Vappua kutsutaan “työväen juhlaksi”, mutta termin onttouden ovat paljastaneet viime kuukausien uutiset työttömyyden rajusta kasvusta, koronatukirahojen kohdentumisesta ulkomaalaisille suuryhtiöille sekä halpatyövoiman tuonnista. Pikemminkin vappu Suomessa vuonna 2020 on halpatyöväen juhla. Todellisten suomalaisten työläisten kunniaksi julkaisemme uudelleen arkistojemme artikkelin “Arvonpalautus työlle” vuodelta 2013.
Mitä työ käsitteenä tarkoittaa? Työ on energian ja ajan käyttöä lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämä työn yhtälö on universaalinen käsite ja vaikuttava osa luonnossa samalla tavalla kuin vuorovaikutuksen laki.
Työ käsitteenä voidaan jakaa moneen eri muotoon, mutta yleisessä keskustelussa voimme jakaa työn kahteen eri kategoriaan: kapitalistiseen ja sosialistiseen työhön. Kapitalistinen työ on työtä, jossa työn arvo eli palkka maksetaan rahalla, kun taas sosialistinen työ on työtä, jossa työn korvaus on lopputuloksesta saatava kollektiiviin tai yksilöön kohdistuva suora tai epäsuora hyöty. Kapitalistisen työn esimerkkinä toimii normaali palkkaduuni, mutta sosialistinen työ on käsitteeltään laajempi ja kaipaa tästä syystä enemmän selvennystä.
Sosialistista työtä on kaikki työ, joka saavuttaa yksilön tai yhteisön etua/tahtoa suorasti tai epäsuorasti. Oman puutarhan hoitaminen on palkatonta työtä jokaiselle puutarhan omistavalle henkilölle. Samalla tavalla myös lasten kasvatus, talkootyöt, oman kämpän siivoaminen tai jopa päivittäinen ruoanlaitto ovat normaaleja arkeen kuuluvia töitä. Me teemme joka päivä työtä laittaen omaa vapaa-aikaamme ja energiaamme asioiden ja työn sekä työstä saatavan lopputuloksen saavuttamiseksi. Kapitalistinen työ on yhteiskuntaamme ajava voima, mutta sosialistinen työ on yhteiskuntamme sielu. Uskon vahvasti siihen, että yhteiskunnan eli kansamme pitäisi ohjata rahaa eikä rahan ihmistä. Me suomalaiset luomme yhteiskuntamme toisistamme ja olemme yhdessä tässä globaalissa maailmassa. Auttakaamme siis toinen toisiamme, koska kukaan ei sitä meidän puolesta tee.
Valitettavasti asiat eivät mene näin ruusuisesti. Yleisesti yhteiskuntamme tuntuu liikkuvan kohti työnteon paheksuntaa ja halveksintaa, jossa työ nähdään yleisesti vastenmielisenä asiana. Mitä haastavampaa ja fyysisempää työ on, sitä vähemmän sitä yhteiskunnassamme arvostetaan. Kaikki työ, joka saattaa vaatia haalareita, turvaliivejä, työkaluja, ulkona olemista tai epäsäännöllistä työrytmiä, nähdään pahana ja vastenmielisenä asiana. Lapsille opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, ettei heidän tulisi mennä ammattikouluun ja oppia käytännöllisiksi ja omatoimisiksi työntekijöiksi, vaan että heidän tulisi mennä lukioon ja tulla poliitikoiksi, filosofeiksi, lakimiehiksi, lääkäreiksi, psykologeiksi ja tiedemiehiksi. Näin lapset opetetaan jo pienestä pitäen halveksimaan duunareita ja näin tavoittelemaan ja kunnioittamaan yhteiskunnan korkeampiluokkaisia. Näin yhteiskuntamme kasvattaa sukupolvesta toiseen uusia luokkia pyörittämään yhteiskunnallista oravanpyörää, jossa edesautetaan luokkajakoa ja yhteiskunnan sisällä lisääntyvää eriarvoisuuden identiteettiä. Näin kansalaiset eivät ole enää veljiä, vaan kamppailevat keskenään kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan sääntöjen mukana pääomasta ja pääoman mukana tulevasta sosiaalisesta statuksesta.
