Koti Artikkelit Horst Mahlerin perintö

Horst Mahlerin perintö

3

horst_mahler

Tänään maailmalla vietetään ”vainojen uhrien muistopäivää”, joka on osa kansainvälistä poliittista kampanjaa kansallismielisyyttä vastaan. Kansallinen Vastarinta muistaa tänään eurooppalaisia, jotka on vangittu isänmaallisuutensa vuoksi.

Julkaisemme käännöksen saksalaisasianajaja Horst Mahlerin avoimesta kirjeestä, jonka hän kirjoitti helmikuussa 2009 hieman ennen vangitsemistaan. Mahler suorittaa 12 vuoden tuomiota ”holokaustin kiistämisestä”.

Mahler on vuosikymmenten ajan ollut tunnettu hahmo Euroopan radikaalipoliittisissa liikkeissä. 1970-luvulla hän kuului kaupunkisissijärjestö Punaiseen armeijakuntaan ja joutui tästä syystä vankilaan. Hieman ennen 2000-luvun vaihdetta hän kuitenkin arvioi uudelleen Euroopan poliittisen tilanteen ja alkoi puhua kansallismielisyyden puolesta. Ennen vangitsemistaan vuonna 2009 Mahler ehti käyttää asianajanan ammattitaitoaan hyväkseen ja auttaa lukuisia saksalaisia kansallismielisiä, joita esivalta on vainonnut toisinajattelun ja esimerkiksi holokaustirevisionismin vuoksi.

Pitkä vankeustuomio ei ole murtanut Mahleria, joka on nyt 79-vuotias. Hän pitää edelleen yhteyttä kansallismielisiin eurooppalaisiin, jotka tahtovat selvittää, mitä toisessa maailmansodassa todella tapahtui. Kannustamme kaikkia kirjoittamaan Mahlerille ja tukemaan kansallismielisiä vankeja. Mahlerin yhteystiedot ovat artikkelin lopussa.

 

Horst Mahlerin avoin kirje 2009

Lähetän tämän viime hetkellä.

Hetken kuluttua minulla ei enää ole mahdollisuutta kommunikoida ulkomaailman kanssa, joten käytän tämän ainoan mahdollisuuden selittämällä vielä kerran lyhyesti, mitä tässä maassa oikeasti tapahtuu. Tuomio on nyt astunut voimaan ja minut vangitaan välittömästi.

Monet tukijoistani eivät hyväksy sitä, mitä olen tehnyt. He kysyvät: ”Miksi teet tämän?” [Osana Saksassa lisääntyvää kansalaistyytymättömyyttä Mahler oli arkistoinut häntä vastaan kohdistetut syytteet ”holokaustin kiistämisestä”.] Jotkut tukijoistani ovat sitä mieltä, että olisin paljon tehokkaampi vankilan ulkopuolella kuin sen sisällä. He sanovat, että Saksan hallitus haluaa sysätä minut vankilaan eikä siitä ole mitään hyötyä. Yritän selittää heille, että he tarkastelevat asiaa väärästä näkökulmasta…

Tärkeintä on, että istuva hallitus on vienyt meiltä oikeuden sananvapauteen! Valtiolla on aina ollut valta tehdä niin lukemattomilla eri tavoilla, riippumatta siitä, kuka mielipiteensä on ilmaissut. Heille eräät asiat ovat vielä arvokkaampia kuin oikeus ilmaista valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. ”Holokausti”-uskonto on ase, jota käytetään Saksan kansan moraaliseen ja kulttuuriseen tuhoon. Pelissä on nyt niinkin suuri asia kuin kollektiivinen oikeus itsepuolustukseen, Saksan oikeus selviytyä. Se vaikuttaa jokaiseen saksalaiseen!

Uskooko maailma todella, että me saksalaiset hyväksymme tuhomme tekemättä vastarintaa? Uskooko se, että passiivisina hyväksymme kansallishenkemme hävitettävän ilman taistelua? Millainen lakimies väittää itsepuolustuksen olevan rikos?

Kansana ja kansankokonaisuutena meillä on oma kansallinen ja hengellinen luontomme. Varmin tapa hävittää Saksan oma henkisyys on tuhota kansallinen sielumme ja identiteettimme, ettemme enää tietäisi keitä tai mitä olemme. Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme vaatiessaan, että hyväksyisimme ”holokaustiopin” kyseenalaistamatta ja ettemme koskaan saisi selville, ettei tämä järjetön tarina nimeltä ”holokausti” koskaan tapahtunut. Sille ei yksinkertaisesti ole todisteita!

