Kansallissosialismi – NYT

Koulujen lähellä metsässä näkyy erilaisia temppuratoja. Sinne on kokoontunut myös Virvatulet-nimisen päiväkerhon lapsia. Päiväkerhossa lähiseudun lapset viettävät noin neljä tuntia päivässä. Kaupungissa ei ole päiväkoteja vaan ainoastaan kerhotoimintaa. Jos lapset tarvitsevat pidempiaikaista hoivaa yhteiskunnalta, lastenhoidon piiritoiminnan naiset hoitavat heitä. Se on myös yksi monista paikoista, jossa naiset suorittavat yhteiskuntapalveluksen velvollisuutena omaa maataan kohtaan. Se vastaa miesten pakollista asevelvollisuutta.

Koulu päättyy ja lapsia ryntää valtavasti ulos. Tytöillä on yllään hameet ja pojilla housut näin kesäaikaan, mutta myös ulkoiluvaatteita näkyy lasten päällä. Joku on onnistunut hyppimään kuralätäkössä matkalla kohti suojatietä. Lapset huomaavat lopulta väistää minua, kepin kanssa kulkevaa vanhempaa naista.

Opettaja huutaa lujaa lasten perään ja tuo juosten jonkun unohtaman takin. Lapset ryhmittyvät suojatien viereen ällistyttävän suoriksi riveiksi. Joku innostuu laulamaan reippaasti ja muut liittyvät mukaan. Liikenteenohjaaja komentaa lapsia olemaan hiljaa heidän ylittäessään suojatietä ja kehottaa heitä väistämään muita kulkijoita. Seuraani liittyy valkoiseen mekkoon pukeutunut nuori nainen, jolla oli sähköavusteisen pyörän takatarakan laatikossa ostoksia. Hänen nimensä on Ella.

Ruokakaupat muistuttavat täällä toreja, ja niistä toimitetaan ruokaa suoraan koteihin. Kasviksia on tarjolla valtavasti, ja kaikki ruoka on pääosin luonnonmukaisesti tuotettua tavallista kotiruokaa. Valkoista vehnää ja sokeria sisältävää teollista valmisruokaa ei juuri näy. Virvoitusjuomat ja makeiset eivät hallitse kaupan hyllyjä, ja ne on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Löytyypä kaupungista myös ihan perinteisiä ompelimoja ja kotimaisena työnä tehtyjä vaatteita sekä kenkiä. Tavarat aina huonekaluista tekstiileihin on valmistettu kestämään kulutusta.

Ella kertoo, että hänellä on kotona erikokoisia TV-näyttöjä ja mukanaan älypuhelin, kun ihmettelin, myydäänkö niitä kaupungissa lainkaan. Kuulemma älylaitteiden räpläämiseen ei kuluteta liikaa aikaa, sillä valtio kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan ja jokaisella on töitä tehtävänä. Uusinta uutta ovat edistyneet hologramminäytöt. Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Ovatko hipit valloittaneet maan?

Ellan kolme lasta ovat päiväkerhossa noin neljä tuntia päivässä. Ella kertoo olevansa mausteiden pienviljelijä ja rivitaloalueella on viljelypalstoja. Hänen miehensä Onni on töissä telakalla. Pian lähiöiden takana sijaitsevat maataloustuotannon alueet, joissa ainoa sallittu tuotantotapa on luomutuotanto. Ihmisiä asuu paljon maaseudulla tai maaseutumaisissa kaupungeissa. Ella tekee välillä vapaaehtoistyötä kaupungin juna- ja metroasemilla, joissa törmää muutamiin vaikeissa perheolosuhteissa oleviin nuoriin sekä alkoholisteihin. Ellan ystävätär Freya on koulutukseltaan fyysikko ja hän tekee pidempää päivää etenkin nyt, kun lapset ovat jo vanhempia. Freyan miehen työpaikka on Pohjoismaisessa Liittoumassa maanpuolustuksen parissa.

Kysyn Ellalta, mistä ihmeestä täällä voi ostaa tupakkaa tai alkoholia? En löytänyt niitä isosta ruokakaupasta. Alkoholi- ja tupakkamyynti löytyvät sittenkin kaupan takaosasta, ja sen eteisen täyttävät värikkäät julisteet. Niissä lukee iskulauseita: Liity jo tänään vanhempien herrojen maastoklubiin! Modernia kansantanssia Liekkiö-salissa! Tapanilan radalla ammutaan taas tiistaisin! Tee velvollisuutesi ja ompele villasukat naapurisi ikäihmiselle! Ja niin edelleen.

