Yksi romani – neljä uhria

Tämä on “Tappava monikulttuurisuus” -artikkelisarjan ensimmäinen osa.

6. heinäkuuta 2010 muutti monien ihmisten elämän. Kolmen ihmisen elämän se lopetti kokonaan. Esa Åkerlund, porvoolaisromani, ampui täysin syyttä kolme suomalaista henkilöä Porvoossa sijaitsevan McDonald’s-pikaruokaravintolan autokaistalle. Åkerlund on ennen järjetöntä tekoaan istunut elinkautisen vankeusrangaistuksen oman lapsensa äidin murhasta, joka tapahtui vuonna 1995. Sitä ennen häntä on myös epäilty vuonna 1993 tapahtuneesta järjestyksenvalvojan taposta, mutta syytteet kaatuivat hovioikeudessa, vaikka käräjillä tuomio tulikin.

Åkerlund oli luultavasti viettämässä syntymäpäiviään, sillä hän on syntynyt 5. heinäkuuta. Hän meni McDonald’sin autokaistalle kahden aikaan yöllä. Åkerlundin seurueeseen kuuluivat 20-vuotias romanimies sekä Åkerlundin raskaana ollut vaimo. Heidän edessään oli vaaleansininen jenkkirauta, jossa istui viisi henkeä, neljä miestä ja yksi viimeisillään raskaana oleva nainen. Ensiksi nuorempi romanimies meni heidän edessään olleen auton luokse haastamaan riitaa. Hän alkoi kysellä, onko uhreilla jotain ongelmia tappajan seurueen kanssa. Kun uhreiksi päätyneet eivät lähteneet riidanhaastamiseen mukaan, tuli Åkerlund nuoremman kaverinsa avuksi haastamaan. Ensiksi hän kysyi jenkkiraudan tehoja. Hänelle kerrottiin auton tehot, minkä jälkeen tappaja kertoi, että hänen seurueensa voisi ajaa omalla maasturillaan uhrien auton yli, minkä lisäksi hän arvosteli menopelin hevosvoimia. Autossa olleet eivät edelleenkään provosoituneet.

Seuraavaksi Åkerlund ryhtyi pummaamaan tulta, vaikka hänen nuorempi kaverinsa oli juuri sytyttänyt tupakan. Kun autossa olleet vastasivat kysyvästi, eikö kaverillasi muka ole, totesi Åkerlund, että se loppui juuri. Romani siis yritti koko ajan provosoida tappelua suomalaisten kanssa ilman mitään sen kummempaa syytä. Uhrit pysyivät tyynenä ja laittoivat musiikkia kovemmalle, jottei heidän olisi tarvinnut kuunnella riitaa haastavia romaneja. Autossa olleen, oikeudenkäynnissä todistaneen miehen mukaan musiikkikin oli Esa Pakarista, eikä mitään provosoivaa.

Kun Åkerlund ei keksinyt muuta, läppäisi hän pelkääjän paikalla ollutta auton omistajaa päähän, jolloin tämän silmälasit putosivat. Lasinsa pudottanut mies nousi autosta ja läppäisi mustalaista takaisin. Esa haastoi edelleen riitaa, jolloin toinenkin suomalaisseurueessa ollut mies nousi seisomaan. Tässä vaiheessa Åkerlund siirtyi pikaisesti omaan autoonsa noutaakseen käsiaseen. Samalla kun tappaja haki asettaan, suomalaisseurueen kuskina toiminut nainen meni sanomaan romanien kuskina toimineelle naiselle, voisiko tämä ystävineen siirtyä toisaalle. Samaan aikaan kuului kuitenkin jo ensimmäinen laukaus. Tappaja ampui ensimmäistä miestä rintaan. Kello oli valvontakameroiden mukaan tässä vaiheessa 02.04.04. Ensimmäinen uhri kuoli välittömästi sydänpussin ja aortan repeämiseen. Tässä vaiheessa raskaana ollut suomalaisnainen sekä hänen miehensä lähtivät karkuun.

Kului noin minuutti ensimmäisestä laukauksesta ennen kuin Åkerlund ampui jälleen. Tällä kertaa luoti osui uhria päähän, ja tämäkin kuoli välittömästi. Kymmenen sekuntia tämän jälkeen hän ampui kolmatta uhriaan, tätäkin päähän. Kolmas uhri kuoli myöhemmin sairaalassa. Syynä oli kallon murskautuminen ja aivojen repeämä. Todistajat kertoivat oikeudessa, ettei Åkerlund heidän mukaansa vaikuttanut humalaiselta. Häneltä kuitenkin löytyi verestä alkoholia sekä rauhoittavia lääkkeitä.

