Suomalainen kirjailija-ohjaaja Juha Hurme vertasi Ylelle alkuviikosta antamassaan haastattelussa holokaustin kyseenalaistamista lapsipornoon. Haastattelussa hän ilmaisee hyvinkin selvästi halunsa kaventaa sananvapautta. “Ratkaiseva vastaus ei ole: sana vapaaksi. Ei se niin voi koskaan olla. Olkoon nyt kyse vaikka lapsipornosta tai valheellisesta holokaustin kieltämisestä. Meidän pitää miettiä, mitä sananvapaus on. Se ei ole automaatio”, Hurme sanoo.
Hurme siis vertaa holokaustin kyseenalaistamista mahdollisimman inhottavaan ja ihmisissä vastenmielisiä ajatuksia herättävään asiaan. Hän ei kuitenkaan perustele lähemmin, miksi holokaustin kyseenalaistamisen pitäisi olla laitonta. Hän ei myöskään ilmeisesti itse huomaa mitään ristiriitaa todetessaan, että “on olemassa myös aivan vääränlaisia rajauksia ja pinttymiä, jolloin uskomuksista tehdään absoluuttisia totuuksia”.
“Holokausti” on ollut toisesta maailmansodasta lähtien asia, josta on tehty absoluuttinen totuus. Sitä suojellaan monissa maissa lakipykälillä, joita rikkomalla voi päätyä vuosikymmeniksi vankilaan.
Lähde: Yle
Tämä näätä on muuten ollut jo pitkään ja säännöllisesti äänessä Ylen radiokanavilla jonain kulttuuriasiantuntijana. Tunnustaa avoimesti olevansa kommunisti ja julistanut monesti kulemaa (valkoisille) kansallisvaltiolle Ylessä. Teatteri on ollut Suomessa se viimeinen taistolaisuuden linnake, siitä todistenaa edellään nämä lukuisat hurmeet. Hyvä että tämäkin mädättäjä pääsee kriittiseen päivänvaloon.
Ei kauheasti yllätä, että Juha Hurme on sanonut näin. Olen seurannut äijän kommentteja muutaman vuoden aika tarkasti. Aikoinaan tuntui, että tässäpä on ihan fiksu tyyppi, joka sivistää itseään ja urheilee, mutta mitä enemmän on tullut ajatukset tutuksi, olen huomannut, että taitaa olla kyseessä tyypillinen suomalainen vasemmistoon kallellaan oleva ”intellektuelli” mielipideautomaatti. Sellainen, joka käy töissä julkisuudessa, koska on pakko järjestää toimeentulo jotenkin ja tarjoaa vaihdossa humanismihymistelyyn taipuvaiselle yleisölle ”viisaita” ajatuksia.
Samaa sarjaa on mm. Jari Tervo, Tuomas Kyrö, Tuomas Enbuske ja Jari Järvelä sekä itseään vihaava saksalainen Roman Schatz. Kaikkia heitä yhdistää mukakriittinen ja ”rohkea” kyseenalaistaminen, vaikka oikeasti ollaan mielipiteissä kuin ahdasmielisiä vanhoja tanttoja. No, Enbuske on älykkäämpi tapaus ja näyttelee hovinarrin roolinsa paremmin. Mutta jokainen noista mieluummin rikastuu ja/tai piehtaroi moraalisessa ylemmyydessään kuin etsii totuutta.
Mutta eihän paskasysteemillä voi ollakkaan kansakunnan kaapin päällä kuin paskoja älykköjä.
Menikö boikottiin? Kyllä meni.
Punavihreä (anti)kulttuuriväki ovat täysin juutalaisten sylikoiria. Lahjattomat apurahaelätit ovat täysin systeemistä riippuvaisia, uralla eteneminen edellyttää sionistisen, monikultturistisen ja feministisen liturgian nuoleskelua. Tämän vuoksi esim. taidekouluissa ei enää opeteta perinteistä taidetta, sehän olisi kaunista ja ihmiset saattaisivat jopa ostaa sitä. Ei, systeemi tarvitsee lahjattomia mädättäjiä jotka ovat riippuvaisia valtion tulonsiirroista.
Jännää miten monet pinnalliset ihmiset, jotka haikailevat kuuluisuuden tai helpon rahan perään eivät ole hoksaneet hyödyntää tätä kaavaa, minkä huippupoliitikot ovat tajunneet jo kauan sitten. Jos rahaa ja menestystä haluaa tässä maailmassa, sehän on suorastaan naurettavan helppoa; sen kun myy sielunsa juutalaisille ja ryhtyy sionistiksi tai rappiotaiteilijaksi niin jopa alkaa ovet aukenemaan. Viihdeteollisuuden huippu on täynnä esimerkkejä. Miley Cyrus, Quentin Tarantino ja muut menestyneet keskinkertaisuudet ovat oivaltaneet tämän pelin hengen. Niinpä he tietoisesti tuottavat sionistista törkyä ja palkkioksi sonnassa rypemisestääm juutalaiset keinotekoisesti pitkittävät heidän uraansa. Ne, jotka poikkeavat ruodusta voidaan helposti ryvettää tekaistuissa skandaaleissa niin, että heidän uransa katkeaa kuin kanan lento (esim. Mel Gibson).
Hyvä summaus.
Näin se valitettavasti menee. Tiede ja taide ei ole koskaan puolueetonta, mutta joka systeemi haluaa antaa sen vaikutelman.
Asioissa on silti aitoja eroja. Noilla tärkeillä kulttuurin voimilla voidaan joko kohottaa yksilöä ja yhteisöä tai suistaa ne hajaannukseen.
Nyt vallitsee tieteen ja taiteen rappion aikakausi. Tästä osoituksena mm., että tieteen totuus on ”suhteellinen” ja taiteessa ei ole enää ”korkeaa” ja ”matalaa”.
Näiden illuusioiden ylläpitoon tarvitaan silti jostain syystä vahva kontrollijärjestelmä, jota edustaa mm. marxilaisten yliedustama taidehallinto sekä (humanisti)yliopisto.
Guggenheim-museota raskaasti Helsinkiin lobannut Janne Gallen-Kallela-Siren on esimerkki niistä, jotka ovat oivaltaneet, mistä narusta kannattaa vetää, että ura urkenee.
Katsokaapa hepun uraa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Gallen-Kallela-Sirén
Ihan selvä vasuri.missä näitä siionistien persauksien nuolijoita riittää.
Kömpelö “guilt by association” yritys. Hurme voisi käydä lukemassa
http://failedmessiah.typepad.com/failed_messiahcom/crime/index.html
“valitun kansan” alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Harvemmin päätyvät valtamediaan (jostain ihmeen syystä..)
Tuore esimerkki Australiasta kuinka peittelevät rikoksia heimon sisällä:
http://failedmessiah.typepad.com/failed_messiahcom/2015/02/rabbis-absolute-power-how-sex-abuse-tore-apart-australias-orthodox-jewish-community-456.html
Pakko vielä palata aiheeseen, kun osui silmään päivän kevennys:
http://yle.fi/uutiset/mitas_jatka__paskaaks_tassa_neljalla_sanalla_sanoo_suomessa_paljon/7810082
Roman Schatz luennoi viime tiistaina Kokkolassa ”Talviharmonikka” –tapahtumassa (!) mm. näin:
”… aina kun puhutaan kulttuurieroista, tärkein lähtökohta on, että parempia ja huonompia kulttuureja ei ole.”
Joo. Jos Schatz elää kuten opettaa, hän viettää seuraavat 30 vuotta esimerkiksi Somaliassa tai Etelä-Afrikassa.
Comments are closed.