Ritva Salminen kirjoitti Helsingin Sanomissa 6.12.2009, että jopa yksi kolmesta nuoresta haaveilee unelma-ammatikseen julkkiksen. Kirjoitus tuo esille sen, kuinka joka kolmas 15–24-vuotias haaveilee kuuluisuudesta. Toiveesta on tullut niin tavallinen, että pikkulasten leikeissäkin julkkis on jo ammatti siinä missä lääkärin tai palomiehen työ. Hienointa on olla malli, juontaja tai laulaja. Kun tarinat koulutytöstä kuuluisuuteen ja tarkkisluokalta hevitähdeksi toistuvat vuodesta toiseen mediassa, uutteruuteen perustuva työetiikka tuntuu tylsältä. Miksi pitäisi raataa vuosia koulussa, jotta pääsisi pätkätöihin toimistoon, kun on olemassa nopea urapolku työhön, jossa voi toteuttaa itseään ja olla ihailtu? Kaikki eivät kuitenkaan voi olla muusikoita, presidenttejä, pääministereitä, pankinjohtajia tai alkoholisoituneita filosofeja, jotka kertovat konjakkilasi kädessään kommenttejaan päivän uutisista. Yhteiskunta alkaa halveksia oikeaa työtä ja tavallisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä ja maksavat veronsa.
Nuorisolle kuin myös vanhemmillekin seikkailijoille kasvaa epärealistinen maailmannäkemys, jossa yhteiskunta pyörii eteenpäin itsestään ilman mitään yksilöiden vaikutusta; he ovat vain hiiri ikuisesti ympäri pyörivässä oravanpyörässä, jossa heidän osallistumisensa ja panostuksensa yhteiskuntaan eivät merkitse mitään. Tästä ovat lähtöisin näkemykset luokkaeroista, jotka edesauttavat epätoivoa ja epätasa-arvoa kansalaistemme keskuudessa. Todellisuus on kuitenkin, ettei yhteiskunta pysty pyörimään, ellei joku oikeasti korjaa ja rakenna yhteiskuntamme infrastruktuuria eli teitä ja siltoja sekä kasvata, myy, tee ja jakele ruokaa tai siivoa ja lakaise yhteisessä käytössä olevia katujamme.
Käsitys siitä, että arkipäivän tylsät työt ovat vain alemmille yhteiskuntaluokissa tallaaville, on käsite, joka ylläpitää luokkaeroja ja alistettuja yhteiskuntamme luokkia kansalaiskunnioituksessa. Duunari itse pitää itsensä henkisessä ansassa palvomalla, haaveilemalla ja kunnioittamalla korkealuokkaisia ja samalla halveksii omaa ammattikuntaansa, vaikka asetelman tulisi olla juuri päinvastainen. Myös muut samassa tilanteessa olevat haaveilevat samoin paremmasta duunista ja näin luovat itse oman henkisen vankilansa, jossa ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi tämä käsitys ”tylsästä” duunista on yleinen, syövänkaltainen käsitys nykysuomalaisen ajatusmaailmassa. Työn arvostuksen yhteiskunnan keskuudessa on noustava, tai yhteiskunta murenee ja eriarvoisuus kansalaisten keskuudessa lisääntyy.