Koko romaniseurue saatiin kiinni 20 minuutin päästä. Joukon miehet olivat ehtineet sopia, että nuorempi ottaisi syyt niskoilleen teosta. Tämä ampuikin aseen lippaan tyhjäksi moottoritiellä, jotta käsiin jäisi ruutijäämiä. Kun poliisit ottivat Åkerlundin kiinni, pyysi hän päästä virtsalle. Tähän ei kuitenkaan suostuttu. Hänet laitettiin käsiraudoissa poliisiauton takatilaan, jossa hän kuitenkin onnistui pujottamaan kädet selän takaa eteensä, minkä jälkeen hän virtsasi käsilleen sekä nuoli niitä. Hän myös hieroi käsiään märälle lattialle. Tarkoituksena oli pestä omat kädet ruutijäämistä. Poliisit totesivatkin, että Åkerlund varmasti tiesi viranomaisten tutkintamenetelmät, sillä romani oli jo aiemmin saanut tuomion henkirikoksesta. Hän siis myös tiesi, kuinka haitata tutkintaa.

Kuulusteluissa Åkerlund ei aluksi myöntänyt eikä kiistänyt syyllisyyttään. Selvät valvontakameroiden kuvat kuitenkin pakottivat miehen tunnustamaan tekonsa. Hän kuitenkin vetosi hyvin pitkälti muistamattomuuteensa, kun poliisi esitti lisäkysymyksiä aiheeseen liittyen.

Oikeudenkäynti alkoi lokakuun lopussa 2010. Syyttäjä vaati 15 vuoden rangaistusta kolmesta taposta. Syyttäjä tahtoi, että tuomio olisi istuttava päivästä päivään. Suomessa on kirjattu lakiin, että ensikertalainen istuu vankilassa puolet tuomiostaan ja jatkossa kaksi kolmasosaa, mikäli edellisestä vankilareissusta on alle kolme vuotta rikoksentekohetkellä. Jos on onnistunut olemaan yli kolme vuotta poissa vankilasta, selviää taas puolella tuomiolla. Päivästä päivään istuttavat tuomiot ovat erittäin harvinaisia ja niitä määrätään ainoastaan sellaisille, jotka toistuvasti syyllistyvät törkeisiin ja kylmäverisiin rikoksiin, kuten tässä tapauksessa.

Åkerlund myönsi syyllisyytensä, mutta vaati lyhyempää tuomiota kuin syyttäjä. Syyttäjän vaatima tuomio meni kuitenkin läpi ja tappajalle annettiin 15 vuoden tuomio, joka on istuttava päivästä päivään. Heti oikeudenkäynnin jälkeen hän ilmoitti asianajajansa Heikki Lampelan välityksellä, ettei aio valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Mieli kuitenkin muuttui, ja joidenkin päivien päästä Åkerlund ilmoitti valittavansa. Tämä oli jopa Lampelan mielestä niin törkeä teko uhrien omaisia kohtaan, että hän päätti lopettaa asiakkaansa edustamisen. Åkerlund oli väittänyt katuvansa tekoa ja pyydellyt anteeksi omaisilta, muttei silti ollut valmis ottamaan vastaan määrättyä tuomiota. Lampela vieläpä kirjoitti, että yleensä vastaavasta teosta kuuluisi antaa elinkautinen, joten asiakkaan kuuluisi olla tyytyväinen siihen, että tämä selvisi vuosituomiolla. Ensimmäisen tapon jälkeen oli kuitenkin kulunut minuutti ennen kuin hän tappoi kaksi muuta. Siinä ajassa ehtii jo harkita asioita. Näistä sanomisista Lampela sai sakkoja asianajajaliitolta.

Hovissa tuomio pysyi kuitenkin samana. Tämän jälkeen Åkerlund valitti vielä korkeimpaan oikeuteen, mutta sieltä ei myönnetty valituslupaa. Åkerlund siis vapautuu heinäkuussa 2025.

Ei mikään pyhäkoulupoika

Vuonna 1993 Åkerlund oli mukana romanien ja suomalaisten välisessä joukkotappelussa, jossa kuoli 28-vuotias järjestyksenvalvoja. Uhria oli puukotettu kaksi kertaa selkään. Åkerlund tuomittiin käräjäoikeudessa teosta 8,5 vuoden vankeuteen, mutta syytteet kaatuivat hovissa, koska ei voitu näyttää, että nimenomaan tuomittu olisi käyttänyt puukkoa, vaikka hän myönsikin puukon kuuluvan hänelle.

Syyskuussa 1995 hän murhasi entisen vaimonsa, joka oli myös heidän yhteisen lapsensa äiti. Huoltajuuskiista oli kärjistynyt siihen pisteeseen, että viikkoa ennen murhaa Åkerlund pahoinpiteli naisen törkeästi ja uhkasi tappaa tämän. Uhri oli tehnyt poliisille rikosilmoituksen, mutta poliisia ei juurikaan asia kiinnostanut. Nainen lähti kotoaan karkuun veljensä luokse, mutta Åkerlund sai selville naisen piilopaikan. Hän meni naisen veljen asuntoon keskellä yötä ja ampui naista kaulaan. Nainen teki itselleen hätätrakeostomian, mutta se ei auttanut ja hän kuoli. Samalla uhrin veli ja tämän vaimo haavoittuivat luodeista.

Esa Åkerlund tuomittiin murhasta, kahdesta tapon yrityksestä, ampuma-aserikoksesta, uhkauksista, törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta elinkautiseen vankeuteen. Hän vapautui joulukuussa 2009, noin puoli vuotta ennen Porvoon verisiä tapahtumia.

Jesse Torniainen