Saksassa järjestettiin tänä vuonna kuudennen kerran Tag der deutschen Zukunft -tapahtuma. Ensimmäisen kerran tapahtuman järjesti vuonna 2009 Pinnebergin toveripiiri. Lue myös Kansallisen Vastarinnan TddZ-haastattelu!
TddZ-kampanjan järjestämisestä kilvoittelevat vuosittain eri ryhmät, ja tapahtuman järjestettäväkseen saanut ryhmä kampanjoi koko vuoden aiheen osalta. Koko vuoden kestänyt aktivismi huipentuu joka vuosi vuorossa olevassa kaupungissa pidettävään suurmielenosoitukseen. Tänä vuonna järjestäjinä toimivat Dresdenin vapaat nationalistit. Mielenosoitukseen osallistui myös joukko Suomen Vastarintaliikkeen aktivisteja.
Kaikki lähtivät reissuun hieman eri aikaan, ja osa ehti viettää kesäisen päivän Dresdenin katuja kierrellen. Illalla saapuivat loput toverit Dresdenin lentokentälle, josta saksalaiset toverimme tulivat meidät noutamaan yöpymispaikkaamme. Viikonlopun yöpymispaikkana oli Haus Montag. Paikka oli upea toimintakeskus pienen kylän ytimessä. Siellä oli pieni kirjasto, hyvin varusteltu keittiö, suihku sekä punttisali. Myös oleskelutilaa oli reilusti. Paikkoihin tutustuttuamme rupattelimme vielä hetken paikallisten tovereidemme kanssa, minkä jälkeen he jättivät meidät lepäämään seuraavaa päivää varten.
Aamulla heräsimme aikaisin, koska marssin oli tarkoitus alkaa kello 11.30 Dresdenin keskustan alueella. Paikallisella juna-asemalla meitä oli vastassa viisi autollista mellakkapoliiseja, mikä tuntui pieneltä liioittelulta – eihän meitä vasta ollut kuin alle kaksikymmentä. Tosin pian paikalle saapui lukuisia tovereita lisää. Juna tuli nopeasti ja hyppäsimme kyytiin poliisisaattueessa.
Matka Dresdeniin sujui ongelmitta, ja saavuimmekin lähes suoraan junasta tapahtuman varsinaiselle kokoontumispaikalle. Kokoontumispaikalta kuljimme pienen matkan, minkä jälkeen päädyimme poliisien sulkemalle kadulle, jonne he pysäyttivät joukkomme. Tunnelma oli hieman jännittynyt, sillä poliisit laskivat sulustaan läpi viisi ihmistä kerrallaan, minkä jälkeen kaikille suoritettiin turvatarkastus. Läpi päästyämme siirryimme tapahtumaan osallistuville osoitetulle kadulle odottelemaan. Aika tuntui kuluvan paahtavassa helteessä hyvin hitaasti, kun poliisit kiusallaan pitkittivät “tutkimuksiaan”. Järjestäjät onnistuivat onneksi nopeuttamaan sulusta pääsyä.
Pitkän odottelun jälkeen mielenosoitus pääsi alkamaan, ja eri järjestöjen liput ja banderollit rullattiin auki. Myös meillä oli mukana oma banderollimme, jossa julistettiin “POHJOISEN PUOLESTA!”. Ennen marssin liikkeellelähtöä kuuntelimme järjestäjän tervetuliaispuheen sekä tšekkiläisten toverien puheen eurooppalaisesta yhteisöstä ja omasta kamppailustaan kotimaassaan. Seuraavana vuoroon pääsi Suomen Vastarintaliike. Puheemme kuului näin:
“On kunnia olla täällä kanssanne ja rakentaa yhteistä kansakuntien Eurooppaa. Vihollisemme toimii kansainvälisesti. Euroopan ja eurooppalaisten kansojen vihollinen käyttää aseenaan kansainvälistä markkinataloutta ja mediaa. Vihollinen korruptoi itsenäiset valtiot dollareillaan ja tappaa kansat joukkomaahanmuutolla.
Vihollinen on kansainvälinen öykkäri, joka käyttää sotilasliitto Natoa aseenaan tuhotakseen vastarinnan. Tiedämme kaikki, miten Serbian kävi ja mitä Syyriassa on juuri nyt meneillään. Ne, jotka uskaltavat nousta taistelemaan kansallista vihollista vastaan, joutuvat käymään elämän ja kuoleman kamppailun.
Vihollisella on maailman kehittynein armeija käytössään. Se hallitsee myös pankkeja ja kansainvälisiä poliittisia elimiä. Eurooppalaisilla kansallismielisillä on tällä hetkellä lähinnä toisensa ja aatteensa. Toistaiseksi rakennamme siis ruohonjuuritason vastarintaa kaikkialla Euroopassa. Kamppailumme on ennen kaikkea paikallista tällä hetkellä. Kohteenamme voi olla esimerkiksi maahanmuuttajarikollisuus naapurustossamme, tai kamppailumme voi olla mielipidevaikuttamista perheemme, koulutovereidemme tai työpaikkamme piirissä.
