Kansallinen Vastarinta julkaisee Adolf Hitlerin syyskuussa 1938 lähettämän sähkeen Yhdysvaltain presidentille Franklin D. Rooseveltille. Historiallinen sähke käsittelee niin sanottua sudeettikysymystä ja Saksan aluevaatimuksia Tšekkoslovakiassa.
Julkaistu yksinoikeudella Kansallisessa Vastarinnassa. Sähke on julkaistu alun perin saksankielisessä julkaisussa Historische Tatsachen, nro. 85. Ensimmäisen kerran sähke on julkaistu englanniksi amerikkalaisessa historiaan keskittyvässä The Barnes Review -aikakauslehdessä nro tammikuu/helmikuu 2013. Artikkelin osittaisestakin lainaamisesta lähteet on merkittävä selvästi: Historische Tatsachen nro. 85, The Barnes Review (2013) ja Kansallinen Vastarinta.
Mitä sudeettikysymyksellä tarkoitettiin?
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen huomattavia osia Saksan historiallisista alueista luovutettiin Itävalta-Unkarista itsenäistyneelle Tšekkoslovakialle. Böömi ja Määri luovutettiin Tšekkoslovakialle ja Sleesia Puolalle. Böömi ja Määri olivat vuosisatojen ajan olleet historiallisesti ja kulttuurillisesti saksalaisia alueita.
Sudeettisaksalaiset kohtasivat suurta vihaa uusien tšekkiläisten isäntiensä alla. Heitä vainottiin ja uhattiin kansanmurhalla. Sudeettisaksalaiset halusivat lopulta liittyä Saksan valtakuntaan. Heille oli luonnollista kääntyä Hitlerin hallinnon puolelle turvapaikanhakijoina.
Ison-Britannian Winston Churchillille ja Yhdysvaltain Rooseveltille sudeettikysymys tarkoitti Saksan aikeita nousta “maailmanherraksi”. Syyskuussa 1938 Roosevelt lähetti Hitlerille sähkeen, jossa hän vaati saksalaisia pysymään poissa Tšekkoslovakiasta. Hitler vastasi sähkeeseen 28. syyskuuta.
Hitlerin sähke osoittaa, ettei hän sudeettikysymyksessäkään halunnut sotaa, vaan etsiä rauhanomaisen ratkaisun kysymykseen, jossa etnisiä saksalaisia uhattiin kansanmurhalla.
[SÄHKE] [Osoitettu: Franklin D. Roosevelt] [Lähettänyt: Adolf Hitler]
Teidän ylhäisyytenne on lähettämässänne sähkeessä, jonka sain 26. syyskuuta, vedonnut minuun Amerikan kansan nimissä rauhan säilyttämisestä Euroopassa sekä etsimään neuvotteluteitse rauhanomaista ratkaisua sudeettikysymyksessä.
Olkaa varma siitä, että minä todellakin pidän arvossa sähkeenne jaloja aikomuksia ja yhdyn kaikilta osin näkemyksiinne uuden eurooppalaisen sodan mittaamattomista seurauksista. Tilanteen kehittyessä, mikäli kaikista ponnisteluistani huolimatta vihollisuudet tosiasiassa alkaisivat, minun tulee voida ja täytyä torjua Saksan kansan ja sen johtajien syyntakeisuus.
Saavuttaaksemme oikeanlaisen tuomion sudeettikysymyksessä on olennaista ohjata huomio kysymyksen perimmäiseen ongelmaan.
Saksalaiset laskivat aseensa vuonna 1918 luottaen vakaasti siihen, että heidän silloiset vihollisensa ymmärtäisivät presidentti Wilsonin periaatteet ja ihanteet. Kaikki sotaa käyvät vallat antoivat sitovan hyväksyntänsä näille periaatteille ja ihanteille.
Koskaan historiassa kansojen luottamusta ei ole näin pahoin nöyryytetty ja petetty, kuin tuolloin tehtiin. Hävinneille maille pakotetut rauhanehdot Pariisin esikaupungissa Versailles’ssa eivät täyttäneet mitään annettuja lupauksia. Sen sijaan hävinneistä maista tehtiin maailman hylkiöitä, jotka riisuttiin kaikista niiden luonnollisista oikeuksista. Järkevä ihminen tunnistaisi nämä rauhanehdot alusta alkaen kestämättömiksi.
