Koti Artikkelit Maailmankatsomus Klas Lundin haastattelu, osa 4

Klas Lundin haastattelu, osa 4

1

”Samtal med Klas Lund” (suom. ”Keskusteluhetki Klas Lundin kanssa”) on Radio Nordfrontin oma ohjelma, jossa Emil Hagberg keskustelee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtajan Klas Lundin kanssa erilaisista ajankohtaisista ja ajattomista aiheista. Ohjelmasta on suunnitteilla julkaista yhteensä kymmenen lähetystä. Tutustu myös osiin 1, 2 ja 3. Alla on suomennettu kooste neljännestä lähetyksestä.

 

Vastarintaliikkeen alkuperäinen suunnitelma järjestäytyä

Emil Hagberg aloittaa neljännen lähetyksen kertomalla, että seuraavan vajaan tunnin aikana tultaisiin puhumaan järjestäytymisestä: millainen on toimiva tapa järjestäytyä ja mitä haasteita siihen liittyy.

Hagberg: ”Millainen oli alkuperäinen näkemyksesi siitä, miten Vastarintaliike olisi organisoitava? Oletko saanut inspiraatiota jostakin? Olen joskus kuullut puhuttavan, että maantieteellinen jaottelumme ”pesiin” (näste) olisi Corneliu Codreanun Rautakaartin peruja.”

Klas Lund: ”Ensinnäkin haluan sanoa, että järjestö on muuttunut ajan kuluessa. Realiteetit ovat pakottaneet muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Alussa tarkoitus oli jakaa ihmiset ryhmiin eli ’pesiin’, jotka koostuisivat noin kymmenestä motivoituneesta henkilöistä. Aluksi ei ollut tarkoitettu niin, että ryhmät olisivat eräänlaisia suurempia maakunnallisia järjestöjä, vaan sanotaanko, että ne oli tarkoitettu eräänlaiseksi ideologisesti tiedostavien jäsenten ydinjoukoksi osana suurempaa valtakunnallista järjestöä, johon suunniteltiin kuuluvan muitakin osia.

Esimerkiksi tuolloista nuorisojärjestöämme Nationell Ungdomia kutsuimme nimellä FNS (Förbundet för Nationella Stödföreningar, ’Kansallismielisten tukijaverkostojen liitto’), joka koostui paikallisista tukijaryhmistämme ympäri Ruotsia. FNS oli puolestaan organisoidumpi ja hallinnoidumpi muoto myöhemmästä Fria Nationalister -verkostosta.

Tukijaryhmittymien jäsenille ei asetettu mitään erityisiä vaatimuksia, mutta he olivat kuitenkin järjestäytyneitä. Ajatuksena oli, että jokaisen tukijaverkoston johtaja olisi jäsenenä Vastarintaliikkeen paikallisryhmässä. Tämä oli siis ennen niin kutsuttujen vapaiden nationalistien aikaa.

Suunniteltiin siis, että Nationell Ungdomin ja liikkeen tukijaverkostojen johtajat olisivat jäseninä Vastarintaliikkeessä ja että nuoret löytäisivät Nationell Ungdomin väylänä järjestäytyä ja muiden paikka olisi tukijaverkostoissa. Yhdessä vaiheessa tapahtui kuitenkin kahtiajakautumista, ja järjestö oli jonkin aikaa heikompi. Siksi meidän täytyi tehdä muutos suunnitelmiin. Ajan myötä ryhmien, kuten Info-14:n ja vapaiden nationalistien suosio kasvoi yli äyräiden, ja katukuvassa alkoi näkyä yhä enemmän näitä ’löyhemmin’ järjestäytyneitä kansallismielisiä.”

Hagberg: ”Jos saan tässä välissä kysyä, niin kahtiajakautuminen vaikutti siis kokonaisvaltaisesti järjestön rakentumiseen?”

