Eugeniikka vai kuolema?

Julkaistu: 25.7.2017

25.7.2017 by

Eugeniikka vai kuolema?

Kansallinen Vastarinta julkaisee pitkäaikaisen lukijamme käännöksen eugeniikkaa käsittelevästä artikkelista. Teksti on Viktor Sergienkon muokattu summaus geneetikko V. A. Kordymin pitkästä artikkelista, ja tekstin loppuosa koostuu kääntäjän omista huomioista. Alkuperäinen artikkeli on peräisin vuodelta 1990, mikä lukijoiden on hyvä pitää mielessä. Iästään huolimatta teksti on arvokas johdanto erittäin tärkeään aiheeseen – eugeniikan ei tule olla politiikassa tabu!

Kansainvälinen keskimääräinen älykkyysosamäärä on tutkijoiden mukaan putoamassa yhä lähemmäs afrikkalaista keskiarvoa, joka on noin 70. Eugeniikka voisi estää syöksykierteen.

Kaikki artikkelissa esitetyt näkemykset tai toimenpide-ehdotukset eivät välttämättä edusta Vastarintaliikkeen kantaa.

1. Normaaliolosuhteissa missä tahansa solujen jakautumisessa syntyy mutaatiota, joiden todennäköisyys keskimäärin on 2*10–5 per geeni per sukupolvi.

2. Täten solujen jakautumisten jonossa sukupolvesta toiseen (gameetista gameettiin) syntyy ja kerääntyy joukko mutaatioita. Jokainen uusi gameetti eli sukupuolisolu kantaa noin 40:tä uutta mutageeniä.

3. Osa näistä mutageeneistä on huomaamattomia, osa taas on letaaligeenejä. Pieni osa mutaatioita asettuu välimaastoon, ja ne voivat johtaa genotyypin muutoksiin. Vaikka muutokset eivät johtaisi kuolemaan, ne voivat johtaa fenotyypin huononemiseen – sairauksiin, immuniteetin heikkouteen ynnä muuhun.

4. Jos kaikki mutageenit siirtyisivät eteenpäin (kaikki elimistöt selviytyisivät), tuolloin hyvin lyhyessä ajassa (korkeintaan tuhat sukupolvea) sata prosenttia geneettisestä materiaalista olisi muuttunut kelvottomaksi. Todellisuudessa elimistön elinkelpoisuus olisi menetetty paljon aikaisemmin.

5. Todellisuudessa sellaista ei tapahdu, koska näissä tilanteissa ei täyty ehto, että jokaisen tsygootin eli hedelmöityneen sukupuolisolun tulisi selviytyä. Hedelmöityneen sukupuolisolun ja lisääntymisikäisen elimistön välillä tapahtuu ajan myötä joukko vaiheita, joissa karsitaan ne elimistöt, joilla on defektiivinen genotyyppi.

6. Nämä karsintavaiheet on tapana jakaa kahteen tyyppiin: prenataalisiin ja postnataalisiin.

7. Prenataalisessa vaiheessa suodattuvat (karsiutuvat pois) ilmeiset letaalimutaatiot. Tiedetään, että vähintään 60 prosenttia hedelmöitymisiä päättyy ihmisen alkion kuolemaan varhaisimmissa kehitysvaiheissa (mikä tavallisesti tapahtuu naisen huomaamatta). Näin karsiutuvat ”karkeimmat” letaalimutaatiot. Alkio usein kuolee myöhemmin keskenmenossa, ei niin ”karkeiden” mutta silti elämän kanssa sovittamattomien mutaatioiden suodattamisen tuloksena.

8. Prenataalinen suodatin on monivaiheinen ja hyvin tehokas. Tosiasiassa se koostuu järjestyksessä olevista ja huomattavan itsenäisesti toimivista suodattimista: pregameettisesta, gameettisesta, tsigoottisesta ja alkiollisesta tai sikiöllisestä suodattimesta. Jokaisessa vaiheessa suodattuu pois suurin osa ehdokkaista, jotka tulevat suodatusvaiheeseen.

9. Tästä huolimatta useita ei-letaalimutaatioita kulkeutuu prenataalisen suodattimen läpi, ja lapsi voi syntyä elävänä. Tähän kuuluvat sekä ilmeiset perinnölliset sairaudet (esimerkiksi Downin oireyhtymä, hemofilia, fenyyliketonuria) että epäselvästi ilmenevät fenotyypin huonontumiset (esimerkiksi alentunut immuniteetti tai taipumus allergioihin). Jopa tutkimalla pelkkiä klassisia perinnöllisiä sairauksia tulee selväksi, että prenataalinen suodatin on täysin luotettava tiettyjen vaurioiden suhteessa (mistä seuraa, että ne esiintyvät elävänä syntyneillä erittäin harvoin), mutta huomattavasti vähemmän luotettava suhteessa muihin vaurioihin.

10. Sivuhuomautuksena tulee mainita, että suurin osa ”tavanomaisista” sairauksista on perinnöllisesti pohjustettuja. Yleensä sairaudet jakautuvat sataprosenttisesti perinnöllisistä sairauksista sellaisiin sairauksiin, jotka eivät riipu perinnöllisyydestä. Näiden ääripäiden välillä on joillakin voimakkuudella perinnöllisyydestä riippuvat taipumukset – kun sukulaiset sairastuvat tiettyihin tauteihin muuta populaatiota keskimääräistä useammin.

