Koti Artikkelit Selityksiä jättää osallistumatta taisteluun

Selityksiä jättää osallistumatta taisteluun

10

ak_tag_cloud_newMonessa Vastarintaliikkeen julkaisemassa artikkelissa on kerrottu perusteluja siitä, miksi kannattaa liittyä liikkeeseen. Silti löytyy tuhansittain ihmisiä, jotka ideologisesti ovat samaa mieltä kanssamme ja arvostavat meidän tekemää työtämme, mutta jotka eivät siltikään ole liittyneet mukaan liikkeen toimintaan. Monet antavat selityksiä eri syistä olla liittymättä mukaan, ja moni selitys toistuu melko monen ihmisen kohdalla. Otan tässä artikkelissa esille useimmiten esiintyvät selitykset siitä, miksi he eivät liity mukaan Vastarintaliikkeen toimintaan, ja vastaan näihin argumentointeihin.

”En voi perheeni vuoksi osallistua, koska minun on ensisijaisesti ajateltava heidän turvallisuuttaan.”
Yhteiskunnan rappeutuminen etenee yhä nopeammin. Vertaapa vaikka sitä, millaista oli sinun lapsuudessasi ja nuoruudessasi, ja sitä, miltä asiat näyttävät tänä päivänä. Miten luulet asioiden muuttuvan sinun lastesi kasvaessa? Uskotko siihen, että kaikki tulee itsestään kääntymään parempaan päin, vai uskotko ennemmin, että kaiken hyvän rappeutuminen, joka on jatkunut kasvavalla tahdilla viimeisen 50 vuoden aikana, tulee loppumaan? Ei, sen sijaan asiat tulevat tulevaisuudessa olevaan paljon huonommin, ja ongelmat tulevat tuskin ratkeamaan itsestään. Miten hullulta se ehkä kuulostaakin, on äärettömän itsekästä olla osallistumassa taisteluun sillä perusteella, että haluaa suojella perhettään. Sinun ja monien muiden passiivisuuden vuoksi tulee lapsillasi olemaan hyvin vaikeaa, vaikka et ole mukana taistelussa siitä mahdollisesti aiheutuvien riskien vuoksi. Tällainen kannanotto lastesi turvallisuuden puolesta tarkoittaa, että sysäät vastuun ongelmien selvittämisestä omille lapsillesi. Jolleivät hekään ryhdy mukaan taisteluun, ei sinun verenperimäsi tule säilymään hengissä kovin monen sukupolven yli.

Hienoa, jos sinulla kuitenkin on perhe. Toivon, että se kasvaa ja että sisällytät perheesi mukaan taisteluun. Vastarintaliikkeessä tulet pian huomaamaan, että et ole ainoa liikkeessä, jolla on perhe ja lapsia.

”Menetän työpaikkani, jos liityn mukaan” tai ”En tule saamaan työtä, jos liityn mukaan.”
Edelleen elää sitkeä, mutta ei kovin todenmukainen myytti siitä, että mikäli ”tulee esiin” kansallissosialistina, tulee menettämään työnsä. Suurin osa heistä, jotka kuuluvat Vastarintaliikkeeseen, on palkkatöissä, eikä heillä myöskään ole suuremmin vaikeuksia löytää uutta työtä, mikäli tämä jostain syystä tulisi tarpeen. Vaikka en ole tehnyt sen tarkempia selvityksiä aiheen osalta, niin uskon, että työttömyys Vastarintaliikkeen jäsenten joukossa vastaa suuressa määrin samaa tasoa, mitä se on muuallakin yhteiskunnassa.

On kuitenkin kaksi ryhmää, jotka ovat jonkin verran suuremmassa riskiryhmässä kuin muut liikkeen jäsenet. Ensimmäisenä ovat ne, joilla on hyvin julkinen ja johtava rooli liikkeen sisällä. Kuitenkin myös meistä monella on töitä. Toinen ryhmä, jolla voi ajatella olevan riski menettää työpaikkansa, ovat he, joilla on hyvin herkkäluontoiset työtehtävät. Näistä esimerkkinä ovat työt poliisina, puolustusvoimissa tai oppilaitoksissa. Koska meillä kuitenkin on jäseniä, jotka ovat myös tähän ryhmään liittyvissä työtehtävissä, voimme todeta, että ei ole lainkaan varmaa, että menettäisi työpaikkansa, jos liittyy Vastarintaliikkeeseen. Periaatteessa työpaikalla ei ole siis väliä.