Suuri osa duunareista ja ”tylsien töiden” tekijöistä on tyytymättömiä sosiaaliseen statukseensa ja palkan vähäisyyteen, joka määrää sosiaalisen statuksen kapitalistisessa yhteiskunnassa. He joutuvat yhteiskunnan arvostelemiksi, koska kapitalistinen kilpailuyhteiskunta arvostaa vain rahaa ja valtaa. Niccolò Machiavelli sanoi, että kaiken vallan kulmakivi on imago ja kuuluisuus. Tämä pitää paikkaansa, ja siksi kuuluisuuden henkilöä arvostetaan enemmän kuin roskakuskia. Tästä syystä ihmiset haluavat lisätä omaa valtaansa nostamalla omaa sosiaalista statustaan työn ja siitä lähtevän identiteetin kautta. Ihmisille kasvaa pakkomielle työhön ja työstä lähtevään imagoon, joka saa heidät pakkomielteisesti unohtamaan kaiken muun tärkeän asian elämässä.
Kaikki kulminoituu lopulta itsevihaan ja vihaan omaa sosiaalista tilannetta kohtaan, mikä nousee aidosta tahdosta nousta yhteiskunnassamme portaikossa ja halusta olla arvostettu ja kunnioitettu ihminen muiden joukossa. Miksi emme siis osoita kunnioitusta todellista työtä tekeviä lähimmäisiämme kohtaan ja haasta samalla kapitalistista kilpailukultturia? Milloin sinä sanoit pyyteettömästi kiitos katua lakaisevalle talonmiehelle tai jätit aamuksi Siwan neidille kukkia kaupan oven eteen? Olisiko aika aktivoitua ja osoittaa arvostusta lähimmäisiä kohtaan? Tarinat pyyteettömistä tapauksista leviävät ja inspiroivat muita. Tiedän, että amerikkalainen kapitalistinen arvomaailma on rantautunut Suomeen, mutta sitä vastaan voi jokainen taistella muuttamalla omaa käytöstään ja osoittamalla jaloa ja kunniallista suomalaista käytöstä muita kansalaisia kohtaan. Tämä nostaa muiden mieltä ja toimii esimerkkinä muille kansalaisillemme, ja samalla sinä tunnet olosi paremmaksi ihmiseksi.
Näin ollen huomioit veljiäsi ja siskojasi osoittamalla kunnioitusta kaikissa yhteiskuntamme luokissa. Siksi on todettava, että yhteiskuntaluokkamme alinta porrasta halveksii vain rikkinäinen ja ruma mieli, joka kuvittelee olevansa parempi ja ansaitsevansa paikkansa yhteiskunnan portaikossa korkeammalla. He eivät kuitenkaan näe oman työnsä tarkoitusta ja tärkeyttä yhteiskunnan kokonaisvaltaisen toiminnan kannalta ja samalla he ovat painamassa alas muita yhteiskunnan jäseniä. Heiltä tuleva negatiivinen signaali ja halveksinta rakentavat sortoa. Todellisuudessa jokaisella työllä on oma tarkoituksensa ja paikkansa yhteiskunnan pyörimisen ja yleisen hyvinvoinnin takaamiseksi.
Suuri osa nuorista, jotka käyvät lukion, joutuvat kosketukseen realiteettien kanssa heti lukion loputtua ja joutuvat joko monikansallisen roskaruokaketjun tiskin taakse palvelemaan perjantaiyön sumussa valomerkin jälkeen suunnistavia päihtyneitä porvariluokan kakaroita tai Siwan kassalle lajittelemaan hintalappuja ja tekemään inventaariota samalla, kun joku puliukko ottaa juoksukaljat ja ryntää kassan ohi ulos. Lukion jälkeen jäljelle jäävät vain edellä mainittujen lisäksi ne, jotka yrittävät uudelleen kouluttautua johonkin ammattikouluun tai korkeakouluun. Monet nuoret jäävät kokonaan ilman työtä ja elävät sosiaaliturvalla yhteiskunnasta pikkuhiljaa syrjäytyen ja eristäytyen.
