Koti Artikkelit Kansallinen sosialismi – kansallinen kokonaisuus

Kansallinen sosialismi – kansallinen kokonaisuus

3

RAD

Demokraattisen yhteiskunnan ehdoton kulmakivi on vapaus. Yksilöllä on omantunnonvapaus, äänioikeus sekä oikeus kulkea missä haluaa ja syödä mitä mieli tekee. Suomea kutsutaan demokraattiseksi valtioksi. Äkkiseltään tämä kuulostaa hyvältä ja puolustamisen arvoiselta. Kuin nyky-yhteiskunnan erinomaisuutta korostaakseen historiankirjat kertovat kauhutarinoita fasistisesta natsi-Saksasta, jossa Gestapon miehet urkkivat ihmisten ikkunoiden takana, jotta heti herättyään kaikki varmasti tervehtivät Führerin kuvaa – tietenkin käsi tismalleen 45 asteen kulmassa. Jos asteita oli 46, joutui keskitysleirille. Ja niin edelleen.

Vaan miten täydellinen vapaus toteutuu demokraattisessa yhteiskunnassa? Rajattoman vapauden myötä tulee vapaa kilpailu, joka antaa lain suoman oikeuden yksilölle talloa toisten varpaille, puukottaa selkään ja käyttää tätä hyväksi oman edun nimissä. Lisäksi häikäilemättömimmät voivat ostaa itselleen paremman aseman yhteiskunnassa, toisten kustannuksella tietenkin. Herrakerholaiset taputtavat toisiaan selkään, ja niin sanotun ”alemman luokan” työllä kustannettu viini virtaa. Ja raha määrää. Yhteiskuntamme hierarkian huipulla eliitti leveilee rahallaan, eikä huipulle ole asiaa kuin harvoilla. Väistämättä enemmistö väestöstä – työläiset, maanviljelijät ja pienyrittäjät – joutuu rahan sitomana maksumiehiksi huipulla olevalle eliitille. Edes kiitosta tehdystä työstä ei saa. Näin tapahtuu, koska demokratian turvaama rajoittamattoman kilpailun ja riiston vapaus sallii sen.

Usko oikeudenmukaisuudesta riippumattomaan kilpailuun olisi kulttuurin, kielen ja kansallistunteen yhteen sitomalle kansalle vierasta ajattelua, mutta demokratia on otollinen kasvualusta sille. Kun kilpailuideologiaa vielä parhaimman mukaan ruokitaan mediassa ja uskotellaan, että jokaisella on mahdollisuus ja suoranainen velvollisuus tavoitella ”amerikkalaista unelmaa”, ei ole ihme, että myös suomalainen hylkää periaatteensa euron kuvat silmissään. Näin hän tekee lopulta todetakseen, että kova työ on hyödyttänyt lähinnä ihmisiä ylemmillä portailla. Kun työ on tehty, saa työntekijä mennä. Kun yhteiskunta saa pidettyä työttömyyden tietyssä prosentissa, voidaan palkkatasot myös pitää tarpeeksi alhaisina. Eliitti hyötyy tästäkin, mutta enemmistö kansasta joutuu kärsimään työttömyyden tuomista haitoista, puutteesta ja kurjuudesta – kaikki laillisesti demokratian suoman vapauden turvin aiheutettuja.

Kapitalistinen demokratia on oikeastaan kuin suuri pyramidihuijaus: parhaimman hyödyn saavat korkeimmalla olevat, jotka levittävät valheita alemmille portaille. Vastuun ottaminen on vierasta demokratiassa. Vapaan kilpailun myötä ketään ei ole sidottu minkäänlaiseen kokonaisuuteen, jolle pitäisi vastata omista teoista. Syy voidaan vierittää aina toisaalle.