Näin ollen tavallisella työllä ja normaalilla taistelun sitoumustasolla on hyvin pieni riski, että menettäisit työpaikkasi Vastarintaliikkeen vuoksi. Aina voi myös kyseenalaistaa sen, miten tärkeä sinun työpaikkasi todellisuudessa on. Onko se tärkeämpi kuin kansasi tulevaisuus?

”Minä vain käyn ensin koulun, hankin työn ja muutan pois kotoa.”
Monet ovat taitavia käyttämään ”minun pitää vain” -sanontaa. Tapoihimme kuuluu niiden asioiden siirtäminen, jotka sillä hetkellä tuntuvat hankalilta. Jo pienenä ”minun pitää vain” ennen kuin menen nukkumaan. Aikuisena kansallissosialistina ”minun pitää vain” ennen kuin liittyy mukaan ja alkaa taistella. Tällaisen ajattelumallin ongelmana on se, että aina tulee uusi ”vain” edellisen perään. Tulet aina löytämään uusia asioita, jotka tuntuvat luonnollisilta syiltä päätöksesi pitkittämisestä. Selityksien vuoksi kansamme tulee kuolemaan sukupuuttoon – ainoastaan toiminta voi muuttaa tilannetta. Ja ainoastaan toiminta NYT eikä sen jälkeen, kun olet ”vain” ensin tehnyt jotain muuta.

”Tyttö-/poikaystäväni ei halua, että liityn mukaan.”
Vaihda sitten kumppaniasi. Totuus vasten kasvoja on toisinaan raakaa, mutta tosiasiassa potentiaalisia partnereita riittää, eikä sinun tarvitse uhrata yhteistä tulevaisuuttamme tämän takia. Kaiken lisäksi, jos mies tai nainen asettaa sellaisia vaatimuksia sinulle, ei hän todennäköisesti ole kovinkaan hyvä partneri, jollei hän voi kunnioittaa ja tukea tämän kaltaisia elämänvalintojasi.

”Minulla ei ole varaa liittyä mukaan.”
Tänä päivänä Pohjoismaissa on erittäin vähän ihmisiä, jotka asuvat kadulla ja joilla ei ole minkäänlaisia tuloja. Suurimmalle osalle ihmisistä – työttömille, opiskelijoille, matalapalkkaisille sekä myös niille, joilla asiat ovat paremmin – on raha melko suhteellinen kysymys ja jonka kohdalla kyse on yksinomaan priorisoinnista.

Työttömälle ja opiskelijalle jäsenyytesi Vastarintaliikkeessä maksaa 10 euroa kuukaudessa. Se on sama summa, kuin mitä maksaa kaksi askia tupakkaa tai kaksi olutta baarissa. Summa vastaa yhtä kotona valmistettua ateriaa, jonka voit kokata sen sijaan, että söisit ravintolassa. Maksu on elokuvalipun hinta tai yksi paita hieman tavallisempaa vaatemerkkiä, kun se, mitä sinulla on tapana ostaa. Jos haluaa asettaa kansansa hyvinvoinnin etusijalle, on tämä lopulta hyvin pieni uhraus sinulta.

Mikäli sinulla on kokopäivätyö, jäsenyytesi maksaa 30 euroa kuukaudessa. Sille, joka ansaitsee tuhat euroa tai enemmän kuukaudessa verojen jälkeen, on kolmekymmentä euroa paljon pienempi summa, kuin 10 euroa opiskelijalle.

”Olen liian nuori/vanha liittymään.”
Hyvin yleinen kommentti yli 50-vuotiaiden miesten ja naisten keskuudessa on se, että he olisivat liian vanhoja tekemään jotain hyödyllistä taistelun eteen. Usein ilmenee myös, vaikka se ei olekaan yhtä tavallista, että alle 18-vuotiaat näkevät itsensä liian nuorina. Kumpikaan näistä ei pidä paikkansa.

Yli 50-vuotiaan aktivistin elämä ei tietenkään ole aivan identtistä esimerkiksi 16-vuotiaaseen verrattuna, mutta se ei tarkoita, että ei voisi olla liikkeelle hyödyksi. Vastarintaliikkeen tavoite on tulla kansanliikkeeksi, ja vaikutamme jo tänä päivänä hyvin monella rintamalla. Haluamme kuitenkin kehittyä eteenpäin yhä useammalla alueella. Tätä varten tarvitaan enemmän kokemusta, suurempi jäsenten ikäjakauma ja yksinkertaisesti suurempi määrä ihmisiä kantamaan korttaan kekoon. Kukaan ei ole liian vanha osallistuakseen tähän.