Lund: ”Kyllä, näin kävi. Ne vastakkainasettelut, joita meillä järjestössä tuolloin oli, heittivät lisää bensaa liekkeihin ja houkuttelivat vapaisiin nationalisteihin ynnä muihin samankaltaisiin ryhmittymiin paljon väkeä. Kasvumme oli ollut aika lailla nopeaa ennen tätä kahtiajakautumista, mutta sellaista ideologista yksimielisyyttä, joka meillä vallitsee tänään, ei tuohon aikaan tosiasiassa ollut. Useimmat jäsenistämme olivat mukana nuorisojärjestössä ja keski-ikäisiä jäseniä oli merkittävästi vähemmän.”

 

Ideologisen yhtenäisyyden merkitys

Lund jatkaa: ”Tämä menee ehkä vähän aiheen ulkopuolelle, mutta se, mitä tuosta ajasta opimme, on että ideologinen yksimielisyys on ensiarvoisen tärkeää, jotta järjestö pysyy koossa. Opittuamme tämän alettiin korostaa sitä, että olemme nimenomaan kansallissosialisteja.

Alkuaikoina olin väärässä ajatellessani, että kaikki kansallismielisesti ajattelevat mahtuisivat samaan järjestöön eikä näillä välttämättä tarvitsisi olla tiettyä yhteistä ideologiaa. Muut ryhmittymät ovat valitettavasti kehittyneet toiseen suuntaan, ja nämä ovat yrittäneet saada itselleen jalansijaa sillä keinolla, jota me alussa käytimme. Itse näen kuitenkin, että on todistettu, ettei eri tavoin ajattelevista kansallismielisistä koostuva järjestö toimi.

Palataan takaisin suunnitelmiin organisoida löyhemmin järjestäytyneet nationalistit tukijaryhmittymiin, jotka kasvoivat kovaa vauhtia ennen kahtiajakautumista. Valitettavasti meillä syntyi eripuraa tukijaryhmittymien, kuten vapaiden nationalistien eräiden johtavien henkilöiden, kanssa. Mielestäni jotkut heistä alkoivat jopa ajaa oikeastaan vastaideologioitamme kuten verkostoitumisajattelua. Jotkut näistä henkilöistä, eivät kuitenkaan kaikki, antoivat sellaisia lausuntoja, joiden mukaan olemme jonkinlainen lahko, koska meillä on tarkkaan määritelty ideologia ja koska olemme hierarkkinen järjestö.

Tänä päivänä, Ruotsalaisten puolueen lopettamisen jälkeen, on ilmennyt huolestuttavia merkkejä samankaltaisesta suuntauksesta. Eräät itseään kansallismielisiksi kutsuvat ryhmittymät käyttävät taktiikkaansa yrittääkseen estää rekrytointiamme, ja tämä on tuhoisaa. Sanon näin, että alkuaikojen ajatuksen pohjana tukijayhdistyksistä oli kontrolloida paremmin laajaa liikettä ja tiettyjä osia oli suunnitteilla käyttää eräänlaisina tukijoukkoina.

Ajatuksessa kontrolloida tätä liikettä ei ollut mitään väärää, koska tarkoituksenamme on aina ollut luoda vahva ja hyvin organisoitu liike. Kansallismielisen liikkeen on siis oltava niin hyvin organisoitu kuin vain mahdollista, ja kaikki muu on mielestäni sulaa hulluutta. Jos joku ei pidä Vastarintaliikkeen ideologiasta tai minusta henkilökohtaisesti, ei hänen tarvitse liittyä järjestöön. Jos joku kehottaa siihen, ettei kansallismielisten tulisi järjestäytyä vaan verkostoitua, se kääntyy mielestäni itseään vastaan.

Voi sanoa, että olemme järjestönä hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin mistä aloitimme. Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus pitää kurssi kohdallaan, ja toivon, että edellytykset tähän ovat nyt paremmat, koska nykyään meillä on enemmän kapasiteettia ja kokemusta pohjana. Olemme vahvempia kuin koskaan, ja toivon, että onnistuisimme paremmin tällä kertaa.”

Hagberg: ”Voitko kertoa vielä tarkemmin, mistä sana ’pesä’ juontaa juurensa?”