Eräs vuoden 1919 rauhanehtojen kohdista paljasti selvästi itsensä. Se oli Tšekkoslovakian perustaminen ja sen rajojen luominen piittaamatta alueen historiasta ja kansallisuudesta. Sudeettimaat liitettiin uuteen isäntämaahan, vaikka nämä olivat aina olleet saksalaisia. Tämä tapahtui siitäkin huolimatta, että Habsburgin monarkian romahdettua sudeettisaksalaiset olivat vaatineet liittyä emämaahan Saksaan. Siten sudeettisaksalaisilta evättiin presidentti Wilsonin julistama kansojen perusoikeus itsemääräämisoikeudesta.
Eikä tässä vielä kaikki. Vuoden 1919 sopimuksessa Tšekkoslovakian valtiolle asetettiin pitkälle meneviä ja luotettavia velvollisuuksia koskien maan saksalaisväestöä. Näiden velvollisuuksien täyttymistä ei alun alkaenkaan seurattu. Kansainliitto on epäonnistunut täysin näiden velvollisuuksien tarkkailussa ja täytäntöönpanossa. Siitä lähtien sudeettimaat ovat olleet katkeran selviytymistaistelun näyttämönä saksalaisesta kulttuurista.
Luonnollinen ja väistämätön kehitys Saksan valtakunnan vahvistamisen ja Itävallan Anschlussin jälkeen oli, että sudeettisaksalaiset lähentyivät Saksaa kaivatessaan kulttuurinsa säilyttämistä. Sudeettisaksalaisten puolueen johtajien uskollisuudesta huolimatta tšekkien asenteet jyrkkenivät. Päivä päivältä kävi selvemmäksi, ettei Prahan hallitus halunnut sallia sudeettisaksalaisille perusoikeuksia. Sen sijaan sudeettimaita alettiin tšekkiläistää väkivaltaisia keinoja käyttämällä. Oli selvää, että nämä teot johtivat suurempiin ja vakavampiin jännitteisiin.
Alussa Saksan hallitus ei sekaantunut laisinkaan tapahtumien kulkuun ja piti yllä rauhanomaista reserviä, silloinkin, kun Tšekkoslovakian hallitus tämän vuoden toukokuussa mobilisoi armeijansa väittämällä valheellisesti, että Saksa keskitti joukkojaan rajalla. Koska sotilaallista väliintuloa vastustettiin Saksassa, palveli se ainoastaan Prahan hallituksen myöntymättömyyttä. Tämä esiintyi selkeästi sudeettisaksalaisten puolueen ja [Prahan] hallituksen neuvotteluiden kulussa koskien rauhanomaista ratkaisua. Nämä monet neuvottelut lopulta osoittivat todeksi sen, ettei Tšekkoslovakian hallitus tosiasiassa halunnut saada aikaan oikeudenmukaista ratkaisua sudeettikysymyksessä.
Tällä välin tilanne Tšekkoslovakiassa, kuten yleisesti tiedetään, on viime viikkoina kehittynyt täysin mahdottomaksi. Poliittisesta ja taloudellisesta vainosta on sudeettisaksalaisille seurannut sanoinkuvaamatonta kärsimystä. Kuvatakseni olosuhteita on tärkeää painottaa seuraavia tosiasioita:
Laskelmiemme mukaan 214 000 sudeettisaksalaista on joutunut jättämään kotinsa ja maansa sekä ylittämään Saksan rajan turvapaikanhakijoina. Tämä sen vuoksi, että he pitävät Saksaa viimeisenä toivonaan paetakseen Tšekin hallituksen hirmutekoja ja sen harjoittamaa veristä terroria. Lukemattomia kuolleita, tuhansia haavoittuneita, kymmeniätuhansia vangittuja ja tuhottuja kyliä. Nämä ovat maailman silmien edessä langettavia todisteita vihollisuuksista, joita Tšekkoslovakian hallitus on jo pitkään harjoittanut. Sähkeessänne pelkäätte puhua sudeettimaiden saksalaisen talouselämän tuhoamisesta, jota Tšekin hallitus on harjoittanut viimeiset 20 vuotta. Tämä kantaa mukanaan epäjärjestyksen ja luhistumisen oireita, joita te pidätte sodan syttymisen perusteina.
Nämä perusteet pakottivat minut puhumaan maailmalle Nürnbergin julkilausumassa 12. syyskuuta [1938]. Kolmen ja puolen miljoonan saksalaisen lainsuojattomuudesta on tehtävä loppu. Näiden ihmisten tulee saada oikeutusta ja apua Saksan valtakunnalta, mikäli he eivät itse kykene pitämään oikeuksistaan kiinni.
Yrittäessäni viimeisen kerran ratkaista asian rauhanomaisesti olen esittänyt ongelmaan konkreettisia ratkaisuja, jotka olen myös esittänyt Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlainille syyskuun 23. päivänä. Ehdotukseni ovat myös yleisön tiedossa.