Voiko toisaalta olla sitten liian nuori? Toki voi olla. Jäsenyydelle ei ole kuitenkaan olemassa määritettyä minimi-ikärajaa. Sen sijaan teemme yksilöllisen arvioinnin jokaisen hakijan kohdalla. Toivomme kuitenkin, että olet yli 16-vuotias, mutta mikäli voit osoittaa riittävää henkilökohtaista kypsyyttä, saatamme toisinaan tehdä poikkeuksia.

”Mielestäni Vastarintaliike on paras vaihtoehto kansallismieliselle liikkeelle, mutta se ei ole riittävän hyvä.”
Tällöin sinun tehtäväsi on liittyä meihin ja auttaa meitä tekemään liikkeestä parempi. Emme ole täydellisiä, mutta meillä on vahva kunnianhimo jatkuvasta edistymisestä tullaksemme sekä suuremmaksi että vahvemmaksi kansallismieliseksi liikkeeksi. Kotona odottaminen tilanteen kääntymisestä paremmaksi tuskin pelastaa kansaamme.

”Olen suurilta osin samaa mieltä Vastarintaliikkeen mielipiteiden kanssa, mutta en voi liittyä, koska en ole samaa mieltä joissakin asioissa.”
Meillä on mielipiteemme monista asioista – osa on virallisia näkemyksiä järjestön tasolla ja jotkin muut henkilökohtaisella tasolla, ja suuri osa jäsenistämme on näistä asioista samaa mieltä. Näistä monia on mahdoton muuttaa, koska olemme uskollisia kansallissosialismille. Jotkin mielipiteet eivät rehellisyyden nimissä ole niin ratkaisevia, että ne pitäisivät loitolla henkilöt, jotka eivät ole samaa mieltä. Jos olet ymmärtänyt, että rotumme on kuolemassa sukupuuttoon ja että kansallissosialismi on ratkaisu siihen, ja jos suurimmalta osin pidät siitä, mitä näet Vastarintaliikkeessä, pienten erimielisyyksien ei pidä antaa johtaa passiivisuuteen. Vihollisemme pelkää sinua vapaasti ajattelevana miehenä tai naisena, ja vihollisemme on enemmän kuin mielissään, jos pysyt toimettomana asiayhteyteen liittyvien pikkuasioiden vuoksi.

”Kotipaikkakunnallani ei asu ketään aktivistia, enkä voi liittyä, jos olen aivan yksin.”
Kirjoitin pari vuotta sitten seuraavasti vastaavanlaisessa artikkelissa:

Meillä on monilla paikkakunnilla tukijäseniä, jotka haluaisivat olla aktiivisempia ja jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi siellä, missä he asuvat. Uskaltaisin melkein väittää, että meillä on kannattajia joka Pohjolan kaupungissa, jotka eivät vain eri syistä johtuen liity mukaan. Monet heistä tulevat mukaan taisteluun heti, kun joku toinen vain ottaa ensimmäisen askeleen ja on suorittanut ensimmäiset aktiviteetit. Miksi se et voisi olla SINÄ, joka suorittaisi ensimmäisen aktiviteetin paikkakunnallasi? Mikä estää sinua?

Toki yksin ei voi mennä lipun kanssa keskustaan myymään lehtiä, mutta tarroja voi aina kiinnittää sekä jakaa lentolehtisiä omakotitaloalueille, vaikka olisi yksinkin. Sen jälkeen tarvitaan vain hieman kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, jotta vähitellen sana alkaa kiertää siitä, että Vastarintaliike on tullut kaupunkiin. Olen aivan vakuuttunut, että tuolloin yhä useampi tulee seuraamaan sinun jalanjälkiäsi ja liittymään mukaan taisteluun. Vähitellen muodostatte mahdollisesti kokonaisen taisteluryhmän, jossa on omistautuneita aktivisteja ja säännöllisiä aktiviteetteja, juuri sinun kotikaupungissasi.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Vaaditaan se, että joku reagoi. Vaaditaan, että juuri SINÄ reagoit.

Mielestäni tämä vastaus kelpaa tässäkin yhteydessä.

