Juutalaisena esiintynyt belgialaissyntyinen Misha Defonseca (oikealta nimeltään Monique de Wael) joutuu maksamaan 22,5 miljoonaa dollaria (noin 19 miljoonaa euroa) korvauksia julkaisijalleen keksitystä holokaustitarinasta.
Defonsecan kirja Susilapsi ilmestyi englanniksi vuonna 1997 nimellä Misha: A Mémoire of the Holocaust Years. Nyttemmin sepitetyksi tarinaksi paljastunut kirja kertoo, kuinka Defonseca kulki ympäri Eurooppaa kuusivuotiaana sen jälkeen, kun hänen vanhempansa oli vangittu vuonna 1941.
Defonseca väitti, että susilaumat olivat pitäneet hänestä huolta ja että hän oli tappanut itsepuolustukseksi saksalaisen sotilaan livahtaessaan pois Varsovan getosta. Sodan lopulla hän oli viimein päässyt takaisin kotiin. Kustantaja Jane Daniel suostutteli Defonsecaa kirjoittamaan muistelmansa kuultuaan tarinan Massachusettsin synagogassa.
Lopulta kirjaa käännettiin 18 kielelle. Defonseca sanoi, että hän piti tarinastaan kiinni, koska siitä tuli koko ajan suositumpi. “Tämä on minun tarinani. Ei ehkä todellisuuteen perustuva, vaan minun todellisuuteeni ja selviytymiseen perustuva”, Defonseca totesi lausunnossaan lakimiehensä välityksellä.
Vuonna 2007 tarinasta ohjattiin myös ranskankielinen elokuva Survivre avec les loups. Seuraavana vuonna Defonseca ja hänen lakimiehensä myönsivät, ettei kirja ollut omaelämäkerrallinen, kuten oli väitetty.
Lähde: Daily Mail
Aiheeseen liittyen:
“Se oli todellisuutta mielessäni”, Herman Rosenblat, “holokaustiselviytyjä”
Aiheesta lisää: http://www.vastarinta.com/?s=Holokausti
Tasaisesti tulee totuutta esiin. Valitettavasti taitaa silti vielä useita sukupolvia mennä, ennen kuin totuus ‘holokaustista’ pääsee historiankirjoihin.
There will come a day, when all the lies will collapse under their own weight, and truth will again triumph.
Tällaiset tarinat kertovat siitä, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita uskomaan holokaustista.
Pitäisi hälytyskellojen soida itse kullakin kuuliaisella kansalaisella. Entä miksei tällaisia sepityksiä tuomita ja sanouduta niistä näyttävästi irti? Äkkiseltään luulisi, että pajunköyden syöttämisen paljastuminen heikentäisi oleellisesti koko holokaustiteollisuuden kannattavuutta.
Näin tapahtuisikin, jos ”tuote” olisi melkein mikä muu tahansa. Laadunvarmistuksen pettäminen kostautuisi välittömästi brändiarvossa. Mutta ei holokaustin kohdalla. Miksi?
Ehkä ylilyövien tarinoiden hypetys on tarkoituskin. Jos kerran tämmöinen ”Rooman perustajilta” lainattu tuuba menee läpi, miksei sitten jokin vähemmän raflaava tarina?
Holobisneksellä ei ole mitään menetettävää. Jos übertuuba menee läpi, hyvä niin. Jos ei, siitä ei jää ”kiinni”, mutta vähemmän mielikuvitukselliset jutut saavat holokaustin tuntumaan entistä todemmalta. Ja jos keksitty tarina tuleekin julki, aina voi langettaa muhkeat sakot ”syylliselle” ja tienata vielä pikkuisen lisää. Hommanhan tulisi mennä tässä kohtaa nyt niin, että kirjan ostaneiden ja elokuvan katsoneiden tulisi saada rahansa takaisin.
Eikä ole eka kerta, kun wanna-be-juutalainen ”holokaustin uhri” perustelee sepityksiään ”omalla totuudellaan”. Näitä jumalan hulluja on ollut ennenkin.
Kun epävakaa henkilö haluaa esiintyä juutalaisena holokaustin uhrina, on se merkki siitä, että holokaustin suuri kertomus on saavuttanut uskonnon aseman, ja holokaustin uhrit marttyyrin arvon.
Silloin holokaustipuheelta ei tarvitse enää edellyttää objektiivisuutta tai loogisuutta. Riittää, että henkilö tarkoittaa ”hyvää”. Ja joka on eri mieltä hänen kanssaan on väärässä ja paha.
Nuo tarinat susien kasvattamista ihmisistä ovat jo vanhoja juttuja!
Tuttua tarinaa jo Antiikin Rooman ajoista!
Ainakin wikipedian mukaan oli kyllä niin että _kustantaja_ määrättiin maksamaan _kirjailijalle_: http://fi.wikipedia.org/wiki/Misha_Defonseca
Luetaanpa se Wikipedia-juttu ihan oikein: “Ennen väärennöksesi paljastumista kirja oli päätynyt sen kirjoittajan, Danielin ja kirjan amerikkalaisen kustantajan väliseen oikeudenkäyntiin, jossa oli kyse miljoonista dollareista. Daniel ja Defonseca riitaantuivat kirjan tuotoista, josta oli seurauksena oikeudenkäynti. Vuonna 2005 bostonilainen tuomioistuin määräsi Danielin maksamaan Defonsecalle ja tämän haamukirjoittajalle Vera Leelle 22,5 miljoonaa dollaria. Defonsecan asianajajat väittivät, että Daniel ei ole vielä maksanut oikeuden määräämää summaa.”
Tämä siis vuonna 2005, ennen kuin kirja paljastui hölynpölyksi. Nyt tuo tarinan keksinyt naikkonen määrättiin maksamaan kustantajalle.
Helvetti, että ihmiset ovat typeriä. Varmaan tarina olisi mennyt läpi, vaikka kirjailija olisi väittänyt olevansa dinosaurusten kasvattama – kunhan vaan muistaa vedota pyhään holokau$tiin.
Comments are closed.