Koti Artikkelit Mitä on kulttuurimarxismi?

Mitä on kulttuurimarxismi?

15

Kansalle vihamielisiä homojen etujärjestöjä kuvaillaan usein ”kulttuurimarxilaisiksi”, mutta mitä kulttuurimarxismi oikeastaan on? Mitä on ilmiön taustalla ja mikä sen päämäärä on?

Marxismi astui ihmisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 1847 juutalaisen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin julkaistua Kommunistisen manifestin. On tehtävä selväksi, että kommunismin alkuperäinen tavoite oli tehdä maailmanlaajuinen vallankumous, jonka seurauksena koko maailmalla olisi yksi kommunistinen hallitus. Tuolloin rikas ja valkoinen länsimaailma oli dominoiva, ja siksi kommunistit kohdistivat hyökkäyksensä länttä vastaan. Kommunistit nimittäin laskivat kylmästi ja luultavasti aivan oikein, että muukin maailma siirtyisi kommunistiseen järjestelmään pian länsimaailman valloituksen jälkeen.

Kommunismi saavutti läpimurtonsa sen valloitettua Venäjän ”venäläisen” vallankumouksen kautta 1917. Marxistit luulivat maailmansodan johtavan siihen, että työväki tekisi vallankumouksen ja nousisi valtaan länsimaissa. Niin ei tapahtunut. Työväki ei tehnyt vallankumousta kaikesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen aiheutuneesta hädästä ja pulasta huolimatta. Marxilaisteoreetikot alkoivat puolestaan ideoida, kuinka maailmanvallankumous ja maailmanhallitus luotaisiin länsimaisen työväenluokan ulkopuolelta heidän hylättyä marxilaisen vallankumouksen.

Juutalaisella Vladimir Leninillä, uuden bolshevistisen neuvostohallituksen ensimmäisellä johtajalla oli visio valloittaa länsimaailma ja vapauttaa siirtomaat lännen otteesta mobilisoidakseen sitten aikaisemmat siirtomaat entisiä herrojaan vastaan. Leninin ajatus oli omia siirtomaiden tärkeät mineraali- ja energiaresurssit länsimaailmalta. Lenin arveli tämän saavan länsimaat polvilleen.

Toinen korkea-arvoinen bolshevikki oli nimeltään Lev Trotski, joka halusi saada aikaan rodullista vastakkainasettelua ja ennen kaikkea kiristää lisää jo ennnestään jännittyneitä USA:n mustien ja valkoisten välejä. Tätä vastakkainasettelua Trotski halusi käyttää työkaluna maailmanvallankumouksen tekemisessä. Yhdysvaltalainen Sosialistinen työväenpuolue julkaisi Trotskilta saamiensa vaikutteiden jälkeen seuraavan kannanoton New Yorkissa heinäkuussa 1939:

”Mustat amerikkalaiset ovat vuosisatoja olleet vainotuin ja syrjityin osa amerikkalaista yhteiskuntaa. Siksi he ovat myös potentiaalisin vallankumouksellinen kansanosa. Mustat ovat ennalta määrättyjä historiansa vuoksi proletaarisen vallankumouksen etujoukoiksi.”

Ja edelleen:

”Värillisten rotujen vastarinta imperialistisia sortajiaan vastaan on eräs tärkeimmistä voimista käytettäväksi vallitsevan järjestyksen murentamisessa. Siksi kehotammekin ehdoitta ja rajoitteitta tukemaan värillisten rotujen vapaustaistelua.”

Kaksi muuta marxilaisintellektuellia, italialainen Antonio Gramsci ja unkarinjuutalainen Georg Lukács pohtivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kysymystä siitä, miksei työväenluokka tehnyt vallankumousta. Molemmat tulivat lopulta samaan tulokseen, joka oli, että työväenluokka oli länsimaisen kulttuurin aivopesemä. Gramscin ja Lukácsin mukaan tätä länsimaista kulttuuria tulisi ensin muokata, jotta kommunistinen vallankumous olisi mahdollinen. Olisi siis työskenneltävä ensin kulttuurin eikä talouden ja politiikan kautta, Marxin ja Engelsin kirjoituksia noudattaen.

Vladimir Lenin.
Lev Trotski.

