Fredrik Vejdeland ja Johan Lindblad keskustelevat kreikkalaisen kansallissosialistisen järjestön, Arma Hellaan, edustajan kanssa.
Minulle tarjoutui hiljattain mahdollisuus osallistua hyvin antoisaan tapaamiseen. Nationellt Motståndin päätoimittaja Fredrik Vejdeland oli aiemmin tuolla viikolla ilmoittanut minulle, että eräs Arma Hellaan edustaja saapuisi Göteborgiin. Vejdeland kysyi, haluaisinko minäkin tavata hänet. Koska Kreikan tilanne on mielenkiintoinen, ja koska on aina mukavaa tavata ulkomaisia tovereita, en epäillyt hetkeäkään vaan vastasin kysymykseen myöntävästi.
Sää olisi totta puhuen voinut olla parempi, mutta mieliala oli odottava, kun tapasin Vedjelandin tuona sateisena lauantai-iltana. Kello oli ehtinyt puoli seitsemään, kun tapasimme ja kävelimme kohti Drottningtorgetia.
Pian keskusaseman ulkopuolella tapasimmekin Lefterisin, joka oli matkustanut tänne Kreikasta. Tervehdimme kaikki toisiamme, ja Lefteris tekee hyvän vaikutuksen meihin molempiin. Hän on hyvin pukeutunut ja mukava. Päätämme lähteä mahdollisten sadekuurojen alta pois ja suunnata kohti läheistä pubia. Joudumme etsimään tovin rauhallista juttelupaikkaa musiikin ja juhlivien ihmisten tieltä – onhan palkkapäivä ja kirjamessutkin.
Päädymme lopulta terassille, jossa ei ole liian ruuhkaista. Tilaamme kukin oluen, ja istuudumme pienen pöydän ääreen. Lefteris on kävelymme aikana kertonut olevansa 36-vuotias ja aktiivinen kansallissosialisti noin 15 vuoden ajan. Hän selittää ensin, että Arma Hellas, aivan kuten Vastarintaliike, ammentaa ideologiaansa paljon inspiraatiota Povl Riis-Knudsenilta (ks. myös Kansallissosialismi – biologinen maailmankatsomus). Sanoisin, että tämä positiivinen kommentti edesauttoi illan keskustelua.
Keskusteltuamme jonkin aikaa kävi selväksi, että olemme tekemisissä hyvin lukeneen ihmisen kanssa. Suhteellisen lyhyen tapaamisemme aikana ehdimme keskustella erilaisista aiheista, ja mielestäni on ilahduttavaa, vaikka samalla traagista, että ne ongelmat, joita meillä täällä Ruotsissa on, muistuttavat monessa suhteessa Kreikan ongelmia. Kreikassa, aivan kuten Ruotsissakin, on taantumuksellisia voimia, ja debatti kansallissosialismista ja perinteisestä nationalismista on ehkä vieläkin elävämpää siellä.
Lefteris selittää, että kreikkalaiset ovat luonteeltaan hyvin fanaattisia, ja vitsailemmekin hieman ruotsalaisten tasaisuudella. Siirrymme kristinuskoon, jolloin Lefteris kertoo, että kristityt voimat Kreikassa ovat paljon äänekkäämpiä kuin täällä Ruotsissa. Hän löysi yhtäläisyyksiä kreikkalaisten ortodoksikristittyjen ja Afganistanin talibanien välillä. Nauramme tälle ja toteamme, ettei kristinusko kuulu missään nimessä meidän leveysasteillemme. Vaikka kristinusko on ollut Kreikassa noin tuhat vuotta ennen sen saapumista Pohjolaan, tarkoittavat Lefteris ja Arma Hellas, ettei se kuulu sinne eikä myöskään Pohjolaan. Arma Hellas kannattaa, aivan kuten Vastarintaliikekin, uskonnonvapautta, kunhan uskonto ei käy ristiin maailmankatsomuksen kanssa, mitä kristinusko valitettavasti tekee monella tavoin. Lefteris selittää, että kristinusko on vaikuttanut kreikkalaisiin siinä määrin, että se vaikuttaa Arma Hellaan rekrytointityöhön. Monet järjestöön hakevat ovat kristittyjä, tai ainakin kristillisten ajattelutapojen vaikuttamia.
Tilaamme vielä toiset oluet, ja ilta sujuu mukavasti. Kristinuskosta siirrymme Kultaiseen aamunkoittoon. Vejdeland kysyy, vaikuttavatko järjestön edistysaskeleet myös Arma Hellaaseen. Lefterisille kysymys on ristiriitainen. Häntä ilahduttaa tietysti, että useat hänen maamiehistään ovat heränneet, mutta samalla hän selittää, että Kultaiselta aamunkoitolta puuttuu tiukasti määritelty ideologia. Puolue on toki hyvin radikaali verrattuna esimerkiksi ruotsidemokraatteihin, mutta sillä on yhä tietty kynnys kansallissosialismiin – vaikkei kreikkalaisilla kadunmiehillä sitä ole. Valtavirran lehdistö tulee aina kutsumaan Kultaisen aamunkoiton kaltaista puoluetta “natseiksi”, mutta tästä huolimatta puolueen kannatus lisääntyy, ja Lefterisistä onkin hieman erikoista, etteivät he paljasta todellista luonnettaan kunnolla.