Nykyaikaiset havainnot osoittavat, että huomattavasti aiempaa luultua suurempi osa sairauksista on sidoksissa perinnöllisyyteen. Vielä 1980-luvuilla oletettiin, että noin kymmenen prosenttia varhaisiässä esiintyvistä sydän- ja verisuonitaudeista johtui geneettisistä vioista; nykyisin arvio on kuitenkin jopa 80–90 prosenttia! Samaa voidaan sanoa verenpainetaudista, diabeteksesta, mielenterveyden häiriöistä sekä useista syövistä. Jopa klassisten kulkutautien kohdalla on osoitettu ilmeinen geneettinen taipuvuus.

Näitä sairauksia on ollut tapana kutsua ”myöhemmäksi siirretyiksi patalogioiksi”, koska ne eivät vielä esiinny prenataalisessa vaiheessa eivätkä ne suodatu pois postnataalisessa suodattimessa. Useiden sellaisten sairauksien kanssa ihminen voi elää ilman lääketieteellistä apua, ja usein ihmisen elämää voi pidentää huomattavasti lääketieteen avulla.

11. Koska mutaatiot syntyvät itsestään eikä prenataalinen suodatin niitä suodata (ei ainakaan riittävän tehokkaasti), mutaatioiden todennäköisyys on suuri jopa täysin terveillä vanhemmilla. Sitäkin suurempi todennäköisyys on sellaisilla vanhemmilla, joilla edellä mainittuja vaurioita on jo olemassa. Verrattuna edelliseen sukupolveen seuraava sukupolvi joutuu aina kantamaan mutageenisen lisäkuorman, ja täten seuraava sukupolvi on sairaalloisempi sekä vähemmän elinkelpoinen kuin edellinen sukupolvi.

12. Tästä huolimatta ihmiskunnan historia on satojatuhansia vuosia pitkä eikä lajimme degeneroitunut tässä ajassa. Miten se on mahdollista? Tämä selittyy sillä, että koko ihmiskunnan historian ajan (nykyaikaa lukuun ottamatta) prenataalisen suodattimen lisäksi toimi myös useista eri syistä äärimmäisen ankara postanataalinen suodatin.

13. Ihmislaji on viettänyt valtaosan historiastaan äärimmäisen vaativissa olosuhteissa. Elinolosuhteet ovat vaatineet ihmiseltä erittäin korkeaa työkykyä ja hyvin vahvaa terveyttä, jotta selviytyminen ja suvunjatkaminen olisivat mahdollisia. Ankarat olot johtivat korkeaan lapsi- ja nuoruuskuolleisuuteen. Olosuhteissa, joissa jokaiselle ei riittänyt elintilaa ja resursseja, heikot menehtyivät ja vahvat selviytyivät. Edellä mainittu kuolleisuus oli kompensoitu korkealla syntyvyydellä.

14. Lajimme historian aikana ihmiskunnan lukumäärä pysyi pitkään suunnilleen samalla tasolla, ja populaation toteutunut kasvu oli hyvin pieni ihmiskunnan lisääntymispotentiaaliin nähden. Vertailun vuoksi: viime vuosisadalla planeetan populaatio tuplaantui vain 35 vuodessa! Toisin sanoen, historiallisesti kahden–kolmen sukupolven aikana ihmiskunta kokonaisuudessaan ja sen erilliset populaatiot olivat käytännössä kooltaan vakioita.

15. Vakiolukumäärä tarkoittaa karkeasti, että keskimäärin kahdella vanhemmalla keskimäärin selviytyy lisääntymisikään tasan kaksi lasta. Lapsia syntyi paljon enemmän, usein 5–10, mutta ylimääräiset menehtyivät ennen lisääntymisikää.

16. Kun heikot kuolivat ja vahvimmat selviytyivät, yksilöt, joilla on selviytymiskelvoton genotyyppi, todennäköisemmin karsiutuvat pois populaatiosta. Jäljelle jäivät vain vaurioitumattoman genotyypin kantajat. Näin postnataalinen, elinympäristöstä johtuva suodatus kompensoi itsestään jatkuvasti syntyviä mutaatioita ja esti niiden kerääntymisen. Todennäköisyys, että kahden geneettisesti terveen yksilön kaikki lapset olisivat defektiivisiä, on pieni, joten kymmenestä lapsesta ainakin kahdesta lapsesta tulee täysin terveitä. Yleensä kyseessä olivat myös lapset, jotka lopulta selviytyivät.

17. 1900-luvun alussa muutama tapahtuma muutti tilannetta kuitenkin rajusti. Lasten ja nuorten kuolleisuus laski rajusti lääketieteen saavutusten ansiosta ja ihmiskunnalle avautui uusi elintila teknologian kehityksen ja uusien energialähteiden löytämisen vuoksi. Jälkeläisistä yhä suurempi osa alkoi selviytyä, mikä johti huimaavan nopeaan kansainväliseen väestönkasvutrendiin.

18. 1900-luvun loppupuolella alkoi kompensoiva trendi kehittyneissä eli valkoisissa maissa. Syntyvyys alkoi laskea jyrkästi, ja nykyään se on 1,3–1,9 lasta naista kohden. Yhä kehittyvä lääketiede varmistaa, että käytännössä kaikki elävänä syntyneet lapset selviytyvät, mikä johtaa populaation lukumäärän stabilisointiin.