Gramscista tuli tunnettu siten, että hän loi strategian siitä, kuinka länsimaat tuhottaisiin sisältäpäin. Sen sijaan, että panostettaisiin epälojaalin työväenluokan värväämiseen tekemään vallankumousta, keskityttäisiin ”pitkään marssiin läpi instituutioiden”. Tämän suunnitelman mukaan marxistit valtaisivat siis koulut, tiedotusvälineet, kirkot ja vähitellen kaikki yhteiskunnalliset ja länsimaista kulttuuria ylläpitävät instituutiot. Gramscin strategia on osoittautunut länsimaissa hyvin toimivaksi; tosiasia on, että nykyään kaikki yhteiskunnalliset instituutiomme ovat marxilaisten käsissä.

Georg Lukács on vaikuttanut yhteiskuntaan vielä enemmän kuin Antonio Gramscin ajatukset. Lukácsista tuli vuonna 1918 kulttuuriministeri lyhytikäiselle Béla Kunin hallitukselle Unkarissa. Lukács nosti esiin tunnetun kysymyksen: ”Kuka pelastaa meidät länsimaiselta kulttuurilta?” Vastauksena tähän hän vakiinnutti yhteiskuntaan ilmiön, jota hän nimitti ”kulttuurilliseksi terrorismiksi”.

Yksi tärkeimmistä kulttuurillisen terrorismin keinoista oli aloittaa seksuaalikasvatus unkarilaisissa kouluissa. Nämä Unkariin kohdistetut hyökkäykset kuitenkin epäonnistuivat; unkarilainen työväenluokka oli niin raivoissaan, että Lukács ajettiin ulos maasta. Hän ilmestyi kuitenkin Saksan niin kutsutulle marxistiselle viikolle vuonna 1923. Tätä seminaaria oli sponsoroimassa nuori juutalainen miljonääri ja marxisti Felix Weil. Hän ja muut seminaarin osallistujat vaikuttuivat Lukácsin kulttuurimarxismin teorioista.

Weil käytti myöhemmin osia omaisuudestaan uuden instituutin perustamiseen Frankfurtin yliopistoon. Tämä instituutti tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Frankfurtin koulukunta. Frankfurtin koulukunnan tarkoitus oli löytää tapoja rekrytoida uusia ryhmiä, jotka olisivat mukana maailmanvallankumouksen tekemisessä työväenluokan käännettyä selkänsä marxismille. Frankfurtin koulukunnan ideologista pohjaa kutsutaan nykyään nimellä kulttuurimarxismi, vielä tunnetummin nimellä ”poliittinen korrektius”.

Vuonna 1930 Frankfurtin koulukunta sai uuden johtajan juutalaisesta Max Horkheimerista. Myöhemmin koulukuntaan tuli mukaan myös muita intellektuelleja, kuten toinen juutalainen Theodor Adorno, juutalaiset psykologit Erich Fromm ja Wilhelm Reich sekä nuori juutalainen opiskelija nimeltä Herbert Marcuse. Heidän toimintansa erosi perinteisestä marxistisesta opista, jonka mukaan kulttuuri koostuu taloudellisista tekijöistä.

Juutalaisen Georg Lukácsin mukaan koulujen seksuaalikasvatus on tärkeä työkalu länsimaisen kulttuurin murtamisessa.
Juutalaiset Frankfurtin koulukunnan jäsenet Max Horkheimer ja Theodor Adorno.

Frankfurtin koulukunta katsoi kulttuurin olevan itsenäinen ja merkittävä osa yhteiskuntaa. He ajattelivat, ettei työväenluokka koskaan tulisi suorittamaan maailmanvallankumousta, ja siksi oli välttämätöntä löytää uusia yhteiskunnallisia ryhmiä vallankumouksen moottoriksi. Kysymykseen siitä, mitkä yhteiskuntaryhmät korvaisivat työväenluokan maailmanvallankumouksen keihäänkärkenä, vastasi ensi kerran Marcuse vuosia myöhemmin.

