Useilla ihmisillä on politiikan koko kirjosta taipumus pallotella ilmaisua “Uusi maailmanjärjestys”, useimmiten nimityksenä hallituksesta, juutalaisista, monikansallisista pankeista tai vaan “heistä”. Uusi maailmanjärjestys on kaikkea näitä, mutta se ei ainoastaan ole kokoelma instituutioita ja ihmisiä vaan se on idea, todellinen (myös läpeensä paha) visio ihmiskunnan tulevaisuudesta. Paras kuvaus, jonka olen koskaan kuullut, on se, että se on idea suuresta globaalista kuluttajaplantaasista; sosiaalinen ja ekonominen järjestys, jota johtaa pieni ja äärettömän rikas anglo-sionistinen eliitti, joka tulee kontrolloimaan koko maailman kattavaa homogeenistä, kahvinväristä teollisuusorjaväestöä, jonka tämänhetkisten rotujen pakotettu sekoittuminen on saanut aikaan. Toinen tapa kuvailla uutta maailmanjärjestystä olisi kapitalismin lopullinen muoto.
Useiden vuosisatojen ajan on ensin Eurooppaa ja tämän jälkeen muuta maailmaa riepoteltu kahden kilpailevan filosofian välillä, molemmat alun perin juutalaisia. Kapitalismi sai alkunsa feodaalisen järjestelmän romahdettua ja juutalaisten pankkiirien ja rahalainaajien soluttautumisesta eurooppalaiseen talouselämään renessanssin aikana. Myöhempi marxismi on luonnollisesti nimetty erään rabbin pojan, Karl Marxin, mukaan, mutta hänen oppinsa ovat todellisuudessa vanhempaa ja epäilyttävämpää perää. Esimerkkinä Leverelit 1600-luvulta sekä tietenkin Adam Weishaupt -episodi 1700-luvulta. En ole koskaan täysin uskonut Illuminati-historiaan, mutta Ranskan vallankumouksessa oli ehdottomasti marxistisia vivahteita, Herbert ryhmineen ym.
Tämä ei ole oikea paikka eikä aika ryhtyä enempää erittelemään näiden kilpailevien voimien historiaa ja ideologiaa, mutta pohjimmiltaan marxismi ja kapitalismi jakavat saman materialistisen, pääosin juutalaisen, näkemyksen ihmiskunnasta ja sen edellytyksistä. Molempien mielestä ihminen on EKONOMINEN ELÄIN; ne näkevät ihmiset vaihdettavina osina ekonomisessa tuotannossa ja kulutuksessa. Ihmiset ovat ainoastaan komponentteja suuressa ekonomisessa koneistossa, joko “markkinassa” tai “proletaarisessa diktatuurissa”. Heillä on ainoastaan materiaalisia tarpeita, jotka täytyy tyydyttää tiettyyn pisteeseen asti niin, että he jatkavat toimiaan talouden hyväksi. Ihmisillä ei ole hengellisiä tarpeita eikä identiteettejä, ei kulttuuria, ei rotua, ei uskontoa, ei tavoitteita, ei itsenäisiä ajatuksia. He ovat olemassa ainoastaan käytettäviksi varaosina ja heitä käytetään, kunnes he ovat rikkinäisiä tai loppuun kuluneita, jolloin järjestelmä poimii heidät ulos, heittää pois ja asettaa korvaajan.
On tärkeää ymmärtää tämä asenne kansasta sekä kapitalismissa että marxismissa siksi, että tämä ajattelutapa ihmisestä sieluttomana ja roduttomana komponenttina ihmiskeossa on johtanut läpikotaisin virheelliseen ideaan rotujen välisestä tasa-arvosta kapitalistisissa ja marxistisissa maissa. Molemmat järjestelmät ovat vaistomaisesti tietoisia siitä, että niiden ideologia on virheellinen ja että ihmiset EIVÄT ole sieluttomia ekonomisia rakenneosia, joiden ainoa tehtävä elämässä on tehdä töitä, kuluttaa ja tehdä voittoa eliitille. Sen sijaan, että hyväksyttäisiin luonnon ihmisluomus ja muutettaisiin ideologia (ja näin luovuttaisiin voitoista ja eliittistatuksesta), yrittävät marxismi ja kapitalismi MUUTTAA IHMISKUNNAN siksi kahvinväriseksi, sieluttomaksi, kulttuurittomaksi ja alistuneeksi työläisjoukoksi, joksi heidän filosofiansa ihmiset määrittää.
