Koti Artikkelit ”Kansan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni”

”Kansan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni”

1

Viime vuoden lopussa Ruotsin Vastarintaliikkeen pohjoinen ryhmä järjesti Sundsvallissa, Ruotsissa, lentolehtisten jakelun jälkeen luennon, jossa järjestön johtaja Klas Lund toimi puhujana.

Kolmisenkymmentä henkilöä oli kokoontunut paikan päälle kauniiseen muinaispohjoismaisilla aiheilla koristeltuun työväentaloon kuulemaan Klas Lundin sanomaa.

 

klas_sundsvall5_460

 

Lundin puhe käsitteli enimmäkseen näkemystä itsepuolustuksesta, rikoksista sekä järjestön perimmäistä näkemystä siitä, miten taistelua tulisi edistää. Puheessaan Lund kritisoi pasifistista ja nöyrää ajattelutapaa.

Klas Lund totesi, että vihollisemme koettavat mustamaalata järjestöä ja sen jäseniä luomalla irvikuvan järjestön jäsenistä esimerkiksi ”väkivaltaisina psykopaatteina”. Lund todisti, että asia ei ole näin:

Tarkastellessani järjestöä näen sen johdossa enimmäkseen hyvin sympaattisia ja rauhallisia ihmisiä. Monia aitoja ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä ja ottamaan riskejä yhteisen hyvän puolesta […] Tosiasia on kuitenkin, että aktiivisena jäsenenä kasvaa riski joutua tilanteisiin, joissa saattaa tehdä jonkin sortin rikoksen. Useimmiten kyse on pienemmistä rikkeistä järjestön toimien ja mielenosoitusten yhteydessä, mutta on myös tilanteita, jotka mahdollisesti muodostavat rikoksen, esimerkiksi sovellettaessa käytännön itsepuolustusta.

Lund puhui myös median tavasta esitellä järjestöä, ja lisäksi hän otti esiin virheitä, jollaisia esiintyi muun muassa Wikipedian järjestöä koskevassa artikkelissa. Tämän jälkeen Lund siirtyi puhumaan rikoksista.

Lund aloitti toteamalla, että näkemys järjestöstä tahrautuu ulkopuolisten silmissä sen vuoksi, että muutama järjestön jäsen, joihin hän itse myös lukeutuu, on tuomittu rikoksista. Tämä heijastuu luonnollisesti raskauttavasti järjestön imagoon. Lund huomauttaa kuitenkin, ettei yksikään järjestön jäsen ole tehnyt rikosta oman edun vuoksi, ja useimmat oikeustapaukset, joissa järjestön jäseniä on ollut osallisena, ovat sisältäneet selviä poliittisia näkökantoja.

Yritämme parhaamme mukaan pitäytyä lain sallimissa rajoissa. Se ei aina kuitenkaan ole niin helppoa. Emme pakoile sitä tosiasiaa, että toimiessamme kaduilla ja toreilla olemme periksiantamattomia. Vuosien saatossa aktivistejamme on tuomittu tapahtumista, joita on sattunut aktivismin yhteydessä, usein nimenomaan torikokoontumisissa.

Lund käytti tässä yhteydessä tilaisuuden kertomalla yksityiskohtaisemmin siitä, mistä hänet on tuomittu ja mitkä tapahtumien taustat olivat. Hän totesi myös, että jäsenet, jotka käyttävät väkivaltaa oikeudettomasti tai syyllistyvät muihin rikoksiin, vahingoittavat järjestöä.

 

klas_sundsvall2_460

 

Näiden täsmennysten jälkeen Klas Lund otti esille tilanteen vakavuuden: kello tikittää samaan aikaan, kun kymmeniätuhansia asepalvelusiässä olevia miehiä Euroopan ulkopuolelta tuodaan vuosittain maahan, enemmän kuin ruotsalaisia poikia syntyy vuodessa.

Tämän pohjalta Lund esitti retorisen kysymyksen: ”Eikö meillä ole oikeutta tarttua niihin tarvittaviin toimenpiteisiin, joita tarvitaan olemassaolon kamppailun puolesta?” Tämän jälkeen hän jatkoi: ”Minkä voidaan katsoa olevan sopivan asianmukaista toimintaa tilanteessa, jossa maamme tuhotaan ikuisiksi ajoiksi? Katsotaanko riittäväksi olla hieman intellektuelli, puhua ja keskustella Internetissä tai käymällä äänestämässä kerran neljässä vuodessa? Tai että vain tavoittelee pääsyä huutosakkiin, jota kutsutaan eduskunnaksi? Onko se hyvä tapa olla oppivainen, tottelevainen ja kiltti, kun maamme tuhotaan?

