Koti Artikkelit Matkakertomus: 612-soihtukulkue

Matkakertomus: 612-soihtukulkue

9

Viime sunnuntaina Helsingissä kulki järjestyksessään toinen itsenäisyyspäivän 612-kulkue. Kulkue oli yli kolme kertaa suurempi kuin edellisenä vuonna. Juhani Keränen kirjoittaa kulkueesta sekä Vastarintaliikkeen järjestämästä itsenäisyyspäivän tapahtumasta.

6122

Matkaseurueeni saapui Vastarintaliikkeen Helsingin toimintakeskus Kotiin itsenäisyyspäivää edeltäneenä lauantaina. Paikalla oli jo Porin ja Helsingin ryhmän aktivisteja. Ilta sujuikin rupatellessa. Päällimmäisin puheenaihe oli tietysti siirtolaiskriisi ja siihen liittynyt aktivismi.

Sunnuntai alkoi aamupalalla. Päivän kuluessa Kodille saapui Vastarintaliikkeen tukijoita ja aktiiveja kuin myös vieraita Italiasta, Saksasta ja Unkarista. Ruotsista paikalle saapui useampi aktivisti. Ennen virallisen ohjelman alkua vieraat vaihtelivat kuulumisia ja kävivät ostoksilla Kadulle.com-myymälässä.

Kodin ohjelmaan sisältyi puheita, ruokailu ja kahvittelu. Saksalaisen vieraan puhe käsitteli Euroopan kansojen yhteistyön syventämistä. Janne Kujala piti puheen Suomeen kohdistuvasta pakolaisinvaasiosta ja poliittisen ilmapiirin muuttumisesta.

Ohjelman jälkeen siirryimme 612-tapahtumapaikalle Töölöntorille, jonne oli ehtinyt saapua hyvissä määrin osallistujia ennen kun saavuimme paikalle. Jonkin aikaa ennen varsinaisen mielenosoituksen alkamista Itsenäinen Suomi -mielenosoituksen osanottajat marssivat torille Suomen lippu etunenässä liittyäkseen mielenilmaukseen ja heitä tervehdittiin vahvoilla aplodeilla. Osanottajien määrä oli noussut useisiin satoihin, mutta silti ihmisiä liittyi mukaan vielä silloinkin, kun ensimmäiset soihdut syttyivät.

6125 61236124

Virkavallan määrä lisääntyi osanottajien myötä. Noin kuuden aikaan ihmisiä oli jo runsaasti torilla ja paikalla kävi iloinen puheensorina tuttujen ja tuntemattomien kesken säästä huolimatta.

Ennen kulkueen alkua pidettiin puhe ja kuunneltiin elävää musiikkia. Tapio Linnan puheen voi lukea kokonaisuudessaan 612.fi-yhdistyksen verkkosivuilla:

”Sanakirjamääritelmän mukaan kansallismielinen eli nationalisti tarkoittaa ihmistä, joka välittää kansallisesta identiteetistä ja puolustaa kansallista itsemääräämisoikeutta. Me nykypäivän suomalaiset voimme elää itsenäisessä Suomessa vain siksi, että Suomessa löytyi tuolloin 100 vuotta sitten riittävästi kansallismieltä ja kansallismielisiä.

Kansallismieltä ei voi luoda tyhjästä, eikä sitä voi rakentaa ylhäältä päin hallituksen lakialoitteilla. Kansallismielen rakennusaineita ovat kansallinen identiteetti ja kansallinen yhtenäisyys. Ilman näitä meillä ei ole kansallismieltä eikä ilman kansallismieltä tahtotilaa kansalliselle itsenäisyydelle.

Kansallinen identiteetti kasvaa kokemuksesta, että me olemme osa yhteistä kansaa, jolla on oma yhteinen historia, kulttuuri ja ominaisluonne. Se on käsitystä siitä, että meillä on keskenämme jotakin yhteistä, joka erottaa meidät muista kansoista. Kansallinen yhtenäisyys tarkoittaa sitä, että me olemme valmiita toimimaan yhdessä, asettaa yksityiset etumme syrjään ja toimia yhteisen hyvän puolesta.”

Puheiden päätyttyä ihmiset alkoivat kerääntyä jonoon ja sytytellä soihtujaan marssia varten. Vaikka järjestäjät olivat valmistautuneet viime vuottakin suurempaan osallistujamäärään, loppuivat soihdut ennen puoliväliä kesken. Tästä huolimatta jono oli liikkeelle lähtiessään hyvin näyttävä ja tunnelma oli korkealla.

Sade ja puhurikaan eivät lannistaneet kansallismielisiä, eivätkä liioin ”suvaitsevaisten” puolelta etukäteen esitetyt uhkailut. Marssi eteni koko matkan rauhallisesti, ja valtavasta osallistujamäärästä huolimatta jono soljui tasaisena läpi iltaisen Helsinginkin kohti sankarivainajien lehtoa ilman yhteenottoja tai muita häiriöitä.

 

 

Osa mukana olevista perheellisistä oli tarkkaan harkinnut osallistumistaan väkivallalla uhkailun vuoksi, mutta pelko osoittautui aiheettomaksi ja soihtumarssi eteni täysin ilman häiriötä. Itse huomasin vain neljä tai viisi monikulttuurisuuskiihkoilijaa koko matkan aikana, ja heidän läsnäolonsa herätti hämmennystä ja suoranaista hilpeyttä osanottajissa.

