Koti Artikkelit Nykyaikainen kansallissosialismi

Nykyaikainen kansallissosialismi

19

smr-frontbild

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtaja Klas Lund kirjoittaa artikkelissa, että kansallissosialismin on sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin menettämättä kuitenkaan olemustaan.

Hitler oli mielestäni yksi viime vuosituhannen suurimmista miehistä. Jälkimaailman on ollut vaikea käsitellä hänen tekojaan rationaalisesti äärimmäisen mustamaalauskampanjan vuoksi. Riippumattoman tarkastelun tiellä on aivan liian paljon tunteita, propagandaa ja poliittisia intressejä. Ongelmia Hitlerin ja hänen luomansa ideologian kanssa ei ole vain ympäröivällä maailmalla vaan myös meillä itsellämme.

Meidän, jotka tunnustamme Hitlerin yhdeksi suurista uudistajista, ei pidä tehdä hänestä mitään kulttihahmoa tai uskonnollisen palvonnan kohdetta. Irrationaalinen toiminta ei vie taistelua millään tavalla eteenpäin. Hitlerkin oli vain ihminen hyvine ja huonoine puolineen. Hän oli mies, joka joutui toimimaan vaikeana aikana, eikä hän tehnyt vain hyviä ratkaisuja vaan myös huonoja. Hän ei ollut puolijumala, ja juuri siksi hänen toimintansa oli ihailtavaa.

Meidän täytyy käyttää järkeämme nykyistä tilannetta ja ympäröivää maailmaa tarkastellessa. Joskus on katsottava itseänsäkin kriittisellä silmällä ja ymmärtää, ettei taistelu saa lipsua jonkinlaiseksi lahkolaisuudeksi tai täydellisen ”oikeaoppisuuden” tavoitteluksi Kolmannen valtakunnan päiviä haikaillen. Tällaisia vaikutteita vastaan täytyy taistella järjestön sisällä, koska ne eivät palvele tavoitteita millään tavalla.

On tärkeää vieroittautua ”Hitler-palvonnasta” ja asettaa hänet sopivalle paikalle historiassa. Tämä on välttämättömyys asiamme uudistamisen kannalta ja voittaaksemme vihollisemme. Hänen arvostamisensa historian henkilönä on osa poliittista taistelua, mutta se ei tarkoita, että meidän olisi nostettava hänet esille taistelussamme joka päivä.

On tunnustettava, että Hitlerkin teki virheitä, ja meidän, jotka vaikutamme lähes 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ei tarvitse puolustella jokaista hänen tai hänen hallituksensa tekoa. Emme myöskään ole millään tavalla sidottuja NSDAP:n puolueohjelmaan tai Kolmannen valtakunnan politiikkaan. Näkemällä ne virheet, joita Kolmannessa valtakunnassa tehtiin, osaamme myös välttää toistamasta niitä.

Meidän on ymmärrettävä poliittisen kartan muuttuneen dramaattisesti sitten toisen maailmansodan. Venäjä ei enää ole kommunistinen, Saksa ei ole kansallissosialistinen, ja niin edelleen. Vanhoja ystäviä ja liittoumia ei enää ole olemassa, ja nyt entiset ystävät voivat ollakin vihollisia ja päinvastoin. Emme saa käyttää vanhentunutta karttaa ja sen mukaisia poliittisia olosuhteita tiennäyttäjänä. Jos teemme näin, menemme väärään suuntaan. Historiantuntemuksen tarkoitus on auttaa ymmärtämään menneisyyttä ja nykyisyyttä eikä  suinkaan sokaista meitä.

Meidän kansallissosialistien ei pidä asettaa kovin suurta painoa valtioiden maantieteellisille rajoille. Emme myöskään ole kulttuurinationalisteja tai etnisiä nationalisteja, vaikka kansallissosialismi onkin kehittynyt nationalismin ideologisissa virtauksissa. Lojaliteettimme ei ole tällä hetkellä sidottuna mihinkään tiettyyn valtioon, päinvastoin. Rajoja on aina vedetty ja niitä tullaan tulevaisuudessakin vetämään. Geopoliittinen tilanne ja sen kannalta välttämättömät strategiat muuttuvat alituisesti.