SelityksiaTämä on todettu jo moneen kertaan, mutta se kannattaa toistaa kerta toisensa jälkeen: sinua tarvitaan taistelussa! Kaikkien, jotka meihin liittyvät, ei tarvitse toimia julkisesti. Kaikkien ei tarvitse olla taitavia kirjoittajia tai voida nostaa 120 kg suorin penkistä. Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. On tarpeen, että KAIKKI tekevät jotain, jotta voimme muuttaa tämän painajaismaisen tilanteen Pohjolassa paremmaksi. Järjestäytyneellä vastarinnalla voimme voittaa. Pohja tälle voitolle on jo valettu niiden vuosien aikana, jolloin Pohjoismaista vastarintaliikettä on muokattu siihen, mitä olemme tänä päivänä. Voidaksemme ottaa seuraavan askeleen tarvitsemme myös sinun panostasi!

 

Simon Lindberg

Nordfront.se

10 KOMMENTIT

  1. Paljon hyviä pointteja. Pitääkin linkittää tämä teksti parille kaverille, jotka tulivat heti mieleen tätä lukiessa!

  2. No niin… Esimerkit oli ehkä kohtuulisen hyvin haettu.
    Mutta on paljon muita syitä, miksi pysyä tai olla ”piilossa”. Perheellisellä tai yrittäjällä on myös syitä miksi jatkaa kannatusta ”maan alla”. Siihen ei otettu kantaa laisinkaan. Ongelma on monisyinen. Ei yksinkertainen.

    Itse näen, että tarvitaan monen portaan ”suorittajia”. Päämäärä on tärkein. Jokaisen panos on arvokas. Se miten ”johtajat” kuinkin antaman panoksen arvottaa, kertoo, onko uhraus ollut sen arvoinen. Sitä pitäisi ehkä heidänkin miettiä.

    Jokainen teko, ajatus ja eteenpäin vieminen on aatteelle tärkeä. Oli se kuinka iso tai pieni, mutta suunta pitää olla oikea. On tapoja vaikuttaa. Se näkyy sivuilla. Ja jalkatyössä, mitä sadat, elleivät tuhannet aktivistit tänä päivänä tekevät.
    Yksi mahtavimmista reserveistä ovat ne henkilöt, jotka eivät ole vielä ”paljastuneet” muiden ryhmittymien tietoisuuteen. Mitä ovat muut ryhmittymät?. Noh, rakas valtiovaltamme haluaa estää puhtaan ihmiskunnan nousun johtamaan Suomea ja anarkistit saa tietoa eri kanavien kautta (Arhimäki…). Esilläolo on yksi vaarallisimmista tehtävämuodoista.

    Eli, ne jotka eivät ole vielä joutuneet ”tähtäimeen”, ovat hyvä reservi tulevaisuuden kannalta. Annetaan arvo myös heille ja jatketaan taistelua kaikilla tasoilla.

    • ”Yksi mahtavimmista reserveistä ovat ne henkilöt, jotka eivät ole vielä ”paljastuneet” muiden ryhmittymien tietoisuuteen.”

      Mä en kyllä itse ymmärrä oman naaman piilottelua. Jos tässä nyt kerta ollaan suoraselkäisiä kansallissosialisteja ja halutaan kansa seisomaan meidän taakse, niin miksi sitten pelätään, että ihmiset saa tietää minkälaisen aatteen takana seisot? Omaa naamaansa piilottelevat tyypit ei tule koskaan nousemaan kuin korkeintaan omaksi jännäksi alakulttuuriksensa, eikä miksikään muuksi. Meillä on kuitenkin tähtäimessä vähän isommat asiat.

      On tietysti monia eri tapoja vaikuttaa, mutta sen verran mitä nyt itse on tullut nähtyä tuota ”taistelen muilla keinoilla”-touhua, niin ei se kyllä ole oikein vakuuttanut. Todellisuudessa se on sitten juurikin sitä, että kuunnellaan asiaankuuluvaa musiikkia ja jos oikein hyvin käy, niin myös luetaan aatteesta. Paljon muuta ei sitten tehdäkkään. Kuten yksi kommentoija totesi, ainut oikea tapa olla kansallissosialisti on tehdä asioita aatteen eteen. Se ei tarkoita, että pitäisi kuulua Vastarintaliikkeeseen, mutta onhan se jokaisen myönnettävä, että tässä meillä on sen verta hyvällä mallilla toiminta, että on suoranaista ajantuhlausta ruveta rakentamaan uusia toimintamalleja taikka järjestöjä.

