Tag der deutschen Zukunft (suom. ‘saksalaisen tulevaisuuden päivä’) on melko uusi saksalainen kansallissosialistinen kampanja.
Hanke on kasvanut vuosittain, joten oli aika ottaa ryhmään yhteyttä ja selvittää, miltä Saksan kansallismielinen tulevaisuus näyttää. Järjestön verkkosivut löytyvät täältä. Kampanjan musiikkikokoelman voi kuunnella täältä.
Tervehdys toverit! Aloitetaan perusasioilla. Mikä on TddZ? Mikä on strategianne ja kuinka työskentelette? Oletteko perinteinen poliittinen järjestö vai kansallismielisten verkosto? Onko teillä liittolaisia Saksassa tai ulkomailla, vai työskentelettekö mieluummin yksin?
Hei kaikille pohjoismaisille lukijoille! TddZ on kampanja, jonka riippumattomat saksalaiset kansallismieliset aloittivat Pohjois-Saksassa vuonna 2009. Tavoitteenamme on rakentaa vahva vastavoima demokraattipoliitikkojen aloittamalle joukkomaahanmuuton tulvalle.
Strategiamme on yksinkertainen. Toimintamme huipentuu joka vuosi kesäkuun ensimmäiseen viikonloppuun, jolloin järjestämme suurmielenosoituksen. Muun ajan vuodesta käytämme kampanjointiin: vaikutamme yleiseen mielipiteeseen jakamalla materiaaliamme ja järjestämme tempauksia esimerkiksi vastaanottokeskusten toimintaan liittyen. Tärkeä osa toimintaamme on käytännönläheinen positiivinen kansallismielisyys, mikä tarkoittaa esimerkiksi rapistuneen julkisen omaisuuden kunnostamista. Korjaamme esimerkiksi lasten leikkipuistoja, kun liittovaltio ei sitä tee. Suurmielenosoituksen jälkeen aloitamme uuden kampanjan jollain toisella alueella Saksassa. Muutamassa vuodessa olemme siis käyneet läpi koko Saksan. Kuudes TddZ-mielenosoitus pidetään Dresdenissä 7. kesäkuuta 2014.
Tätä strategiaa varten verkostomalli on osoittautunut tehokkaimmaksi järjestäytymistavaksi. Emme siis ole perinteinen poliittinen järjestö, vaan joukko yhdessä toimivia kansallismielisiä ystäviä, aktivisteja ja toimintaryhmiä. Yhdistävä tekijä on TddZ-kampanja ja kesäkuun mielenosoitus. Mukana on kansallissosialisteja, vapaita kansallismielisiä ja myös NPD-puolueen jäseniä. Mielenosoitus on valtakunnallinen tapahtuma, mutta muu kampanjointi käydään paikallistasolla.
Järjestönne nimi tarkoittaa suomeksi saksalaisen tulevaisuuden päivää. Millainen on saksalaisen kansan tulevaisuus?
Vastaan lyhyesti. Tavoitteemme on itsenäinen Saksa, joka on osa eurooppalaisten kansojen yhteisöä. Tahdomme vapautua Yhdysvaltojen johtamasta kansainvälisestä orjuudesta ja johtaa saksalaiset kohti rauhanomaista tulevaisuutta.
Toisinaan poliittinen taistelu muistuttaa hyvin paljon yksilön arkea. Välillä on kuljettava kiertoteitä pitkin tai tehtävä kompromisseja päämäärän saavuttamiseksi. Kansamme vapaus on kuitenkin asia, josta emme ole valmiita tinkimään ollenkaan!
Suomessa TddZ pääsi suurten tiedotusvälineiden otsikoihin vuonna 2012, kun äärivasemmisto aloitti mellakan mielenosoituksenne aikana. Tämä johti suomalaismedian mukaan 38 poliisin loukkaantumiseen. Millaisia mielenosoituksenne ovat yleensä? Uutisoiko valtamedia teistä totuudenmukaisesti?
Mielenosoituksemme ovat olleet menestyksekkäitä. Saksassa poliisi on tietysti varautunut järeästi järjestämiimme tapahtumiin, joten kulkueemme kuhisevat viranomaisia. Toisinaan vastamielenosoittajat yrittävät häiritä toimintaamme. Helmikuisin muistelemme liittoutuneiden sotarikoksia Dresdenissä osoittamalla mieltä. Tuhannet rikolliset äärivasemmistolaiset yrittävät joka vuosi estää kulkueen. Tuolloin poliisit joutuvat kuitenkin suojelemaan vasemmistolaisia riidanhaastajia. Valtaeliitti ei tietenkään välitä kansallismielisten laillisesta oikeudesta osoittaa mieltä.
