Kansainvälisen juutalaisyhteisön pää-äänenkannattaja Jewish Telegraphic Agency (JTA) uutisoi selvityksestä, jonka mukaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin valta on valunut hänen juutalaisen vävynsä Jared Kushnerin käsiin. Kushneria on alettu kutsua jopa “Amerikan todelliseksi presidentiksi”.
Kushnerin valta on paisunut erityisesti koronakriisin aikana, JTA kirjoittaa. Olipa kyse mistä tahansa merkittävästä poliittisesta päätöksestä, Trump tahtoo aina kuulla Kusherin antamat toimintaohjeet. Kushner muun muassa määräsi Trumpia varmistamaan, että nimenomaan osakemarkkinat pelastettaisiin, vaikka koronan laukaisema talouskriisi kylväisikin tuhoa aitojen, finanssimarkkinoiden ulkopuolella toimivien yritysten keskuuteen.
Trumpin juutalaisvävy on haastanut myös Amerikan varapresidentti Mike Pencen. Kun Pence nimitettiin maan koronanvastaisen työryhmän johtajaksi, Kushner perusti kilpailevan työryhmän, jota tämä itse johti. Mediatietojen mukaan Kushnerin kasaama “varjotyöryhmä” on huomattavasti vaikutusvaltaisempi kuin Pencen virallisesti tunnustettu järjestö.
Lähde: Jewish Telegraphic Agency
Alla lukeva selittää perin pohjin Kushnerin rasistisen mielentilan olemuksen:
Juutalainen Rabbi perustelee miksi juutalaiset eivät koskaan käytä modernia psykiatriaa ongelmiinsa, vaikka monet heistä ovat psykiatreja
Näistä kaikille juutalaisille jo lapsena opetettavista asioista on hyvä tietää varsinkin jos on niin että olet tilanteessa jossa juutalainen valtarakennelma tai ideologia voi määrätä sen mistä saat puhua, mitä saat ajatella, tai jopa kohtalosi ja tulevaisuutesi.
Tässä ote Rabbi Manis Friedmanin luennolta otsikolla “Suru, Synti ja Houkutus”. Huomaa miten Rabbi tekee eron ikuisen juutalaisen sielun ja muiden kansojen katoavaisen eläin- tai ihmissielun välillä puhuessaan miten vain juutalaisilla on myös jumalainen sielu. Sitten hän laajentaa tätä perusteluihin miksi gentiili on typerä kun on niin kiintynyt keinotekoiseen olemassaoloonsa eloonjäämisvietin varassa. Alustan tätä judaismiin sisäänrakennettua rasismia muita kansoja kohtaan sitaatilla rabbinistisestä tekstistä “Portal 49, chapter 3” (linkki alla):
“Gentiilien sekä epäpuhtaiden kotieläinten ja villieläinten ja lintujen sielut ovat kolmesta KLIPOS; tuuli, pilvet ja tuli; nämä ovat totaalisen pahoja; mitävastoin juutalaisten eläinsielu ja puhtaiden kotieläinten sekä puhtaiden villieläinten ja lintujen sielut ovat NOGAH.” (Huomaa että juutalainen dogma asettaa ei-juutalaiset ihmiset alemmalle tasolle kuin tietyt eläimet. Sinänsä vastaavia käsityksiä oman lahkon ylemmyydestä esiintyy kaikissa uskonnoissa. Ongelma syntyy kun uskonto laajennetaan politiikkaan ja talouden hoitoon ja sovelletaan näitä näkemyksiä ihmisiin joiden elämään voidaan vaikuttaa valtarakenteiden ja informaation levittämisen avulla, kääntäjän kommentti).
Rabbi Manis Friedman: Suru tai alakuloisuus johtuu todennäköisesti useimmiten syyllisyydentunteesta. Tavallisin syy sille että ihmiset hakeutuvat terapiaan on syyllisyydentunne. Jos syyllisyydentunne ei ole se miksi hakeudutaan kallonkutistajalle, on aina kuitenkin jonkun verran syyllisyydentunnetta läsnä.
Mutta jos oikeasti mietitään asiaa, mitä moderni psykologia voisi tarjota tai ymmärtää, tai miten siitä voisi saada apua jos ongelmana on syyllisyydentunto? Syyllisyydentunto ei ole edes mikään sairaus. Miksi siis hakeudutaan lääkärin puheille? Ja jos se on sairaus, on kyse sielun sairaudesta. Keho ei ole kipeänä eikä edes aivot. On siis tervejärkistä ajatella että jos ongelmana on syyllisyydentunto täytyy ratkaisun olla jotakin henkistä.