19. Samalla tämä tarkoittaa, ettei postnataalinen suodatin käytännössä enää toimi.

20. Näistä syistä kehittyneissä maissa 1900-luvun alusta asti on puuttunut mekanismi, joka puhdistaisi populaation genotyypin mutaatiosta johtuvista patologioista, ja täten on luotu otolliset olosuhteet kyseisten patologioiden kasaantumiseen. Näissä oloissa on eletty jo 4–5 sukupolvea.

21. Samanaikaisesti 1960-luvulta alkaen alkoivat maailmanlaajuiset prosessit, jotka kiihdyttivät radikaalisti populaation genotyypin vaurioitumisen nopeutta. Tämä johtuu siitä, että kehittyneissä maissa ympäristöä on radikaalisesti muutettu.

Ympäristön saastuttaminen, joka on jatkunut jo kauan, saavutti 1900-luvulla maailmanlaajuuden. Ympäristön mutageenisillä aineilla saastuttamiselle on ominaista laajuus. Kaikki sivilisaation avaintekijät on kyllästetty mutageeneillä:

  • Ruokatarvikkeet ja vesi. Ruokatarvikkeet ovat sitä mutageenisempiä, mitä suurempi niiden käsittelyaste ja lisäaineiden määrä on.
  • Ilma. Äärimmäisen myrkyllisiä polysyklisiä hiilivetyjä, kuten bentso(a)pyreenia, on huomattavia määriä pakokaasuissa.
  • Radioaktiivinen taustasäteily.
  • Lääkkeet, kuten geenitoksiset antibiootit.
  • Synteettiset materiaalit, jotka ympäröivät ihmisiä.

Erityisesti tämä koskee kaupunkien asukkaita; kaupungeissa asuu yli 55 prosenttia maan väestöstä. Sama koskee kuitenkin myös maaseudun asukkaita, koska 1900-luvulla perinteinen omavarainen elämäntapa vaihtui ”kaupunkilaisiin arvoihin”, kulutuskulttuuriin, laajaan mekanisointiin ja sen mukanaan tuomiin kemiallisiin torjunta-aineisiin, polttoaineisiin sekä lannoitteisiin. Tämä saastutti maaseudun asukkaiden ympäristön.

On mainittava, että eri mutageenit toimivat yhdistelminä, jotka luovat synergian ja vahvistavat niiden vaikutuksen moninkertaiseksi ja ennustamattomaksi verrattuina yksittäisen mutageenin vaikutuksiin, jotka on mahdollista tutkia laboratorio-olosuhteissa.

22. Mutageenien läsnäolo merkittävissä pitoisuuksissa nostaa luonnollisten mutaatioiden lukumäärän moninkertaiseksi. Niiden kasaantumisen prosessi, joka alkoi 1900-luvuilta, kiihtyi moninkertaisesti 1950-luvulla. Mutageenien tietyn pitoisuuden ylittämisen jälkeen terveitä lapsia ei synny enää lainkaan.

23. Valitettavasti kertyneiden mutaatioiden lukumäärän arvioiminen on vaikeaa, koska kyseessä on ”myöhäisemmäksi siirretyt patalogiat”, joilla usein ei ole selvää ilmestymistä. Tavallisesti arvioidaankin vain klassisten perinnöllisten patalogioiden lukumäärää; nämä kuuluvat dominanttisiin mutaatioihin, mutta nimenomaan niitä puhdistaa jo tehokkaasti prenataalinen suodatin. Tästä syystä niiden näkyvä lukumäärä ei nouse merkittävästi. Täten genotyypin rappeutumisen arviointi on mahdollista vain välillisten menetelmien avulla.

24. Lääketieteen ja sivilisaation saavutukset eivät pelkästään kytkeneet postnataalista suodatinta pois päältä. Ne alkoivat myös merkittävästi vaikuttaa prenataalisen suodattimen tehokkuuteen. Raskauden lääketieteellinen tuki, kuten keskenmenojen ehkäisy ja muut vastaavat toimenpiteet, johtavat sellaisten lasten syntymiseen, jotka eivät syntyisi ilman lääketieteen väliintuloa.

25. Ympäristön mutageeniset tekijät aiheuttavat vaurioita nukleiinihappoketjuissa suurin piirtein vakiotodennäköisyydellä, mutta nämä johtavat muutoksiin geeneissä, jotka potentiaalisesti ovat eriarvoisia fenotyypille. Määrällisesti muutoksia, jotka koskevat fermentaation aktiivista keskustaa tai proteiinien toiminnallisesti kriittisiä alueita, on olennaisesti vähemmän kuin sellaisia muutoksia, jotka vain heikentävät toimintoja. Kuitenkin nimenomaan viimeksi mainitut vauriot eivät suodatu tehokkaasti prenataalisesti.

