Koti Artikkelit Rakkaudesta

Rakkaudesta

8

Elämme aikakaudella, jolla eräs julkisen keskustelun yleisimmistä agendoista pyrkii vakuuttamaan meidät siitä, että avain tulevaisuuteen on globalisaatio: pääoman lisääntyminen suorina ulkomaisina sijoituksina, kulttuurisen monimuotoisuuden vähentyminen, valtioiden suvereniteetin vähentyminen (mikä luonnollisesti johtaa vallan siirtymiseen ylikansallisille organisaatiolle) sekä siirtolaisuuden lisääntyminen.

rakkaudesta

Samaan aikaan meille kerrotaan, että erilaisuus on rikkaus ja että suvaitsevaisuus yksi tärkeimmistä arvoista, joka meidän jokaisen tulisi omaksua ja vaalia. Nämä asiat riitelevät keskenään radikaalisti. Siitä myöhemmin lisää.

Luonnollisesti tämän kehityksen esteenä on nationalismi. Nationalismin paheksuminen ja mustamaalaaminen on mediassa jo päivittäistä, ja siihen pyritään lähes poikkeuksetta kytkemään mahdollisimman negatiivisia asioita: epärehellisyyttä ja suoranaista valehtelua, sivistymättömyyttä ja ennen kaikkea vihaa. Vihaista puhetta löytyy jokaisen rivin välistä, ja patriootit tappavat puhtoisia runopoikia asema-aukioilla. Missään tapauksessa kyseessä ei ainakaan pitäisi olla viha. Vaan rakkaus.

Ihminen voi ja hänen tulisi olla kosmopoliitti siinä mielessä, että hän tunnustaa kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvon ja ihmisoikeudet eikä korota omiaan muiden yli. Tämä ei kuitenkaan ole mikään peruste maailmanvaltiolle, vaan päinvastoin. Tällaisessa maailmassa myös paikallisuus ja kansallisuus voidaan nimittäin nähdä ihmisen hyvän elämän toteuttamisen välineinä, mitä ne ovatkin. Maailmanvaltion vaatiminen on perusteetonta ja yhdenlaista totalitarismia sekin. Miksi kansallisvaltioihin perustava identiteetti pitäisi väkisin korvata esimerkiksi eurooppalaisella identiteetillä? Eikö olisi parempi ymmärtää, että jo me eurooppalaiset eroamme toisistamme kuin yö päivästä, ja eikä olisi parempi kunnioittaa näitä eroja?

Nationalismi on täysin välttämätön aate kansakunnan säilymisen kannalta. Mikäli kansakunta ei ole nationalistinen, sen identiteetti vaihtuu naapurikansan identiteetiksi tai vallanpitäjän identiteetiksi. Kysymys on oikeastaan evoluutiosta kansojen tasolla: isompi ja vahvempi kansa sulauttaa pienempiä kansoja itseensä, ja pienet yrittävät pysyä hengissä. Mikäli niillä on riittävän vahva identiteetti, se myös onnistuu. Terveisiä Raatteen tieltä seitsemänkymmenenviiden vuoden takaa.

Nationalismi on yksi niitä palikoista, joita tarvitaan oman kulttuurin luomiselle sekä kansan säilymiselle historian lehtien havistessa ja muutoksen myrskytuulien puhaltaessa. Ilman nationalismia ei kansakunta kuitenkaan säily. Kaikesta tulee yhtä ja samaa, värittömän harmaata massaa: kuluttajia, helposti ohjattavia ja hallittavia lampaita. Mitään erilaisuutta ei jää jäljelle. Kulttuurit ja perinteet perustuvat vahvasti paikallisuuteen, niiden ikiaikaisille synnyinseuduille, joilla ne saavat elää ja kukoistaa kaikessa kauneudessaan. Mikäli tavoitteena on säilyttää erilaisuus, etniset kansallisvaltiot ja kansat, tarvitaan nationalismia.

Joskus harvoin nämä sulautetut kansat muodostavat täysin uuden identiteetin, kuten on käynyt esimerkiksi USA:n kohdalla. Silloin tällainen kansakunta alkaa muokata muita kansoja kaltaisekseen sekä viedä tätä ”amerikkalaista” identiteettiä joka puolelle, tähän asti varsin menestyksekkäästikin. Vastaanottajien mielipidettä tosin ei yleensä kysellä. Todellisuudessa USA:n identiteetti on täysin pirstaleina, ja sen vaikutuksia voi tarkastella esimerkiksi meneillään olevasta presidenttikamppailusta.

Yleinen väärä luulo on, että nationalistinen kansa pitää muita kansoja omaansa alempiarvoisempina ja pyrkii hyödyntämään niitä jopa väkivaltaisesti. Nämä piirteet sen sijaan kuuluvat kolonialismiin sekä imperialismiin, jotka meille suomalaisille ovat vähemmän tuttuja aiheita. Pieni esimerkki kuitenkin löytyy historiasta. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa moni suomalainen sotilas, joka oli taistellut kurinalaisesti, kunnes talvisodassa menetetyt alueet oli vallattu takaisin, alkoi kapinoida, kun heidän käskettiin edetä yli vanhan Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan. Se ei ollut heidän mielestään oikein. He olivat nationalistisia patriootteja, mutta ajatus Suur-Suomesta oli vieras. Jokainen siivotkoon oman tonttinsa.

