Homopoliisi Keith Wildhaber haki 23 kertaa ylennystä poliisin tehtävissä. Hänen hakemuksensa hylättiin joka kerta, ja häntä käskettiin hillitsemään räikeää homouttaan, sen saamista varten. Wildhaber vei asian oikeuteen ja sai siitä hyvästä liki 20 miljoonaa dollaria korvauksia, sekä ylennyksen poliisin vasta perustetun “erilaisuuden ja mukaan ottamisen” -yksikön johtajaksi.
Poliisipäällikkö Jon Belmar kommentoi uuden yksikön perustamista sanoen, että “meidän täytyy osoittaa poliiseille ja yhteisöllemme, että me asetamme prioriteetiksemme erilaisuuden ja mukaan ottamisen.”
Lähde: ABC News
Suomessa nämä Polpon “miehet” ovat ilmeisesti kaikki homoja tai jotenkin pervoja, viimeisenä esimerkkinä Jari Taponen, joka kertoo julkisesti, että hänen kutsumanimensä on Pyllytär. Yksi toisensa jälkeen Polpon “miehet” tulevat ulos kaapista, Taponen nyt viimeisimpänä.
Yhdysvalloissa näemmä vielä poliisilaitos on valintaprosessin osalta terve, ainoastaan oikeuslaitos on lähtenyt mädätyksen tielle. Homojen karsintaan valintatilanteessa on selkeä peruste, homo ei voi olla puolueeton tai hahmottaa tilanteita kun tutkittavana on seksuaalirikos.
Hinttejähän nuo ovat kaikki. Taposesta oikein huokuu se homous. Sitten on se jolla on neekeripoikia adoptoituna, anaalitappi+dildo-surffaaja (työajalla) ym.
Ei pidä unohtaa RKP:n puoluekirjan omaavaa KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgreniä, joka on julkinen homoseksuaali. Elfgren on tunnettu siitä, että hän adoptoi itsellensä lauman raavaita negridimiehiä.
Tämä “adoptio” haiskahtaa enemmänkin peiteltyltä ihmiskaupalta….
Mitä tulee artikkelin homopoliisiin, niin suipot korvat herättävät kysymyksiä!
Ulkonäkö, nimi, homous — kaikki merkit viittaavat juutalaisuuteen.
Poliisin uusi prioriteetti onkin sitten jatkossa, ettei enää käsitellä rikoksia vaan ainoastaan erilaisia ansaintatapoja.
Tässä on tietynlainen, kansainvälinen ja länsimaiden laajuinen kylmän pragmaattinen trendi meneillään. Kaalimaan vartijoiksi pyritään valitsemaan arvomaailmaltaan näennäisen uskollisia mutta ennenkaikkea helposti kontrolloitavia pukkeja.
Millaisia epävirallisia näkymiä tällaisille nykyajan pretoriaanikaartin kandidaateille mahdetaankaan kuiskailla en lähde edes arvuuttelemaan.
Faktahan on se että erilaisiin yhteisön kannalta äärimmäistä luotettavuutta ja nuhteettomuutta edellyttäviin tehtäviin, kuten opettajiksi ja hoivahenkilökuntaan hakeutuu myös eriasteisia sadisteja ja saalistajia joista valitettavan usea pääsee seulan läpi toteuttamaan pimeintä itseään ja joiden räikeimmistä edesottamuksista aina silloin tällöin tehdään räväköiden otsikoiden muodossa vielä kauppatavaraakin.
Tässä lainvalvontaelimien haltuunotossa ei ole mitään merkityksetöntä, vitsikästä tai koomista vaikka se ensialkuun on saatu joillekin sellaiselta vaikuttamaan. Keskiössä ei suinkaan ole “kahden suostuvaisen aikuisen asia” vaan neuroottisten hedonistien, toiseudellansa (eli laumaan kuulumattomuudellaan) ratsastavien omaneduntavoittelijoiden sijoittelu yhteiskunnallisiin avainasemiin joissa perinteisesti on peräänkuulutettu täysin päinvastaisia ominaisuuksia.
Comments are closed.