Kiinnitän huomiotani erityisesti autoteiden ja rakennusten hyvään kuntoon, mutta toisaalta myös ihmisten asiallisuuteen, työteliäisyyteen ja käytännöllisyyteen. Joku auttaa vanhuksen kadun yli ja juttelee tämän kanssa samalla kysellen tämän vointia. En näe kenelläkään muoti- tai merkkivaatteita, vaan katukuva on kuin ripaus modernia hippeilyä, armeijatyyliä ja univormuja sekä rentoa siistiä pukeutumista. Muutamilla naisilla on yllään jonkinlainen moderni versio kansallispuvusta.

Kaupungissa näkyy monenlaista arkkitehtuuria ja vanhoja rakennustyylejä on otettu rohkeasti uusiokäyttöön. Joku on keksinyt rakentaa Rooman Pantheonia muistuttavan kirjaston, jonka ohessa toimii lääkärin vastaanotto. Kaupunkikuvaa hallitsee vehreys, ja jopa muutama kahvila näyttää kasvihuoneelta.

Pyöräkaista päättyy kävelykatuun, mutta vaaleansinipunainen viiva kulkee aivan keskeltä promenadia. Katuun on piirretty lastenvaunujen kuva. Alue on vaunujen ja rattaiden määrään nähden tarpeellinen. Nyt näkyy modernia arkkitehtuuria ja rakennusten koko kasvaa. Lippurivistöt alkavat hallita katuja ja vanhan ostoskeskuksen ja epämääräisen torin vanhaa aluetta hallitsee linnakkeen näköinen rakennelma. Sen muuri on kuin Suomenlinnan vanhaa kivimuuria nurmikoiden keskellä ja valtava teräksinen rakennuskompleksi alueen ydin.

“Isäni vitsaili, että se olisi pitänyt rakentaa pyramidin muotoiseksi ja sai sen jälkeen miltei turpaansa kerholla”, joku sanoo äkkiä vieressäni. “Hän eli sittemmin Hampurin anarkistien yhteisössä. Kun tukirahat loppuivat, idea autonomisesta vapaakaupungista lakkasi viehättämästä.” Vieressäni olevalla miehellä on siistit vaatteet yllään. Tukka on ajeltu lyhyeksi ja takissa on hihamerkki, joita näkyi myös kaupungin katukuvassa. Hän kertoo työskentelevänsä senaatissa tiedotustehtävissä.

“Mikä tuo suuri linnoitus on?”, kysyn mieheltä tilaisuuden tullen. “Se on muistomerkki vapauden puolesta taistelleille”, mies vastaa. Vasta nyt älyän katsoa tarkemmin valtavan kokoisia hologrammimaisia valonäyttöjä, jotka on pystytetty linnakkeen sisääntuloteille. Niissä pyörii kuvaa historiallisista tapahtumista. Lopuksi näyttöön jää teksti “Kansallissosialistinen Suomi 20 vuotta”. Hymyilen hetken, mutta sitten miehen sanat uppoavat tajuntaani koko voimallaan. Muistomerkki vapauden puolesta taistelleille. Kaikki eivät ole enää juhlimassa uuden yhteiskuntajärjestyksen merkkivuotta. Elämä on kulkenut eteenpäin ja uudet sukupolvet elävät nyt modernin kansallisuusaatteen, modernin kansallissosialismin aikaa.

Mies kiirehtii töihin ja minä päätän lähteä etsimään mainoksissa kaupungilla vilahtanutta globalisaatiomuseota. Telakan alue on suurempi kuin osasin arvatakaan ja uudet teollisuusalueet jatkuvat kohti itää. Työntekijöitä näkyy ulkona lounastauolla ja meteli on kova. Näkemäni kaupunkilaiset olivat pääosin valkoisia, mutta lukuisia turisteja osui myös silmiini.