Nyt, kun ymmärrämme olevamme kansallisen tuhon partaalla, ei ole enää epäilystäkään siitä, kuka vihollisemme on: ikuinen kansojen murhaaja. Sinä hetkenä, kun ymmärrämme tämän, emme enää toimettomina kuuntele vihollisen valheita ja disinformaatiota. Olemme etsimässä asetta puolustaaksemme omaa Saksaamme ja riistääksemme viholliselta sen vallan, joka sillä on meihin. Kuinka ollakaan, meillä on se ainoa ase, jota tarvitsemme puolustaaksemme itseämme hävitykseltä. Se ase on totuus. ”Totuus, koko totuus, eikä yhtään vähempää kuin totuus!”

Jokseenkin epätavallinen asia elämänhistoriassani on se, että aloitin työni poliittisen kartan vasemmalta puolelta, Punaisessa armeijakunnassa (RAF). [Mahlerin kriitikot eivät koskaan väsy korostamaan tätä poliittista muodonmuutosta, vaikka ”vasemmiston” ja ”oikeiston” määritelmät ovatkin muuttuneet huomattavasti 25 viime vuoden aikana. Kriitikkojen kannattaisi pohtia Ralph Waldo Emersonin mietelausetta ”typerä johdonmukaisuus on peikko pikku mielissä”. Viisas mies oppii asioita elämänsä aikana ja muuttaa ajatuksiaan sen mukaisesti.] Lyhyesti todettuna RAF valitsi aseellisen taistelun tien kamppailussa poliittista järjestelmää vastaan.

Ajatus, joka motivoi meitä aseelliseen taisteluun, oli meidän uskomme ”holokaustiin”. Me uskoimme siihen, mitä ”systeemi” oli opettanut meille koulussa ja mitä vihollisen kontrolloima media jatkuvasti julisti. Kuten muutkin RAF:issa, uskoin tätä saksalaisvastaista propagandaa. Minä tosissani uskoin tähän propagandaan, kunnes löysin tien pois sietämättömästä syyllisyyskompleksista, jonka taustalla oli ”kuuden miljoonan juutalaisen murha”. En mene sen enempää tämän elämänjaksoni yksityiskohtiin. Seikka, jonka halusin tässä kertoa, oli se, että ollessani nuori olin holokaustiopin ”tosiuskovainen”.

Vuonna 2001 työskennellessäni asianajajana minua pyydettiin puolustamaan kansallismielistä artistia. Kyseessä oli Frank Rennicke, jota alemmat oikeusasteet olivat syyttäneet ja jonka nämä olivat myös tuominneet ”holokaustin kiistämisestä”. Vastaukseni Rennicken pyyntöön oli, että totta kai tulisin puolustamaan häntä. Tämän tehtävän myötä koin tarpeelliseksi tutkia kaikki tosiasiat, todisteet ja väitteet, jotka liittyivät ”holokaustiin”. Tutkimukseni paljastivat, ettei suuruudenhulluille väitteille holokaustista olekaan todisteita! On vain maailmansodan voittajien Nürnbergin oikeudenkäynteihin kyhäämiä epäuskottavia syytöksiä kansanmurhasta.

Vihollinen toistaa meille mantraa: ”Mitään muuta historian tapahtumaa ei ole tutkittu niin läpikotaisin kuin ”holokaustia”. [Samalla hän väittää, että valtavaa määrää hyönteismyrkkyä, joka Saksalla oli, käytettiin juutalaisten murhaamiseen eikä internoitujen vankien terveydestä huolehtimiseen!] Jos tutkimme tarkkaan tosiasiat, tulemme siihen tulokseen, että se kaikki on pelkkää valetta. Se on julmaa propagandaa, jota levitetään edelleen, 65 vuotta Saksan tuhoutumisen jälkeen. Kun nöyristelevä Bundesgericht (Saksan korkein oikeus) julistaa tuhansien silminnäkijöiden kertomusten tukevan tarinaa ”todistetusta tapahtumasta”, on sekin jälleen silkkaa valehtelua!