26. Arvioinnin mahdollisuutta vaikeuttaa myös se, että suurin osa edellä mainituista muutoksista on resessiivisiä. Jokin vaurio on siis tapahtunut, mutta ensimmäisessä sukupolvessa se on huomaamaton tai heikosti havaittavissa. Fenotyyppiset tuntomerkit laahaavatkin jälkijunassa populaation geneettisen kunnon perässä. Vasta kun vauriot kertyvät populaatiossa, ne tulevat kunnolla esiin. Tämä tapahtuu parin sukupolven jälkeen. Jokainen seuraava sukupolvi on sairaalloisempi kuin voisi olettaa pelkästään vanhempien kantaman mutageenisen kuorman perusteella.

27. Koska yleiset vauriot alkoivat jo kaksi sukupolvea sitten (ja itse prosessi alkoi vielä kolme sukupolvea aikaisemmin), me voimme jo arvioida prosessin kulun joidenkin välillisten tuntomerkkien perusteella. Populaation terveet ihmiset korvautuvat ihmisillä, jolla on perinnöllisesti määrätyt patalogiat. Trendi on selvästi havaittavissa: patalogian ilmestymisen ajankohta siirtyy yhä nuorempiin ikäluokkiin.

Ainoastaan lääketieteen ja terveydenhuollon kehitys luo näennäisen hyvinvoinnin mielikuvan. Väestön sairaalloisuuden tilastojen seuranta eri aloilla (esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, immuniteetin taso, älyllisen kehityksen taso, syöpäsairaudet) antaa yksiselitteisen kuvan siitä, että väestön samojen ikäluokkien sairaalloisuus lisääntyy ajan myötä. Tämä on erityisesti havaittavissa nuorissa ikäluokissa.

28. Genotyypin vaurioitumista voi arvioida välillisesti myös miesten perinnöllisen kuorman perusteella. Toisin kuin naisilla, jotka ovat diploidisia kaikissa kromosomeissa, miehet ovat haploidisia kahdessa kromosomissa: X ja Y. Tästä seuraa, että:

  • Mikä tahansa miesten mutaatio on dominoiva ja vaikuttaa terveyteen heti eikä vasta sukupolvien jälkeen.
  • Mikä tahansa edellisen sukupolven mutaatio, joka ei esiinny naisilla (joilla on kaksi X-kromosomia), tulee esiintymään miehellä, jolla on vain yksi X-kromosomi.

Tästä seuraa, että miehet ottavat ensimmäisinä vastaan iskun, joka johtuu genotyypin vaurioitumisesta. Tämä on biologinen syy sille, että miehillä on keskimäärin lyhyempi elinaika kuin naisilla: samanlaisissa sosiaalisissa ja lääketieteellisissä olosuhteissa miehillä on huonompi lähtöasema. Täten miesten ja naisten keskimääräisen eliniän ero voi toimia genotyypin vaurioitumisen osoittimena. Ideaalisessa genotyypissä elinajoilla ei olisi eroa.

29. Ehkäpä epämiellyttävintä on se, että nyky-yhteiskunta kiihdyttää ihmisen genomin rappeutumista. Väestön sairaalloisuuden yleistyminen johtaa suurempaan riippuvuuteen lääketieteestä ja terveydenhuollosta — ja terveysjärjestelmän palveluiden laajempaan käyttöön. Kuten sanottu ylempänä, suurin osa lääkeaineista ja lääkitysmenetelmistä on voimakkaasti mutageenisiä. Miten enemmän ihmistä lääkitään, siten sairaalloisempia ovat sen jälkeläiset. Saman ilmiön toinen ilmentymä on siinä, että mitä sairaalloisempi on ihminen, sitä keinotekoisempi on ympäristö, jota rakennetaan hänen ympärilleen — hän käy vähemmän luonnossa, istuu sisätiloissa, syö ”hienompaa” ruokaa ja niin edelleen.

Vielä yksi itsekiihdyttämisen mekanismi on siinä, että näennäisen paradoksaalisesti genotyypin vaurioituminen riippuu fenotyypistä. Selitys on siinä, että joka sekunti tapahtuvat solujen DNA:n vauriot (ulkoisten ja mutageenisten tekijöiden vaikutuksesta) torjuu tehokas DNA-korjausjärjestelmä (DNA repair), joka poistaa käytännössä kaikki vauriot (paitsi hyvin pienen osan, joka vakiintuu mutaatioksi). Korjausjärjestelmän toimintatehokkuus riippuu suoraan elimistön kunnosta — heikoilla elimistöillä myös tämä korjausjärjestelmä on heikko. Tästä seuraa, että sairaan ihmisen elimistössä tapahtuu paljon enemmän mutaatioita kuin terveessä (tämä on usein havaittavissa siinä, että syöpään sairastuu helpommin ihminen, jolla on taustalla muitakin sairauksia). Täten luonnon näkökulmasta katsottuna sairaalla ja heikolla ihmisellä ei pitäisi olla jälkeläisiä lainkaan. Luonnossa tämä tapahtuukin niin, mutta modernissa yhteiskunnassa lääketiede ja terveydenhuolto usein antavat sairaille ihmisille mahdollisuuden elää ja saada jälkeläisiä.

30. Kaikesta yllä mainitusta voi tehdä seuraavat johtopäätökset: mikäli yhteiskunnallista muutosta ei tapahdu, geneettisen rappeutumisen (degeneroinnin) erittäin epämukavat ja pikaiset seuraukset ovat väistämättömiä. Ulkoisesti tämä ilmenee siinä, että jokainen seuraava sukupolvi on edellistä sairaalloisempi (ja tämä ero sukupolvien välillä tulee kasvamaan yhä suuremmaksi).