Eläkeläispari tulee vastaani ja neuvoo tien museolle. Lasikaapissa aulan seinää koristaa puoliksi poltettu sateenkaarilippu. Museossa esitellään muun muassa globalisaatio- ja monikulttuurisuuspropagandaa, kuvia anarkisteista ja feministeistä sekä EU-johtajien vanhoja puheita monikulttuurisuuden, sateenkaariaatteen ja Euroopan liittovaltiokehityksen välttämättömyydestä ja väistämättömyydestä. Pyörähtääpä siellä myös entuudestaan tuttu ja vaivaannuttavan nolo video Angela Merkelin nuoruudesta DDR:ssä. Videolla hän tanssii käärmetanssia bikinit päällä yliopistokavereidensa edessä.

Vanhoissa puheissa vaaditaan vihapuheen, kyberturvallisuuden ja globaalien ihmisoikeuksien nimissä toisinajattelun tuomitsemista. Museossa on huone, jossa on niin sanottua “taidetta” valokuvina tai videoina. Ennestään tuttuja ovat virtsaan upotettu Jeesus sekä kuukautisverellä maalatut pääsiäismunat, mutta siellä on kuvia paljon rankemmastakin kulttuurimarxistisesta “rappiotaiteesta”. Jatkan matkaani eteenpäin.

Erityisen kiinnostava on huone, jossa pilapiirtäjät ovat piirtäneet vuosien saatossa kuvia globalisteista. Finanssikapitalistien puheet ja kuvaukset heidän toimistaan kansallismielisiä valkoisia vastaan on koottu erilliseksi suureksi näyttelyksi. George Soros, Jacob Rothschild ja muut suursijoittajat edustavat siellä vanhoissa videopätkissä FED:n ja finanssikapitalismin hirmuvallan aikaa. Vähemmistöjen asiaa aggressiivisesti ja mellakoiden ajavien liikkeiden kuten Antifan ja Black Lives Matterin rahoituksesta on koottu erittäin mielenkiintoista tietoa. Kaikki globalisaatiomuseossa esitellyt henkilöt ovat kuolleet ja instituutiot ovat lopettaneet toimintansa jo aikaa sitten.

Kokoan itseäni, jotta voin mennä hautamuistomerkille. Minulla ei ole edes kukkia sinne vietäväksi. Ei ainoatakaan kynttilää tai muistolausetta. Eliitti yritti usuttaa kansalaisia viimeiseen asti toistensa kimppuun, jotta huomio kääntyisi pois heidän omista rikoksistaan. Kiipeän pienen mäen päälle, mistä nimilaattojen rivistö alkaa osana seinämää, jonka yllä kohoaa kaupungin suuntaan suurikokoinen kansallissosialistisen Suomen symboli. Rivistö ei ole onneksi niin pitkä kuin pelkäsin sen olevan.

Nuori poika vieressäni asettaa kynttilän seinän viereen, peruuttaa pari askelta taaksepäin ja tekee hiljaisuuden vallitessa luontevasti roomalaisen tervehdyksen kunnioittaakseen vapaustaistelijoiden muistoa. Edes tuuli ei puhalla ja tuntuu kuin aika pysähtyisi hetkeksi. Ei, tämä ei totisesti ole 30-luvun Saksa, vaan kansallisuusaatteen uutta kukoistuskautta elävä moderni Suomi ja siihen herännyt koko läntinen maailma. Jään penkille muistomerkin viereen, kunnes mereltä puhaltava tuuli on kuivannut kyyneleeni.

Maailma on muuttunut. Siitä ei tullut täydellinen vaan jokaisessa yhteiskunnassa on yhä ongelmansa, jotka on ratkaistava mahdollisimman inhimillisesti mutta määrätietoisesti. Kaikkien niiden keskelläkin uusi yhteiskunta on parempi. Se on löytänyt valkoisten yhteisöllisyyden ja lähimmäisenrakkauden. Ihmiset vaikuttavat itsevarmoilta ja rennoilta. He puhuvat tuntemattomille ja elämä on kaikin tavoin turvallisempaa. Miehet voivat puhua suoraan mielipiteensä ilman, että heidän jokaista sanaansa ja elettänsä valvotaan ja ilman että heitä syyllistetään maskuliinisuudesta, sovinismista tai luontaisesta taipumuksesta ottaa valtaa yhteiskunnassa. Naiset voivat olla feminiinisiä ja käytökseltään rakentavia ilman, että heitä kutsutaan tyhmiksi tai tietämättömiksi omasta parhaastaan. Lapset voivat olla lapsia ilman heihin kohdistuvaa seksualisointia ja materialistisen elämäntavan tyrkyttämistä.