Mikäli haluamme kansallissosialismin selviytyvän ja kestävän kamppailua nyt ja tulevaisuudessa, sen täytyy sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja kyetä käsittelemään nykyisyyden ja tulevaisuuden suuria kysymyksiä. Kansallissosialismi ei kuitenkaan saa menettää perimmäistä olemustansa. On luonnollisesti vaikeaa löytää tasapaino tämän kaiken keskellä, mutta se on välttämätöntä. Olisi ehkä helpompaa sivuuttaa kansallissosialismi ja kertoa edustavansa jotakin muuta, mutta käytännössä tämä johtaa liberalismiin. Ideologinen pysähtyneisyys ei myöskään ole mikään vaihtoehto; se johtaa takuulla marginalisoitumiseen.

Meidän ei siis pidä tehdä valintaa ”liberalismin” ja ”konservatismin” välillä mitä tulee kansallissosialismiin. Sen sijaan on valittava ideologinen kehitys. Sen sijaan, että ottaisimme askeleen taaksepäin kohti historiaa ja valitsisimme ideologisesti heikomman käsitteen, pelkän nationalismin, täytyy meidän työskennellä vahvistaaksemme kansallissosialismia nykyaikaisena ideologiana. Se täytyy sovittaa toimintaamme tässä ja nyt, aivan kuten eliöt kehittyvät evoluution myötä tai kuten tekniikka kehittyy vastaamaan ajan tarpeisiin.

On kyettävä muutokseen ilman, että se johtaa etääntymiseen ideologiasta, aatteen kieltämiseen tai siihen, että unohtaisimme olevamme nimenomaan kansallissosialisteja. Tavoitteemme ei ole muuttaa kansallissosialismia joksikin muuksi kuin mitä se on. Sitä ei tule myöskään vaihtaa johonkin heikompaan korvaavaan ideologiaan. Tavoitteemme on kehittää vain ja ainoastaan kansallissosialismia meidän aikaamme sopivaksi. Tämä on yksi tärkeimmistä tehtävistämme tällä hetkellä. Kuinka siinä onnistumme, jää nähtäväksi. Me, jos ketkä, voimme kuitenkin onnistua tässä muuttumatta siltikään ajan myötä liberaaleiksi.

 

Klas Lund

Nordfront.se

19 KOMMENTIT

  1. Jos ajattelen tätä tarkemmin, niin emme ole konservatiiveja, koska kosher. Emmekä liberaaleja, koska edelleenkin kosher. Meidän on luotava kolmas tie, jonka voi kuka tahansa suomalainen käsittää omaksi ideologiakseen. Nuorena kansallissosialistina olen miettinyt ja tuumaillut tätä pitkään. Keitä oikein olemme, jos emme ole konservatiiveja emmekä liberaaleja?

    • Liberalismi haluaa suuressa määrin liikaa vapautta, vapaus täytyy olla rajattua tai muuten jonkun toisen vapaus saattaa tuhota vaikkapa tämän naapurin vapautta, jolloin kukaan ei todellisuudessa ole vapaa. Rajatussa määrin vapaus aiheuttaa epätasa-arvoa mutta näin sen kuuluukin olla, ei kaikkia voi miellyttää samanaikasesti, meille oma kansamme menee kaiken muun edelle.
      Konservativismiin en ole suuremmin perehtynyt mutta äkillisellä jewpedia katsauksella tämä ”pyrkii säilyttämään vanhaa ja on haluton äkillisiin muutoksiin” ja ”joka puolustaa perinteitä ja perinteisiä arvoja”
      nämä ovat hienoja asioita, mutta vanhan perään ei pidä haikailla. Vanhoja perinteitä ja elämää pitää kunnioittaa, mutta ei yrittää saada sitä takaisin taikka elää siinä.

