukko eurooppalaisia taiteilijoita on jopa järjestänyt usean maan halki kulkevan junamatkan synkälle tuhoamisleirille. Retkeä varten on kunnostettu kaiken kukkuraksi autenttinen junavaunu 40-luvulta. Lehdet myyvät joukkotuhontaa ja sen oheistuotteita kuolemanjanoiselle yleisölle. Ilmassa leijuu joukkohysterian pilvi.

1990-luvulla Auschwitz tunnettiin jalkapallopiireissä etenkin nuorten fanien hurtin huumorin kautta. Eurooppalaisten joukkueiden juutalaisille omistajille esimerkiksi lähetettiin paikanpäältä ”Wish you were here” -kortteja. Sama kyyninen asenne urheiluun pesiytynyttä holokaustiteollisuutta kohtaan elää edelleen monien fanien mielissä. Taloudellisten kriisien, rakenteellisen työttömyyden ja sionististen sotarikosten kukoistaessa ympäri maailmaa länsimaat syytävät yhä rahaa, aikaa ja resursseja vain yhden – ja varsin kiistanalaisen – menneenajan ”rikoksen” kultivoinnille. Tämä kertoo joko täydellisestä maailmanpoliittisesta sokeudesta – tai sitten tehokkaasta, tarkoituksenmukaisesta ja epäilyttävästä lobbauksesta. Kuka lopulta hyötyy siitä, että eurooppalaisia syyllistetään esi-isiensä väitetyistä teoista? Israel valmistautuu sotaan Irania vastaan ja Syyrian kriisin vuoksi sen välit Hizbollahin kanssa ovat jälleen ylikuumentumassa. Maan sotakone tarvitsee kipeästi avustuksia ja poliittista sympatiaa. Niitä tarjoaa Auschwitz. Joukkomurhaa tarvitaan oikeuttamaan uusia joukkomurhia.

Auschwitz on eräs maailmanhistorian kiistellyimmistä kysymyksistä. Esimerkiksi siellä kuolleiden lukumäärä on heilahdellut miljoonilla jopa niiden kirjoituksissa, jotka uskovat holokaustiin. Tutkijoiden on ollut mahdotonta rakentaa edes yhdenmukaista ja uskottavaa selvitystä siitä, kuinka moni Auschwitzissa kuollut juutalainen menehtyi esimerkiksi tauteihin ja moniko tapettiin tarkoituksella. Karut leiriolot rajallisine resursseineen ja sairauksineen kun kuuluvat kansanvihollisten ja rikollisten arkeen kaikissa sodissa. Natsijohtajien ”tunnustukset” juutalaisten joukkotuhonnasta tiristettiin puolestaan liittoutuneiden erikoisjoukkojen kidutusselleissä. Kuinka moni 2000-luvun länsimaalainen uskoisi tunnustuksiin, mikäli ne olisi annettu samanlaisissa olosuhteissa Guantanamo Bayn sadistisissa holveissa? Jo ennen Saksan antautumista ja ulkopuolisten pääsyä leireille liittoutuneet levittivät sotapropagandaa ympäri Eurooppaa, jossa puhuttiin kaasutuksista ja muista kauheuksista. 1944 Unkarista Auschwitziin saapuneen juutalaisen Marika Frankin tavoin monet leireillä olleet kuulivat väitetyistä kaasukammioista vasta kauan vapautumisensa jälkeen. Tosiasia on, että Auschwitzin kaasukammiot rakennettiin propagandatarkoituksessa Neuvostoliiton sotilaiden vallattua paikan. Auschwitz oli työleiri, ei tuhoamisleiri.

Holokaustihössötys ärsyttää etenkin itäeurooppalaisia. Korruptio, köyhyys ja rikollisuus ovat kansalaisten ankeaa arkea siellä, mutta kapitalistien omistamat jalkapallojoukkueet eivät suurin surminkaan politikoisi Euroopan vähäosaisten valkoisten puolesta. Miljoonien itäeurooppalaisten isovanhemmat kuolivat raa’asti kommunistityranniassa, mutta muu maailma on kylmästi unohtanut itäisen historian verisimmät lehdet. Kun puolalainen lehtimies kysyi Hollannin maajoukkueen puhenaiselta, mikseivät he vieraile 7 miljoonan tapetun ukrainalaisen muistomerkin luona, totesi tämä, ettei sellaiselle ole aikaa. 1930-luvulla kommunistit loivat keinotekoisen nälänhädän, jossa yksin kuoli enemmän ihmisiä kuin villeimmissäkään holokaustiväitteissä. Tämä on kuitenkin auktoriteettien mukaan historiallinen sivuseikka. Sitä paitsi kommunistit kuuluivat sodassa liittoutuneisiin, ja voittajat kirjoittavat historian. Länsimaiset ”arvot” ja ”oikeusjärjestelmä” ovatkin kuin jatkettua sotapropagandaa.

Itäeurooppalaiset fanit ovat suututtaneet länsikapitalistit halventamalla kylteissään Euroopan Unionia ja kyseenalaistamalla mustien pelaajien oikeuden edustaa eurooppalaisia maita. Ja, mikä pahinta, olemalla antisemitistejä. Jos pöyristyneet poliitikot ja lehtimiehet viitsisivät tutustua idän historiaan, saisi juutalaisvastaisuus loogisen selityksen. Muun muassa tohtori Mordechai Zalkin Israelin Beerseban kaupungin yliopistosta on kirjoittanut paljon siitä, kuinka esimerkiksi Puola oli juutalaisen mafiarikollisuuden pahamaineinen pesäke ennen kuin Saksa vapautti sen. Juutalaisyhteisöt pyörittivät prostituutiota, kidnappaus- ja palkkamurhabisnestä, salakuljetusta ja seksikauppaa ympäri itäistä Eurooppaa. Paikalliset juutalaisjärjestöt eivät koskaan ole tehneet tiliä tästä, sillä juutalaisbandiitit ovat edelleen heille jännittäviä kansallissankareita. Parittajat ja huumekauppiaat ovat seemiläisiä robinhoodeja, yhteisön hyväntekijöitä. Eurooppalaisia, jotka muistuttavat tästä, odottaa puolestaan täydellinen eristäminen yhteiskunnasta antisemitismisyytösten varjolla.

Ei siis ihme, että yhä useampi itäeurooppalainen on omaksunut hakaristin symbolikseen, vaikka kotimaan suhde Saksaan olisi sodassa ollut mutkikas. Menneiden aikojen valtapoliittiset ristiriidat – jotka suurelta osin johtuivat bolševismista – on aika sysätä syrjään. Kansallissosialismi on yleiseurooppalainen ase rikollisuutta ja kapitalismia vastaan, itsenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta!

Juuso Tahvanainen

1 KOMMENTTI

  1. Hienoa, että kerrotte monien unohtamista kommunistien ja juutalaisten rikoksista! Israel on aivan selvä maailmanpoliittinen loinen, jonka valtakausi (kulissien takana) ei voi jatkua. Ihmettelen kuitenkin tätä yksipuolista tietoa Oswiescimin leiristä. Ehkä tarkoitat vain ykkösleiriä vai? Ainakin itse kunnioitan suuresti tavoitteita ja saavutuksia joita mm. Stroopin raportti mainitsee.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here