Kansallistunne on itsestäänselvyys poikkeuksetta kaikille vahvoille kansoille. Siitä kumpuava voima ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat läpi historian taanneet pienillekin kansoille oikeutuksen ja voiman selvitä läpi maailmanhistorian. Miettikää esimerkiksi Suomen jääkiekkomaajoukkueen kultajuhlia: hiljainen ja yrmy kansa kokoontuu valtaviksi joukoiksi läpi Suomen, hymyilee, nauraa ja halaa toisiaan. Ideologiset ja yhteiskunnalliset erimielisyydet unohdetaan pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi, joka on nykyaikana poikkeuksellinen. Päällimmäiset tunteet ovat ilo, terve ylpeys ja rakkaus. Yhteenkuuluvuuden tunne. Kansallistunne. Mihin pystyisikään kansa, joka voisi elää tällä mentaliteetilla useammin kuin päivän kerran kuudessatoista vuodessa?

Nationalismi on uskoa oman kansakunnan oikeuteen olla olemassa osana maailmaa, sen maita ja ihmisiä. Se on toivoa siitä, että sen jäsenet tekevät valintoja, jotka takaavat turvallisen tulevaisuuden myös tuleville sukupolvillemme. Se on rakkautta kotia, perhettä, synnyinseutua, kulttuuri-identiteettiä, perinteitä, arvoja ja kansaa kohtaan.

Ja suurin niistä on rakkaus.

Ville Kivioja

Vieraileva kirjoittaja

Artikkelin on kirjoittanut vieraileva kirjoittaja. Kaikki tekstissä esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta täysin Vastarintaliikkeen virallista kantaa.

8 KOMMENTIT

  1. Hieno artikkeli, ja erityisen tärkeää luettavaa niille, jotka edelleen luulevat, että kansallismielisyys perustuu ”vihalle” muita kohtaan.

  2. Kuvituskuva ilmentää enemmän rakkautta kuin unelmaväen tähänastiset yhteensä. Heidän kielenkäytössään ja tarkoitusperissään se on onttoa, mutta korviasärkevää riitasointua.

  3. Luonnonlait ovat aina voimassa. Viidakonlaki, eli vahviman oikeus on yksi näistä. Mutta myös ovat pitkät talvet ja niiden tappava kylmyys ja monet muut. Järjestäytynyt yhteiskunta voi luoda rakenteita joilla suojautua. Säältä osataan jo melko hyvin suojautua. Sensijaan kuinka suojata heikoimpiamme, lapsiamme esimerkiksi, vahvimmanoikeudelta? Kansallisvaltio on varsin hyvä ratkaisu tähän; kuka nyt omiaan tahtoisi kiusata/vahingoittaa. Rajat-auki-politiikka tuo viidakonlait tontillesi…

  4. Jos edes puoliakaan yllämainituista asioista, syntyperäiset valkoiset suomalaiset osaisivat sisäistää tosissaan, oltaisiin jo aika hyvällä tiellä kansakuntana. Kohti itsenäistä itsemääräämisoikeuden omaavaa, suomalaista kansallisvaltiota.

    Valitettavasti nykyinen yhteiskuntamme monella tasolla on tätä kaikkea vastaan. Kaikesta siionistisesta mädätyksestä ja muusta marxilaisesta rappion tuulista huolimatta, taistelkaamme näitä valkoisen rodun vihollisia vastaan kaikin voimin!

    Hienoa tekstiä, Ville!

  5. Hieno artikkeli Ville Kiviojalta, kiitoksia!

    Herää kysymys miksi vain juutalaisilla on kaksoistandardinen oikeus tuntea ja lietsoa kansallismielisyyttä keskuudessaan mm. järjestämällä lapsille ja nuorille leirejä, joissa heidät aivopestään äärinationalismiin ja toisten kansojen ja maiden halveksuntaan.

    Jos mikä muu kansa tahansa järjestäisi vieraassa maassa saati omassa maassaan vastaavia nuorison aivopesuleirejä, niin heti alettaisiin ulvoa antisemitismiä ja natsismia.

    Perussyy tähän on uskonnossa:
    Euroopan kansat käännytettiin kristinoppiin, jonka teologian ja dogmatiikan talmudistiset juutalaiset kirkkoisät keittivät kasaan Nikeasta alkaneissa konsiileissaan
    -> Näin kristinopista tuli juutalaisuuden muunnos
    (vaikka alkujaan kristinoppi oli foinikialaisena Eshmun-aurinkokulttina ukkoskultti juutalaisuuden täydellinen vastakohta ja vihollinen)
    -> Juutalaisuuden mukaan juutalaiset ovat tabu pyhä jumalan valittu kansa
    -> Kristityt uskovat talmudistisen juutalaisuuden heille aivopesemän valheen, että juutalaisten tahto on jumalan tahto, ja siksi kristittyjen tulee aivoitta ja ajatuksetta toteuttaa juutalaisten tahtoa täydelliseen itsevihaan, itsehalveksuntaan ja itsetuhoon asti
    ->Ainoa keino vapautua juutalaisuuden kristinuskon avulla Euroopan kansoille takomista mentaalisista kahleista on luopua kristinuskosta—vaikka kristinusko onkin Euroopassa 2000-vuotinen tuhoisa perinne.
    -> Ennen juutalaisten mädättämään kristinuskoon käännyttämistä Euroopassa oli lukuisia kansallisia polyteistisiä oppijärjestelmiä: kreikkalainen, roomalais-latinalainen, foinikialais-iberialainen, kelttiläinen, germaaninen, suomalais-ugrilainen ja saamelainen.
    Paluu niihin on mahdollista, jos joku uskontoa vielä nykyaikana tarvitsee.

Comments are closed.