      • korjauksena etten tarkoittanut viimeistä lausetta mitenkän kriittisenä vanhojen tapojen pitämisestä, mutta kuten artikkelikin sanoo ”Tavoitteemme on kehittää vain ja ainoastaan kansallissosialismia meidän aikaamme sopivaksi”.

  2. Hyvää tekstiä. Muutamat kohdat pistivät miettimään hieman pitempään, ehkä lukemaan uudestaankin. Mutta kaikki tämä on osuvaa ja totta.

    • Adolf Hitler oli ihminen ja ihmiset tekee virheitä, se on luonnollista. Ihmiset väittää että ”holokausti” oli virhe, niin saa tietysti tykätä. Minä väitän että se on vale alusta loppuun ja ”holokaustia” käytetään aseena kansallissosialismia vastaan.
      Sionistit tietävät että peli on loppu sitten kuin ihmiset alkaa ymmärtämään että heille on valehdeltu.
      Kansallissosialismi ei tule kasvaamaan ennenkuin ”holokausti”vale paljastetaan!

      Terveiset ruotsista.

    • Ei virheetöntä ihmistä ole. Ja jos virheet tehdään, kun valta sokaisee, niin se myrkyttää koko aatteen ja sen takana olevat.Omien tekojen kriittinen arviointi on mielestäni johtajalla tärkeä ominaisuus. Ja sitä kautta parempien tulosten saavuttaminen on mahdollista.

    • Kun tarkastellaan hänen käytöstään ja tekojaan niin voidaan todeta Toimitusjohtajan olleen sosiopaatti. Toiminnallinen sosiopaatti saa paljon aikaan ja kulkee määrätietoisesti kohti omaa päämääräänsä, uhraten siinä sivussa muut. Tällainen sosialisuuden ja empatien puute aiheuttaa säröääniä lähipiirissä. Ja pitemmällä aikavälillä pelkoa omasta paikasta ja tulevan eliniän pituudesta.

      Hänen ehkä suurin virheensä oli ettei hän kuunnellut tarpeeksi neuvonantajiaan. Sen seurauksena sotatoimien laajetessa polttoaine loppui ja sitä lähdettiin hakemaan Venäjältä. Tuhoisin seurauksin. Ilman polttoainetta Afrikan taistelut pysähtyivät eikä euroopan huoltokaan toiminut kummoisesti. Ja kun sodan loppuvaiheessa päällystö pelkäsi johtajaansa, se ei uskaltanut kertoa kaatuneista joukoista jolloin käskyjä annettiin sellaisille rintamille, joita ei enää ollut. Ja sotatoimet menivät entistä enemmän vinoon. Ja olihan noita muitakin, mutta mitä niistä. Todetaan että yritettiin edes.

      Palatakseni tuohon kirjoitukseen niin siinä on se ajatus jota olen koittanut kertoa. Ei haikailla menneisuuden perään vaan pidetään sitä osana historiaa. Muistetaan ketä me olemme ja mistä me tulemme. Mutta koska elämme tätä päivää tulee meidän toimia sen mukaisesti. Ja mikä tärkeintä, me emme saa yrittää toimia tämänpäivän ”työkalujen” mukaan. Vaan meidän tulee pyrkiä kehittämään itse jotain uutta. Jos emme kehitä mitään olemme meille työnnettävän materialismin orjina.

      Aina on yksi asia jota voimme kehittää: Itseämme. Lukeminen ja erilaiset kädentaidot eivät koskaan ole pahasta. Matematiikka, kemia ja fysiikka ovat lähestulkoon kaiken perusta. Siihen jos yhdistetään vielä biologia niin silloin hallitaan jo melkoinen elämän alue. Se ei tule helpolla, mutta sen oppii.

      Joten, katsokaamme maailmaa jossa olemme. Tiedostakaamme se paikka jossa seisomme. Nähkäämme se historian polku josta olemme tähän pisteeseen tulleet ja jatkakaamme samalla polulla eteenpäin kohti tulevaisuutta.

      • ”Hänen ehkä suurin virheensä oli ettei hän kuunnellut tarpeeksi neuvonantajiaan.”