Lund kertoo, että näste eli ’pesä’ tarkoittaa suurempaa maantieteellistä yksikköä. ”Kuten mainitsit, Codreanu kutsui kyllä omia paikallisia ryhmiään ’pesiksi’ […], mutta sana on tullut käyttöömme myös ruotsalaisesta sotilastermistöstä ja sanasta ’vastarintapesäke’. Sotilastermistössä tämä siis tarkoittaa eräänlaista pienempää linnoitusta. Sillä, mitä me tarkoitamme ’pesällä’ ja mitä se tarkoittaa ruotsin sotilastermien mukaan, on kuitenkin aika vähän yhteistä.

Kuten aikaisemmin sanottua, ’pesämme’ eli alueelliset ryhmämme oli tarkoitettu koostuviksi noin kymmenestä hyvin motivoituneesta henkilöstä, jotka puolestaan olisivat olleet johtavia henkilöitä nuorisojärjestössä ja tukiryhmittymissämme. Tänään pesät ovat kuitenkin vastuussa kokonaisista maakunnista ja niihin kuuluu merkittävästi enemmän jäseniä kuin tusinan verran. Tietty osa inspiraatiosta tulee kyllä Rautakaartilta, mutta myös ruotsalaisesta sotilastermistöstä.”

Hagberg kysyy Lundin mielipidettä siitä, voiko aiemmin mainitusta väljemmästä järjestäytymisestä olla edes jonkinlaista hyötyä taistelussa.

”Ei, minun mielestäni siitä ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä, yhtä vähän kuin siitä on hyötyä menestyvälle yritykselle tai armeijalle. Se, että tämä tapa järjestäytyä on ylipäätään hyväksytty osissa kansallismielistä liikettä, on mielestäni absurdia.

Väljempi järjestäytyminen voi olla merkki siitä, että ihmiset kyseisenlaisessa järjestössä ovat kiinnostuneita vain omista rajoittuneista intresseistään tai sitten johtavat henkilöt eivät oikein tiedä päämääriään ja mitä he haluavat. Mielestäni on itsestään selvä asia, että kansallismielisen liikkeen on pyrittävä järjestäytymään aina vain paremmin […].”

Lund piti puheen Suomen Vastarintaliikkeen Tulevaisuuspäivillä 2015.
Lund piti puheen Suomen Vastarintaliikkeen Tulevaisuuspäivillä 2015.

Syytökset lahkolaisuudesta

Hagberg: ”Joskus, ja erityisesti vastustajiltamme, saamme kuulla, että olisimme jonkinlainen lahko. Mitä vastaat tähän?”

Lund vastaa, että kaikkia ryhmiä, jotka poikkeavat valtavirrasta ja joilla on selvä ideologia, kutsutaan herkästi lahkoiksi – erityisesti sellaisia, jotka ovat rakenteeltaan hierarkkisia ja järjestäytyneitä.

”Itse sanahan on tietääkseni peräisin siitä, kun katolinen kirkko kutsui niitä kristillisiä ryhmittymiä, jotka olivat sen itsensä kanssa eri linjoilla, lahkoiksi. Jos ajatellaan tätä nykyisen liberaalin demokratian näkökulmasta, niin kaikkia niitä poliittisia ryhmittymiä, jotka eivät mahdu liberaalin demokratian muottiin, kutsutaan lahkoiksi.”

Lund muistuttaa, ettei yksikään järjestelmä, yksikään maailman diktatuuri, ole kyennyt aivopesemään kansalaisiaan yhtä tehokkaasti kuin länsimainen liberaali demokratia apunaan valtamedia televisioineen, Hollywood-propagandoineen ja mainoksineen. Lund kommentoi, että propagandasta on kehittynyt lännessä eräänlaista tiedettä, eikä kukaan voi sataprosenttisesti välttyä sen vaikutteilta. Eniten se vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka ovat täysin tietämättömiä siitä, mitä propagandan takana on. Lundin mielestä voi jopa sanoa, että Pohjois-Koreakin kalpenee sen rinnalla, miten pitkälle esimerkiksi Hollywood-filmien ja tv-sarjojen kulttuurimarxismilla on päästy.

Lund kommentoi, että mikäli lahko kasvaa riittävän suureksi tai pääsee valtaan, se lakkaa silloin olemasta lahko.

