Koti Artikkelit Tanskalaiset Frikorps Danmarkin SS-vapaaehtoiset

Tanskalaiset Frikorps Danmarkin SS-vapaaehtoiset

14

28. kesäkuuta 1941 perustettiin virallisesti Tanskan SS-vapaaehtoisten yksikkö Frikorps Danmark. 8. huhtikuuta 1940 Saksa miehitti Norjan ja Tanskan tarkoituksenaan estää liittoutuneiden invaasio Norjaan ja Ruotsiin varmistaakseen näin, etteivät liittoutuneet avaisi uutta rintamaa Pohjois-Eurooppaan.

Frikorps Danmarkin vapaaehtoisia siirtymässä pois Hellerupin pihalta 19. heinäkuuta 1941.

Reilu vuosi myöhemmin saksalaiset aloittivat skandinaavisten vapaaehtoisten rekrytoinnin Waffen-SS:n alaiseen rykmentti Nordlandiin. Rykmentti Nordland kuului SS-divisioona Wikingiin ja osallistui taisteluihin itärintamalla.

Pian tämän jälkeen perustettiin myös Frikorps Danmark. Rykmentti Nordlandin ja tanskalaisvapaaehtoisten ero oli, että tanskalaisvapaaehtoisten yksikön Tanskan hallitus virallisesti hyväksyi. Saksan suunnalta oli tullut pyyntö Tanskalle liittyen Antikomintern-sopimukseen, että Tanskalla tulisi olla sotilaallisia yksikköjä saatavilla jouduttaessa konfliktiin Neuvostoliiton kanssa. Tästä oli tullut todellisuutta kesäkuun 22. päivä Operaatio Barbarossasta lähtien. Vaatimuksena ei ollut, että Frikorps Danmarkin sotilaat olisivat olleet edes kansallissosialisteja, mutta heidän tuli olla halukkaita taistelemaan bolsevismia vastaan.

Tanskalaisvapaaehtoisia.
Per Sørensen oli Tanskan armeijan luutnantti ennen ilmoitustaan lähteä mukaan Waffen-SS:n joukkoihin. Hän osallistui taisteluihin Demjanskissa ja Velikije Lukissa, missä hän haavoittui 25. joulukuuta 1942. Kun Frikorps Danmark hajotettiin 1943, Sørensen jatkoi taistelua SS-Panzergrenadier-divisioona Nordlandissa. Hän haavoittui sodan aikana yhteensä seitsemän kertaa. Sørensen kaatui Berliinin taisteluissa 24. huhtikuuta 1945.

Vapaaehtoisia virtasi, ja jo saman vuoden elokuussa yksikössä oli tuhat miestä. Yksikön ensimmäinen päällikkö oli everstiluutnantti Christian Peter Kryssing, joka ei ollut kansallissosialisti. Taisteluissa Tanskan vapaaehtoisia johti toinen päällikkö, majuri Christian Frederik von Schalburg. Hän oli jäsen Tanskan kansallissosialistisessa työväenpuolueessa DNSAP:ssä.

Hampurin ja Treskaun (Puolassa) harjoitusten jälkeen 8. toukokuuta 1942 tuli käsky marssia itärintamalle, missä tanskalaisvapaaehtoiset yhdistyivät 3. SS-panssaridivisioona Totenkopfin kanssa. Frikorps Danmark joutui erittäin koviin taisteluihin Demjanskissa Novgorodista etelään auttaessaan piiritettyä SS Totenkopf-divisioonaa.

2. kesäkuuta von Schalburg osui maamiinaan ja menehtyi. Kolme päivää myöhemmin kaatui vapaaehtoisten kolmas päällikkö Hans Albert von Lettow-Vorbeck. 2. heinäkuuta uudeksi tanskalaisvapaaehtoisten komentajaksi nimitettiin SS-Sturmbahnführer ja DNSAP-jäsen Knud Borge. Hänen kerrotaan olleen hyvin etevä taktikko.

Kuvassa Christian Frederik von Schalburg poikansa Alexin kanssa. Christian Frederik johti DNSAP:n nuorisojärjestö NSU:ta. Hän kaatui 2. kesäkuuta 1942 Demjanskissa.
Joidenkin ”lähteiden” mukaan tanskalaisten SS-vapaaehtoisten päälle olisi syljetty heidän ollessaan lomalla kotimaassaan. Tässä kuvassa 850 vapaaehtoista marssii kuitenkin Kööpenhaminassa suurten kansanjoukkojen tervehtiminä.
Noin 4 000 tanskalaista SS-vapaaehtoista kaatui toisen maailmansodan aikana. Kuvassa kaatuneiden muistokivi Kongensbrossa Silkeborgin kunnassa Tanskassa.