        Tämä on yleinen harhakäsitys. Hitlerin erimielisyydet kenraaliensa kanssa on ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että Wehrmacht oli solutettu ja se vilisi korkean tason pettureita. Amiraali Canaris ja hänen koplansa oli erityisen hirvittävä maanpetturi joka työskenteli liittoutuneiden laskuun. Canaris itse johti tiedustelupalvelu Abwehriä ja hänen kauttaan vuodettiin valtavasti salaisuuksia ja aikatauluja viholliselle, sekä tietoja vääristeltiin. Muita pettureita olivat ainakin mm. von Brauchitsch, Halder ja mahdollisesti von Kluge. Saksa olisi lähes varmasti kaatanut Neuvostoliiton jo 1941 ilman näiden roistojen karmeaa petosta.

        Ainoastaan tuo paljon mollattu Hitlerin vahva johtajuus ja epäluuloisuus hidasti tuholaisten myyräntyötä. Tämä esitetään sionistisessa hovihistoriassa aina niin, että Hitler oli amatööri joka ei kuunnellut itseään pätevämpiä kenraalejaan. Tosiasiassa Hitler oli tolkun mies joka ympäröi itsensä parhailla ammattilaisilla ja kuunteli heitä, mutta nuo vastarintaan kuuluneet sabotöörit huolehtivat etteivät käskyt menneet useinkaan perille, niitä vetkuteltiin tai vääristeltiin siten, että operaatioista tuli tappiollisia. Mm. joukkoja siirreltiin harhaan, huoltoa sabotoitiin, sotateknologian ja aseiden kehitystä estettiin ja hidastettiin, talvivaatteita takavarikoitiin ja tärkeitä raportteja kentältä pimitettiin. Hitler oli mm. kysynyt Wagnerilta 1941, että olivathan joukot saaneet talvivaatteet ja kaveri valehteli päin naamaa että kyllä olivat. Myöhemmin joulukuun lopulla Hitler sai kuulla Guderianilta että vaatteet lojuivat edelleen Varsovassa varikolla. Petos oli laajudessaan aivan pirullista. Mm. Stalingradin mottiin lennätettiin ruuan ja ammusten sijaan mausteita ja muuta turhaa roinaa. Ranskassa makuutettiin turhaan suuria panssaridivisioonia, joita olisi kipeästi kaivattu Venäjällä. Kaikki syyt tietysti sodan jälkeen vieritettiin Hitlerin niskaan.

        • Hmm… Lienen itse lukenut näitä ”yhden totuuden” kirjoituksia koska olen muodostanut niistä edellä mainitun käsityksen. Tässä tuli sen verran monta uutta näkökantaa että tiedustelisin näiden asioiden lähteitä. Niitä tuskin löytyy yhdestä opuksesta mutta jos löytyy, sen parempi. Mutta todellakin, olisin kiinnostunut lukemaan tämän näkökannan.

          Elämä kun on oppimista. Ja ainakaan minulle ei ole häpeä myöntää olleeni väärässä ja sanoa että tänään tiedän enemmän kuin eilen. Vaikka väärässä olo Suomalaiselle on aina vaikea myöntää.

      • (Jatkuu)
        Hitlerin epäluulo oli siis täysin aiheellista ja siksi hän joutui ottamaan tiukempaa roolia sotapäällikkönä. Nimenomaan tämä Hitlerin vahva johtajuus ja ajoittainen toimiminen OKW:n ohitse kuitenkin pelasti Saksan nopeammalta tuholta. Heydrich ja Gestapo oli päässyt Canarisin jengin jäljille 1942, ja todennäköisesti myös siksi Heydrich murhattiinkin Prahassa. Kuitenkin vasta pommiattentaatti 1944 paljasti petosvyyhdin laajuuden, mutta silloin oli jo liian myöhäistä kun toinen rintama oli jo avattu.