Väite siitä, ettei näitä käsitteitä ja koko luokkajaottelua voisi poistaa tai muuttaa, on yleisesti väärä käsitys. Yksi suurimmista syistä raskaan työnteon halveksintaan johtuu palkasta ja työhön vaadittavasta panostuksesta. Mitä raskaampi työ, sitä isompi palkka, vaikka todellisuudessa tämä ei toteudu Suomessa. Asialle pitäisi tietenkin löytää ratkaisu, mutta nykyistä uusliberalistista talouspolitiikkaa ajavat poliitikot ja omaa taloudellista etuaan ajavat kapitalistit ovat näin tilannetta edistäneet. Yhä useammin nuoret työllistyvät vuokratyöfirmojen kautta, mikä tekee heidät heikoiksi työsuojelurintamalla. Ammattiliittojen pitkään jatkunut heikkeneminen on tehnyt työväestä ja duunareista heikon yhteiskuntaluokan.
Jos asialle ei tehdä mitään ja jos yleistä kansallista heräämistä ei tapahdu, niin rappio jatkuu, kunnes saavutamme räjähdyspisteen. Työn halveksunta yhteiskunnassamme johtaa koko yhteiskunnan rappioon, joka samalla johtaa vähätuloisten, työttömien ja korkeapalkkaisten väliseen kuiluun. Tämä yhteiskunnan pirstoutuma tulee näkymään myös sukupuolten ja ikäryhmien välillä kuin myös asuinpaikkakohtaisena jakaumana. Nämä tulehtuneet välit yhteiskuntamme sisällä tulevat pahimmassa tapauksessa purkautumaan väkivaltana, mikä ei ole kenenkään tahto.
Jos rakennushommat ovat nuorison mielestä vastenmielisiä, mutta räppäri, TV-tähti tai joku muu yhteiskunnan palvontaa nauttiva turha yksilö on ihannoitava, on yhteiskuntamme sisältä mätä ja käsityksiä on radikaalisti muutettava. On uudelleen rakennettava käsitys työn mielekkyydestä ja kansallisesta veljeydestä yhteiskuntaluokkien läpi. Vaikka tämä on hyvin kylmä ja yksinkertaistettu kirjoittajan näkemys koko yhteiskuntamme rakenteesta, on siinä vahva totuuspohja. Arvostus työntekoon on palautettava. Tätä ei kuitenkaan voida toteuttaa, ellei työstä saa työnarvoista palkkaa ja ellei koko yhteiskunta ota aikuismaista lähestymistapaa yhteisen hyvän edistämiseksi. Valitettavasti yhteiskuntaamme ohjataan jatkuvasti kohti lapsellisuutta, jossa aikuiset vaativat lapsellisesti ja itsekkäästi vapauksia, mutta eivät halua kantaa vastuuta ja sen sijaan toteuttavat omaa narsistisuuttaan yhteiskunnan kustannuksella. Tätä harjoittavat vain ne ihmiset, jotka kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi ja haluavat juosta omaa kuolevaisuuttaan pakoon hetkellisten nautintojen ja oman sosiaalisen statuksen pönkittämisen kautta, mikä on vain osoitus lyhytnäköisyydestä ja seuraavan sukupolven laiminlyönnistä.
Rahan tulee tehdä työtä, ei toisinpäin.
totuus on et duunari aloilla ei enäön ole töitä suomalaisille, eikä siitä makseta sellasta palkkaa, että sitä kanmattaa tehdä, vielä vähemmön 20 vuoden päästä. ainakin omille lapsille yritän puhua järkeä, jotta he opiskelisivat itsensä mahdollisimman pitkälle. yhteiskuntaa muutetaan ylhäältä päin
Ammattiliittojen heikkeneminen ei ole pääsyyllinen duunarien nykyasemaan. Halpatyövoiman maahantuonti on kasvattanut työvoiman tarjontaa matalapalkka-aloilla ja siten muun muassa polkenut palkkoja. Etnisesti yhtenäisessä maassa eri tehtäviin kykeneviä kansalaisia on likimain luonnollinen määrä suhteessa toisiinsa, jolloin työvoiman kysyntä ja tarjonta ovat pääsääntöisesti balanssissa eri ammattiryhmillä ilman ay-lehmiä.