Tanskalaisvapaehtoiset vedettiin rintamalta takaisin kotiin saman vuoden 1942 elokuussa aina lokakuuhun asti. 5. joulukuuta vapaaehtoiset olivat Venäjän Nevelissä ja puolustusasemissa Velikije Lukissa. Venäläiset hyökkäsivät seuraavan kerran joulupäivän iltana, ja taistelu oli erittäin kovaa.

Maaliskuussa 1943 tanskalaisvapaaehtoiset vedettiin jälleen pois rintamalta ja lähetettiin sotilasalue Grafenwöhriin Nürnbergiin. Frikorps Danmark hajotettiin Grafenwöhrissä 20. toukokuuta 1943. Tämän jälkeen sotilaita kannustettiin liittymään SS-Panzergrenadier-rykmentti 24 Danmarkiin, johon useimmat tulivatkin liittymään. Rykmentti 24 Danmark oli osa Nordland-divisioonaa, ja se jatkoi taisteluissa aina vuoteen 1945 asti.

Nordfront.se

14 KOMMENTIT

  1. SS-joukot olivat eliittisotilaita, maailman parhaimmistoa, fyysisesti, henkisesti ja ideologisesti! Viholliset pelkäsivät SS-joukkoja eniten ja syytä olikin! 🙂

  2. Saksalaiset suojelivat myös luonnonvaroja & ruotsalaista terästä miehittäessään Tanskan ja Norjan, sekä loivat tottakai suoran yhteyden pohjoisessa suomalaisiin aseveljiin. Bolsevismin torjunta oli myös yksi iso syy miehityksille. Miehittäjä on silti aina miehittäjä oli se hyvis tai pahis, joten paheksunnan ymmärtää. Välttämättömiä ratkaisuja jouduttiin tekemään. Nämä vapaaehtoiset taistelivat Euroopasta ja etenkin oman kotimaansa puolesta, mutta valitettavaati hävisivät, jonka jälkeen heitä pidettiin maanpettureina. Kannattaa kuunnella ja lukea suomalaisten SS-vapaaehtoisten haastatteluja, aika mielenkiintoisia tapauksia, todella moni näistä oli juuri valmistuneita ylioppilaita.

    Tänä päivänä tilanne on toinen, kun kansallismielisyys nousee joka puolella Eurooppaa ja yhdistää kansallismieliset yhteen taistelemaan jälleen eurooppalaisen/valkoisen Euroopan puolesta.

    • SS on tehokkaasti demonisoitu Virallisessa Totuudessa ja siellä ei tarkoituksella tehdä juurikaan eroa Waffen SSn ja SS poliisiorganisaation välillä. Tehtävänkuvien erilaisuudesta johtuen, se joka on aiheuttanut joitain negatiivisia mielleyhtymiä, on tämä poliisipuoli taistellessaan takarintaman rikollisuutta ja partisaanitoimintaa vastaan.

      Aina roiksuu kun rapataan, mutta ei voittajilla. Hehän eivät koskaan syyllistyneet mihinkään. Ja jos joku sitä epäilee, paiskataan Virallinen TotuusTM eteen ja sanotaan, jotta lues tuosta.

      • Kyllä voittajillakin roiskuu, mutta huomasin jo Vietnamin sodan aikana tiedotuksen vinoutuman. Pohjoispuolelta ei tullut riippumattomia raportteja, ja sankarillinen kansa taisteli aivan yksin imperialisteja vastaan, mitä nyt Kiina ja NL vähän avittivat. Korean sodan aikana venäläiset lentäjät taistelivat P-Korean logoilla olleissa hävittäjissä.

        • Näinhän se tahtoo mennä sen tiedotuksen kanssa. South African Border War oli siitä erikoinen konflikti, että siitä ei tiedottanut juuri kukaan, kun NLn, Kiinan ja Kuuban voimakkaasti tukemat kommarit ottivat turpiinsa huomattavasti pienemmältä ja osin heikommin varustetulta, mutta ah niin päättäväiseltä ja hyvin koulutetulta Etelä-Afrikalta.

          Kommarit eivät paljoa kehdanneet huudella, pitkälti samoista syistä kuin Stalin Talvisodan jälkeen ja kansainvälinen yhteisö oli hipihiljaa, kun eihän paha ja julma apartheid voinut olla voittaja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here