Frankfurtin koulukunta työskenteli juutalaisen Sigmund Freudin ja juutalaisen Marxin ajatusten yhteenliittymän saamiseksi vallalle yhteiskunnallisissa instituutioissa. Näiden ajatusten pohjalta koulukunta totesi merkittävästi tehokkaammaksi strategiaksi vedota ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Freudin veljenpoika Edward Bernays kehitti teoriat ihmismassojen aivopesemisestä. Hän on tänä päivänä käytännössä tuntematon, mutta hän on yksi 1900-luvun kehitykseen eniten vaikuttaneista henkilöistä.

Bernaysin teorioita jalosti edelleen muiden muassa brittiläinen Tavistockin instituutti. Nykyaikaisten tiedotusvälineiden kuten lehdistön, radion, TV:n ja elokuvan johdosta ihmismassojen aivopesua suoritetaan tänä päivänä periaatteessa kaikkialla ja lähestulkoon totaalisesti. Eräs Frankfurtin koulukunnan vaikutusvaltaisimmista kirjoituksista oli Theodor Adornon Autoritaarinen persoonallisuus. Kirjoitus oli työkalu ”taistelussa ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan” ja ennen kaikkea väline valkoisten harjoittaman mustien syrjinnän poistamisessa.

Myöhemmin juutalaisen Betty Friedanin feministis-vallankumoukselliset teoriat alkoivat saada yhä enemmän jalansijaa. Teoriat ovat läheisesti yhteydessä Frankfurtin koulukunnan ajatuksiin, ja ne on kohdistettu etupäässä länsimaisia miehiä vastaan. Valkoiset heteroseksuaalit miehet kuvaillaan Friedanin teorioissa arkkivihollisina, joita tultaisiin syyttämään muun muassa rasismista, seksismistä ja homofobiasta. Tämän kaiken tarkoitus on saada tuhotuksi valkoinen länsimainen sivilisaatio.

Frankfurtin koulukunta todensi niin kutsumansa ”kriittisen teorian” avulla Trotskin opit pysyvästä vallankumouksesta. Horkheimerin versiossa tämä oli sosiaalinen teoria, jossa kritiikki kohdistui kaikkiin länsimaisen yhteiskunnan aspekteihin tarkoituksena tuhota se. Horkheimerin teoria kohdisti hyökkäyksensä erityisesti seuraavia yhteiskunnan osasia vastaan: usko, yhteisöllisyys, normit, perhe, moraali, perinne, seksuaalimoraali, uskollisuus, isänmaallisuus, maskuliinisuus, nationalismi ja konservatismi.

Frankfurtin koulukunta pakeni USA:han kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Useammat koulukuntalaiset muuttivat kuitenkin takaisin Saksaan vuoden 1945 jälkeen, poikkeuksena Herbert Marcuse, joka jäi USA:han. Hän osoitti pelottavaa kyvykkyyttä marxismin levittämisessä, ja tällä on ollut valtava vaikutus myöhempiin sukupolviin. Hänen teoksensa Eros and Civilization yhdisti Marxin ja Freudin ajatukset argumentoidakseen ”Eroksen vapauttamista”. Tällä tavoin oli mahdollista luoda ilmiö, jota hän kutsui ”monimuotoiseksi perversiteetiksi”. Tämä oli jalostusta Georg Lukácsin ajatuksista seksuaalisuuden hyödyntämisessä länsimaisen sivilisaation tuhoamiseksi. Eros and Civilization oli hyvin suosittu teos 60-luvun hippiliikkeen sisällä.

Marcuse kirjoitti teoksessaan The Carnivorous Society (1970):

”Voi oikeutetusti puhua kulttuurillisesta vallankumouksesta, jossa protesti on kohdistettu koko vallitsevaa kulttuuria ja erityisesti yhteiskunnan moralismia vastaan. On eräs asia, jonka voimme varmuudella todeta; perinteistä ajatusta vallankumouksesta ei oikeastaan ole enää olemassa. Nämä ajatukset ovat vanhentuneita. Meidän on luotava eräänlainen jakaantuminen ja laajalle levinnyt vastine vallitsevalle järjestelmälle.”