Niin sanottu Bundesgericht ymmärtää kyllä täydellisesti, ettei Saksan liittotasavalta ole suvereeni valtio eikä sillä näin ollen ole laillista hallitusta. Professori Carlo Schmid, kansainvälisesti tunnistettu lakiasiantuntija ja perustuslakimme laatija, on sanonut aivan suoraan, ettei liittotasavalta ole mikään todellinen valtio. Vuoden 1949 puheessaan, jolloin liittotasavalta luotiin, Schmid kuvaili tätä valtiota ”ulkomaisessa omistuksessa olevaksi yritykseksi”, toisin sanoen työkaluksi, joka on suunniteltu sitä varten, että vihollinen pystyy sen avulla hallitsemaan meitä. Professori Schmid keksi käyttää tällaista diplomaattista ilmaisua, koska hän halusi välttää termiä ”nukkehallitus”. Perustuslakiamme eivät kirjoittaneet vaaleissa kansan valitsemat edustajat eikä sen sisällöstä pidetty minkäänlaista kansanäänestystä. Miehittäjämme määräsivät perustuslain olevan sellainen kuin se on. Tällainen ei kuulu laillisen valtion toimintamalliin. Koska Saksan liittotasavalta ei ole laillinen valtio, ne instituutiot ja ehdot, jotka vihollisemme on yläpuolellemme asettanut, eivät myöskään ole laillisia kansainvälisen oikeuden edessä.

On selvää, että toisen maailmansodan voittaja tai voittajat (ainoa todellinen voittaja sodassa oli kansainvälinen maailmanjuutalaisuus) olivat valmiita tekemään mitä vain sen eteen, että juutalaisen miehityksen perusta, nimittäin uskonnollinen ”holokaustikultti”, olisi lainopillisesti kaiken yläpuolella. Tämä oli heidän tarkoituksensa liittotasavaltaa luodessaan, ja päivänselvä asia on myös, että korkein oikeus jo kauan aikaa sitten palkkasi tuomarikunnan, jonka on suunniteltu ylläpitämään ”holokaustioppia”. Tehtävä holokaustiopin suojelemisesta on hakattu suoraan sekä Saksan liittotasavallan että perustuslain sydämeen. Tämä on se perusta, jonka avulla vihollinen hallitsee Saksaa. Ulkoministerimme Joschka Fischer selitti tämän hyvin selvästi, kun hän viittasi ”holokaustin” ja Israelin sponsoroimisen olevan liittotasavallan olemassaolon syy.

Kansalliseen sieluumme kohdistuvien hyökkäysten kautta on tapahtumassa moraalisen perustamme täydellinen tuhoutuminen. Tässä ei ole mitään yllätyksellistä. Vihollisemme olisivat erittäin typeriä, jos he eivät käyttäisi kaikkia mahdollisia keinoja säilyttääkseen valta-asemansa. Vihollisemme eivät laukaisseet toista maailmansotaa tarkoituksenaan hylätä sodassa käytetyt metodit sen jälkeen, kun he olivat sen voittaneet puhtaalla ylivoimalla. He menivät hyvin pitkälle estääkseen meitä vapauttamasta itseämme Suuresta valheesta autenttisine oikeudenkäynteineen, ammattimainen ja itsenäinen oikeuslaitoksensa apunaan. Suurin vihollisemme ei ole typerys! Se ryhtyi työläisiin varotoimiin, ja vihollinen on tunnettu siitä, että se mutkikkain keinoin pitää yllä käsitystään ”oikeudesta”.

Vihollinen on ajamassa meitä kohti kansanmurhaa, mutta saksalaiset tottelevat edelleen kiltisti kieltoa kyseenalaistaa ”holokausti”. Tämän hyökkäyksen tarkoitus ei ole sen vähempää kuin kulttuurillinen kansanmurha, joka uhkaa meitä kaikkia. Jos vain mahdollista, pyydän teitä kuvittelemaan mitä tästä seuraa. Minkälainen kurja ihmisen varjo olisinkaan, jos siitä huolimatta, että olen täysin tietoinen kansaamme kohdistuvasta uhasta ja kaikista sen osista, istuisin vain hiljaa vajoten alaspäin nojatuolissani odottaen päivää, jolloin totuus tulisi omia aikojaan esiin?!