Itse Hietaniemen hautausmaalla noudatettiin viime vuodesta tuttua kaavaa. Kulkueen saavuttua paikalle ihmiset kerääntyivät sankariaukiolle tuomaan kynttilöitä ja seppeleitä sekä kunnioittamaan sankarivainajia, jotka mahdollistivat tämän juhlapäivän ja olemassaolomme. Vainajien muistamisen jälkeen virallinen tapahtuma alkoi olla ohi ja osanottajat hyvästelivät vanhat toverinsa ja uudet tuttavuutensa ja alkoivat palata kohti kotiseutujaan.

Tämän jälkeen tapahtuma loppui ja osallistujat poistuivat paikalta. Osanottajia oli järjestäjien mukaan 700 henkeä, kun viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 200 ihmistä!

 

Juhani Keränen

 

Aiheesta lisää: Itsenäisyyspäivän kulkue 2014
Aiheesta muualla: Itsenäisyyspäivän mediamyräkkä: Kenen väkivalta sallitaan?

9 KOMMENTIT

  1. Hieno tapahtuma ja kiitokset järjestäjille!

    Vielä parempi olisi, jos tapahtuma olisi hiljaisen epäpoliittisuuden sijaan äänekäs ja poliittinen.

    • Tämä on totta, nyt tuntuu touhu jopa liian varovaiselta. Toki ymmärrettävää, ettei tahdota rajata liikaa osallistujia pois, mutta liika kiertely ja kaartelu osuu kyllä omaan nilkkaan.

      Ja onhan se aika jännä sanoa, ettei tapahtuma olisi poliittinen, vai eikö kansallismielisyys ole poliittinen kannanotto?

  2. Hienoa oli se, että suvaitsevaistolle ja rasmustelijoille ei annettu polttoainetta kiihkouskontonsa julistamiselle.

  3. Ostakaa koraani ja laittakaa pekonia sinne väliin ja jättäkää vokkien lähelle katso kun kusiaispesä kuhisee.

  4. Olin mukana marssissa.

    Tulin paikalle juuri siinä klo 18.30 paikkeilla ja vaikka sää oli kerrassaan kehno, niin tunnelma oli korkealla ja ihmiset olivat päättäväisen oloisia. Kohta sain soihdun minäkin, joka harmi kyllä sammui marssin lähtöhetken tuivertavissa tuulissa, mutta lähtö oli silti vaikuttava.

    Huligaaneista ei aluksi kuullut puhumattakaan että niitä olisi nähty, mutta Mechelininkadulle tullessa satuin olemaan juuri silloin kohdalla, kun sivukadulta hyökkäsi epämääräisesti mölisevä joukko ihmisiä. Marssin turvamiehet ja poliisi olivat paikalla nopeasti ja oikeastaan minkäänlaista häiriötä marssille ei aiheutunut. Matkan aikana oli muutamia (pari-kolme) lakanaa muistuttamassa monikulttuurin ihanuudesta, mutta vaisua, todella vaisua oli suvakkipropaganda.

    Kun ihmiset lähtevät päättäväisinä marssimaan lämpötilan ollessa nollassa ja vettä tulee vaakasuorassa, tuulen puhaltaessa välillä tuimasti, niin oli selvää, että marssin osallistujat olivat liikkeellä oikeasti, eikä näytöksen vuoksi. Tällaisessa joukossa piilee voimaa, paljon voimaa.

    En halua neuvoa ketään, mutta mieleen tuli, että jospa ensi vuonna mainostettaisiin marssai tosimielessä ja hankittaisiin paikalle pari-kolme soppatykkiä, puhujia ja torvisoittokunta!

    Ei pidä kätkeä enää sitä kynttilää, vastustajamme elää valheessa, he joutuvat puolustamaan valehtelijoita, raiskaajia, terroristeja. He puolustavat korruptoitunutta, itsekästä bisnestä, heillä ei ole plakkarissaan muuta kuin valhetta ja valhetta.

    Kansallismielisyys on kansassa, kaikki kunnon ihmiset ovat kansallismielisiä ja meillä ei ole mitään hävettävää, me elämme totuudessa, meidän ei tarvitse valehdella ja pettää kansaa.

    Nostetaan profiilia, lupaan itse auttaa sponssauksessa ja uskoisin, että Suomesta löytyy niitäkin kansallismielisiä, joilla on senverran plakkarissa, että muutama soppatykki ja torvisoittokunta lähtee…

    Terveisiä kaikille osallistuneille ja kansallismielisille!

  5. Tuossa kuvassa ylhäällä loisteleekin meikäläinen Suomineitona valkoisissaan kuten videossakin 🙂 oli hieno tunnelma. Kiitän tästä ja toivon että ensivuonna samoissa merkeissä pääsen kulkemaan soihtujen kanssa mukavien ihmisten joukossa 🙂 Kiitän kaikkia jotka osallistui! Hienoa nähdä miten iso joukko meitä isänmaallisia kulki siellä. Minä savosta matkailin paikanpäälle jotta saan kokea tuon hienon kulkueen.

    • halusin lisätä sen minkä unohdin mainita.. lause joka on minulle tärkeä tästä tilaisuudesta joka herää mieleeni kun muistan sen ja näen kuvia tai videota…. -se tunne joka yhdistää samanmieliset kansalaiset rauhallisesti yhteen, tunne jossa en kokenut olevani ulkopuolinen, tunne jossa koin että minut hyväksytään siinä sellaisena kuin olen,se tunne kun ympärillä olevat ovat kuin ystäviäni jokainen ja se tunne kuinka RAKASTANKAAn isänmaatani- tällaiset tunteet tämä soihtukulkue herätti….

  6. Lippu korkeampaan salkoon tänä vuonna! Kaikki mukaan ja toivottavasti linja-autokyytejä jo suunnitellaan!!

Comments are closed.