Kansallissosialismi pyrkii poistamaan epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnasta, ja siinä onnistuakseen se ei voi tukea ääretöntä vapautta. Vastustajamme vetoavat usein juuri siihen, että kansallissosialistinen valtio rajoittaisi kansalaisten toimintaa. Näin se tekeekin, mutta ei niin, että se laittaisi poliisit seuraamaan, mitä kansalaiset päivittäin tekevät. Sen sijaan kansallissosialistinen malli pyrkii varmistamaan, ettei kukaan tavoittele omaa hyötyään epäeettisesti toisten kustannuksella. Kansallissosialismi tähtää niin taloudessa, politiikassa kuin työelämässä yhtenäisyyteen. Yhtenäisen kansan tavoitteena on kasvottomasta rahanvallasta riippumaton valtio. Valtion on ohjattava pääomaa ja työelämää, ei toisin päin. Sen on arvotettava kansalaiset heidän kykyjensä perusteella, ei poliittisen suosion tai varallisuuden mukaan. Meistä jokainen löytää yhteiskunnallisen paikkansa kykyjemme ja vahvuuksiemme perusteella. Päättäviin asemiin ja virkoihin valittaisiin pätevin eikä se, jolla on paras asema jossain maamme lukuisista puolisalaisista herrakerhoista.

Kansallissosialistisessa yhteiskunnassa jokainen on siis vapaa tekemään, mitä haluaa. Ihminen ei suinkaan ole valtion orja, vaan vapaa kansalainen, joka työskentelee itseään suuremman kansallisen kokonaisuuden hyväksi. Hänen ei tarvitse tienata elantoaan kädet verillä, jotta ahne eliitti voisi vetää tuotosta välistä. Kansallissosialistisessa valtiossa päivän päätteeksi työmies voi katsoa valamiensa rautapalkkien pinoja, maanviljelijä juuri kylvämäänsä peltoa ja yksityisyrittäjä rakentamaansa taloa ja todeta ylpeänä: ”Juuri tätä haluan tehdä elääkseni, ja tarvittaessa valtio tukee minua, kun tarvitse apua.”

Kansallissosialistinen järjestys rakentuu ennen kaikkea työn arvon kunnioittamiselle, ja raha on yksinkertaisesti vaihdon väline. Lakot ja työtaistelut eivät ole tarpeellisia, sillä työpaikat, palkat ja oikeudet ovat viime kädessä valtion turvaamia, kunhan työ tehdään tunnollisesti.

Monille nykypäivänä saattaa kuulostaa vastenmieliseltä se, että kansallissosialismissa palvellaan ”yhteistä hyvää”. Nykyisen ”virallisen” historian varjossa se maalaa varmasti monelle mielikuvat keskitysleireistä, pakkotyöstä ja tahtia valvovasta karjuvasta diktaattorista. Toivon, että tekstini antaa mietittävää näin yhä ajatteleville. Lyhyesti sanottuna: Kapitalistinen demokratia ei juuri välitä siitä, mitä ihminen tekee, kunhan hän on hyödyllinen eliitille; kansallissosialismi sen sijaan antaa yksilölle vapaat kädet, kunhan hän toimii ahkerasti ja vastuullisesti.

Johannes Kaila

3 KOMMENTIT

  1. Artikkelissa on tiiviisti ilmaistu ajatuksia, jotka ovat pyörineet varmasti monien suomalaisten mielissä näin lomautusten, työttömyyden ja yt-neuvotteluiden aikana! Vaikka ajat olisivat vaikeat, eliitin tahtoon ei tarvitse eikä saa alistua!

  2. Ytimekäs pintaraapaisu kansallissosisialismista sekä nopean kärkäs arvostelu nykyisestä ns. ”demokratiasta”.

    Kiitos tästä laadukkaasta artikkelista!

  3. Hitler vältti omassa etatisoimisohjelmassaan kaikki ne virheet, mitä Lenin ja bolševikit olivat tehneet ja Saksa vältti talouskatastrofin. Se tyytyi vain tyrehdyttämään pörssitoiminnan, konfiskoimaan yritysten voitot, säätämään suunnitelmatalouden markkinatalouden sisään ja keskitysleirittämään kaikki pullikoijat. Ei massateloituksia, ei kulakkien likvidoimista luokkana, ei holodomoria, ei sotakommunismia. Hitler onnistui kaikessa missä Neuvostoliitto epäonnistui sosialismin kanssa.

Comments are closed.