Ideaalitilanteessa työntekijät osaavat kyllä äänestää jaloillaan, jos palkka ei vastaa työtehtävän vaativuutta tai rankkuutta. Siihen ei liittoja tarvita kunhan työmarkkinat ovat balanssissa.
Halpatyövoiman tuonti on osa suunniteltua kansanvaihtoa valkoisten tuhoamiseksi.
Korona-hypen ja omaisuuden uusjaon käsikirjoittaja? Ainakin vaikutusvaltaa ja suhteita Bill Gatesin säätiöllä näyttää olevan riittävästi:
https://vastavalkea.fi/2020/04/30/hyvantekevaisyyskartellin-maailmanvalloitusprojekti/
Kyllä tällaiset ajat puhkaisevat varmaankin aika nopeasti nämä kuplat: tyhjäntoimittajat, YouTube-“julkkikset”, stand-up-koomikot jne. Mutta tietysti niin kauan kuin sponsorit maksavat urheilijoille, YouTube-videoiden kuvaajille ym. turhimuksille, niin homma pysyy pyörimässä. Se, mistä sponsorit nämä rahat taikovat, onkin sitten aivan eri asia. Olettaisin veronmaksajien kukkaronnyörejä revittävän taas tässäkin tapauksessa — näinhän tämä eurokommunismi toimii.
Kaikkien ongelmien syy ja juuri on rahanluontimekanismi eli korollinen juutalaispankeilta lainattu velkaraha. Jos tätä ei ymmärretä, niin tokkopa tulemme kansana tajuamaan mitään muutakaan koskaan. Kuinka monen ihmisen työpäivä on vain kellonkatsomista ja Facebookissa roikkumista kissavideoita toljottaen? Kuinka paljon meidän virastoissa ja viranomaispesteissä on ilmaa eli kaikenlaisia kavereidensa palkkaamia kavereita; isoperseisiä ämmiä istumassa kuka minkäkin apulaisvarapäätarkastajajohtajan pallilla? Voitte uskoa että kun idiootti palkkaa toisen idiootin ja tämä sitten pari idioottia lisää, niin meillä on sellainen degeneraatiopommi käsissä ettei pahemmasta väliä. Näin se hirttonuora oravanpyörässä pyristelevän kansakunnan kaulan ympärillä kiristyy.
“Kaikki eivät kuitenkaan voi olla muusikoita, presidenttejä, pääministereitä, pankinjohtajia tai alkoholisoituneita filosofeja, jotka kertovat konjakkilasi kädessään kommenttejaan päivän uutisista.”
Miten minusta tuntuu siltä että kyllä he voivat. Eihän mikään noista hommista vaadi 2020 yhtään mitään, kuten saamme todeta joka päivä uudestaan & uudestaan. Suomalaiset tyhmenevät suorastaan silmissä – tämänkin on jokainen taatusti todistanut tässä lähiaikoinana.
— Typeryyden kultissa ei ole revisionismille sijaa —
Mihin Suomen peruskoulut ovat menossa? Numerot lähtevät pois tai vaihtoehtoisesti kaikille annetaan ysejä tai kymppejä. Jos idioottien, somalien ja afgaanien pitää saada kiitettäviä, niin eikö tämä ole väärin valkoista suomalaista kohtaan taas? Ai niin, eihän sillä ole mitään väliä. Muutenkin voisivat panostaa siihen että se tyttöjen suosiminen loppuisi. Itse olin aina luokan paras, mutta koska en ollut tyttö, niin ne paremmat numerot piti aina jakaa sitten muille. Onneksi lukiossa tilanne tasoittuu hieman ja sen jälkeen en enää huomannut tyttöjen suosintaa esim. arvostelussa.