Koska on kyse henkisestä ongelmasta. Mieti jos hoidat syyllisyydentuntoa lääketieteeellisenä ongelmana, ja löydät menetelmän hävittää syyllisyydentunto. Parantuminen olisi tosiasia. Mutta näin luot hirviön. Ei syyllisyydentuntoa, ei omatuntoa? Syyllisyydentuntoa tulee siis käsitellä henkisenä ongelmana. Tutustukaamme nyt siihen mitä kirjoitukset (Talmud ja Thora) voivat tarjota.
Meidän tulee tietää mitä tarkoittaa kun sanomme henkilö/persoona. Henkilö sanoo; “olen masentunut”. Kuka puhuu, kuka on tämä “minä”. Kun henkilö sanoo että päätä särkee, on hän se joka havaitsee. Pääni. On minä ja on pää joka on minun. Minulle kuuluva pää on kipeänä.
Tämä itse asiassa todistaa että sinulla on sielu. Koska jos ajattelet olevasi tuo pää, miten voit sanoa “pääni”. Kuka puhuu? Jos kykenet kokemaan olevasi erillään päästä ja tekemään havaintoja tuosta päästä, niin on selvästi olemassa sinä joka on suurempi kuin tuo pää. Voit itse asiassa miettiä että mitä päässäni on vialla, se ei toimi nyt? Kuka on se joka puhuu? Eli kun henkilö sanoo että päätäni särkee, se kuulostaa lähes siltä kuin “minä olen ok”. Ongelma on vain päässä.
Niinhän se on. Jos ongelma on vain päässä, ei tilanne ole kovin vakava. Sama muiden jäsenten kohdalla. Jalka kipeä, selkä kipeä, se on vain jalka tai selkä. Itse olet kunnossa. Mutta jos sanot, “olen masentunut”, on tämä vakavaa. Nyt se on se minä joka kärsii. Ei jäsen, elin tai osa. Minulla itselläni on ongelma. Tämä on paljon vakavampaa, jopa lääketieteellisesti. Vaatii huolellisempaa hoitoa.
Jopa kun henkilö sanoo “minua heikottaa”, on tämä eri asia kuin jos joku sanoo että pääni on pyörällä. Kuulostaa samalta mutta ei ole. Pääni on pyörällä – istu alas – mene makuulle. Heikottaa, mitä eroa meneekö istumaan vaiko makuulle? Lääkäreiden pitäisi ottaa huomioon miten ihminen ilmaisee asian. Jos hän sanoo “minä olen”, on se vakavampaa kuin jos hän sanoo “pääni” tai “jalkani”. Jalan voi toki amputoida muttei päätä. Ei hyvä idea.
Eli kun ihminen sanoo että “olen masentunut”, kuka puhuu? Kuka on minä? Katso, tämä riippuu siitä onko sinulla yksi sielu vaiko kaksi sielua. Sekulaarinen psykologia tai psykiatria tuntee vain yhden sielun. Kaikki mitä Freud havaitsi ja kaikki hänen johtopäätöksensä, se kaikki liittyy eläinsieluun eli ihmis-sieluun. Hän ei lainkaan huomioinut jumalaista sielua.
Tämä on miksi suurin osa psykiatreista ovat juutalaisia, mutta psykiatria ei auta juutalaisia. Koska meillä on isompia ongelmia. Meillä ei ole ongelmia yhden sielun kanssa. Meillä on kaksi sielua, ja ne ovat aina vaikeuksissa toistensa kanssa. Miten määrittelemme sen kuka on ihminen? Ihmissielu on pääasiallisesti ego. Kun sanotaan minä, tarkoitetaan olemassaoloani, olemustani.
Jos on ongelma, vakava ongelma, tarkoittaa että olemassaoloani uhataan. Yritän pysyä hengissä, ja jokin uhkaa saada minut henkiltä. Yritän olla olemassa, eikä tämä ongelma anna minun olla. Jokainen ongelma on käytännössä reagointia eloonjäämisviettimme pohjalta. Kun joku sanoo olevansa masentunut, sanoo tämä että olemuksensa ei ole kunnossa. Uhattuna, hyökkäyksen kohteena. Pelkään että lakkaan olemasta. Olemassa oleminen on siis keinotekoinen olotila (niille joilla on vain yksi sielu).