Jokainen saksalainen on velvollinen tekemään kaikkensa isänmaan pelastamiseksi! Meillä on pyhä oikeus puolustaa itseämme, varjella kansaamme ja kansanyhteisöämme! Jokaisessa sivistyneessä valtiossa on olemassa lakiin kirjattu velvollisuus auttaa niitä, jotka ovat vaarassa. Itse asiassa laki määrää rangaistukset niille, jotka eivät auta. Hädänalaisen hylkääminen on vakava rikos. Syyllistyisin vakavaan rikokseen, jollen tarjoaisi apua kansalleni ja pysyisin vain hiljaa enkä auttaisi mitenkään, vaikka tietäisin, ettei hirvittävän massiivinen huijaus nimeltä holokausti tapahtunutkaan. Siinä tapauksessa olisin todella turmeltunut rikollinen!

Olisi hyödytöntä kuljeskella ympäriinsä ja yrittää saavuttaa enemmistön tuki jossakin poliittisessa puolueessa tai sitten perustaa uusi itsenäinen puolue, joka vaivoin saisi itsensä runnottua istumaan korruptoituneeseen ja sokkeloiseen hallitukseen kumoamaan saksalaisvastaisia lakeja. Ainoa mahdollinen tieni on jatkaa yksin vuosia tekemääni työtä. Koska toimin yksin, ainoa asia, mitä voin tehdä, on toistaa totuutta kerta toisensa jälkeen. Olen vannonut pyhän valan, joka on luettavissa verkossa, ainoasta riippumattomasta lähteestä. Olen vannonut, etten koskaan lopeta toistamasta seuraavaa totuutta: ”Holokausti” on valetta, ja niin myös väite, että sille on ”todisteita”. Mitkään todisteet eivät tue tätä holokaustitarinaa. Hiljattain jopa piispa Richard Williamson on alkanut puhua aiheesta.

Rennicken tapauksessa ammatillinen velvollisuuteni oli tutkia läpikotaisin ”todisteet” holokaustille, ja selvisi, ettei tuollaisia todisteita kerta kaikkiaan ole. Lukuisten samankaltaisten oikeudenkäyntien seuraamisen jälkeen Wienin yliopiston lähihistorian professori Gerhard Jagschitz kirjoitti oikeuslaitokselle kirjeen. Myös hän oli omissa tutkimuksissaan tullut siihen johtopäätökseen, ettei holokaustille ole puoltavia todisteita. Kun otin yhteyttä professori Jagschitziin, hän sanoi: ”Ei tietenkään ole, mehän tiedämme sen jo.” Oikeuslaitos oli nimittänyt Jagschitzin asiantuntijaksi päättämään siitä, onko holokausti ”ilmeinen lähihistorian tapahtuma”.

Professori käytti kolme vuotta kaiken saatavilla olevan holokaustikirjallisuuden tutkimiseen päämääränään ratkaista totuus. Näiden kolmen vuoden kuluttua Jagschitz ilmoitti oikeudelle, ettei hän seiso enää alkuperäisen holokaustitarinaa tukevan päätelmänsä takana. Hän oli ehdottomasti tullut siihen tulokseen, ettei lain puitteissa ole luvallista väittää holokaustille olevan ”ilmeisen selviä todisteita” ja käyttää tätä perustana holokaustin kyseenalaistajia vastaan käytävissä oikeudenkäynneissä. Ensin professori Jagschitz, sitten piispa Williamson, ja vuosien mittaan esiin tulee nousemaan monia muitakin huomattavia henkilöitä, joiden loppupäätelmä holokaustista on sama.

Oikeus itsepuolustukseen on perustavanlaatuinen oikeus. Saksalaisena, joka haluaa varmistaa oman kansansa selviytymisen, olen vaikuttunut meihin kohdistuneen hyökkäyksen laajuudesta. Saksan kansalla ei ole vain oikeus puolustaa itseään, vaan se on myös kansan velvollisuus. Meillä on oikeus ja velvollisuus Keski-Euroopan kansana vastustaa yrityksiä tuhota kulttuurimme sekä yrityksiä hävittää kansamme ja hengellisyytemme. Näin suuret asiat tässä ovat vaakalaudalla! En odottele, että joku muu asettuu ensiksi puolustamaan Saksan kansaa – teen niin itse! Kerron totuuden sellaisena kuin itse sen olen havainnut; totuuden siitä, ettei niin kutsuttua holokaustia koskaan tapahtunutkaan. Syy, miksei sille löydy oikeita todisteita, on ilmeinen! Mitkään muut todisteet eivät tue holokaustia kuin Moskovan järjestämissä näytösoikeudenkäynneissä kuullut ”tunnustukset”. Näitä kuultuja ”tunnustuksia” juutalainen media takoo lakkaamatta aivoihimme ”todisteina” holokaustin oikeellisuudesta ja vakuutellakseen, että ”juutalaisten kansanmurhalle” on kasoittain todisteita.