(((Googlella))), kuulemma, löytää kaiken tiedon, joten tietoa ei pidä lasten päihin lisätä enää yhtään. Todella huolestuttava ajatus on tuokin. Ehdollistamista ajattelemattomuuteen ja aivottomuuteen tuo on: ei pelkästään typeryyden hyväksymistä, vaan kannustamista typeryyteen. Sokeita on helppo yksisilmäisenkin johdatella tässä liitovaltiohelvetissä. Google antaa kosheria disinformaatiota sitä tarvitseville. “Vihapuheen” ymv. uuskielisen sonnan lisääminen rikoslainsäädäntöön estää kritiikin ja kyseenalaistamisen. Nuo kaksi — kritiikki ja kyseenalaistaminen — ovat mielestäni erittäin tärkeitä työkaluja ja polkuja siihen että yksilö ylipäätään kehittyy itsenäisesti ajattelevaksi entiteetiksi.
Opettaja arvostelee lapsen seitsemästä ikävuodesta kuuteentoista. Tuo on niin pieni osa ihmisen elämää ettei siitä saisi jäädä pysyviä jälkiä lapseen, sanovat numeroarvostelua vastustavat vasemmistomädätäjät. Opetuksella siis toisin sanoen ei saa olla todellisuudessa mitään merkitystä. Uusi maailmajärjestyshän on juuri tätä: voit olla sukupuoleltasi mitä vain haluat ja jos passisi ynnä diplomisi tippuivat mereen, niin se ei estä sinua olemasta aivokirurgi ja avaruusinsinööri. Tärkeintä on vain fantasioida ja uskoa omiin valheisiinsa. Itsepetos, typeryys ja tietämättömyys kunniaan, siis! Tämänkaltainen kehitys tulee juurikin tappamaan ihmisistä todellisen luovuuden ja mielikuvituksellisuuden, joilla uusia ja hedelmällisiä visioita luodaan. Suomi on jo mahtavasti tippunut PISA-tuloksissa, joten (((suunnitelma))) etenee paremmin kuin hyvin.
Todellisuudessa peruskoulussa ollaan vähintäänkin kymmenesosa ihmisen elinkaaresta. Mitä tapahtui opinto-ohjelman tiukentamiselle ja tiivistämiselle? Muistan hyvin miten pikkusiskollani tuli ala-asteella jo matematiikassa tehtäviä, jotka olivat vasta yläastekamaa minun aikana. Ilmeisesti monkulttuuriset moniosaajat hidastavat tätä kehitysinjaa niin rankasti, että siellä on täytynyt ottaa kovat [=pehmeät] keinot käyttöön ja alkaa leperrellä oppimisvaikeuksista, syrjäytymisestä, kiusaamisesta jne. On alettu myös arvostaa kaikkea muuta kuin todellista älykkyyttä ja sokeltaa kaikenlaita joutavaa “erilaisesta, humanistisesta lahjakkuudesta”. Eli yöstä on taas tehty vain pimeä päivä. Normaalia juutalaista/vasemmistolaista dialektiikkaa ynnä mielenmyrkytystä.
Huonon arvosanan tulee olla jatkossakin se mikä se on: varoitus oppilaalle. Muistutus siitä, että nyt on petrattava ja keskityttävä. Sen edesauttamiseen on keinoja: psykologit, psykiatrit ja erilaiset pedagogian ammattilaiset. Se että arvostellaan ja arvotetaan kaikenlaisia pilipalijuttuja, jotka eivät akateemiseen maailman millään tavalla kuulu, on pelkkää juutalaisuutta ja eurokommunismia. Nyt pitäisi vain entistä paremmin keskittyä humpuukin ja hömpän poistamiseen opetussuunnitelmasta. Eli ilmastovouhotus, multikulturalismi ja seksuaalipervertismi välittömästi pois kouluista! Sen mitä voisivat kertoa lapsille ja nuorille näiden asemesta on vaikkapa se, kuinka länsimaihin lennätettyinä lähi-itäläiset, afrikkalaiset ja aasialaiset tuottavat monisataakertaisesti päästöjä täällä kotimaihinsa verrattuna tai kuinka hinteillä esiintyy HI-V:tä 200-kertaisesti heteroihin verrattuna. Venäjällä kahdella ihmisellä sadasta (ja Ukrainassa yhdellä sadasta) on HI-V, joten tuossa valossa kannattaa sateenkaarisyöpäläistenkin miettiä Venäjän asennetta vastenmielisen luonnonvastaisuuden glorifiointiin.