Alunperin meitä ei ollut olemassa tai emme olleet syntyneet. Sitten jotakin tapahtuu ja olemme olemassa. Koska on kyse keinotekoisesta tilasta, voidaan se lakkauttaa milloin tahansa. Tomusta tullut, tomuksi tulet palaamaan. Tulit ei-mistään, ja sinne menet takaisin. Eloonjäämisvietti on käytännössä tyhjyyden pelkoa. Pelkää että ei ole olemassa. Pelkäämme näin koska koko olemassaolomme on niin keinotekoinen ja luonnoton että voimme hyvinkin vähäisellä ponnistuksella palata tilanteeseen jossa emme ole mitään. Moni asia uhkaa olemassaoloamme, että palaisimme takaisin olemaan ei mitään.
Miksi minulle on tärkeää olenko mitään vai en? Miksi minulla on eloonjäämisvietti? Eläinsielun koko olemassaolo on keinotekoinen, eikä sillä ole muuta. Se siis taistelee ylläpitääkseen olemassaoloaan. Tämä on inhimillinen tai naturalistinen näkemys siitä mitä ihminen on.
Olemme kuintenkin paljon enemmän kuin tuo. Ja menemällä tarpeeksi syvälle löydämme kokonaan toisen todellisuuden. Siihen ei psykologia ole saanut tuntosarviaan vielä.
Olettakaamme että ihminen on surullinen, tuhrautunut, onneton koska jokin syvällä sisällä oleva tarve ei tule tyydytetyksi, ja tästä syystä ollaan sekaisin. Tarvitsemme sitä että olemme viattomia, että syyllisyyden taakka nostetaan pois, emmekä tiedä miten, joten kärsimme. On joku kiperä tarve joka ei täyty, ja tämä tuottaa turhautumista ja lamaantumista, ja vajoamme masennukseen. Meistä voi tulla jopa väkivaltaisia. Tämän pitemmälle ei psykologia ole päässyt.
Menkäämme nyt yksi askel syvemmälle. Kun löydät sen yhden asian jota niin kiperästi tarvitset ja kärsit, kysyt – miksi tarvitset tuota? Miksi on tarve tuntea olevansa syytön/viaton? Miksi syyllisyydentunto on ongelma? Miksi on niin tarpeellista että äitisi rakastaa sinua? Miksi tarvitset isäsi hyväksynnän? Niin että jos et saa sitä olet turhautunut ja lamaannut – miksi? Jotta säilyt hengissä. Onko tosiaan tarpeen että säilyt hengissä?
Jos menet tarpeeksi syvälle olemukseesi, havaitset ettei sinulla ole mitään perustavanlaatuista syvää tarvetta. Ytimessäsi et tarvitse mitään. Ei ole tarvetta olla olemassa, ei ole tarvetta jäädä eloon, ja eloonjäämisviettisi on häiriötekijä. Päästä irti siitä, et sitä tarvitse. Tämä on vaan ihmisenä olemisen realiteetteja. Et tarvitse kaikkea sitä mitä tarvitset.
Puhuimme näistä eilen. Tarvitsemme ruokaa, suojaa, rakkautta, koko helan hoito. Summa summarum, et tarvitse näistä mitään. On täysi mysteeri miten kävi että tarvitset näitä kaikkia. Koska ydinolemuksessasi et tarvitse mitään. Eihän se ollut oma ideasi olla olemassakaan. Sinulla ei ollut tarvetta syntyä. On olemassa New Age -filosofiaa joka kertoo että oli tarve syntyä jotta korjaamme jotakin, ja valitsemme vanhempammekin. Ei ollut. Tämä on pelottava ajatus. Mitä jos saamme yhteyden tähän syvimpään olemukseemme joka ei tarvitse mitään? Mitä tapahtuisi? Kuvitelkaa että heräisitte eräs aamu ettekä tarvitsisi mitään.
Luento jatkuu, linkki alla:
https://www.chabad.org/multimedia/video_cdo/aid/2444339/jewish/Sadness-Sin-and-Temptation.htm
https://judaismsanswer.com/The%20Soul.htm
https://jewishleadership.blogspot.com/2018/07/klipos-and-germs.html
Trumpin ei pitäisi nimittää perheensä jäseniä omaan hallintoonsa. Nepotismia.
Comments are closed.