        Hitlerin ehkä kohtalokkain virhe oli se, kun oli liian luottavainen eikä puhdistanut Wehrmachtia epämääräisestä aineksesta, vaan hänelle oli jäänyt omista sotakokemuksistaan liian romanttinen ja luottavainen kuva Saksan upseerikunnasta. Siellä oli kuitenkin liian paljon NSDAP:ille vihamielistä, vanhoillis-porvarillista, ja englantilaiselle myrkytykselle altista ainesta. Kaikki armeijan tärkeät postit ja tiedustelupalvelut olisi pitänyt miehittää luotettavilla kansallissosialisteilla, ja armeija alistaa tai kenties korvata jopa kokonaan Waffen-SS:llä.

        • Olen tässä miettinyt näitä tekstejä ja koittanut samalla etsiä lähteitä. Osaan olen saanut vahvistuksen ja osa on selkeästi kirjoitettu totuutta sivuten.

          Meillä ei varsinaisesti liene yhtä teosta josta selviäisi kronologisessa järjestyksessä sotaan johtaneet asiat ja vaiheet, eikä varsinkaan sotatoimien ja eri strategioiden syyt ja seuraukset sekä merkitykset, objektiivisesti.

          Kuten muuan eversti sanoi:”Sodassa ensimmäisenä tapetaan aina totuus ja lopussa hyvät voittavat pahat”. Olenkin pidemmän aikaa miettinyt objektiivista teosta I ja II maailmansodista. Mihin olisi kerätty talteen mahdollisimman paljon oikeata tietoa. Sen kummemmin romantisoimatta. Tämä ehkä mahdollistuu kun valtionarkistommekin aukenevat kohta tältä osin. Ja jos sitä ennen ei tuhoudu liikaa tähänastista tietoa. Aikaa kun kuluu, niin asiat muistetaan väärin.

          Olisi monen vuoden ponnistus saada aikaiseksi historiankirja, mutta jos tarpeeksi moni osallistuisi sen tekemiseen, sellainen saatettaisiin saada aikaiseksi. Siihen tosin tarvittaisiin useita henkilöitä jo asioiden oikeellisuuden vuoksi, mutta myös työmäärän vuoksi.

          Olisiko tässä toteuttamisen arvoinen asia? Esimerkkinä voi olla vielä löytymättömiä kirjoituksia ja valokuvia, tämän I-maailmansodan veteraanin jäämistön tapaan. Voi olla että historia joskus vielä opetetaan kouluissa oikein. Toivottavasti.

  3. Osaisiko joku historiantuntija selventää, asiallisesti ja puolueettomasti, mitä ja millaista oli Yrjö Ruudun aikanaan edustama suomalainen kansallissosialismi?

    • Ruudun suomalaissosialismista sekä varsinaisista suomalaisista kansallissosialisteista kirjoitettu tässä artikkelissa: http://www.vastarinta.com/kansallissosialismin-alkuvaiheet-suomessa/

      Suomalaisia kansallissosialisteja olivat esimerkiksi Teo Snellman ja Arvi Kalsta, Ruudun ajattelu oli vähän erilaista:

      ”Kyseessä oli jo mainitun Yrjö Ruudun (1927 asti Ruuth) perustama Suomen Kansallissosialistinen Liitto. Se ei kuitenkaan kannattanut Adolf Hitlerin näkemyksiä, ja Ruutu pian sanoutui irti saksalaisesta kansallissosialismista. Hän alkoi kutsua ideologiaansa suomalaissosialismiksi. Ruudun ajattelu olikin lähempänä fasismia, strasserismia sekä muita nationalistisen kuohunnan sivussa syntyneitä suunnitelmataloutta ja konservatiivista kansallisaatetta sekoittaneita suuntauksia. Suomalaissosialismi painotti talouden merkitystä ja hylkäsi esimerkiksi johtajaperiaatteen ja rotuajattelun. Keskeisissä kysymyksissä suomalaissosialismi oli siis suorastaan kansallissosialismin vihollisaate. Ruudun puolue sinnitteli vuoteen 1944 saakka, jolloin sen kannatusyhdistys kiellettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta. Yrjö Ruutu siirtyi marxilaiseen Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon ja vaikutti politiikassa kuolemaansa 1956 saakka.”