Suomalaiset kärsivät kouluissa somaleiden, irakilaisten, afgaanien ynnä muiden parasiittien takia. Varsinkin pojat ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi erityisen pahasti. Ja nyt opetussuunnitelmaa halutaan entisestään vapauttaa. Uskallatteko edes kuvitella millaista punaruskeaa syöpää siellä tuputetaan lapsille jo esikoulusta lähtien? Islamilaiset häiriköt tulee palkita yseillä ja kympeillä, sillä ovathan he sentään islamilaisia häiriköitä. Suomi on myös planeetan onnellisin, viisain, mahtavin ja avoimin maa, joten meidän on pakko tehdä toiseen asteen koulutuksestakin täysin ilmaista. Eli jokainen lähi-itäläinen ynnä somali saa nyt ilmaiseksi tietokoneet, läppärit, kirjat ja muut opiskeluvälineet. Tietokoneet ja muut pelit sekä vehkeet heille tietysti on jo kustannettu, joten nämä oppikirjat ja ylimääräiset tietokoneet voidaan myydä hyviä rahoja vastaan. Sairas, vähävarainen tai työtön suomalainen saa ehkä mahdollisesti Kelalta muutaman kympin, jolla voi mennä kirpputorilta katselemaan kipeästi tarvitsemaansa imuria tai tietokonetta. Somalille tulee olla parasta ja priimaa. Onhan Suomi sentään osa Eurooppaa eikä mikään sisäänpäinkääntynyt vastarannan kiiski.
Syrjäytyminen johtuu huonosta koulumenestyksestä — näin väitetään. Mielestäni vanhempien pitäisi katsoa tarkkaan lastensa perään. Näin minun nuoruudessani tehtiin. Jos vesa sitten valitsee tupakan, alkoholin, pillerit ja huumeet, niin kenen on syy? Jälkikasvun itsensä, vanhempien vaiko koulun? Ei, vaan vastuu vieritetään arvosanoille. Kyllä, luit oikein: huonot arvosanat pilaavat nuoren. Ei laiskuus, tyhmyys tai huono kasvatus. Se ettei tule ilmaiseksi kymppejä tai ysejä — se on kaiken syynä. Mielestäni lapsen asioista aidosti kiinnostuneet vanhemmat ja lapsi itse voisivat motivoitua taistelemaan, jolloin lapsi suorittaa koulut lopulta kunnialla läpi, sekä saa mahdollisuuden menestyä elämässään ja urallaan. Jos luovutetaan vasemmistolaisen maailmankatsomuksen ynnä arvomaailman mukaisesti heti henkiselle lamalle, apatialle, alkoholille ja huumeille, niin silloinhan peli on luonnollisesti menetetty. Jos vanhemmat ovat jo valmiiksi elämälleen sisältönsä saava sohavalla TV:tä katsoen ja samalla tupakoiden sekä tarjousolutta nauttien, niin seuraava sukupolvikin heittäytynee helposti yhteiskunnan elätiksi.
Tunnin tai kaksi kestävä koekin on niin väärin, kun nämä “äly”-puhelimiaan räpläävät keskenkasvuiset eivät pysty kymmentä minuuttia pidempään keskittymään. Millainen on sitten tulevaisuuden koetilanne? Vastaukset haetaan Googlen puhetoiminnolla, teksti voidaan leikata ja liimata tai jollakin muulla tavoin automaattisesti generoida vastauskenttään, johon hyväksytään myös perusteluiksi “smh LOL 😀 100” sekä muita epämääräisiä englanninkielestä lähtöisin olevia lyhenteitä sekä idioottimaisia epäsanoja ja meemejä.
