Kansallissosialistisia mietteitä, osa 1
Alfred Rosenbergin artikkeli vuodelta 1945
Toimittanut Suomi-Wiking
Rodun turmeleminen alkaa useinmiten ulkolaisuuden ihannoimisella, toisin sanoen vieraiden kansojen kulttuuriarvojen yliarvostamisella omien kustannuksella. Heti, kun kansakunta lakkaa arvostamasta kansallista taustaansa, omaa verenperintönä saamaansa sielunelämää tai suorastaan alkaa hävetä sitä antautuen vieraille vaikutteille, luopuu se samalla siitä voimavarannosta, joka sillä on oman verenperimänsä ja siihen pohjautuvan kulttuuritaustansa kautta. Siitä tulee sisäisesti rikkinäinen ja epävarma suhteessa maailmankuvaansa – se menettää käsityksen elämänsä tarkoituksesta, päätyen lopulta kansainvälisten aatevirtausten ja mielipidesuuntien sekä niistä sikiävän kulttuurikaaoksen riepoteltavaksi.
Tällöin juutalainen pystyy säilyttämään etulyöntiasemansa, eikä tämä kansainvälisen myrkynkylvön ja rodunpilaamisen mestari lepää ennen kuin tuollainen kansa on kadottanut juurensa ja kauttaaltaan pilaantunut. Lopputuloksena on yhdenmukaisten rotuominaisuuksien häviäminen ja sen myötä lopullinen rappio. Niinpä jokaisen kansan rodullinen erityislaatu on vailla merkitystä, suorastaan vaarassa, ennen kuin kansakunta ryhtyy sitä tietoisesti vaalimaan, rakentaen kaikki toiveensa ja odotuksensa sen varaan. Kansainvälisyyden ihanne on tämän perusarvon verivihollinen. Sen asemesta tulee kansakunnan toiminnan, sen koko elämän, tähdätä kansallisylpeyden ja kansallisen kunnian vaalimiseen.
Kansamme todellinen aseettomuus johtuu liberaalis-demokraattisesta eksytyksestä ja nykyisin vallalla olevasta kansainvälisyyden ihanteesta. Ne ovat omiaan sekä tukkimaan että myrkyttämään kansamme elinvoiman syvimmätkin lähteet. Kansallisen voiman lähde ei suinkaan kumpua aseistuksen tai sotilasorganisaation laadusta, vaan kansallisesta itsekunnioituksesta. Tuo itsekunnioitus on nähtävissä kansan rotuominaisuuksina, toisin sanoen sellaisina kansallisen rotumme ominaispiirteinä, joihin toisaalta kuuluvat kansallisesti merkittävien persoonallisuuksien avoin kunnioittaminen sekä toisaalta rotuun pohjautuva, tervehenkinen suhtautuminen kansallisen olemassaolon turvaamiseen.
Kun me kansallissosialistit lausumme julki käsityksemme siitä, mitkä ovat kansamme todelliset voimavarat, tiedämme varsin hyvin saavamme koko julkisen mielipiteen vastaamme. Mutta juuri tässä on se oppimme perussisältö, joka ainutlaatuisella tavalla erottaa maailmankatsomuksemme muista.
Kansallissosialistisia mietteitä, osa 2
Ote Adolf Hitlerin “Pöytäpuheista”
Toimittanut Suomi-Wiking
Päivänpoliittisen valtakamppailun melskeissäkin on syytä pitää kirkkaana mielessä, että menestys seuraa vain sitä, jolla on takanaan taisteleva tahto; sen kaltainen tahto, joka syntyy vaistonvaraisesti tai tietoisesti oivalletusta ehyestä maailmankatsomuksesta.
Uskomme, että nykyinen maailmanaika on irrottava ajattelumme monista totunnaisista uskomuksista ja arvoista. Monet entisen maailmanjärjestyksen sisältänsä jo lahoista rakenteista tulevat luhistumaan, melkeinpä ilman vastarintaa. Sellaisetkin voimatekijät, jotka näyttävät voittoisilta, ovat jo voittonsa hetkellä sisäisesti häviöllä. Miljoonista ihmisistä tuntuu sietämättömältä joutua hylkäämäämään jotakin sellaista, johon he ovat uskoneet ja joka on vaatinut heiltä suuria uhrauksia.