Jokaisen oletetaan osaavan käyttäytyä asiallisesti, olipa tämä hetero tai homo, nuori tai vanha, mies tai nainen. Kouluissa ja päiväkerhoissa ei opeteta lapsille pelkkiä vapauksia ja äärettömiä mahdollisuuksia vaan myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Rahaa ei jaeta vastikkeettomasti kenellekään. Psykologinen sodankäynti, jota käytettiin kanavoimaan erityisesti naisten tyytymättömyys vihaksi vastakkaista sukupuolta ja perinteisiä arvoja kohtaan, on vihdoin loppunut. Muureja ei rakenneta enää luokkien keskelle ja yhteiskunnan sisälle hajottamaan kansallista yhtenäisyyttä vaan ainoastaan valtioiden ulkorajoille suojelemaan kansankokonaisuutta.

Lähden muiden mukana kohti suuria tietokonenäyttöjä ja katoan osaksi kaupungin ihmisvilinää.

Tämän tarinan loppusanat

Kansallissosialismissa naisten ei ole tarpeellista toimia tulenjohdossa tai kantaa vastuuta suurista linjoista. On tärkeää kokea kansallissosialismi ensisijaisesti henkisenä päämääränä. Kaikista tehokkainta taistelu on, kun se koetaan sisäisen ymmärryksen, sisäisen heräämisen kautta.

Naisilla on tärkeitä tehtäviä kansallissosialistisessa yhteiskunnassa. Kaikki ihmisen tekemä toiminta nähdään luonnonlakien kautta ja niitä myötäillen. Miehillä on velvollisuus ottaa ensisijainen vastuu yhteiskunnan johtamisesta ja naisten velvollisuus on tukea heitä tässä. Tämä ei tietenkään sulje pois naisten aktiivista taistelua aatteen nimissä.

Kansallissosialisti ei koe velvollisuutta pakoksi vaan tekee työnsä tietäen, että hän työskentelee aidosti rakentaakseen parempaa yhteiskuntaa. Kumpikin sukupuoli kunnioittaa toista ja kumpaakin tarvitaan pyörittämään yhteiskuntaa. Kansallissosialistit pitävät oman kansansa jäseniä veljinään ja sisarinaan, tovereinaan. Kaikista ei ole toimimaan johtajina ja kestämään kovaa henkistä painetta, uhkailua ja kiristystä. He, jotka sitä parhaiten kestävät, ovat yleensä miehiä.

Kansallissosialismi ei hyväksy naiskiintiöitä, sukupuolten tasapäistämistä, feminismiä eikä heikkoja miehiä valtioiden johtoon. Rahan perään kumartavat ja loputtoman konsensushakuiset ihmiset ovat vaaraksi valtioiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa. Globaali finanssieliitti on tukenut heikkotahtoisten ja ahneiden ihmisten valtapyrkimyksiä tahallisesti tehdäkseen kansallisvaltioista heikkoja. Niiden sisäinen mädätystyö kulttuurimarxistisella propagandalla on edennyt jo sairaalloiseen vaiheeseen, sillä koko valtiojohto noudattaa eliitin käsikirjoitusta globalisaatiosta, jossa tavalliset valkoiset ihmiset ajetaan täydellisesti nurkkaan heidän kotimaissaan. Kaiken normaalin, luonnollisen ja vakiintuneen systemaattinen murskaaminen sekä vapaus ilman vastuuta eivät ole koskaan olleet sivistyneiden yhteiskuntien normaali tapa toimia.

Väestönvaihtoa vastaan on taisteltava suurella rintamalla ympäri länsimaita. Kun yhteiskunnan sielu on vapaa ja sen tulevaisuus näyttää vakaalta ja valoisalta, se voi löytää kadottamansa itsetunnon. Kun oman kansan edun ajaminen nähdään osana ihmisyyttä ja luonnollista toimintaa, olemme oikealla tiellä. Kun yhteiskunnan henkinen tila on parantunut pitkällisen lannistamisen tilasta, yhteisöllisyys voidaan saavuttaa. Ei siksi, että valtio niin määrää vaan sen vuoksi, että haluamme aidosti auttaa omaa kansaamme.

Kansallisuusaate tulee nousemaan ja voittamaan tieltään kaikki sen eteen kasatut esteet. Kaikista luontevin tapa harjoittaa kansallisuusaatetta on tehdä se kansallissosialismin kautta, joka ei tee kompromisseja totuuden kanssa.

NOX