Ne, jotka vahvistavat ja pitävät yllä tätä veristä kunnianloukkausta, syyllistyvät maanpetokseen Saksaa kohtaan. Kuuluisimpia tästä ovat korkeimman oikeuden tuomarit, jotka rankaisevat kyseenalaistajia tukien alempien oikeusasteiden päätöksiä ja teorioita siitä, että on ”päivänselvää”, että holokausti on tapahtunut. Tämä on vielä pahempaa kuin oikeustajun vääristely – he tähtäävät tarkoituksella Saksan kansan hävitykseen. Olen todistanut pettureiden syyllisyyden Karlsruhessa lukemattomia kertoja, ja tulen jatkamaan heidän painostustaan vankilatuomiostani huolimatta.

Minua odottaa kahdentoista vuoden tuomio. Minkälainen päätös tällä tuomiolla on? Olen nyt 73-vuotias, ja todennäköisesti vietän siis vankilassa loppuelämäni. Tuomioni todistaa sen, että tämän päivän Saksassa elinkautiseen vankeusrangaistukseen voidaan tuomita kuka vain, joka kieltäytyy alistumasta Suuren valheen edessä. Juutalaiset ovat tietysti aina halukkaita ”sovittelemaan”. Ensin väärinajattelijaa rangaistaan lievästi, mahdollisesti vain sakkotuomiolla. Vaihtoehtoisesti edessä on muutaman kuukauden vankeusrangaistus, joka on soviteltavissa. Anteeksipyytelijät palkitaan lievillä tuomioilla, kunhan he lupaavat, etteivät he enää koskaan kiistä ”holokaustia”. Juuri tätä vihollinen haluaa. Vihollinen haluaa pitää ikuisesti telkien takana jokaisen, joka on vakuuttunut siitä, ettei elämä Suuren valheen alaisuudessa ole elämisen arvoista.

Olen ilmaissut nämä ajatukseni avoimesti useita kertoja tietäen varsin hyvin, että tuomarin nuija osuu pöytään ja vihollinen pitää minut vangittuna hyvin mielellään lopun elämääni. Vihollisen täytyy itse osoittaa lammasmaiselle ihmismassalle, kuinka vakavasta aiheesta on kyse! Me saksalaiset elämme valtiossa, joka rankaisee kansalaisia ankarasti toisinajattelusta. Mitä ikinä minulle tulee tapahtumaankaan, niin voin vain todeta: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” Emme ole arvollisia kutsumaan itseämme saksalaisiksi, jollemme nouse puolustamaan totuutta vaan mukisematta polvistumme Suuren valheen edessä!

Olen kuitenkin varma siitä, että Saksa on poliittisen mullistuksen äärellä. Kiista holokaustin ”aitoudesta” ja merkityksestä on nyt levinnyt esimerkiksi katoliseen kirkkoon, joka on Saksassa edelleen merkittävä mielipidevaikuttaja. Kirkko on edelleen hyvissä voimissa, vaikka sen johtajisto onkin korruptoitunutta ja juutalaiset sanelevat heidän toimintansa. Satojen miljoonien uskollisten seuraajien ja vaurautensa ansiosta kirkko tulee olemaan se kivi, johon Suuri valhe -niminen laiva törmää ja sitten uppoaa. Juutalaiset kokevat pian Waterloon taistelunsa. Silloin, kun ”holokaustista” keskustellaan avoimesti, todellisen tiedon leviämistä ei enää voi estää. Kun tilanne on siinä pisteessä, että istuva paavi julistaa piispa Richardsonin pannaan Anti-Defamation Leaguen puheenjohtajan tai juutalaisen median ja korruptoituneiden poliitikkojen sitä vaatiessa, paavi Benedictus XVI luopuu valtaistuimesta. Tämä tulee olemaan suuri järkytys koko katoliselle maailmalle, ja totuus astuu esiin!