      • Lisätään nyt siis vielä tuohon ensimmäiseen kappaleeseen, että meinasin tuolla alakulttuuri-jutulla lähinnä punaisia, jotka on tunnettuja naamansa peittämisestä.

    • Olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta asioiden aktiivinen tekeminen ja samalla reservissä pysyminen eivät tunnu realistiselta. Kuinka voit tehdä mitään ilman, että on riski ”paljastumisesta”?

      Ja jos puhutaan reserveistä jotka eivät toimi millään tasolla vielä mutta omassa päässään omat myötämielisiä sanomalle, niin mielestäni tätä joukkoa ei edes käsitellä artikkelissa – he ovat vielä kaukana tästä.

      Itse olen aina ajatellut, että jos ajatusmaailmasta löytyy tarpeeksi yhteneväistä toisten ihmisten kanssa, jos haluaa ennemmin tehdä ja muuttaa asioita eikä vain tuoda esiin epäkohtia ja kertoa kuinka niitä pitäisi omasta mielestä tehdä – niin miksi ei sitten toimisi? Ja mahdollisuuksia löytyy lukemattomia näin moderninana aikana.

      Ollakseen toimija (millä portaalla tahansa), tulee toimia.

    • ”Eli ainoa ”oikea” tapa olla Kansallissosialisti on kuulua SVLään?”

      Ei, mutta ainut tapa olla kansallissosialisti on tehdä asioita aatteen eteen. Ja mielellään säännöllisesti. SVL tarjoaa hyvän vaikutuskanavan niille, jotka uskovat, että ”yksinäisten susien” strategia ei yksinään voi muuttaa maailmaa. Se ei tarkoita, että vastustettaisiin yksinäisten toimijoiden valitsemaa tietä. He ovat tehneet rohkean valinnan, mutta aika monet tuntemani ”individualistikansallissosialistit” tukevat aatetta lähinnä kuuntelemalla musiikkia ja parhaimmillaan lukemalla kirjoja. Ne ovat kyllä hyvä alku päästä hommaan sisään, ei siinä. Kulttuurin ja ideologian pitäisi kuitenkin olla kannustimia myös muunlaiseen toimintaan.

      Kannattaa muistaa, että liikkeeseen kuuluu myös jäseniä ja tukijäseniä, joilta ei edellytetä julkista toimintaa. He voivat tukea taistelua omista lähtökohdistaan näkymättömästi ja samalla vahvistaa järjestöä: http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/aktivoidu/

  3. Olen näitä kansallissosialisteja jotka asuu ilman toista toveria paikkakunnalla. Paljon on ollut tekosyitä monella ettei voi liittyä, jopa se ettei vaimo tykkää jos liittyy mukaan. Yksin ei tahdo aina jaksaa kun on sairauksia jotka uuvuttaa voimia.

    • Ei se mitään, vaikka aina ei jaksa tai kaikki ei mene kuin ”strömsössä”. Meitä on muitakin. Missä päin noin?. Itse aikani vedin rundia yksin, mutta työ on vienyt aikaa… (24/6 nykyään). Matskua jaan nykyään kasvotusten. Ja keskustelua riittää… Ehkä saan nyt paremmin herätettyä kanssaihmisiä. Ainakin ovat kiinnostuneita ja kukaan ei ole tyrmännyt, kenelle olen ”avautunut”. Ensin kuuntelen heitä ja sitten kerron asiani niile, keiden uskon olevan valveutuneita. Tsemppiä.

  4. Vaikka aika onkin kortilla ja eri elämäntilanteissa ei yksinkertaisesti ehdi olla aina käytettävissä, tuntuu silti hyvältä olla osana liikettä. Itse tunnen syyllisyyden tunnetta jos en omasta mielestäni kykene ottamaan tarpeeksi osaa liikkeen toimintaan. Elämä saattaa sisältää monia aikaa ja energiaa syöviä asioita kuten lapsi/lapset, parisuhde, palkkatyö/yrittäjyys, muut harrastukset, terveyden tila jne jne… Mutta oikeastaan mikään näistä ei ole käypä syy passiivisuuteen. Passiivisuus on aktiivinen teko ja sen takana on lähes poikkeuksetta Vain tekosyitä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here