Nykyinen arvomaailman kriisi pakottaa meidät katselemaan elämää sen perimmäiseltä kannalta ja vakuuttelemaan itsellemme, että suurten ajatusten synty ei tapahdu koskaan ilman tuskaa. Tuo orastava elämä ottaa ja hylkää, vetää puoleensa ja työntää luotansa. Ennen kuin yhteenkeräytyvät molekyylit asettuvat yhtenäisesti samaan suuntaan, kuluu vuosia. Jotta nuo molekyylit voisivat järjestyä, tarvitaan puoleensavetävä magneetti, johtava aate. Lisäksi on siirryttävä käyttämään yhtenäisiä arvonmittoja, syrjäytettävä vanhat ja vääristyneet arvojärjestelmät. Tämän saavuttaminen vaatii ankaria ponnisteluja, sillä 90 prosenttia siitä joukosta, jonka avulla kansallissosialismi, edes välttävässä muodossaan, pitäisi toteuttaa, viruu vielä tänään vanhojen ajatusmalliensa vankeina. He eivät ole vielä riittävästi vapautuneita entisyytensä kahleista voidakseen poimia menneestä niitä virikkeitä, jotka saavat uuden elämäntunteen syttymään ja hylätäkseen sen kaltaiset, jotka ovat omiaan tätä tukahduttamaan. Tunnukset, joiden alla miljoonat intoutuvat marssimaan, osoittavat elämäntunteen voiman. Ihminen taistelee ja kuolee vain sen puolesta, mihin hän todella uskoo. Keskiaika on kuollut, absoluuttinen monarkia on mennyttä ja länsimainen demokratia mätänee silmiemme edessä.
Kansallissosialismin aate kohottaa tunnustuksensa eurooppalaisten rotujen elinvoimalle, torjuen itsetarkoituksellisen pakkovallan ja samalla hyläten yltiökapitalismin. Uskonto tai politiikka, valtio tai talous, tiede tai taide eivät ole arvoja sinänsä. Ne ovat vain keinoja rodun, kansanaineksen, olemassaolon turvaamiseksi. Sinä hetkenä, jolloin tämä totuus meille valkenee, tunnemme koko sen velvoitusten raskaan taakan painon, joka meitä ja tulevia sukupolvia on painava. Vasta silloin meille kirkastuu se vankkumaton uskon perusta, jonka puolesta taisteleminen on kunniakasta ja tuottaa onnea ja tyydytystä.
Kansallissosialistisia mietteitä, osa 3
Ote Adolf Hitlerin “Pöytäpuheista”, päivämäärältä 13.2.1945
Toimittanut Suomi-Wiking
Kansallissosialismin eräs saavutus on se, että se ensimmäisenä kohtasi juutalaiskysymyksen realistisesti. Juutalaiset itse ovat aina nostattaneet antisemitismiä. Kautta vuosisatojen kaikki maailman kansat, alkaen muinaisista egyptiläisistä aina meihin saakka, ovat reagoineet täsmälleen samoin. Aikanaan tulee se hetki, jolloin kansat saavat tarpeekseen siitä, että juutalainen, tuo vastenmielinen olio, käyttää heitä hyväkseen. Yhtäkkiä ne nousevat ja ravistavat itseään kuten eläin, joka pyrkii eroon vaivalloisesta syöpäläisestä. He alkavat käyttäytyä brutaalisti ja lopuksi nousevat kapinaan. Se on vaistomainen hylkimisreaktio sellaista muukalaista kohtaan, joka kieltäytyy sulautumasta ympäristöönsä ja tulemasta osaksi kokonaisuutta – loinen, joka pureutuu isäntäänsä kiinni ja pettää ja hyväksikäyttää sitä äärimmäisyyksiin asti.
Juutalainen on luonnostaan parasiitti, joka ei voi eikä halua sulautua ympäristöönsä. Juutalaisen erottaa muista vierasmaalaisista siitä, että kaikissa niissä yhteisöissä, joihin hänen sallitaan asettuvan, hän heti vaatii täydet kansalaisoikeudet – ja kuitenkin samalla jää ikuisesti juutalaiseksi. Hän katsoo oikeudekseen palvella kahta herraa; hän on ainoa olento koko maailmassa, jolla on otsaa vaatia itselleen näin pöyhkeitä etuoikeuksia. Kansallissosialismi on ratkonut juutalaisongelmaa käytännössä, ei vain paperilla. Se on nostattanut opposition juutalaisten pyrkimyksiä vastaan puuttuen näiden toimiin kaikilla elämän aloilla, työntänyt heidät kieroudella hankkimistaan asemista ja painanut näitä joka suunnalta.
Kansallissosialismi oli päättänyt vapauttaa eurooppalaisen valtapiirin juutalaisuuden myrkystä. Meille tämä on merkinnyt koko olemassaolomme perusteita koskettavaa puhdistusoperaatiota. Olemme vieneet sen kykyjemme äärirajoille asti, koska vaihtoehtona olisi ollut meidän oma tukehtumisemme kuoliaaksi. Saksan operaation onnistuttua oli nähtävissä, että toiminta laajenisi muuallekin. Tämähän oli mitä ilmeisintä, sillä terveyshän yleensä voittaa sairauden. Juutalaiset tajusivat vaaran nopeasti ja päättivät panna kaikkensa peliin taistelussa meitä vastaan. Kansallissosialismi oli tuhottava, vaikka koko ihmiskunta tuhoutuisi samaisessa prosessissa. Yksikään sota ei ole ollut näin tyypillisesti ja puhtaasti juutalainen.