  4. ”Sen seurauksena sotatoimien laajetessa polttoaine loppui ja sitä lähdettiin hakemaan Venäjältä.”

    Itse hyökkäystä Venäjälle en näkisi virheenä, vaan onnistuneena (aluksi) ennaltaehkäisevänä iskuna. Stalin valmisteli itse hyökkäystä länteen, siksi venäläisillä oli karttoja nimenomaan alueista rajan länsipuolella ja lentokentät oli lähellä rajaa, jotta voi tukea hyökkäystä. Tämä sitten edesauttoi Barbarossan alkuiskua, kun Saksa sai NL:n ilmavoimat hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä polvilleen.

    • En sitä virheeksi tarkoittanutkaan. Se oli siinä tilanteessa pakon sanelema toimi. Polttoaine oli lopussa ja nopeiten sitä oltaisiin saatu Venäjältä. Oltiinhan jo Puolassa vankoin jalansijoin eivätkä Balttian maatkaan olleet kovin suuri vastus. Epäilen että me kaikki olisimme tehneet samassa tilanteessa vastaavan ratkaisun. Matka öljykentille ei ollut pitkä.

      On melkein irvokasta että nykyään Saksan maaperällä on kahdeksan öljykenttää joista pumpataan öljyä. Sodan aikaan niitä ei vielä oltu löydetty, mutta nykyään ne ovat tuotannossa. Niiden tuotto ei kompensoi Saksan kulutusta mutta ne ovat tärkeässä asemassa valtion kulutuksessa sekä varmuus varastoina. Sodan aikana ne olisivat olleet ratkaisevassa roolissa koska jo muutaman kuukauden pitkittyminen, tai polttoaineen suoma huolto/eteneminen rintamilla olisi muuttanut sodan lopputuloksen.

      Ehkä kuitenkin kaikkein irvokkainta on nykytieto siitä että öljy ei ole biologinen hajoamistuote, vaan se on abioottinen ja sitä syntyy koko ajan maapallossa lisää. Miten/miksi on vielä kysymys. Tähän tulokseen on päädytty kun eräästä aurinkokuntamme kuusta on löytynyt öljyä, joka pitäisi olla mahdotonta nykytiedon mukaan. Öljy ei siis lopu vaikka meille on niin uskoteltu. Sitä muodostuu tietyissä olosuhteissa koko ajan lisää. Vertailuna voidaan pitää sitä että aina öljyn löytymisestä asti sen on aina lasketu riittävän 30 vuotta eteenpäin. Kulutuksen ollessa esim. 50 miljoonaa tynnyriä päivässä, voi helposti laskea mikä on se tilavuus joka on käytetty 100 vuoden aikana. Sitä on muodostunut koko ajan, miksi sen muodostuminen olisi loppunut?

      Mitä tulee Staliniin niin hänhän sanoi mm.:”Ei ole mikään ongelma uudelleensijoittaa viittä miljoonaa suomalaista”. Eli, vaikka hänet usein kuvataan suomalaisia sympatioivana henkilönä, ei hän sitä välttämättä ollut. Ja hänellä oli suomalaisia varten jo ratkaisu valmiina. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna oli oikeastaan suomalaisten onni, että Toimitusjohtaja hyökkäsi Venäjälle.

  5. Samaa mieltä Lundin kanssa, kansallissosialismi ei ole yhtä kuin Adolf Hitler tai 3. valtakunta. Se ei ole yhtä kuin lapa pystyssä kävely tai hakaristien tunkeminen joka puolelle.

    Ehkä asioita on helpompi peilata menneisyyden kautta ja hakea itselle selityksiä ja visualisoida sitä niiden avulla – mutta ne eivät ole nykypäivää.

    Riis-Knudsenin kirjoittama essee 80-luvulta osuu edelleen maaliin ja saisi saada enemmän lukijoita jotta jotakin kehitystä voisi tapahtua:

    http://integralisti.wordpress.com/2010/12/08/kansallissosialismi-%E2%80%93-vasemmistolainen-liike/

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here