31. Toteaminen ”Kaikki on hyvin huonosti” ei merkitse mitään ilman ettei sen jälkeen kysytä ”Mitä on tehtävä tämän johdosta?”. Valitettavasti tämä kysymys on vahvasti sidottu moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin, joten ajattelija, joka esittää minkä tahansa mielipiteen, joka kritisoi tai on ristiriidassa yhteiskunnassa vakiintuneen mielipiteen kanssa — leimataan välittömästä ”hirviöksi” tai ”uusnatsiksi”. Siksi täytyy muistuttaa, että tämä on vain tilanteen rationaalisen analyysin yritys.

32. Mitä tehdä kriisitilanteessa, kun on toimittava pikaisesti, mutta toisaalta nykyinen yhteiskuntamalli on sovittamaton ihmisen biologian kanssa? ”Humanistiselta” kuulostava niin sanottu geneettinen terapia eli lääketieteellinen puuttuminen somaattisten solujen genomiin on käytännössä absoluuttinen mahdottomuus. Toinen hyödyllinen lähestymistapa on mahdollisimman laaja ja tarkka prenataalinen diagnostiikka, joka antaa suositukset raskauden keskeyttämiseksi, mikäli geneettiset viat on havaittu. Tämä on käytännöllisempi tapa, mutta se törmää moraalis-eettisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin vain harvat sairaudet on mahdollista määrittää yksiselitteisesti, kuten esimerkiksi Down-oireyhtymä, kun taas valtaosa poikkeavuuksista määritetään vain suurin piirtein ”sinne päin”, puhumattakaan sikiön tai lapsen ”tavanomaista heikommasta” kunnosta, jota nykyisin ei voi edes havaita. On vaikeaa antaa raskauden keskeyttämisen suositus, kun potentiaalisen lapsen sairaalloisuuden tarkka aste ei ole tiedossa. Nämä voivat olla vain suositukset, kukaan ei voi estää naista synnyttämästä lasta, vaikka tämä olisi varmuudella täysin vähä-älyinen (tai korrektimmin sanottuna älyllisesti vaikeasti kehitysvammainen), puhumattakaan epäillystä lapsen ”heikkoudesta”. Nykyisessä yhteiskunnassa ei ole yhtään ratkaisua tähän ongelmaan.

33. Ilmeinen ristiriita vallitsee yhteiskunnan sosiaalinen mallin (pyrkimys kaikkien syntyneiden selviytymiseen lääketieteellisin ja terveydenhuollon toimenpitein) ja ihmisen biologisen olemuksen välillä, joka johtaa genomin rappeutumiseen hyvin lyhyessä ajassa. Menetelmät, joilla tehokkaasti ratkaistaisiin genomin pelastamisen ongelma, leimattaisiin välittömästi ”barbaarisiksi” tai ”ei-hyväksyttäviksi” Hitleriin viitaten. Menetelmät ovat kuitenkin ilmeiset: yhteiskunnan on kehitettävä eugeniikkaohjelma, jossa tärkeimmät kohdat ovat seuraavat:

a) Ihmiset on luokiteltava terveen tai epäterveen genotyypin mukaan: lisääntymisen (eli lasten siittämisen) kielto (sterilointi) henkilöille, joilla on vaaralliset poikkeavuudet. Kaikille muille on järjestettävä testit, joissa tutkitaan lisääntymisen kelpoisuus, eli fyysisen ja älyllisen kehityksen alin taso, jonka alittaminen tarkoittaa sterilointia.

b) Ne henkilöt, jotka läpäisisivät testin, saavat yhteiskunnalta velvoitteen synnyttää lapsia lukumäärältä vähintään viisi (mieluummin enemmän, tavoitteen ylittämisestä bonukset) – ja yhteiskunnan on annettava mahdollisimman täydellistä tukea kyseisen velvoitteen suorittamiseksi. Koska väestön lukumäärän kasvua ei saa sallia, lisääntymisoikeuden saavat keskimäärin vain kaksi parasta lasta per vanhempipari. Parhaiden valitseminen on suoritettava valtiollisen toimenpideohjelman mukaan.

Lukekaa Plutharkoksen kirjoittamat kuvaukset muinaisesta Spartasta – juuri tällaista tarvitaan!

Pelottaako visio? Kyllä, eugeniikan kannattajiakin pelottaa. Mutta mikä on vaihtoehto? Lapsenlapsemme elävät kauheaa sairaalloista olemassaoloa, joka on kaikkea muuta kuin hyvää elämää. He ovat jatkuvalla lääkityksellä usein jatkuvissa kivuissa, kuolevat 40 vuoden iässä syöpiin, sydänkohtauksiin ym. epämukaviin sairauksiin. Heille syntyy sitten teidän lapsenlapsenlapsenne, jotka ovat vain surkeita epäsikiöitä, jotka kuolevat kärsimyksissä itsestään elämänsä ensimmäisenä vuonna. Ja onnellisena pidetään sellaista, joka useiden yritysten jälkeen synnyttää edes yhden lapsen, joka elää edes jotenkuten… ja tämäkin on turhaan, koska seuraavan lapsen kasvaessa isoksi sille ei synny elinkelpoisia lapsia.