Vastarinta tulee kuitenkin lisääntymään, ja kansallismieliset liikkeet tulevat saamaan yhä enemmän poliittista vaikutusvaltaa. Kun voimistumme, vihollisesta tulee yhä aggressiivisempi. Emme saa tyytyä vain kansalliseen voittoon, vaan meidän on tavoiteltava yleiseurooppalaista vallankumousta. Meidän on pidettävä yhtä. Emme halua olla seuraava Serbia, jonka hajaannusta vihollinen voi käyttää hyväkseen.
Olipa vihollisella kuinka paljon tahansa luoteja ja pommeja meidän varallemme, voimme voittaa, kunhan vastarinta on yhtenäistä ja vakavamielistä. Me Suomen Vastarintaliikkeestä olemme täällä osoittamassa tukemme saksalaisille tovereille. Olemme täällä myös rakentamassa pohjaa tulevalle kamppailulle ja puolustukselle. Olemme täällä varmistamassa, että kun Suomi, Saksa ja muu Eurooppa vapauttavat jälleen itsensä, ei ole olemassakaan niin vahvaa vihollista, että se voisi tuhota meidät!”
Saksalainen toverimme tulkkasi puheen, joka keräsi raivoisat suosionosoitukset. Jälkeemme ääneen pääsi vielä Karl Richter Münchenin NPD:stä. Hän puhuikin hyvin koskettavasti Saksan kansan huonosta itsetunnosta. Vaikuttavan puheen jälkeen järjestyimme marssia varten ja lähdimme liikkeelle mellakkapoliisien piirittäminä. Marssimme sujui alusta alkaen erittäin mallikkaasti. Huudot “Nationaler Sozialismus – JETZT!” sekä “Frei, Sozial und National!” kaikuivat ponnekkaasti auringonvalossa kylpevälle kaupungille. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman upea, kun yli 500 ihmistä oli kokoontunut yhdelle paikalle yhteisen asian vuoksi. Reittimme varrelle oli kerääntynyt runsaasti myös median edustajia ja antifasisteja kameroineen.
Marssimme päättyi ja kokoonnuimme suurelle aukiolle kuuntelemaan viimeiset viisi puhetta, joissa käsiteltiin Saksan tulevaisuutta sekä kansallismielisten jatkuvaa taistelua kotimaistaan ympäri Eurooppaa. Viimeisenä puhui seuraavana järjestämisvuorossa olevan organisaation edustaja, ja puheen aikana jaettiin tapahtuman esitteitä. Lopuksi kuuntelimme vielä Saksan kansallislaulun.
Lähdimme aukiolta kävelemään kohti juna-asemaa poliisien edelleen meitä seuraten. Juna-asemalla meitä vastassa oli lisää poliiseja, joista osa ahtautui samaan junaan kanssamme. Paluumatka Haus Montagille sujui muuten ilman ongelmia, mutta pääsimme todistamaan koomista tapahtumaa: Viranomainen kiinnitti huomiota yhden marssijan tatuoituun kirjainyhdistelmään, ja lopulta tilannetta oli ratkomassa yhdeksän mellakkapoliisia. Silti he vielä soittivat lisäneuvoja esimiehiltään – saksalaista tehokkuutta?
Loppuilta sujui mukavassa ilmapiirissä Pirnassa. Paikalla oli kymmeniä ihmisiä, joista suurin osa oli Dortmundin alueelta noin 600 kilometrin päästä. Hauskana yksityiskohtana voi mainita heidän oma siviilipoliisinsa, joka oli tullut seurueen perässä Dresdeniin.
Sunnuntaina oli aika palata lentokentälle ja kohti kotia. Suomen Vastarintaliikkeen edustus tahtoo kiittää kaikkia järjestäjiä mahtavasta ja opettavaisesta kokemuksesta sekä erityisesti vieraanvaraisuudesta.
Asiallista ja hienoa toimintaa! Komeita :3
Loistava artikkeli ja tapahtuma!
Mielenkiintoinen tapahtuma! Ihme, etteivät punikit öykkäröineet kertomuksen mukaan tuon enempää.
Posiitivista, että tapahtuma saatiin pidettyä ilman mitään ihmeempiä järjestyshäiriöitä. Ainoa häiriköinti jota mielestäni esiintyi oli pilleihin puhaltelu. Tosin marssin aikana musiikki soi lujempaa eivätkä puheetkaan näiden pillien alle peittyneet.
Hienoa, että olitte paikalla edustamassa Vastarintaliikettä. Tiedättekö muuten miten se kirjainyhdistelmän selvittäminen päättyi, eli kiellettiinkö tatuoinnissa holokausti?
Saksassahan on kiellettyä suunnilleen kaikki mahdollinen erilaisista symboleista, numerosarjoista, riimuista, kirjainyhdistelmistä jne lähtien. Eli ei tatuoinnissa tarvitse “holokaustia” kieltää, että pääsee poliisin syyniin.
Hieno homma, miten Vastarintaliike on panostanut kansainväliseen yhteistyöhön! Pakkohan tuolle marssille on joku vuosi päästä, hienoa toimintaa!
Comments are closed.