Marcuse selvensi ajatuksiaan jakaantuneesta ja laajalle levinneestä vastineesta alkamalla saarnata great refusal -periaatteen nimissä. Kyse on prosessista, jossa seksuaalisen vapautusliikkeen, mustien ja feministisen vallankumouksen avulla opiskelijat valjastettaisiin vihaamaan valkoista, länsimaista kulttuuriperintöä. Marcuse käytti hyväuskoisia opiskelijoita hyödyllisinä idiootteina ja hyödynsi heidän sympatioitaan ”köyhiä ja sorrettuja” maailman värillisiä kansoja kohtaan. Tuloksena oli, että opiskelijat alkoivat ihannoida Trotskin ”pysyvää vallankumousta” ymmärtämättä, millaiseen peliin he olivat lähteneet mukaan.

On tärkeää ymmärtää, etteivät naisten ja mustien ”vapautusliikkeet” olleet itsessään päämäärä, vaan marxismin keino levittäytyä. Kulttuurimarxistit käyttivät naisia ja mustia hyödyllisinä idiootteina repiäkseen yhteiskunnan kahtia ”hajota ja hallitse” -taktiikalla. Todellinen tavoite oli tuhota valkoinen länsimainen sivilisaatio, minkä jälkeen maailmanvallankumous olisi mahdollinen.

Kuten sanottua, Frankfurtin koulukunta muokkasi Marxin ajatuksia lisäämällä siihen freudilaiset teoriat alitajunnasta. Kulttuurimarxismin keskiössä oli muovata länsimaisten miesten ja naisten alitajuntaa ja luoda sen kautta uudenlainen ihminen – ihminen, joka reagoi kaikkiin provokaatioihin passiivisesti. Länsimaiset uskomukset, arvot ja asenteet murskattaisiin, ja miljoonat länsimaiset miehet ja naiset tulisivat myöhemmin arvostamaan täysin päinvastaisia asioita kuin mihin he aiemmin olivat uskoneet. Tämä oli ajatuksen vallankumous.

Globalistirahoitteiset feministit ihannoivat valkoisten kansanmurhaa.
Juutalainen Sigmund Schlomo Freud.
Valkoisten naisten tulisi kulttuurimarxistien mukaan toteuttaa itseään työn, uran ja koulutuksen parissa. Lapset ja perhe-elämä ovat heistä taakka.

Kulttuurimarxistien aiheuttama moraalisen järjestyksen kääntäminen päälaelleen tuli johtamaan uudenlaiseen käsitykseen valkoisesta rodusta. Valkoisen rodun ja erityisesti valkoisen miehen asemaa tultiin polkemaan alas samaan aikaan kun kaikkia muita rotuja alettiin ihannoida. Tämä tehtiin ennen kaikkea koulukirjoihin ja tiedotusvälineisiin älykkäästi muotoillun propagandan avulla. Kulttuurimarxistit ovat taitavia syyttämään valkoista miestä kaikesta maailman kurjuudesta, erityisesti sodista, orjakaupasta, rasismista, seksismistä, homofobiasta, muukalaisvihamielisyydestä ja alempien yhteiskuntaluokkien sorrosta. Tämä herätti sympatian tunteita väitettyjä ”uhreja” kohtaan, ja samaan aikaan valkoisia demonisoitiin.

Länsimaisen yhteiskunnan totaalinen moraalinen murskaaminen on pohja kulttuurimarxistien seuraavalle askeleelle, joka on valkoisen sivilisaation fyysinen tuhoaminen. He tuputtavat abortteja, ehkäisyvälineitä, avioeroja, homoseksuaalisuutta, ”uranaisia”, huumeita, rodunsekoitusta, ydinperheinstituution hävittämistä sekä rajoittamatonta muukalaisten maahanmuuttoa valkoisiin maihin. Tämä ilmentää kulttuurimarxistien ajatuksia: valkoisten lisääntyminen on huono asia ja lisääntymättä jättäminen hyvä asia.

Tässä kohtaa on ymmärrettävä kommunismin ja marxismin tosiasiallinen tavoite. Päämääränä ei ole hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti, vaan kaiken vallan keskittäminen pienelle ihmisjoukolle, joka elää luksuselämää samaan aikaan kun muu osa kansasta elää köyhyydessä tai keskiluokassa. Näin kommunismi on myös käytännössä toteutunut historiallisesta näkökulmasta katsottuna. Salaliitto on hyvin dokumentoitu ja melko selvästi nähtävillä päivän yhteiskunnassa. Marxistit ovat työskennelleet kuumeisesti 150 vuotta muuttaakseen länsimaisen ihmisen omakuvaa tarkoituksenaan lopulta aloittaa sosiaalisen hajauttamisen ja valkoisten länsimaiden hävittämisprosessi.