Tahdomme totuutta ja vapautta. Tahtomme kasvaa lopulta niin suureksi, ettei sitä pysty enää mikään vastustamaan; siten voitto tulee olemaan meidän. Olen omalta osaltani tehnyt kaiken voitavani. Olen ollut esimerkkinä. Olen usein sanonut, että vallankumouksemme tulee olemaan lopulta helppo. Tarvitsemme vain muutaman tuhat ihmistä nousemaan ylös ja lausumaan totuuden kuten piispa Williamson ja minä olemme yrittäneet lausua yhdessä niiden muiden kanssa, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia siksi, että nämä ovat kertoneet totuuden ja levittäneet Germar Rudolfin tutkimuksia holokaustista.

Totuuden ehdoton voitto on ilmeinen samoin kuten maailmanlaajuisen sionistivallan tuho. Sitä emme kuitenkaan tiedä, kuinka kauan aikaa tulee vielä kulumaan, kunnes olosuhteet ovat suotuisat totuuden voitolle. Vielä on odotettava. Olemme todistamassa jo toista kertaa juutalaisen talousjärjestelmän romahdusta. Juutalaisen vallan perustaa, rahan valtaa, on isketty sydämeen. Heidän petomainen pankkijärjestelmänsä romahtaa. Juutalainen ylivalta perustuu rahan ylivaltaan, jolla he ostavat poliitikot ja median itselleen. He ovat menettämäisillään taloudellisen valtansa. Kun he menettävät sen, he menettävät otteensa myös hallituksesta ja julkisesta mielipiteestä.

Heidän julkisen mielipiteen kontrollinsa on jo nyt heikentynyt sensuroimattoman tietolähteen, Internetin, nousun vuoksi. Internetiä he ovat kyvyttömiä hallinnoimaan. Kun he menettävät otteensa tiedotusvälineistä, he joutuvat kerrassaan säälittävään asemaan! Kun tämä tulee tapahtumaan, juutalaiset ovat kiitollisia siitä, että ymmärrämme ja hyväksymme heidän roolinsa maailman kehityskulussa. Tunnistamme heidän tyranniansa osana Hegelin kuvaamaa historiallista prosessia, joka lopulta johtaa meidät vapauteen. Vapautamme itsemme tuomalla totuuden koko maailman silmien eteen.

Horst Mahler

JVA Brandenburg / Havel
Anton-Saefkow-Allee 22c
D-14772 Brandenburg/Havel
(Germany)

3 KOMMENTIT

  1. Tämä on pitkä kirje joka helposti herättää tunteita. Ja siksi se kannattaa lukea ensin yhden kerran. Sitten vähän tuumailla ja lukea toisen kerran. Ja sitten tuumailla lisää ja vielä kolmannen kerran. Toiset näkevät Mahlerin ideologian ja vankkumattoman voiman jo ensimmäisellä lukukerralla. Minulle kokonaisuuden ymmärtäminen vaati kolme kertaa.

    Erittäin sopiva artikkeli näin ”sinismin päivänä”. Paikallinen lehdistö revittelee artikkeleilla muttei juuri uskalla julkaista kommentteja. Ja kuinka yllättävää, fakebook ja twister ovat juuri tänään jumissa. Ettei kansa vain vahingossakaan pääse osallistumaan keskusteluunaiheesta. Voisihan olla mahdollista että aiheesta leiväisi dokumentteja joita ei haluta ihmisten näkevän. Ja että keskustelu siirtyisi totuuden puolelle.

    No, huomenakin on päivä uusi.

  2. Inspiroiva ja hyvä kirjoitus!
    IL:n ja IS:n jutku uutisistakin on kommentointi estetty, jos ei olisi niin sensuuri ainakin kukoistaisi.
    Olen itsekin mielenkiinnolla seurannut holohoax tarinan lievää repeilyä, mutta suomalaisetkin surullisen sinisilmäisesti uskovat kaiken, kiitos
    puolueettoman(köh köh) peruskoulun historia ja uskonto opetuksen.

Comments are closed.