Koska Lefteris ei oikeastaan halua puhua Kultaisen aamunkoiton mahdollisista puutteista, Fredrik Vejdeland menee eteenpäin ja kertoo suhteestamme Kultaiseen aamunkoittoon. Vejdeland kertoo, että Nordfront on aiemmin raportoinut puolueesta positiivisin sanoin, ja että tämä tulisi jatkumaan. Hän kuitenkin toteaa, että olemme tietoisia taantumuksellisista suuntauksista. Aiheesta olisikin tulossa artikkeli, jossa käsitellään Kultaisen aamunkoiton positiivisia ja negatiivisia puolia.
Lefteris kertoo edelleen, että tilanne Kreikassa on kaikin puolin epävarma, mutta silti kaukana kaaoksesta. Monet aiemmin hyvin menestyneet ihmiset ovat nyt kokeneet suuria taloudellisia takaiskuja, ja toteammekin, että tämä on melko ainutlaatuista modernissa historiassa. Lefteris huomauttaa kuitenkin, että järjestelmä sinällään on vielä olemassa ja pyörii edelleen. Poliisi tekee edelleen työtään, eivätkä kreikkalaiset uskalla ottaa lakia omiin käsiinsä tässä vaiheessa.
Keskustelu siirtyy autonomiseen nationalismiin, ja Lefteris selittää, että myös Kreikassa on nähty tätä ilmiötä. Ateenassa voi nähdä joitain “nationalistiryhmiä”, jotka pukeutuvat tai näyttävät tyypillisesti vasemmistolaisilta – on palestiinalaishuiveja ja rastoja. Lefteris kertoo, että Ateena on rappeuman tyyssija. Monet ruotsalaiset pitävät oikeutetusti suurimpia kaupunkejamme likaisina ja rappeutuneina, mutta Ateenaan verrattuna ne eivät ole vielä mitään. Suuret kaupungit ovat hyvää kasvualustaa urbaanille ja rappeutuneelle kulttuurille, ja Ateenassa tämä on niin ilmeistä, että Arma Hellas epäröi edes yrittävänsä rekrytoida kaupungista. Monikulttuurisuus on niin laajalti levinnyttä, että kreikkalaisia tuskin erottaa muunrotuisista. Kaikesta on tullut yhtä harmaata massaa.
Lefteris tarkoittaa, että Etelä-Eurooppa yleensäkin, ja Ateena etenkin, on niin monikulttuurisuuden syövyttämää, että monesti voi olla vaikeaa nähdä, onko rekrytoitava muunrotuinen vai ei. Hän uskoo, että olemme täällä Pohjolassa välttyneet samankaltaiselta tilanteelta. Vahvistan hänen sanansa, ja vitsailemme hieman siitä, etten ole henkilökohtaisesti ikinä tavannut rekrytoitavaa, joka olisi toisesta rodusta. Lefteris lisää ymmärtävänsä, jos suhtaudumme epäilevästi eteläiseen Eurooppaan. Hän kertoo itselläänkin olevan tällainen asenne, vaikka hän onkin juuri Etelä-Euroopasta. Saamme tästäkin toteamuksesta hyvät naurut.
Kello on jo kiitänyt eteenpäin, ja koska Lefteris aikoo tavata erään järjestötoverinsa, päätämme lopettaa tapaamisen ja suunnata kohti keskusasemaa. Lefterisin toveri on suuntaamassa Norjaan, ja ennen eroamistamme ehdimme tervehtiä myös häntä.
Juttelemme Vejdelandin kanssa vielä tovin tapaamisesta ja ulkomaisesta toveristamme ennen kuin hyvästelemme toisemme. Uskon puhuvani kaikkien puolesta todetessani, että ilta oli erittäin mukava.
Vieraile Arma Hellaan sivuilla
On tärkeää tavata aatetovereita myös eteläisemmästä Euroopasta, voimme varmasti oppia toisiltamme paljon asioita.
Erityisesti kreikkalaisilla on omakohtaista kokemusta yhteiskunnasta, joka luhistuu ympäriltä. Erittäin tärkeää kuulla heidän kokemuksistaan, koska olemmehan myös täällä Pohjolassa kulkemassa kohti samanlaista tilannetta.
Kreikan tilanteen seuraaminen on varmasti äärimmäisen tärkeää myös kaikille pohjoismaisille kansallismielisille. Jossain vaiheessa talouden rappio kaikessa tuhovoimaisuudessaan yltää myös Suomeen ja silloin kansallismielisten on oltava valmiita turvaamaan hyvinvointi ja järjestys siellä, missä yhteiskunta on heikko. Kreikan kehityksestä lukeminen on ollut hyvin ilahduttavaa, ja odotan syventäviä kirjoituksia aiheesta!
Comments are closed.