34. Onneksi, tätä kaikkea ei tule. Ei a:ta eikä b:tä. Tulee aivan muuta.

35. Koska vielä ennen kuin rappeutuvan genomin aiheuttamat ongelmat saavuttavat katastrofaaliset mittasuhteet, järjestyneet yhteiskunnat törmäävät globaalisiin ongelmiin, jotka johtuvat kieroksi muodostuneen riistokapitalistisen sivilisaation teknogeeniseen romahtamiseen. Puuttumatta tämän tulevan superkriisin ominaisuuksiin mainitkaamme vain ne, jotka koskevat artikkelin aihetta. Ensinnäkin terveydenhuoltojärjestelmä romahtaa merkittävästi, mikä itsestään jonkin verran parantaa postnataalisen suodattimen tehokkuutta. Toiseksi elinolot huononevat dramaattisesti käytännössä kaikilla ihmisillä, ja mukavuudet, joihin olemme tottuneet, häviävät – samalla tuloksella. Kolmanneksi, suhteellisen lyhyessä ajassa (1–2 vuosikymmentä?) planeetan väestö supistuu moninkertaisesti – näin tapahtuu ensisijainen karsinta, vaikkakaan ei tasaisesti kaikkialla eikä järkevästi. Mikä olisi tuloksena?

36. Tuloksena saadaan aikaan pieniä ihmisryhmittymiä, joiden genotyyppi on vakavasti kuormitettu mutaationkertymällä ja jotka seisovat uudenlaisen elämän kynnyksellä. Tässä uudessa elämässä ihmiset joutuvat olosuhteisiin, joissa postnataalinen suodatin toimii täydellä teholla. Taas nousee syntyvyys. Ja yleensä kaiken on mentävä niin kuin se meni ennen 19.–20. vuosisataa. Eikö niin?

37. Ei aivan. Ennen kuin kaikki alkaa mennä vanhaan tapaan (korkea syntyvyys ja korkea kuolleisuus) ja genotyyppi vähitellen palautuu – jotkin hyvin olennaiset ongelma nousevat esiin. Aikaisemmin ankarissa olosuhteissa eläneet ihmiset ovat olleet vastaavasti kovia ja karaistuneita ihmisiä, joiden esi-isät sukupolvesta toiseen elivät samoissa olosuhteissa. Nyt näihin ankariin oloihin kuitenkin joutuvat pehmeät, luonnosta irtautuneet, sairaalloiset ihmiset – ja mikä on pahinta, heidän lapsensa tulevat takuulla olemaan paljon sairaalloisempia ja vähemmän sopeutuneita kuin he itse. On täysin mahdollinen tilanne, että ihmiset, jotka itse yrittävät taistella olemassaolostaan, eivät enää kykene synnyttämään riittävän terveitä lapsia, jotka pystyisivät selviytymään ja jatkamaan sukua. Tämän seurauksena on mahdollista, että väestö vähenee olennaisesti kriisin jälkeisinä vuosikymmeninä myös sivilisaation romahduksen aiheuttaman ensimmäisen kuolleisuuden aallon jälkeen.

38. Loppusanat. Elinvoimainen genomi kehittyy erittäin hitaasti, mutta rappeutuu itsestään hyvin nopeasti ilman jatkuvaa ankaraa puhdistusta. Yhteiskunta vääjäämättä törmää ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa geneettisen taantumuksen erittäin ikäviin seurauksiin. Nykyinen yhteiskunnallinen malli on täysin yhteensopimaton ihmisen biologian kanssa ja tuhoutuu, koska sosiaalisten konstruktioiden (kuten ”tasa-arvoksi” kutsuttu tasapäistämisaate) ja biologisten realiteettien yhteentörmäyksessä biologia voittaa aina. Biologisesta näkökulmasta katsottuna varmalta tuholta pelastuvat vain ne kansakunnat, jotka tavalla tai toisella pystyvät estämään sairaalloisten ja heikkojen yksilöiden genomin välittämisen seuraavalle sukupolvelle ja sallivat lisääntymisen vain terveille yksilöille. Eugeniikka tai kuolema, niin yksinkertaista tämä nyt on.

Nykyinen ”demokraattinen” hallintomuoto kaikkine ”tasa-arvoineen”, riistokapitalismineen, älyttömyyksineen ja perversioineen on viritetty vain finanssieliitin palvelemiseen eikä sillä ole mitään halua estää ihmislajin geneettistä taantumusta. Sen vastakohtana oleva kansallissosialistinen yhteiskunta pystyisi pelastamaan itsensä ja muuttamaan tämän kuolemanvaarallisen kehityksen suunnan, onhan sen motto ”Kansakunnan etu on yksittäisten henkilöiden edun edellä!”

Nykyinen rappiollinen ja ”tasa-arvon” myrkyllisen meemin nielaissut väestö kuitenkin torjuu rationaaliset (eli biologiset) perustelut vahvalla Hitler-argumentilla ymmärtämättä ja ajattelematta kohtalokkaan valinnan väistämättömiä seurauksia. Tätä ristiriitaa biologian ja ”tasa-arvon” välillä on mahdotonta sovittaa, joten luonnonvastaisen ”tasa-arvon” meemin omaksunut yhteiskunta tuhoutuu varmasti.