Myös somalialaista alkuperää olevat sanat käyvät mainiosti vastauksiksi tässä maassa, jonka kieli taantuu kovaa vauhtia luolamiesten tasolle symboleineen. Vastaus voi olla myös kuva.
Lyhyesti: Suomen opinto-ohjelmaa ja -järjestelmää haluttiin kehittää ja tehostaa. Sitten huomattiinkin etteivät maahantunkeutujat ja muut loiset pärjää senkään vertaa, joten alettiin sössöttää humanismista ja siitä että tyhmäkin voi olla oikeasti salaviisas, kun oikein kaivetaan ja — ennen kaikkea — vain uskotaan siihen.
Kuinka pikään valheiden päälle perustettu kyhäelmä voi kestää kasassa?
https://www.youtube.com/watch?v=HK0BMaUMmGw ← Tuossa tulevaisuuden koulu 16 sekunnissa.
Kokeeseen riittää vastaukseksi “FACEPALM ♂ xD”.
Pelaajat eli “e-urheilijat” ovat mahtava ihmisryhmä myös. He tekevät tärkeää työtä yhteiskunnan hyväksi. Salud!
Ei, kun ihan oikeasti… Tuo on TYPERIN asia minkä olen kuunaan nähnyt tahi kuullut. E-savukkeiden polttajat (“vaping”) pitävät myös kilpailuja. Hmmm, aika hyvä haastaja meillä tässä. Se että joku lopettaa tupakoinnin ja korvaa sen jonkun epämääräisen kiinalaisen litkun höyryttäjänä on yksi suurintaa idiotiaa osoittavista teoista varmaankin tämän pallon päällä jo sellaisenaankin.
Ei minulla pelejä vastaan mitään tosin ole. Itse tykkään palata lapsuuteni tietokoneisiin ja konsoleihin: Commodore 64, 8-bittinen Nintendo, 16-bittinen Sega Mega Drive… Mutta en koskaan ole ajatellut että yrittäisin tehdä uraa NHL ’95:ta pelaamalla, vaikka siinä pirun hyvä olenkin.
“Väite siitä, ettei näitä käsitteitä ja koko luokkajaottelua voisi poistaa tai muuttaa, on yleisesti väärä käsitys. Yksi suurimmista syistä raskaan työnteon halveksintaan johtuu palkasta ja työhön vaadittavasta panostuksesta. Mitä raskaampi työ, sitä isompi palkka, vaikka todellisuudessa tämä ei toteudu Suomessa. Asialle pitäisi tietenkin löytää ratkaisu, mutta..”
“…sosialistinen työ on työtä, jossa työn korvaus on lopputuloksesta saatava kollektiiviin tai yksilöön kohdistuva suora tai epäsuora hyöty. Kapitalistisen työn esimerkkinä toimii normaali palkkaduuni, mutta sosialistinen työ on käsitteeltään laajempi ja kaipaa tästä syystä enemmän selvennystä.”
Tässäpä enemmän selvennyksen vihje: katso Pohjois-Korea ja siellä harjoitettu ideologia.
Summa summarum: sosialistisissa ja muissa totalitarismeissa KAIKKI valta ohjautuu häikälemättömimmän hirmun käsiin, olia tämä sitten juutalainen, arjalainen tai muunlainen. Ei jatkoon…
Marxilainen käsitys työstä on jo aikansa elänyt. nykyajan kommari on kaupunkilainen yliopistokoulutettu hipsteri, joka ei tiedä fyysisestä työnteosta yhtään mitään.
Kun katsoo nykyhallituksen kommariministerien taustoja niin kaikki on punayliopistoissa aatekoulutettuja ohjelmoituja androideja. Ja duunarit äänestää näitä koska duunari luulee että ne on samaa kastia. not.
Comments are closed.