Professori vastustaa maahanmuuttokustannusten laskemista – vetoaa syntyvyyteen

Suomalaisten syntyvyys, maahanmuutto ja väestönvaihto ovat olleet tällä viikolla tapetilla. Kansallissosialistit ovat viettäneet valkoisten kansanmurhan vastaista kampanjaviikkoa, kun taas globalistit juhlivat “rasisminvastaista” viikkoa. Keskustelua ovat hämmentäneet tuoreet laskelmat somalien ja irakilaisten aiheuttamista kuluista Suomelle.

Kuten uutisoimme alkuviikosta, ajatushautomo Suomen perusta on tehnyt Suomen ensimmäiset kattavat laskelmat turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja näiden perheiden vaikutuksista Suomen kansantalouteen. Ajatuspajan mukaan somalien ja irakilaisten päästäminen Suomeen on taloudellinen katastrofi.

Kun maahanmuuton kulut suhteutetaan tuottoihin, jokainen irakilainen syö selvityksen mukaan keskimäärin 690 000 euroa Suomen budjetista. Vaikka osa irakilaisista työllistyykin jossain vaiheessa elämäänsä, ylittävät irakilaisten keskimääräiskustannukset silti tuotot sadoilla tuhansilla euroilla.

Somalien vaikutus Suomen talouteen on vielä irakilaistenkin vaikutusta karumpi. Ajatuspaja laski, että jokainen somali maksaa suomalaisille nettona keskimäärin 950 000 euroa eli vajaan miljoonan. Laskelmat todistivat, ettei somali- ja irakilaismaahanmuutolle ole kansantaloudellista pohjaa. Sen sijaan eliitti kuljettaa mustia ja arabeja Suomeen jostain muusta syystä.

Kulttuurimarxistinen Turun Sanomat (TS) pyysi Vaasan yliopiston kansantaloustieteen professoria, äärikapitalisti Hannu Piekkolaa kumoamaan Suomen perustan laskelmat. Piekkola ei kyennyt tähän, joten hän päätti hyökätä selvitystä vastaan moraalikiukun keinoin:

– Lasten näkeminen pelkkänä kustannuksena on järjenvastaista, kun Suomessa on matala syntyvyys. Lapset osaavat suomen kielen. Tällä tutkimusasetelmalla pyritään rotusyrjintään, Piekkola tiuski TS:n haastattelussa.

Piekkolan mukaan afrikkalais- ja arabimaahanmuuton kustannuksista ei saa käydä rationaalista keskustelua, koska “Suomessa on matala syntyvyys” ja koska “rotusyrjintä” on pahasta. Globaalikapitalistien mukaan Suomen matalaa syntyvyyttä ei saa parantaa lisäämällä valkoisten lapsiperheiden julkisia tukia, vaan ainut poliittisesti korrekti ratkaisu on mustien ja ruskeiden miesten haaliminen Suomeen hinnalla millä hyvänsä.

– Nämä luvut kuulostavat siltä, mitä ihminen maksaa yhteiskunnalle, jos joutuu työkyvyttömäksi, Piekkola kummasteli viitatessaan somalien ja irakilaisten aiheuttamiin kustannuksiin.

Mikäli Piekkola olisi tutustunut esimerkiksi Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen tutkimuksiin rodun, keskimääräisen älykkyysosamäärän sekä bruttokansantuotteen välisistä yhteyksistä, eivät Suomen perustan laskutulokset olisi häntä yllättäneet. Lynn ja Vanhanen ovat selvittäneet, että matala keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi vahvasti kansakunnan köyhyyden kanssa.

Erityisen suurta köyhyyttä tavataan esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa keskimääräinen älykkyysosamäärä on tietyillä alueilla vain 70 pistettä, joka merkitsee henkistä jälkeenjääneisyyttä. Suomen kaltaisessa teollistuneessa tietoyhteiskunnassa matala älykkyysosamäärä yhdistettynä erilaisiin antisosiaalisiin piirteisiin kuten 17-kertaisiin raiskaustilastoihin voi hyvinkin merkitä käytännössä työkyvyttömyyttä.

Somaleita on saapunut Suomeen vuodesta 1990 alkaen. Heistä puolet on edelleen työttömiä, vaikka valtio on haaskannut tähtitieteellisiä summia verorahaa heidän “kotouttamiseen”, tukityöllistämiseen, “rasisminvastaiseen asennekasvatukseen” ja muuhun näpertelyyn. Yksikään valtiollinen hanke ei ole kyennyt kumoamaan biologian ja periytyvän älykkyyden rautaisia lakeja, vaikka Piekkolan kaltaiset ideologit eivät suostu tätä myöntämään.

Vastaansanomattomista tutkimustuloksista huolimatta globaalikapitalistit ovat jatkaneet avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikan kannattamista. Heille kysymys on taloussodasta rehellistä työtä tekeviä valkoisia suomalaisia vastaan. Maahanmuuttokriitikot ovat jo kauan varoitelleet siitä, että finanssieliitti pyrkii polkemaan suomalaisten palkat entistä matalammalle tuomalla maahan mahdollisimman paljon ei-valkoista halpatyövoimaa.

Palkansaajien ohella tilanteesta kärsivät paitsi asiakkaat myös rehelliset yrittäjät, joilla ei ole lain mukaan lupaa ”syrjiä” maahantunkeutujia eli suosia suomalaisia. Matalammat palkat merkitsevät myös supistuvaa kysyntää eli pienempiä myyntituloja kotimaisille yrityksille.

Finanssikapitalisteja ei kiinnosta kansantalouden kestokyky pitkällä aikavälillä vaan lyhyen tähtäimen nopeat voitot. Kun suuryhtiöt kykenevät polkemaan palkat ulkomaalaisen halpatyövoiman avulla, keinottelija korjaa silmänräpäyksessä lihavat osinkonsa ja karkaa jo seuraavan haaskan kimppuun. Vain tässä yhtälössä somali- ja irakilaismaahanmuuttoa voi perustella “taloudellisesti”.