Tämän takia sekä marxismi että kapitalismi ovat pahoja; yrittämällä muuttaa ihmiskunta joksikin, joka sopii heidän omiin ajatuksiinsa siitä, millaisia miesten ja naisten tulisi olla, haastavat he Luojan. Kuten kaksi moraalisesti mielisairasta Frankensteinia, ovat sekä marxismi että kapitalismi päättäneet tehdä parempaa jälkeä kuin Luoja.
Nyt on ilmeistä, että marxismi on enemmän tai vähemmän hävinnyt kilpailun, mutta kapitalismi on tähän asti ottanut muutamia hyvinvointipiirteitä marxismista, joka on aiheuttanut sen, että meillä on nyt eräänlainen sekoitus molempia; on toki olemassa merkkejä, jotka antavat ymmärtää, että kapitalismi olisi matkalla takaisin 1800-luvun “antaa mennä” -muotoon ja että se saattaa lähitulevaisuudessa eliminoida kaikki marxismin näkökannat, jotka se otti kilpailuvuosina. Oli miten tahansa, niin kapitalismi on täyttä häkää matkalla ottaakseen koko planeetan ja sen resurssit valtaansa luodakseen alistuvan kahvinvärisen työvoiman, jonka se tarvitsee saadakseen aikaan globaalin plantaasin tuottaakseen voittoja, joita maailma ei ole ennen nähnyt. USA on etummaisena tämän tavoitteen saavuttamisessa, ja USA:n perässä seuraa maailman koottu valtarakenne.
Voimme nähdä todisteita tästä lisääntyvässä taipumuksessa sekaantua sotilaallisesti ympäri maailmaa, mikä on todellisuudessa asteittaisen valtauksen yksi muoto; sinikypäräiset joukot saapuvat “luomaan rauhaa”, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että heillä on tämän jälkeen vaikeuksia poistua. Näemme sen myös kaiken maahanmuuttohallinnan poistamisessa Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa. Valkoiset maat ovat tulvillaan ihmisjoukkoja kolmannesta maailmasta ja voimme jo nähdä, kuinka valvottu media julkaisee toimintaohjeita “rasismin poistamisesta poistamalla rodut” – toisin sanoen kyseessä on valtava pakonomainen rodunsekoitus.
Näemme lisäksi todisteita Euroopan pakotetusta yhdentymisestä, NAFTA ja GATT. Venäjän ja itäeurooppalaisten maiden rosvouksessa… niin, ymmärrätte, mihin pyrin. Se tapahtuu kaikkialla ympärillämme. Tulette huomaamaan, että kun tutkitte uutisia tästä näkökulmasta, niin kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja kaikesta tulee ymmärrettävää.
Juutalaisten osaa tässä ei pidä väheksyä, muttei myöskään liioitella. He ovat merkittävä osa ongelmaa, mutta he eivät ole koko ongelma. (Ongelma on ensisijaisesti valkoisten ihmisten sisäisessä hengellisessä heikkoudessa ja hämmentyneisyydessä ympäri maailman; kun valkoinen ihminen muuttaa ajatustapaansa ja ottaa takaisin iänikuisen rohkeutensa, on voittomme varma.)
Arjalaisille miehille ja naisille on olemassa ainoastaan yksi vaihtoehto. Kolmas valtakunta ja Saksan kansa osoittivat meille tien, kun he niiden 12 kunniakkaan vuoden aikana kieltäytyivät käyttäytymästä kuin rotat, jotka taistelevat juustopalasta. Vuonna 1933 saksalaiset kohottautuivat “plantaasin yläpuolelle”, ja vaadittiin koko muu maailma pakottamaan heidät takaisin alas. Ajat ovat toki muuttuneet, ja uusi maailmanjärjestys on itse asiassa heikompi ja huonommin organisoitu, korruptoituneempi, hämmentyneempi ja vähemmän kykenevä tuhoamaan kapinointia kuin vuonna 1939. Kansallissosialismi säilyy hengissä jopa Saksassa, huolimatta vihamielisestä painostuksesta. Samoin kuin marxismi, irti päästetty kapitalismi EI TOIMI – sitä voidaan pitää tehokkaampana, mutta ainoastaan tietyn ajan. Lopuksi kapitalismin ristiriidat tulevat saavuttamaan sen. Uusi maailmanjärjestys on alkanut jo horjua.
Jos sallitte minun lopuksi kirjoittaa uudelleen vanhan marxistisen propagandasanonnan; olette kenties sitä mieltä, että me kansallissosialistit lyömme päätä seinään? Niinhän me teemmekin, mutta seinä on laho ja muutamat jykevät iskut tulevat hajottamaan sen tomupilveksi.
Kanssanne voittoon,