”Vastarintaliikettä ei voi verrata mihinkään uskonnolliseen lahkoon, joten emme siis ole mikään lahko. Sinä, Emil, tunnet minut jo monien vuosien takaa ja tiedät, etten halua, että liike on minkäänlainen lahko. Olet varmasti huomannut, että moni lisää nettisivuillamme kommenttinsa loppuun sanat ’eläköön Lund’?”

Hagberg: ”Kyllä, on tullut huomattua.”

Lund: ”Oloni on oikeastaan aika epämukava lukiessani näitä kommentteja, ja olen pyytänyt toimitusta poistamaankin näitä fraaseja kommenttien lopuista. Lisään tähän, että ne ihmiset, jotka haluaisivat meidän muuttuvan joksikin lahkoksi, ovat jättäneet liikkeen jo kauan aikaa sitten ja he ovat aktiivisia muissa järjestöissä.

Haluan sanoa, että jäsenemme ovat itsenäisiä ja omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. He ovat vakuuttuneita siitä, että Vastarintaliike on oikeassa, ja he ovat liittyneet järjestöön omasta tahdostaan. He eivät ole läpikäyneet mitään uskonnollisia rituaaleja eikä heitä ole kukaan aivopessyt liittymään mukaamme. He eivät ole heikkoja ja helposti johdateltavia ihmisiä.

Ideaalijäsenemmehän on juuri itsenäinen, rohkea ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen, joka ymmärtää järjestäytyneen taistelun tärkeyden. Hierarkkisessa ja kurinalaisessa järjestössä mukana oleminen ei tarkoita, että jäsentä hallitaan totaalisesti ylempää, vaan tilaa on myös aloitteille ja luovuudelle. Olen sen yleisesti sanonut, että luotan suuresti jäseniimme.”

 

Onko Vastarintaliike ”kaveriporukka”?

Hagberg: ”Samassa yhteydessä, kun uutiset Ruotsalaisten puolueen lakkauttamisesta kantautuivat korviimme, alkoi kiertää puheita siitä, että puolueen johto oli omanlaisensa kaveriporukka. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, oliko asia todellisuudessa näin, mutta haluan kuulla mielipiteesi tästä ja vastauksesi kysymykseen: olemmeko me ’kaveriporukka’?”

Lund: ”Emme todellakaan ole, vaan me olemme järjestö. Yritän koko ajan säilyttää ei-korruptoituneen johtajuuden ja olla suosimatta jotakuta jäsentä erityisesti. Yritän myös pitää terveen etäisyyden muihin johtajiin ja koetan käsitellä heitä samanarvoisesti. Syy tähän on juuri se, että terveellä ja hyvin toimivalla järjestöllä on riski ajautua kaveriporukaksi.

Toivoisin, että ihmiset erottaisivat toisistaan järjestön ja ystävyyssuhteet. Näen nämä erillisinä asioina. Totta kai sekin on tärkeää, että olemme ystäviä toistemme kanssa ja että tulemme toimeen keskenämme, mutta ensi sijassa olemme kuitenkin järjestötovereita, emme niinkään kavereita.

Minulle tämä on yhtä kuin työtä, ammatti, ei mikään harrastus tai vapaa-ajanvietettä. Pidän tärkeänä, että muutkin järjestössä johtavassa asemassa olevat näkevät asian näin. Tämä on meidän ensisijainen työmme, johon käytetään eniten energiaa. Mitä korkeammalla henkilö on hierarkiassa, sitä suuremmalla syyllä tämä on nähtävä ammattina – työnä, joka on tehtävä ammattimaisesti ja huolella, eikä missään tapauksessa minään muuna.

Jos minun olisi valittava ystävieni ja järjestön väliltä, tällöin järjestö ja taistelu menevät aina edelle. Useimpien pitäisi mielestäni nähdä asia näin eikä antaa tunteilleen liiaksi valtaa silloin, kun ystävät tai kaverit ovat tehneet jotain väärää ja saavat siitä kritiikkiä. Puoltaan ei tulisi myöskään valita ystävyyssiteen takia. Tällainen toiminta on aina väärin järjestössä.

 

Tasavertainen kohtelu

Samaan aikaan, kun vältän suosimasta joitakuita erityisesti ja yritän estää ’klikkien’ muodostumisen, on ihmisten ymmärrettävä, että olen järjestössä johtajan ominaisuudessa. Kokoan joukon lojaaleja työntekijöitä, koska se on edellytys järjestön toimivuudelle. Tätä en näe minään klikkiytymisenä, vaan välttämättömyytenä.

Lojaaliuden pohjana ei pitäisi myöskään olla ensi sijassa ystävyys vaan ajatus siitä, mikä on taistelun parasta. Klikkiytymistä järjestötovereiden kesken tai niin kutsutta ’nepotismia’ ei pidä aliarvioida, niin kuin ei myöskään ystävien ja sukulaisten suosimista. Jos järjestön tarkoitus on palvella kansan intressejä, niin pienten kuppikuntien muodostuminen on äärimmäisen negatiivinen kehityksen suunta. Se tekee järjestöstä vähemmän tehokkaan ja nakertaa sitä sisältä […].

Otetaan esimerkki: Joku jäsen on rikkonut niin vakavasti sääntöjä, että seurauksena voisi olla erottaminen järjestöstä. Hänen lähipiirinsä pitää tämän omana salaisuutenaan perustellen, että jäsen on mukava tyyppi tai muuta vastaavaa.

Meidän on järjestössä aina pyrittävä siihen, että rikkoessaan sääntöjä jäseniä rangaistaan mahdollisimman objektiivisesti. Pienien sisäpiirien muodostuminen ei siis millään tavalla ole hyväksyttävää. Olemme keskenämme aina ensi sijassa järjestötovereita emmekä välttämättä ystäviä […].”

Seuraavaksi puhutaan siitä, miten järjestö saavuttaa kaikkein parhaiten lujan rakenteen ja miten järjestöön saadaan koottua henkilöitä, jotka ymmärtävät, ettei aktiivisuus järjestössä ole riskitöntä ja että toiminnan tasolle asetetaan tiettyjä vaatimuksia.

Jokainen on liittynyt järjestöön omasta tahdostaan. Lund kertoo, että liittyessään Ruotsin Vastarintaliikkeeseen henkilö allekirjoittaa sopimuksen, jossa hän lupaa pitää järjestön asiat omana tietonaan ja jossa hän lupaa noudattaa sen sääntöjä.

”Jos tätä vertaa armeijaan, niin vertaus on ehkä hieman puutteellinen, mutta vapaaehtoispataljoonat ovat ainakin hyviä esimerkkejä. Kurinalaisuutta ja kuuliaisuutta noudatetaan usein paremmin vapaaehtoisuuteen perustuvissa organisaatioissa kuin pakkoon perustuvissa, kuten muussa osassa armeijaa. Tämä johtuu pääosin siitä, että vapaaehtoisilla motivaatio on yleensä korkeammalla.

Kurinalaisuudella ei siis ole niinkään paljon tekemistä pakon kanssa, vaan enemmänkin vapaaehtoisuuden. Se, että Vastarintaliike on vapaaehtoisuuteen perustuva järjestö, ei todellakaan tarkoita, että järjestössä saa tehdä mitä päähän pälkähtää – päin vastoin.

Aktivisteiltamme odotetaan korkeaa motivaatiotasoa ja kurinalaisuutta […]. Tiedän, että sinä, Emil, tiedät Vastarintaliikkeellä olevan sääntönsä siksi, että järjestö toimisi hyvin. Tiedän myös, ettet liittynyt mukaan siksi, koska joku sinut siihen pakotti, vaan vapaasta tahdostasi ja koska koit sen tärkeänä. Motivaatio on tärkein aines, jota tarvitaan korkean taistelumoraalin ja kurinalaisuuden asteen luomiseksi.

Emme toisin sanoen luo kurinalaisuuteen perustuvaa järjestöä pakottamalla ketään mukaan, vaan rekrytoimalla motivoituneita vapaaehtoisia. He ymmärtävät, että pyrkimyksemme on olla vahva järjestö vallitsevissa olosuhteissa, ja he näkevät kunnia-asiana saada olla mukanamme […].”

 

Kriteerit järjestössä etenemiselle ja johtajuudelle

Hagberg: ”Mitä kriteerejä käytät pohtiessasi, kenet nostat järjestössä johtavaan asemaan?”

Lund: ”Ennen kuin vastuulliset tehtävät voivat henkilön kohdalla tulla kyseeseen, hänen on muun muassa täytynyt olla mukana toiminnassamme tietyn aikaa. Näin siksi, että järjestön on suojeltava itseään muiden muassa soluttautujilta ja koska järjestökulttuurimme on erilainen kuin muilla.

Harjoitamme toimintaa, joka on monin tavoin arkaluontoista. Tästä voi tulla ongelmia sellaisissa tilanteissa, joissa Vastarintaliikkeeseen mukaan haluava henkilö on esimerkiksi ollut aiemmassa kansallismielisessä järjestössään johtavassa asemassa. Hän olettaa, että hänelle aukeaa automaattisesti paikka johtavaan asemaan meilläkin, mutta asiat eivät toimi sillä tavalla.

Jos ihminen on lahjakas, motivoitunut, vakaa persoona ja niin edelleen, mikään ei estä häntä etenemästä. Tällaisen ihmisen on mahdollista edetä aika nopeastikin, kunhan hän on ollut tietyn aikaa mukana ja hänet tunnetaan.

Jos henkilössä ilmenee taipumusta olla kunnioittamatta hierarkkista järjestystä tai jos hän paljastuu epävakaaksi, hän ei tule etenemään yhtään mihinkään. Minä ja muut kyllä pysäytämme tällaisen henkilön etenemisen järjestössä. Jos henkilö ei pysty tekemään niin kuin sanotaan, hän ei myöskään voi johtaa ketään.

Jos syntyy sellainen tilanne, että johtavista asemista puuttuu ihmisiä eikä johonkin niistä ole selvää kandidaattia, on meidän toisinaan tehtävä kompromissi ja valittava paikalle sellainen henkilö, jonka emme ole ajatelleet olevan ensisijaisen sopiva. Silloin toivomme, että tällainen johtavaan asemaan kohonnut henkilö kehittyy johtotehtävänsä aikana.

Joskus tämä menee suoraan sanoen päin helvettiä ja joskus henkilö taas onnistuu paremmin kuin mitä häneltä oli odotettu. Tällaisia toissijaisesti sopivia henkilöitä valitsemme johtotehtäviin kuitenkin vain rajoitetusti – sellaisia mahdollisuuksia toimia johtotehtävissä ei voi antaa koko järjestön väelle.

Meidän on siis usein oltava varovaisia ja sitä olemmekin, kun rekrytoimme ihmisiä järjestöön ja sen johtaviin asemiin. Kasvamme ehkä hitaammin, mutta pohja on kuitenkin vakaampi.

Valitettavasti voi sanoa, että jos joltakin vastuualueelta puuttuu johtaja, tuolloin kyseinen osa-alue passivoituu aste asteelta. Jos osa-alueen johtavassa asemassa olevalta henkilöltä alkaa kadota motivaatio tai jos hänestä tulee loikkari, tuolloin ei yleensä kukaan muu ota vastuuta osa-alueesta, ja taas tämä vaikuttaa jäsenten aktiivisuuteen […]. Kun mukanamme on ollut tietyn ajan, silloin varmistumme siitä, että henkilö on luotettava ja vakaa ja että hän kunnioittaa järjestystä sekä ymmärtää työmme tärkeyden.

Kuten sanottua, yksi perimmäisistä edellytyksistä johtoasemaan etenemiselle on, että henkilö kykenee itse ottamaan vastaan käskyjä, noudattamaan sääntöjä ja sopeutumaan ryhmään. On tietysti itsestään selvää, että henkilöstä, jonka on vaikeaa sopeutua järjestöön, sen maailmankatsomukseen, tavoitteisiin ja tapaan työskennellä, ei voi tulla johtajaa. Tällöin on aivan samantekevää, vaikka hän olisikin ennen ollut jossakin järjestössä johtavassa asemassa.

Ketään ei estetä etenemästä siksi, että hän on liian kyvykäs tai siksi, että minä tai joku muu tuntisi itseään jollakin tapaa uhatuksi. Meillä on oikeastaan jatkuvasti puute sellaisista ihmisistä, joissa on ainesta vaativiin tehtäviin, ja näillä harvoilla henkilöillä on usein liian monia ja liian erilaisia tehtäviä. Voin taata, että meillä annetaan kyllä ihmisten kehittyä tehtävissään.

Tämä ei kuitenkaan toimi, jos henkilö osoittaa olevansa sopeutumaton järjestörakenteeseemme. Joskus jonkin ihmisen kohdalla asianlaita voi olla niin, että hän on tehokas ja kyvykäs, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tahtoa sopeutua järjestörakenteeseemme tyydyttävällä tavalla […].

Voin tässä tunnustaa, että estän järjestössä etenemisen sellaiselta henkilöltä, joka ei hyväksy hierarkiaa, joka on täysin haluton tekemään myös niin sanottuja ’paskahommia’, jolla on taipumusta muodostaa ikään kuin ryhmiä ryhmässä tai jolla on mielessä vain omat henkilökohtaiset intressit. Sillä ei ole merkitystä, ovatko nämä ihmiset lahjakkaita vai vähemmän lahjakkaita. Tämä koskee myös sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat ideologisesti väärin. He voisivat mahdollisesti muuttaa järjestön ideologista perustaa, mikäli heidät päästettäisiin etenemään, ja tämän näen huonona asiana.

Sellainen henkilö, jolla on johtajuuteen vaadittavia ominaisuuksia, ei vain etene nopeasti, vaan hän saattaa jonain päivänä myös korvata minut.”

 

Millaisia ihmisiä Vastarintaliike värvää?

Lund tiivistää, ettei uusien henkilöiden rekrytoinnissa tule tietenkään olla vainoharhainen, mutta uusiin on suhtauduttava aina tietyllä varauksella Vastarintaliikkeen kaltaisessa järjestössä.

”[…] Meillä on olemassa sekä kirjattuja että kirjoittamattomia sääntöjä siitä, keitä rekrytoimme. Nämä säännöt perustuvat pitkälti tekemiimme psykologisiin johtopäätöksiin ihmisistä. Emme esimerkiksi hyväksy aktivisteiksi sellaisia ihmisiä, joilla on diagnosoitu jokin psyykkinen sairaus. Yritämme pitää järjestöstä pois sellaiset ihmiset, joiden itsekontrolli on puutteellinen, joilla on vakavia emotionaalisia ongelmia tai sosiaalisia häiriöitä tai joissa vaikuttaa olevan esimerkiksi sadistisia piirteitä […].

Voimme erottaa sellaisen henkilön, jonka moraalin emme katso olevan kohdallaan, ja tässä kysymyksessä olemme melko tarkkoja. Ulkopuolisen silmin tämä voi olla vähän naurettavaakin, mutta tarkoitus on säilyttää korkea moraali ja järjestys ja ajaa pois haitalliset elementit.

Tämä menee nyt hieman henkilökohtaisuuksiin, mutta käytän tässä sinua, Emil, esimerkkinä. Kun aloit istua tuomiotasi Kärrtorpin jupakasta, sanoit, ettet epäröisi hetkeäkään jättää perhettäsi luotettavien tovereiden käsiin. Tämä siitäkin huolimatta, että on kuitenkin olemassa hyvin, hyvin pieni mahdollisuus, että joku, jonka huolehdittavaksi perheesi jätettäisiin, olisi esimerkiksi kaikkien yllätykseksi ja järkytykseksi seksuaalisesti häiriintynyt ja alkaisi ahdistella vaimoasi vankeusaikanasi. Tämä on esimerkki siitä, kuinka tärkeää järjestössä on ylläpitää korkeaa moraalia ja ettei epäluotettaville henkilöille tule antaa yhtään jalansijaa.”

Lund lisää järjestön rekrytoinnista vielä sen, ettei liike poissulje uutta henkilöä hänen taustansa takia, vaan tällekin on annettava mahdollisuus.

 

Nordfront.se

1 KOMMENTTI

Comments are closed.