Tämän kaiken kutsuminen salaliitoksi on tietenkin hieman harhaanjohtavaa, sillä suuri osa kumouksellisesta työstä on tapahtunut täysin avoimesti, ei salassa. Länsimaisten rakenteiden tuhoamisen eteen työskennelleet marxistiset sosiaalivallankumoukselliset ovat kirjoittaneet pinon kirjoja toimintastrategioistaan. Tämä kirjallisuus käsittää Marxin, Engelsin, Leninin, Trotskin, Gramscin, Lukácsin, Ernst Blochin ja Frankfurtin koulukunnan henkilöiden kuten Max Horkheimerin, Theodor Adornon, Erich Frommin, Wilhelm Reichin, Leo Löwenthalin, Frederick Pollockin, Franz Neumannin sekä Herbert Marcusen kirjoituksia.

Yksi ensimmäisistä ja ehdottomasti tunnetuimmista tulevan globaalin diktatuurin kuvauksista on George Orwellin romaani 1984. Kirjaa kuvaillaan tavallisesti puhtaaksi fiktioksi, mutta sen teksti täsmää pelottavan hyvin siihen, miltä maailma näyttää tänään ja mihin me olemme matkalla.

”Jos haluat kuvitella tulevaisuuden, voit kuvitella saappaan, joka polkee ikuisesti ihmiskasvoja.”

 

Frihetskamp.net

15 KOMMENTIT

  1. Kiitos tästä. On tärkeää tuoda esille mitkä tahot ja miksi, ovat eurooppalaisten yhteiskuntia mädättävän ilmiön takana.

  2. Tuohon valkoisen rodun hävittämiseen ei voi lisätä kuin keskushermostoon vaikuttavat aineet: päihteet. Sitä hetkellistä hyvänolon tunteen etsimistä ja ja tietoa riippuvuuden syntymisestä, sitä voi vain ihmetellä. Ihminen tuhoaa tieten tahtoen itsenä.

  3. Internetissä näkee kulttuurimarxismiakin pilkattavan ”salaliittoteoriaksi”, harvemmin kuulee hyviä perusteluita miksi kulttuurimarxismi ei ilmiönä olisi todellinen.

    1) KAAPPAUS-mörkö
    Instituutioiden kaappaamista jotkut pitävät epäuskottavana – mutta mikä poliittinen ajattelu ei pyrkisi valtaan instituutioissa? Tuskin tässäkään artikkelissa vastustettiin sitä, että jokin (edes virtuaalinen/kollektiivinen) auktoriteetti hallitsee instituutioita, vaan enemmänkin sitä mitkä tavoitteet tällä auktoriteetilla on ja mitkä alkuoletukset (alkuvirheet) tähän ideologiaan sisältyy.

    2) RISTIRIIDAT / ”EN KOSKAAN LUKENUT MARXIA”
    Kulttuurimarxismi ei ideologiana tarvitse mitään kontaktia (vaikka sitäkin oli, esim. Frankfurtin koulukunta), koska punaisena lankana toimii jaetut premissit. Nietzsche kirjoitti modernin ajan (ateistien) kristillisistä heikkouksista, samoin voimme puhua uusmarxistien (jopa koskaan marxia lukemattomien) marxilaisista heikkouksista.
    Kulttuurimarxismin, uusmarxismin, tai miksi sitä nyt saisi kutsua, väärät premissit löytyvät mm. egalitarismin ihanteesta ja naiivista vallan käsityksestä (sorto- ja uhridiskurssit). Ajattelun muoto ja sisältö voivat muuttua vaikka kuinka radikaalisti, mutta niin kauan kun sen lähtökohdat ovat marxilaisia niin kyseessä on GIGO-prosessi, ”Garbage in, garbage out”.