Valtamedia yleensä valehtelee tai kertoo puolitotuuksia. Esimerkiksi Dresden-marssilla 2013 “rasisminvastustajat” vahingoittivat kiviä heittelemällä 34 mielenosoittajaa. Valtamedia uutisoi väkivallasta kirjoittamalla, että “äärioikeiston mielenosoitus muuttui mellakaksi”. Tavalliset kansalaiset, jotka eivät olleet Dresdenissä, siis luulevat, että me aiheutimme mellakan! Näin käy hyvin usein. Lehdistö myös valehtelee mielenosoittajien lukumäärästä joka vuosi.
Millaiset ihmiset tukevat TddZ-toimintaa? Ovatko kannattajanne nuoria vai vanhoja? Missä päin Saksaa kannatuksenne on korkeinta? Vaikuttaako sosiaalinen ja taloudellinen tausta? Uskotteko, että on tässä vaiheessa realistista rakentaa suurta joukkoliikettä?
TddZ-liikkeellä on paljon eri ikäisiä tukijoita. Kannattajiemme sosioekonominen tausta vaihtelee myös paljon. Nuori työläinen marssii mielenosoituksessa iäkkään insinöörin vierellä. Opiskelijan vierellä voi kävellä hammaslääkäri tai tutkija. Baijerilaiset tekevät yhteistyötä pohjoissaksalaisten kanssa. Myös itä ja länsi ovat vahvasti edustettuina.
Kansallissosialisteina meidän on oltava realistisia. Tällä hetkellä ei ole realistista rakentaa joukkoliikettä, vaan on aloitettava paikallistasolta.
Verkkosivuiltanne selviää, että vastustatte ulkomaalaisten valta-asemaa Saksassa. Epäterve monikulttuurinen kehitys näkyy konkreettisimmin maahanmuuttajien korkeissa rikostilastoissa. Mielestänne ongelma on kuitenkin laajempi, ja koko Saksan valtio on TddZ:n mukaan saksalaisvastainen. Miten valtion saksalaisvastaisuus näkyy maan poliittisessa elämässä ja saksalaisten arjessa?
Ikävä kyllä hallituksen saksalaisvastaisuus näkyy kaikkialla arjessamme. Tilanne muuttuu tarkoituksella hiljalleen huonommaksi. Liian suuri yhtäkkinen muutos huonompaan saisi kansalaiset reagoimaan.
Voin luetella muutaman esimerkin valtiomme saksalaisvastaisuudesta. Saksassa homopareilla on tasa-arvoinen asema todellisiin saksalaisiin perheisiin nähden. Homot saavat jopa adoptoida lapsia. Veronmaksajien rahat lahjoitetaan maahanmuuttajille. “Positiivisen syrjinnän” vuoksi maahanmuuttajat saavat helpommin töitä julkisilla aloilla ja he ovat oikeuden edessä saksalaisia edullisemmassa asemassa. Alkuperäisiä saksalaisia jopa syrjitään. Saksalaisnuoret aivopestään koulutuksen ja valtamedian avulla häpeämään kansallista perintöään. Valkoisille nuorille väitetään, että he ovat “velkaa” muille kansoille. Työmarkkinamme ovat rappeutuneet, sillä maahanmuuttajataustaista halpatyövoimaa palkataan mieluummin kuin työttömiä saksalaisia.
Maahanmuutto, turvallisuus ja talous. TddZ vaikuttaa olevan hyvin kiinnostunut näistä aiheista. Onko jokin näistä muita tärkeämpi vai voiko niitä edes erotella toisistaan?
Mielestäni kolmea aihetta ei voi irrottaa toisistaan. Rikollisuus lisääntyy maahanmuuton myötä. Muutaman viime viikon aikana Dresdenissä ja sen lähialueilla on jälleen tehty lukemattomia ryöstöjä ja seksuaalirikoksia. Huhtikuun alussa kolme latinon näköistä miestä väijyi Albertplatzilla kävellyttä naista. He pahoinpitelivät naisen ja varastivat häneltä 200 euroa käteistä, henkilöpaperit ja kellon. Nainen joutui sairaalaan, eikä poliisi tietenkään onnistunut saattamaan rikollisia vastuuseen. Tätä tapahtuu Dresdenissä kaiken aikaa. Maahanmuuttokysymystä ei voi siis sivuuttaa, kun keskustellaan turvallisuudesta.
Myös talous liittyy näihin tiiviisti, sillä kapitalistinen elinkeinoelämä vaatii jatkuvasti “uutta työvoimaa”. Todellisuudessa maassamme on miljoonia työttömiä saksalaisia. Elinkeinoelämä haluaa vain mahdollisimman halpaa orjatyövoimaa voidakseen polkea palkkoja.
Saksan poliittinen järjestelmä on siis saksalaisvastainen. Mutta mitä ryhmiä poliittinen järjestö sitten palvelee? Ketkä hallitsevat nyky-Saksaa?