Kansallissosialismin lisäksi ei ole muuta sivistynyttä hallintomuotoa, joka voisi pelastaa kansakuntia lähestyvältä geneettiseltä täystuholta. Ihmiskunta on yksinkertaisen binäärisen valinnan edessä: kansallissosialismi tai kuolema. Valitettavasti, historiasta oppineena voidaan olla varmoja ihmiskunnan kollektiivisesta valinnasta: valitaan mieluummin kuolema huomenna kuin epämukavuus tänään.

 

Lue myös: Suomalaistutkimus älykkyyden ja rikollisuuden suhteesta

14 Kommenttia

  1. Epic Tetus

    Tilasin eilen kirjakaupasta Plutharkoksen ”On Sparta”, aika hyvä sattuma. 🙂

  2. Panzermeyer

    Hyvä ja luettava artikkeli. Pistää miettimään tosissaan ja haastaa riitaa tosissaan tämän yhteiskunnan kanssa. Harvinaisen vähän (ja oikeastaan sääliksi käy kuinka vähän) on genetiikka ollut esillä maahanmuutto,- ja sote-kysymyksessä, nämä kaksi ja eugeniikka kun kulkee käsi kädessä. Kiitokset kirjoittajalle!

  3. kansallissosialisti

    Nämä pintaa syvemmälle menevät analyysit ovat ehdottomasti KV:n suola. Järjettömintä 2000-luvun politiikassa on juuri se, että genetiikan todellisuus on haudattu puolivillaisen moralismin alle. Ja juuri siksi herääminen genetiikan todellisuuteen tulee olemaan hyvin traumaattista rodullemme.

  4. 1885

    Ympäristön ja kehon kemikalisaatio, joka liittyy kaikkeen materiaaliseen pitäisi olla ihmiskunnalle suurempi huolen aihe kuin ilmastonmuutos jne…kapitalismi myrkyttää kirjaimellisesti, mutta ahneella on sananlaskun mukaan tietynlainen loppu. Kun katsoo kaupan hyllyjen valikoimia, on aika toivoton olo : samat asiat löytyy joka kaupasta, joka kaupungista. Voisimmekohan joskus tulevaisuudessa tulla toimeen vähän vähemmällä?

  5. TTL

    Geneettinen pooli on pohjoismaissa edelleen todella hyvä, toisin kuin mm. serkusavioliittoja suosimassa Lähi-idässä. Rohkea ja tabuja hienosti rikkova kirjoitus. Toisaalta todennäköisyydet ovat aina prosentteja ja sairastumistaipumus voi myös kadota suvusta useiden sukupolvien myötä kun saadaan ns. uutta verta (omassa suvussa löytyy tapaus, että riski sairastua on enää erittäin pieni). Olen nähnyt tapauksen, jossa vaikeasti sairas isä ja terve äiti ovat halunnut lapsia ja kumpikin tytär on perinyt isältään vaikeaa monivammaisuutta jo nuorella iällä aiheuttavan sairauden. Kun tällainen tapaus tulee kadulla vastaan, ymmärtää puheet eugeniikasta.

    Jos ei ymmärrä vielä silloinkaan, kannattaa viettää vuosi vaikeasti kehitysvammaisten lasten hoitajana, joiden kromosomipoikkeavuus on näkynyt aikoinaan sikiöseulonnoissa, mutta vanhemmat eivät ole suostuneet vaikkapa uskonnollisuuteensa vedoten raskaudenkeskeytykseen, vaikka sen olisi voinut tehdä jo aivan raskauden alkuvaiheessa.

    En ole abortin ja tiukan eugeniikan kannattaja kuin juuri em. kaltaisissa tapauksissa.

    • Eugeniikka-Erkki

      Tiedän kanssa erään pariskunnan, jossa toisella on 50% todennäköisyydellä periytyvä vaikea sairaus, ja tämä pariskunta on tehnyt kaksi lasta. Sairauden oireet alkavat todennäköisesti näkyä vasta aikuisiällä ja kyllä harmittaa näiden lasten puolesta, sillä heillä on molemmilla kannettavanaan geeni joka estää suurella todennäköisyydellä näitä nauttimasta elämästä ja joka pakottanee heidät työkyvyttömän ihmisen sairaala- ja kela-kierteeseen. Lisäksi en voi kuin ihnetellä näiden vanhempien omahyväisyyttä lastenteon suhteen, sillä puhdas järkikin luulisi nyt kertovan ettei ainakaan toisen näistä tulisi tehdä yhtäkään lasta ihan vaan siksi, että nämä lapset tulevat suurella todennköisyydellä kärsimään fyysisesti ja henkisesti paljon elmänsä aikana. Mutta kukapa sitä jaksaisikaan viikkoa pidemmälle miettiä mitään.

      Eugeniikan opetuksella tälläkin pariskunnalla voisi olla hieman enemmän järkeä päässään.

      • TTL

        On uskomatonta itsekkyyttä, että keholtaan (selkäranka, raajat) vaikeasti vammainen isä on vaatinut saada omia lapsia, vaikka parilla olisi varmasti ollut mahdollisuus esim. keinohedelmöitykseen. Riski saada sairas lapsi ei ole voinut tulla tässä nimenomaisessa tapauksessa yllätyksenä.