Sen jälkeen, kun Tšekkoslovakian hallitus julisti sopimuksessaan Ison-Britannian ja Ranskan hallitusten kanssa, että sudeettimaiden tulisi erota Tšekkoslovakiasta ja liittyä Saksan valtakuntaan, Saksan ehdotuksilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin täyttää mahdollisimman pian Tšekkoslovakian sopimuksen kohdat.
Herra presidentti, olen varma siitä, että kun teillä on nyt sudeettikysymyksen kokonaiskuva mielessänne, sen alusta tähän päivään saakka, ettei Saksan hallitus ole ollut kärsimätön tai etteikö se olisi pyrkinyt tavoittelemaan rauhanomaista ratkaisua. Sudeettisaksalaisongelma ei ole Saksan vika, eivätkä nykyiset jännittyneet olosuhteet ole Saksan aiheuttamia.
Ongelman aiheuttamia ihmiskärsimyksiä ei voi enää lykätä tuonnemmaksi. Mahdollisuus oikeudenmukaiseen ratkaisuun sopimuksessa on ehtynyt saksalaisen muistion ehdotuksiin.
Asia on Tšekkoslovakian päätettävissä. Asia ei ole Saksan hallituksen käsissä. Ratkaisu asiasta kuuluu yksinomaan Tšekkoslovakian hallitukselle. Tšekkoslovakian tulee päättää, haluaako se sotaa vai rauhaa.
[Sähkeen loppu; allekirjoittanut] ADOLF HITLER
Münchenin sopimus ja sudeettisaksalaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen
Päivää myöhemmin Hitlerin lähettämästä sähkeestä Rooseveltille Münchenissä järjestettiin konferenssi, johon osallistuivat Saksan, Englannin, Ranskan, Italian ja Tšekkoslovakian päämiehet. Konferenssista syntyi niin kutsuttu Münchenin sopimus, jossa sudeettimaat päätettiin luovuttaa Saksalle. Sopimuksessa myös määrättiin työryhmän perustamisesta, jossa Saksan ja Tšekkoslovakian väliset rajat määriteltäisiin uudestaan. Tšekkoslovakian hallitus oli jo ennen Münchenin sopimusta sopinut Ranskan ja Englannin kanssa sopimuksen ehdoista.
Ranskan (Daladier) ja Englannin (Chamberlain) pääministereiden palattua kotimaihinsa heitä oli odottamassa riemukas kansanjoukko, joka tervehti heitä sankareina. Vain Winston Churchill ei pitänyt sopimuksesta ja sanoi: “Euroopan tasapainoa on järkytetty.” Münchenin sopimus hyväksyttiin Ranskan parlamentissa ylivoimaisesti. Ison-Britannian parlamentissa sopimus hyväksyttiin äänin 369-150, vain työväenpuolueen vastustaessa sitä.
Toisen maailmansodan päätyttyä keväällä 1945 sudeettisaksalaiset päätettiin karkottaa Tšekkoslovakiasta ja Puolan länsiosista. Arvioiden mukaan 15 miljoonaa sudeettisaksalaista joutui evakoiksi. Matalampien arvioiden mukaan sudeettisaksalaisiin kohdistuneiden kostotoimenpiteiden vuoksi kuoli 2,5 miljoonaa ihmistä. Suuremmat arviot liikkuvat jopa kahdeksassa miljoonassa kuolleessa.
Vuosikymmeniä myöhemmin sodan päättymisestä aikeet evakkokeskuksen avaamisesta Saksassa kaatuivat pääosin saksalaisten poliitikkojen vastustukseen. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder sanoi, että koko ajatus evakkokeskuksesta joutaa “historian roskatynnyriin”. Vain edesmennyt itävaltalainen poliitikko Jörg Haider vaati oikeutta uhreille 2000 luvun alussa. Haiderin mukaan myös sudeettisaksalaisille pitäisi maksaa samalla tavoin korvauksia kuin juutalaisille toisen maailmansodan uhreille. Haiderin vaatimuksia pidettiin “holokaustin uhreja loukkaavina”. Tšekin ja Puolan hallitusten virallinen linja oli, että sudeettisaksalaiset olivat itse syypäitä kohtaloonsa.
Mielenkiintoinen artikkeli, sain todellakin uusia näkökulmia tähän aiheeseen, mikä ei ennestään ollut muutenkaan järin tuttu. Kiitos, Henrik Holappa!
Rooseveltin kirje Hitlerille, 26.9.1938: http://www.presidency.ucsb.edu/ws/index.php?pid=15544 (engl.)
Asioita, joista länsimainen valtaeliitti on mielellään hiljaa. Hyvä, että tuotte myös historian vaietut sivut jälleen esille!
Comments are closed.