Koska Saksan sananvapauslait ovat äärimmäisen tiukat, en voi vastata kysymykseesi täysin. Saksan liittovaltio on Yhdysvaltojen satelliittivaltio. Tämä heijastuu myös maamme ulkopolitiikkaan, kuten Ukraina-kysymykseen.
Onko Saksan kansallismielinen liike muuttunut sitten 1990-luvun? Mitkä ovat tärkeitä saksalaisen kansallismielisyyden teemoja 2010-luvulla?
Liike on muuttunut hyvin paljon ja mielestäni positiivisella tavalla. Esimerkiksi aktivistit eivät pukeudu enää alakulttuurityylisesti, mikä helpottaa merkittävästi katutason poliittista työtä. Lisäksi kansallismieliset ovat paljon paremmin perillä päivänpoliittisista kysymyksistä kuin 1990-luvulla. Olemme “nykyaikaistuneet” – käytämme toiminnassamme hyväksi esimerkiksi sosiaalista mediaa. Kykenemme rakentamaan aiempaa suurempia kampanjoita, jotka vastaavat tämän päivän suuriin poliittisiin kysymyksiin. Tämä tekee meistä tietysti entistä vaarallisempia poliittisen eliitin silmissä – käytämme propagandassamme hyväksi heidän politiikkansa ongelmia.
Saksalaisen kansallismielisen vastarinnan tärkeitä teemoja ovat maahanmuutto, huumeidenkäytön vastustaminen, luonnonsuojelu sekä nykyisen poliittisen järjestelmän vastustaminen. Politiikan painopisteet vaihtelevat hieman paikallistasolla. Esimerkiksi Tšekin rajan tuntumassa huumeongelma ja esimerkiksi autovarkaudet ovat erittäin kuumia puheenaiheita.
Miten keskivertosaksalaiset suhtautuvat teihin esimerkiksi, kun he kohtaavat teidät mielenosoituksissa? Ovatko asenteet kansallismielisyyttä kohtaan muuttuneet Saksassa?
Silloin, kun pääsemme keskustelemaan kunnolla keskivertosaksalaisten kanssa kaduilla, suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja he jopa kannattavat ajatuksiamme. Ongelma on kuitenkin, että kaikkia, jotka kannattavat ajatuksiamme julkisesti, aletaan mustamaalata ja kutsua “natseiksi”. Tämä aiheuttaa välittömästi ongelmia työelämässä, perheessä ja yhteiskunnassa yleisesti. Siksi suuri osa tukijoistamme on “hiljaisia kannattajia”.
On toki niitäkin, jotka suhtautuvat meihin kaduilla penseästi. He eivät yleensä kykene puolustamaan kantaansa argumentoimalla, vaan he tyytyvät huutamaan aivottomasti “Natsit ulos!”. Heidän mielestään jo keskustelu “natsien” kanssa on väärin. Mutta me emme välitä. Meidän tehtävämme on vapauttaa kansamme ja kotimaamme!
Paljon kiitoksia vastauksista! Toivotamme paljon onnea TddZ-projektille!
Kiitos haastattelusta ja mielenkiinnosta työtämme kohtaan!
Hyvin mielenkiintoinen haastattelu ja kunnioitettavaa, että KV esittelee uusia saksalaisia liikkeitä suomalaisille lukijoille. Saksassa on varmasti äärimmäisen vaikea toimia aktiivisena kansallismielisenä, mutta onneksi motivoituneita ihmisiä löytyy!
Olen samaa mieltä. Artikkelissa mainittiinkin, että yhtäkkinen muutos pahempaan herättäisi saksalaiset. Toivoa sopii, että Putin pistää kaasun poikki.
En tiedä, minne Berliini sijoittuu saksalaisvastaisuudessaan muihin kaupunkeihin/alueisiin verrattuna, mutta tämä “seksuaalivähemmistöön” kuuluvan pormestarin alaisuudessa toimiva kaupunki on varmastikin Aidoille Saksalaisille yhtä helvettiä! Super- ja luksusautoilla ajavat ovat järjestään kaikki Afrikkalaistaustaisia “rikasteita” ja lähes kaikki kerjäläiset ja kodittomat ovat, jollei puhtaasti saksalaisia, ainakin selkeästi valkoisia. Synangogat vaativat etupihalleen kahden poliisiauton partiot ja tasaisin välein alueella kiertävät lisäpartiot, varmistamassa, ettei kukaan vahingossakaan saisi päähänsä uhmata liittoutuneiden ja juutalaisten “totuutta”. Ja jos on edes hetken ajatellut kansallismielisesti, “kulttuuririkasteiden” polttava katse saa ylpeimmänkin Valkoisen kääntämään kasvonsa alaspäin. Ja tämän kaiken sanon omasta kokemuksestani, vietettyäni vain noin viikon Berliinissä.
Comments are closed.