  6. Juutalainen

    ”Näistä syistä kehittyneissä maissa 1900-luvun alusta asti on puuttunut mekanismi, joka puhdistaisi populaation genotyypin mutaatiosta johtuvista patologioista, ja täten on luotu otolliset olosuhteet kyseisten patologioiden kasaantumiseen. Näissä oloissa on eletty jo 4–5 sukupolvea.”

    Eli afrikassa on näin ollen puhtaammat geenit kuin euroopassa? Eikös ”matu”-invaasio siinä tapauksessa ole vain tervettä kehitystä, saadaan vähän parempaa geeniä tänne valkoseen mutageenihirvitykseen 😛

    • Leo (se vanha Leo)

      Afrikkalaiset geenit eivät kestä Euroopassa kun juutalaisten rakentama nykyinen systeemi lopulta romahtaa. Ne afrikkalaiset, jotka eivät älyää poistua hyvän sään aikana – sodan sytyttämisen jälkeen eivät kestä talven yli kun niiden asuinalueet piiritetään isänmaalisten suomalaisten toimesta ja sähköt, vedet, lämmöt katkaistaan. Näin se tapahtuu kun suomalaisetkin nälkiintyvät, lopulta heräävät juutalaisten liberaalisesta hypnoosista ja oivaltavat, että kaikkea ei riitä kaikille.

    • Eternal j...

      Muslimeilla varsinkin tuppaa nämä serlusavioliitot heikentämään geenipoolia rankalla kädellä.

      Vaikka Afrikkalaisilla yleisesti ottaen olisikin puhtaammat geenit, ei se ole mikään peruste rodunsekoitukselle, sillä se ei joka tapauksessa ole edullista valkoiselle ihmiselle (eikä sen puoleen tälle mustallekkaan).

      Me emme tarvitse muuta kuin ikuisen loisen ja tämän ”oppien” poiston Euroopasta, jonka jälkeen voimme taas alkaa käyttämään tervettä järkeämme esimerkiksi eugeniikan suhteen, ja valkoinen rotu voi jälleen loistaa.

    • Polizei, jud** schwein

      Ei jumalauta 🙈🙈🙈

      • Juutalainen

        Ei se jumala natseja auta, siinä oot oikeassa 🙂 Etenkin jos täällä alettais geeniseulan kautta ihmisiä steriloimaan nii juden Schwein tovereineen ois ensimmäisenä jonossa.

  7. Sinimusta

    Hyvä kannanotto tärkeästä aiheesta! Suomessahan on harjoitettu aktiivista eugeniikkaa vielä vuoteen 1970 asti, että ei eugeniikka niin toivottoman kaukaista utopiaa ole.

  8. Rankka tulevaisuus

    Tämä kirjoitus on totuus raadollisimmillaan. Luonto toimii kuten on kirjoitettu. Ja sitä ei ihminen voi muuttaa. Sattuma tekee korjauksia mutta myös sairauksia.

    Olen kavereideni kanssa jo vuosia ihmetellyt miksi se kaikkein laiskin väestönosa joka ei saa kunnolla koulujaan loppuun eikä löydä työpaikkaa, harrastuksinaan olut ja tupakka, levittävät perimäänsä mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman laajalle. Mikseivät ihmiset jotka ovat kiinnostuneita opiskelusta, ovat sosialisia, ovat työelämässä ja isänmaallisia, hanki lapsia samalla tavalla?

    Kun verrataan yhteiskuntaa -70 luvulla ja tänä päivänä niin ero on hurja. -70 luvulla ei ihmisillä ollut silmälaseja kuin aniharvalla. Katskaa nykyistä koululuokkaa, lähes puolella on silmälasit. Mielenterveysongelmia oli ehkä yhdellä henkilöllä kylää kohti. Kaikki tunsivat ”kylähullun”. Nyt tuntuu että joka toinen nuori on masentunut tai kärsii maanis-depressiivisistä oireista. Tai vähintään anoreksiasta.

    Te jotka olette terveitä, lopettakaa päihteiden käyttö ja lisääntykää. Opiskelkaa koko loppuikänne jotta voitte olla lapsillenne tiedon lähde ja esikuva. Auttakaa toisianne, tehkää talkoita. Sillä teidän on tulevaisuus. Nykyinen järjestelmä tulee romahtamaan hyvinkin nopeasti. Ja se mitä siitä jää jäljelle on se mitä teillä itsellänne on. Kaksi kättä ja ystäväpiiri sekä lapset. Se kenellä on paras osaaminen ja vakain pohja, se selviää.

    Tämä ei ole pelottelua. Tämä on tulevaisuus. Ja siinä on hyvä tietää että suomalainen rotu on vielä ”kasvuvaiheessa”. Mitä todennäköisimmin syntyvä lapsi on ennenrekisteröimätöntä DNA-kantaa. Siinä missä eurooppalaiset rodut taantuvat kiihtyvällä vauhdilla.

    On myös hyvä muistaa että kaikista tietokoneista ja interneteistä huolimatta ihmiset tietävät paljon vähemmän kuin esim. 2000 luvulla. ÄLykkyys laskee koko ajan. Ja se trendi pitää kääntää. Pikaisesti. Tai pienen ryhmän keskuudessa. Se ei ole mukavaa, mutta se on pakko tehdä jos haluaa selvitä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä