Koti Artikkelit Pohjoiseurooppalainen muinaisusko ja kansallissosialismi

Pohjoiseurooppalainen muinaisusko ja kansallissosialismi

14

lemminkainen

Kansallinen Vastarinta julkaisee vierailevan kirjoittajan artikkelin pohjoismaisesta muinaisuskosta. Vastarintaliike on uskonnollisesti riippumaton järjestö, joka ei sulje ulkopuolelleen lähtökohtaisesti mitään hengellistä oppia, kunhan uskonto ei kiistä valkoisen rodun oikeutta puolustautua monikulttuurisuudelta.

Moni kansallissosialisti kokee nykyaikana uskontokeskustelun hieman vieraaksi aihepiiriksi. Lähtökohtaisesti kansallissosialismin katsotaan vastaavan yksilön jokaisen elämän osa-alueeseen, aina politiikasta hengellisiin kysymyksiin. Varsinaiset järjestäytyneet uskonnolliset instituutiot ovat etenkin nuorille usein hyvin kaukaisia.

Kuitenkin uskonnollisuus on merkittävä osa kansallista historiaamme, ja viime vuosina luonnonuskontojen suosio onkin ollut kovassa kasvussa varsinkin Pohjoismaissa. Kulttuuriperintöömme kuuluvat suomalaisen kansan perinneuskonnot ja uskomukset. Myös muista Pohjoismaista tänne levinneet uskonnot ovat löytäneet paikkansa, ja monet kokevat näiden luonnonläheisen sanoman erittäin tärkeäksi.

Aasainusko (ásatrú, asatro) on muinaispohjoismaalaiseen maailmankuvaan perustuva uskonto, joka pyrkii elvyttämään viikinkiajan maailmankuvan ja elämänkatsomuksen. Aasainusko perustuu ennen kaikkea muinaisnorjankielisten Edda-runoteosten kuvaamaan mytologiaan, niin sanottuihin proosa- ja runo-Eddoihin.

thor_webAsatrussa ei ole tarkkoja dogmeja tai uskoa määrittäviä kirjoituksia, vaan se elää pikemminkin mukautumiskykyisenä kansankulttuurina. Tämä merkitsee sitä, että jokainen tulkitsee ja määrittää uskonsa itse ja että variaatiota sekä näkemyseroja on paljon esimerkiksi siinä, miten kukin uskonnonharjoittaja käsittää jumaluudet.

Nimi asatru viittaa aasojen jumalsukuun (asa = ’aasa’, tru = ’usko’). Koska pohjoiseen muinaisuskoon kuuluu hyvin paljon muutakin, on termi hieman yksiulotteinen. Tärkeitä elementtejä aasojen lisäksi ovat esimerkiksi vaanien jumalsuku, erilaiset luonnon- ja kohtalonhenget kuten nornat sekä muun muassa riimumystiikka ja shamanistinen seita. Asatrulle vaihtoehtoinen termi on esimerkiksi Englannissa käytetty odinismi (Odinism, viitaten Odiniin, aasa-pantheonin pääjumalaan), joka patriarkaalisten ja monoteististen vivahteidensa vuoksi on jopa vielä enemmän harhaanjohtava. Lisäksi on käytetty nimitystä Forn Siðr, joka tarkoittaa vanhaa tai muinaista tapaa (ennen kristinuskon tuloa pohjoismaissa ei tunnettu käsitettä ”uskonto”, ja kristinuskon tultua pakanuudesta käytettiin aluksi juuri termiä ”vanha tapa”). Forn Siðr ei kuitenkaan suoranaisesti viittaa pohjoismaalaisuuteen mitenkään, ja ehkä siksi asatru on jäänyt tunnetuimmaksi termiksi.

Asatrun kannattajat kuvaavat maailmankatsomustaan luonnonläheiseksi ja joustavaksi pohjoismaisen identiteetin ylläpitäjäksi. Uskontona se on myös avoin siinä mielessä, että se ei pyrikään olemaan ”ainoa oikea” uskonto vaan vain yksi mahdollinen tulkintatapa.

Mitään ”kymmentä käskyä” vastaavaa tarkkaa ohjenuoraa ei asatrussa ole. Edda-runoihin sisältyy runo ”Hávamál” tai ”Korkean runo”, jossa annetaan erilaisia elämänohjeita, joista suurin osa soveltuu hyvin myös nykymaailmaan. Myös Islannin saagakirjallisuudesta ja muista kirjallisista lähteistä voidaan löytää tietynlaisia elämänarvoja. Hyvän ja pahan käsitystä dualistisessa mielessä ei germaanisessa ajattelussa ole, eikä myöskään synnin käsitettä. Sen sijaan kunnia on erittäin tärkeä asia. Kunnialliseen elämänlaatuun kuuluvat suoraselkäisyys (esimerkiksi rehellisyys), viisaus, kohtuullisuus ja omatoimisuus. Englannin Odinic Ritessa on kehitetty tämän pohjalta yhdeksän elämän hyvettä. Nämä ovat rohkeus, totuus, kunnia, uskollisuus, kuri, vieraanvaraisuus, itseriittoisuus, tuotteliaisuus ja selviytymiskyky. Useimmat haluavat kuitenkin muodostaa kunniakäsityksensä itse, eivätkä Odinic Riten yhdeksän hyvettä ole saavuttaneet suurta suosiota muualla.

Asatrun maailmankuva vallitsi Pohjoismaissa hamasta menneisyydestä aina 1000-luvulle saakka, jolloin Pohjoismaat käännytettiin kristinuskoon. Sen sijaan itse sana asatru juontaa juurensa 1800-luvulle. Nykypäivän asatru on saanut alkunsa Islannissa 1970-luvulla, jolloin joukko ihmisiä, etunenässä lammasfarmari Sveinbjörn Beinteinsson, halusi perustaa uskonnollisen yhteisön, joka perustuisi muinaispohjoismaalaiseen maailmankuvaan. Hanke sai nimen Ásatrúarfélagið ja se hyväksyttiin pian viralliseksi uskonnolliseksi yhteisöksi.

Islannin mallin jälkeen asatru-yhteisöjä alkoi muodostua myös muissa Pohjoismaissa sekä muun muassa Englannissa, USA:ssa ja Saksassa (ja myöhemmin myös muissa maissa). Eri asatru-yhteisöjen ja niiden tapojen välillä saattaa olla suuriakin eroja, mutta useimmat jättävät yksittäisille jäsenille paljon henkilökohtaista tulkinnanvaraa. Lähiaikojen tunnetuin esimerkki Suomesta lienee joulukuulta 2013, jolloin suomenuskoa harjoittava Karhun Kansa sai virallisen aseman uskonnollisena yhdyskuntana.

Suomenusko uskonnollisena käsitteenä on merkittävästi moniulotteisempi kuin esimerkiksi juutalaisuus tai islam. Suomenuskon perustana on suomalaisten ja suomensukuisten kansojen muinainen luonnonmukainen maailmankuva vanhoine tapoineen ja kansanperinteineen. Puhtaasti hengelliseksi uskonnoksi sitä on siis mahdotonta määritellä. Se koostuu tarinoista muinaisista alkujumalista, näkymättömistä metsänvoimista haltijoineen ja laajasta sielunuskosta. Kuitenkin myös perinteisten kädentaitojen ja omavaraisuuden vaaliminen ovat merkittävässä osassa suomenuskossa. Suomalaisten usko on aina mukautunut ympäröivään maailmaan, osaksi suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Esimerkiksi suomalaisten opittua maanviljelyn taidon sai pyhä metsän väki haltijoineen rinnalleen maan väkeä ja haltijoita suojelemaan viljelysmaita ja loitsuja hedelmöittämään satoa. Suvun ja perheen tullessa yhä tärkeämpään asemaan suomalaisten keskuudessa alettiin kehittää vainajakulttia pyhine metsineen ja puineen.

Suomenusko on äärimmäisen kirjava ja kiehtova matka muinaiseen suomalaisuuteen. Se on äärimmäistä luonnon monimuotoisuuden kunnioittamista, joka meille suomalaisille on ollut ominaista aina kansan alkuajoista lähtien. Se on yhteisöllisyyden vaalimista juhlapyhineen. Se on muisto ajasta, jolloin ihmisen selviytyminen ja suvun jatkaminen vaativat selviytymiskykyä ja ympäristön kunnioittamista. Sen keskiössä ovat velvollisuudentunto, luotettavuus ja periksiantamattomuus. Monet ovatkin valinneet ikiaikaiset suomalaisten ja suomensukuisten perinteet elämäntavakseen länsimaisen hedonismin ja yksilönpalvonnan sijaan.

Richard Scutari (vas.) on tehnyt kauan aatteellista työtä Yhdysvaltojen vankiloissa.
Richard Scutari (oik.) on tehnyt kauan aatteellista työtä Yhdysvaltojen vankiloissa.

Monet lukijoista ovat tutustuneet myös wotanismiin, joka on nykyaikaista aasainuskoa selkeällä rodullisella sanomalla. Tunnetuimpia wotanisteja lienevät Arjalaisessa Vastarintaliikkeessä toimineet edesmennyt David Lane ja Richard Scutari, Lanen Katja-vaimo sekä kirjailija ja poliittinen aktivisti Ron McVan. Myöskään wotanismiin ei kuulu selviä dogmeja Lanen muotoilemien kuuluisten ”neljäntoista sanan” lisäksi, toisin sanoen wotanistin tärkein tehtävä on turvata tulevaisuus valkoiselle kansalle. Wotanisteille tärkeitä tekstejä ovat esimerkiksi ”Hávamál” sekä sveitsiläisen psykologi Carl Jungin essee ”Wotan” vuodelta 1936. ”Wotanissa” Jung kuvaa kansallissosialismin nousua muinaiseurooppalaisen alitajunnan heräämiseksi.

Yhdysvaltojen radikaalissa valkoisessa liikkeessä syntynyt wotanismi on levinnyt myös Eurooppaan aina Kreikasta Pohjoismaihin. Huomattava osa wotanisteista on tutustunut uskoon vankilassa, ja kyseessä onkin yhdysvaltalaisten viranomaisten mukaan eräs nopeimmin yleistyvistä maailmankatsomuksista kaltereiden takana. Unbroken Warrior -kirjassa Scutari kertoo wotanismin merkityksestä etenkin valkoisten vankien itsetunnon parantamisessa. Maassa, jossa valtamedia on kieltänyt valkoisilta rodullisen ylpeyden ja identiteetin, wotanismi on rohkaissut vankeja puolustautumaan muiden rotujen väkivaltaa vastaan. Vankiloissa, joissa ei-valkoisia on moninkertaisesti valkoisiin nähden, juuri wotanistit ovat olleet rohkeimpia taistelijoita rotumellakoiden aikana. Vahva vakaumus ei siis ole vain uskonnollinen yksityisasia, vaan sillä on kouriintuntuva vaikutus koko valkoisen väestön tulevaisuuteen.

Tursaansydän on vanha Suomessa ja Pohjoismaissa käytetty onnea ja suojelusta tuova merkki, jota muun muassa kirjailija Ilmari Kianto käytti tunnuksenaan.
Tursaansydän on vanha Suomessa ja Pohjoismaissa käytetty onnea ja suojelusta tuova merkki, jota muun muassa kirjailija Ilmari Kianto käytti tunnuksenaan.

Olen useasti pohtinut kansallissosialististen periaatteiden sekä elämänarvojen suhdetta aasainuskoon. Luonto, sen kunnioittaminen ja siitä huolehtiminen ovat iso osa aasainuskontoa. Varsinkin yhteyttä ihmisen ja luonnon välillä tulisi aasainuskon mukaan vaalia. Olemme luonnosta alkumme saaneet, ja luontoon tulemme aina palaamaan. Pohjoismaissa varsinkin metsät ovat olleet aina merkittävä osa elämää ja kulttuuria; vielä viitisen sukupolvea sitten suomalaiset saivat miltei kaiken elantonsa metsistä sekä viljelysmaista.

Myös muita yhtymäkohtia kansallissosialismin ja aasainuskon välillä on. Heimohenki, kansan hyvinvoinnin asettaminen etusijalle sekä kunnioittaminen ovat aasainuskossa suuressa roolissa. Jo mainituista yhdeksästä hyveestä löytyy yhteneväisyyksiä kansallissosialistiseen näkemykseen siitä, kuinka ihmisten tulisi elää ja millaisia perusasioita jokaisen tulisi kunnioittaa. Rohkeus, totuudenmukaisuus, kunnia, uskollisuus, kurinalaisuus, vieraanvaraisuus, itseriittoisuus, tuotteliaisuus ja selviytymiskyky ovat mielestäni kaikki ominaisuuksia, joita jokaisen kansallissosialistin tulisi vaalia. Juuri yhdeksän hyvettä erottavat kansallissosialistit edukseen.

 

Juha K.

Vieraileva kirjoittaja

14 KOMMENTIT

  1. Uskomaton teksti, joka laittoi miettimään. Jenkkien tilanteesta haluaisin tietää erityisesti, että vaikuttaako tuomio wotanismiin tutustuneille? En tarkoita, että tuomiolla olisi joku merkitys, mutta kääntyvätkö esim. väkivaltarikolliset ja talousrikolliset siihen yhtä paljon? Olisi myös hienoa, jos wotanistinen seurakunta avattaisiin ”kaidalle polullekin”.

    • Saattaa vaikuttaa, esimerkiksi tatuoinnit tästä ”wotanismista” taikka muut symboolit liitetään varmasti todella helposti ns. ”uus-natsismiin” taikka muuhun white power meininkiin. Itse en ole wotanismista lukenut mutta mikäli tekstiin on uskominen niin sain kyseisestä uskonnollisesta ryhmästä juurikin jonkun jenkkien hakaristeja kantavien pellejen muunnelman meidän pohjoismaalaisesta uskonnosta.

      • Sori vaan ”njaah”, mutta viestisi oli typerintä ja ylimielisintä mitä olen lukenut pitkään aikaan. Ensinnäkin, mikä on ”White Power” -meiningissä väärin? Oletko tutustunut termin kehittäneen George Lincoln Rockwellin elämäntyöhön? Tatuointeja on ollut meidänkin esi-isillämme tuhansien vuosien ajan, joten mikä niissä ärsyttää?

        Scutarin, Lanen ja kumppaneiden kutsuminen hakaristejä kantaviksi jenkkipelleiksi panee sanattomaksi. Mistä noin korkeita norsunluutorneja edes löytää?

        Kannattaisi ehkä tosiaan lukea wotanismista ennen kuin tuomitsee melko merkittävän osan valkoisesta liikkeestä. Sen jälkeen voit varmasti myös kertoa, mitä on se puhdas ja alkuperäinen pohjoismaalainen usko, jonka wotanismi on ”pilannut”.

        On helppo varmasti esittää jotain moraalisesti ylivoimaista soturia tietokoneen äärellä ja tuomita ihmiset, jotka istuvat vuosikymmenien tuomioita siitä, että ovat puolustaneet valkoista rotua kaikin keinoin. Mitä sinä olet tehnyt rotusi puolesta?

        Kiitokset Juhalle kaikin puolin inspiroivasta ja hyvin kirjoitetusta tekstistä!

        • En tietääkseni sanonut että valkoisessa voimassa on mitään väärää, se oli osana vastaukseen jenkkien antamista tuomioista sillä tämä oikeusjärjestelmässä automaattisesti luokitellaan rotuvihaan, vaikka kyseessä olisikin vain oman rodun rakastaminen.
          Hakaristin käyttö omien järjestöjen eduksi on jo sanomattakin kansallissosialistisen saksan ja sen puolesta kuolleiden kunnialla ja saavutuksilla ratsastamista, ja onko tämä mielestäsi oikein?
          Kaiken lopuksi kerroin jo alkuperäisessä kommentissa että sain tälläisen kuvan artikkelista ja etten ole wotanismista paljoakaan lukenut. En tiedä että onko sulla lukutaidossa vikaa vai vääristeletkö tahallasi mielipiteitäni.
          ”Sen jälkeen voit varmasti myös kertoa, mitä on se puhdas ja alkuperäinen pohjoismaalainen usko, jonka wotanismi on ”pilannut”.”
          ensikerralla voit varmasti arvostella asioita joita oikesti olen kirjoittanut. En puhunut pilaamisesta vaan muunnelmasta(” joka on nykyaikaista aasainuskoa selkeällä rodullisella sanomalla.”)
          Enkä myöskään ”puhtaasta ja alkuperäisestä” vaan aasojen uskonnosta.

          • ”En tietääkseni sanonut että valkoisessa voimassa on mitään väärää, se oli osana vastaukseen jenkkien antamista tuomioista sillä tämä oikeusjärjestelmässä automaattisesti luokitellaan rotuvihaan, vaikka kyseessä olisikin vain oman rodun rakastaminen.”

            Ok, missasin pointin.

            Länsimainen ”oikeusjärjestelmä” todellakin on rotuamme vastaan ja siksi sitä ei tule kunnioittaa.

            Kuten sanoin, niin olisi hyvä, että tutustuisit wotanistien, kuten Scutarin teksteihin. Esimerkiksi Scutarin ei todellakaan tarvitse ratsastaa kenenkään muun saavutuksilla, sillä hän on uhrannut koko elämänsä valkoisen selviytymisen puolesta. Wotanisteille hakaristi on hengellinen symboli siinä missä esimerkiksi riimutkin, vaikka sillä voi toki osoittaa myös kunnioitusta 1900-luvun kansallissosialisteille. En siis näe hakaristin käytössä mitään väärää tai epäkunnioittavaa.

            Mikä artikkelissa sitten tarkalleen ottaen oli vialla? Valkoisen rodun selviytymisen asettaminen etusijalle? Se, että monet alkavat vankilassa (huonoa peeärrää?) wotanisteiksi? Ymmärsin kyllä, ettet ole aiheeseen tarkemmin perehtynyt. Itseäni harmittaa vain se, että etenkin anonyymissä nettiympäristössä ”kansallismieliset” ovat nopeasti tuomitsemassa esimerkiksi vankilassa olevat toverinsa. Sen sijaan, että kiillotetaan omaa sädekehää jonkun kuvitteellisen yleisön edessä, pitäisi osoittaa tukea ja kunnioitusta.

            Minusta on hyvin luontevaa, että nykypäivän wotanistit tuovat uskossaan/filosofiassaan esille ajankohtaisia aiheita, kuten rodun selviytymisen. Muinaisuskoissa ei koskaan ole ollut selkeitä dogmeja (kuten artikkelista ja kommenteistakin selvisi), joten en koe rotukysymyksen painottamista edes ”muunteluksi”. Rotu biologisena terminä esimerkiksi kehitettiin vasta melko hiljattain, joten tietenkään menneet sukupolvet eivät asiasta ole nykytermein edes puhuneet. Oman heimon puolustaminen kuoleman ja vankeuden uhalla on kuitenkin arvo, jonka myös esi-isämme olisivat allekirjoittaneet.

  2. Kiitos Juha K:lle artikkelista! Suomenusko on kiinnostanut jo jonkin aikaa – täytyy tämän tekstin innoittamana viimeinkin perehtyä siihen syvällisemmin.

  3. Ongelma muinaisuskonnoissa on vaan se että ne ei ollut rakenteeltaan kovin vahvoja silloin muinaisaikoina eikä ne ole nyt, siksi esim. kristinusko helposti käännytti ”pakanat” pois ”uskotaan”

    Muinaisuskontoja olisi helpompi noudattaa jos olisi joku selkeä rakenne/säännöt mitä noudattaa ja mitä kautta pääsee ”paratiisiin” niinkuin muissa menestyvissä uskonnoissa jotka on yhä elossa.

  4. Ukrainassa oli tälläinen tursas symboli.Sekä ihmisillä oli ns hakaristi kaulassa.Onnea tuomassa.Onhan noita eri versioita useita.Siitä olen samaa mieltä,että valkonen joka on ylpeä on aina leimattu natsiksi.Mustat saa olla ylpeitä *perimästää* ihan kuin siinä jotain aihetta olisi.Mielenkiintosta tekstiä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here