Lund totesi, että jos kansalla olisi ollut enemmän uskoa itseensä, ei massamaahanmuutto Ruotsiin olisi ollut mahdollinen kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten. Yritykset korjata nyt tilannetta liioitellulla uskolla parlamentaariseen keskusteluun eivät ole läheskään riittäviä toimenpiteitä (Lund lisäsi kuitenkin, että parlamentarismilla voi olla tärkeä rooli taistelussa) sillä nämä taistelumuodot eivät ole enää riittäviä, jotta nykykehitys voitaisiin muuttaa:

Järjestelmään tukeutuminen ei yksinkertaisesti ole kovin harkittu ratkaisu tilanteen vakavuuteen nähden ja siihen nähden, mitä maallemme on tapahtumassa.

Lundin mukaan juuri sellaisella käyttäytymisellä varmistetaan, että portit maahan tullaan pitämään apposen avoimena – siihen asti, että tapahtuu huomattavasti jyrkempi reaktio. Ongelman suurin haaste on, että maata ei voi puolustaa, mikäli ihmiset eivät ole halukkaita ottamaan riskejä tai uhraamaan kovinkaan paljon:

Aate tai kansa, jonka eteen kukaan ei ole valmis taistelemaan tai uhraamaan itseään, ei ole minkään arvoinen! Aatteet, joiden eteen kukaan ei ole valmis uhrautumaan, ovat vain älyllistä roskaa. Kansat, joita kukaan ei ole valmis puolustamaan, eivät ole minkään kunnioituksen arvoisia.

Lundin mukaan osalla kansallisesta liikkeestä on ollut pelkästään puolustava, taantumuksellinen asenne, jossa asteittain hyväksytään, että maamme on tuhottu:

Onko järjestelmä onnistunut murtamaan henkisesti kansallisen liikkeen, onko kansallismieliset pakotettu taivuttamaan selkänsä ja hyväksymään tilanne? Onko niin, että olemme kaikesta huolimatta jo hyväksyneet tilanteen ja raahaudumme vain vastenmielisesti prosessin mukana yrittäen saavuttaa poliittisen aseman kansamme tuhon keskellä? Pelkäämmekö seurauksia, riskiä työn menettämisestä, mahdollisuutta tulla sosiaalisesti ulkopuolisiksi? Pelkäämmekö vainoja, väkivaltaa ja vangitsemista? Olemmeko kääntäneet selkämme?

Lund totesi, että vallanpitäjät tulevat ajamaan kansamme yli niin kauan, kuin kansalaiset kulkevat selkärangattomina eivätkä ota itseään niskasta kiinni.

On totta, että on epämiellyttävää vastustaa vallanpitäjiä ja psykopaatteja, on ikävää vastustaa koko järjestelmää. Miten vain toimimme, tulee se olemaan hyvin epämukavaa, mutta miten muuten voisimme onnistua selvittämään tämän tilanteen?

Luennon lopussa Lund kertoi näkemyksestä vallankumoukseen ja jopa mahdollisuudesta tulevaisuuden sisällissotaan. Hänen mukaansa Ruotsi on ohittanut pidemmän kehityksen lopun, jossa pienentyneet luokkaerot ja taloudellinen kasvu luovat rauhalliset olosuhteet. Tulevaisuudelle sen sijaan tulee olemaan ominaista kasvavat erot yhteiskunnassa ja asteittain heikkenevä talous. Tämä johtaa vain konfliktien lisääntymiseen ja tekee mahdolliseksi jopa sisällissodan kaltaisen tapahtumaketjun.

Klas Lund päätti esitelmänsä hieman radikaalimmalla ilmaisulla. Hän totesi, että oletusarvona kansallisessa liikkeessä tulisi olla, että on parempi ”että maamme hajotetaan raunioiksi kuin että se jätetään vihollisellemme ilman taistelua.

 

 Nordfront.se

1 KOMMENTTI

  1. ”On totta, että on epämiellyttävää vastustaa vallanpitäjiä ja psykopaatteja, on ikävää vastustaa koko järjestelmää. Miten vain toimimme, tulee se olemaan hyvin epämukavaa, mutta miten muuten voisimme onnistua selvittämään tämän tilanteen?”

    Tämä on hyvä kaikkien pitää mielessä. On vuosien aikana huomannut, että ne, jotka hakevat toiminnasta pelkkiä ”kiksejä” tulevat luovuttamaan ensimmäisenä. Taistelu on velvollisuus, ei huvimatka.

Comments are closed.