Kirjoitettuani artikkelin “Ovatko naiset liittoutuneet vihollisen kanssa?” hyppäsi osa feministeistä kattoon. He olivat sitä mieltä, että olin vihamielinen naisia kohtaan ja että oli häpeällistä, että artikkeli oli naisen kirjoittama.
Väite, että kansallissosialismissa puhuttaisiin heikon ja avuttoman naisihanteen puolesta, on suorastaan naurettava. Ideologiassa tunnistetaan eroavaisuudet miesten ja naisten välillä, mutta molempia sukupuolia arvostetaan yhtä paljon. Väite naisten näkemisestä heikkoina tai avuttomina on myös suoranainen vale. Nainen ei ole heikko, mutta nainen on luonnostaan fyysisesti usein heikompi kuin mies. Tästä johtuen ei ole millään tapaa omituista, että kaikkina aikoina vastuu puolustamisesta ja suojelemisesta on ensisijaisesti ollut miesten tehtävä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että vahvat naiset vaativat vielä vahvempia miehiä. Tällä tarkoitan, että myös naisten tulee tavoitella vahvaa ihannetta eikä olla vain lempeitä ja heikkoja. Kaikissa esitelmissäni ja artikkeleissani kehotan naisia vahvistamaan ja rohkaisemaan itseään sekä osallistumaan! Yhtenä niistä harvoista kansallissosialistisista naisista, jotka aktiivisesti tekevät töitä edistääkseen sanomaa, on erittäin tärkeää kannustaa naisia uskaltamaan. Ja kehenkään ei voi valaa rohkeutta heikolla naisihanteella. Lukuisissa artikkeleissa yhdistän ja viittaan esikristilliseen naisihanteeseen, joka ei sisältänyt seemiläistä ajattelumallia, jossa miehet katsovat usein naisia alentavasti.
Totuuden nimissä, tämän päivän feministit antavat vahvan mielikuvan siitä, että he kärsisivät alemmuuskompleksista. He eivät lainkaan näe muita naisia “sisarina” vaan ennemminkin kilpailijoina. Naiset ovat itse todellisia naisvihaajia. Usein tällaiset henkilöt ovat myös sopeutumattomia tai jollakin tavalla poikkeavia. He sanovat suojelevansa naisia, mutta he itse asiassa vihaavat olla naiseksi syntyneitä. He siis ovat juuri niitä, jotka ovat nielleet myytin “heikommasta sukupuolesta”. He pyrkivät kaikin mahdollisin tavoin jäljittelemään miehiä ja he halveksuvat tyypillisiä naisellisia ominaisuuksia.
Yksi hyvä esimerkki tästä on se, miten he väheksyvät lapsia, äitiyttä ja tehtäviä, joita niihin liittyy. Äidiksi tuleminen on naisellisinta, mitä naiselle voi tapahtua, mutta nämä asiat feministit näkevät sielullisena, taloudellisena ja vapauden riistävinä “ansoina naisille”. Tämä on minusta suorastaan naurettavaa. Feministien argumenttien taustalla on usein, että miehillä olisi jokin kiero suunnitelma ja että he sen vuoksi haluaisivat naisten pysyvän kotona ja hoitavan lapsia. Miten ihmeessä asia voidaan nähdä näin? Jos on nainen, joka tuntee itseänsä ylpeäksi ja vahvaksi luonnon antamassa roolissaan, ei tuolloin perinteistä naisellisuutta tulisi nähdä uhkana tai sortona omaa sukupuoltaan kohtaan?
En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi olla henkisesti niin heikko, ettei selviä olla nainen naisen roolissa. Jo aikojen alusta ovat naiset kehollaan tuottaneet uutta elämää. Eikö sen jos jonkin tulisi nähdä todellisena vahvuuskokeena? Toisinaan minusta tuntuu, että nämä “ei-naiselliset” naiset hyödyntävät feminismiä tasoittaakseen omia naisellisia puutteitaan. Heistä kenties tuntuu, ettei heillä ole sitä vahvuutta, jota vaaditaan kantamaan se vastuu, jota vaaditaan naisena olemisessa?
En halua väittää, että kaikki feministit olisivat aina väärässä. He reagoivat kaikella oikeudella niitä vääryyksiä kohtaan, joista nainen on joutunut kärsimään kristinuskon tuhannen vuoden aikana. Valitettavasti he eivät kuitenkaan tunnu huomaavan niitä erittäin merkittäviä palasia, jotka muodostavat tämän päivän todellisuuden. Yksi näkökanta on se valtava harppaus takaisin päin, joka on tapahtunut, kun maamme sallii muukalaisten joukkomaahanmuuton. Maahan muuttavat miehet ovat usein monta valovuotta kauempana siitä naisnäkökannasta, joka pohjoismaalaisilla miehillä on naisista ollut. Tämän suurin osa feministeistä kieltää järjettömyyksissään.
Todellisuudessa suurimmalla osalla pohjoismaalaisista miehistä ei ole naista halveksivaa näkökantaa. Sen sijaan nuoremmissa sukupolvissa on nähtävissä selvästi huonompi naisnäkökulma. Yhä useammat nuoret pohjoismaalaiset miehet käyttäytyvät kuin muukalaiset ja matkivat heidän käytöstään. Tämä on todellinen ongelma, johon on puututtava. Nuorten pohjoismaalaisten miesten on tarve saada vahvoja esimerkillisiä miehiä esikuvakseen rappeutuneiden räppäreiden sijaan, jotka ihannoivat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, alistamista ja häpäisemistä.
Lopullisen analyysi siis on, että naisten on nähtävä vahvuus juuri naisena olemisessa. Todellisten naisellisten ominaisuuksien vähättely ei ole mitään muuta kuin sisarten selkään puukottamista. Hieno ihannekuva on fyysisesti ja henkisesti vahva ja vakaa nainen, joka on sinut naisellisuutensa kanssa. Tällaisessa naisihanteessa ei ole minkäänlaista tavoittelua miehiseen käyttäytymiseen, sillä nainen vaistonvaraisesti tuntee, että hänen olemassaolonsa tarkoitus on olla se, mitä on. Minua suoraan sanoen inhottaa se naisvihamielisyys, jota osa feministeistä edustaa. Heidän vihansa naisellisuutta kohtaan on todellakin sylkäisy vasten kasvoja kaikille niille naisille, jotka vuosituhansia ovat taistelleet ja ylipäänsä mahdollistaneet meidän olemassaolomme. Nämä feministit kieltävät aiempien naissukupolvien uhraukset ja raadannan ja näkevät sen arvottomana.
Nämä feministit likaavat heikolla olemuksellaan koko ihmiskunnan kehdon, nimittäin sen helläluonteisen, viisaan ja vahvan äidin. He ovat todellisia naisten vihaajia, yhdessä muukalaisten kanssa!
Todella hyvä kirjoitus!
Todellakin, aivan erinomainen kirjoitus, jälleen! Paulinaa on tullut luettua ruotsiksi, mutta hyvä että hänen tekstejä löytyy myös suomeksi.
Paulina osaa kyllä tökkiä nyky-yhteiskunnan oikeisiin kipupisteisiin. Pelkkä otsikko nostaa varmasti verenpaineita. Mutta kuten kaikki artikkelin lukeneet tietävät, olipa taas asiapitoinen artikkeli.
Comments are closed.