    3) SOKEA INDIVIDUALISMI / ”MAKUUHUONEENI ON YKSITYISASIA”
    Näissä ”kritiikeissä” ei edes ymmärretä ihmisen ryhmäkäyttäytymistä ja kulttuurin vaikutusta ”vapaisiin” yksilöihin. He eivät esimerkiksi näe juutalaislähtöisten ideoiden, niillä ideoilla ”vapautetun” seksuaalisuuden ja alhaisen hedelmällisyysluvun yhteyttä. Ja jos näkevät ja vielä hyväksyvät sen, niin eivät tutki mikä on hyväksynnän syy ja lähde. (luulevat tietysti itse olevansa se lähde)

    Esim. epätieteellisen ”repressoidun halun” idea on nykyään mainstreamia (mm. hedonismi, ”homofobia”) eikä sen kannattajan ole tarvinnut kuulla repressiosta tai Freudista mitään. Kulttuurimarxismi toimii ja tuhoaa.

  4. Lenin ei ollut juutalainen. Leninin äidin isä oli juutalainen joka oli kääntynyt kristityksi, mutta hänen äidinäitinsä tai äitinsä eivät olleet juutalaisia, joten hänkään ei ollut juutalainen, sillä kuten tekin varmasti tiedätte, juutalaisuus on matrilineaarista. Itseasiassa, hänen äitinsä äiti oli ruotsalaista, ei-juutalaista sukua joten Lenin on vähemmän juutalainen kuin moni ”kansallismielinen”.

    • Eikös nyt ole myönnetty, että äiti oli juutalainen myös. Lisäksi siis kodissa puhuttiin jiddishiä ja vaimo oli juutalainen. Juuri David Duke kertoi ohjelmassaan kesällä, kuinka Leninin kuoleman jälkeen kaikkia perheenjäseniä haastateltiin. He mielsivät itsensä juutalaisiksi ja sanoivat, että myös Lenin. Perheenjäsenten mukaan lenin ei olisi pitänyt venäläisistä

  5. Korjaan: Gramsci ei ollut juutalainen, mutta omasi kaukaisia italianalbanialaisia juuria isänsä puolelta. Hän tosin itse taisi luulla, että lähisuvussaankin oli albaaniverta.

  6. Seuraavassa hyvä artikkelia täydentävä tiivistelmä kulttuurimarxismin vaikutuksista. Kuvaa hyvin mihin suuntaan Suomessa on menty:

    ”To further the advance of their ‘quiet’ cultural revolution – but giving us no ideas about their plans for the future – the School recommended (among other things):

    1. The creation of racism offences.
    2. Continual change to create confusion
    3. The teaching of sex and homosexuality to children
    4. The undermining of schools’ and teachers’ authority
    5. Huge immigration to destroy identity.
    6. The promotion of excessive drinking
    7. Emptying of churches
    8. An unreliable legal system with bias against victims of crime
    9. Dependency on the state or state benefits
    10. Control and dumbing down of media
    11. Encouraging the breakdown of the family

    One of the main ideas of the Frankfurt School was to exploit Freud’s idea of ‘pansexualism’ – the search for pleasure, the exploitation of the differences between the sexes, the overthrowing of traditional relationships between men and women. To further their aims they would:

    • attack the authority of the father, deny the specific roles of father and mother, and wrest away from families their rights as primary educators of their children.
    • abolish differences in the education of boys and girls
    • abolish all forms of male dominance – hence the presence of women in the armed forces
    • declare women to be an ‘oppressed class’ and men as ‘oppressors’

    Munzenberg summed up the Frankfurt School’s long-term operation thus: ‘We will make the West so corrupt that it stinks.'”

    Lähde: http://whale.to/c/frankfurt_school1.html

      • Nazit olivat rotu-uskovaisia, vallanhaluisia valtiokeskeisiä fundamentalisteja. Sosialismia oli vain propagandassa kalastellakseen työväen hyväksyntää. Stalinismi oli saman sorttista paskaa, sosialismi oli siitäkin kaukana. Oikeistoa eivät natsit myöskään olleet koska eivät hyväksyneet markkinataloutta eivätkä oikeusvaltiota. Paskaa olivat natsit, sisäänpäinkääntyneitä paranoideja ja pelkästään vallasta kiinnostuneita ääliöitä olivat! kyllä näin on!!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here