Lontoossa järjestetään vuosittain muistotilaisuus “englantilaisille”, jotka liittyivät kommunistien riveihin taistellakseen kansallismielisiä vastaan Espanjassa. Kuitenkin tänä vuonna yksi tapahtuman puhujista totesi, että “palestiinalaisten kamppailu” on nykyajan versio Espanjan sisällissodasta. Tässä kohtaa yksi juutalainen osanottaja nousi ylös, tuomitsi puhujan, kieltäytyi jättämästä seppelettä ja poistui paikalta puhkuen kirjoittamaan artikkelia The Jewish Chronicle -lehdelle.
Lainaus artikkelista “Vihani antisemitistisestä Frankon vastaisten taistelijoiden muistotilaisuuden kaappauksesta”:
“Osallistun joka vuosi muistotilaisuuteen, joka on omistettu valtavalle määrälle juutalaisia, jotka taistelivat fasistista Espanjaa vastaan sisällissodassa ja erityisesti niille, jotka tulivat Britanniasta ja Israelista (asukasmäärään suhteutettuna israelilainen ryhmä oli isoin kaikista 53 maasta tulleesta vapaaehtoisjoukosta).
Jätän joka vuosi kauniin daavidintähden muotoisen unikkoseppeleen ja saan aina valtavan lämpimän tervetuliaistoivotuksen ja aplodeja.
Se, että juutalaiset tehdään ei-tervetulleiksi tapahtumaan, jossa juutalaiset olivat suuressa osassa – 25 prosenttia Kansainvälisestä prikaatista ja 15 prosenttia Britannian pataljoonasta oli juutalaisia, vaikka juutalaisia oli vain puoli prosenttia väestöstä – on syvästi antisemitististä. Epäilen, että juuri tästä syystä Kansainvälisen prikaatin muistorahaston tapaamisia on varta vasten vältetty politisoimasta.”
Tapauksessa oli kaksi mielenkiintoista kohtaa. Juutalaiset yleensä sanovat, että on antisemitististä yhdistää diasporajuutalaisia ja Israelia. Puhuja ei sanallakaan maininnut juutalaisia vaan kritisoi vieraan hallituksen toimia. Nyt juutalainen kuitenkin väittää, että vieraan hallituksen kritisointi on heidän itsensä kritisointia, antisemitismiä.
Toiseksi tapaus on mielenkiintoinen tunnustus juutalaisen omasta suusta heidän suhteettomasta osallistumisestaan kansallismielisyyden vastaiseen liikkeeseen Espanjassa. Yleensä juutalaiset varovat myöntämästä osallisuuttaan kommunistiseen liikkeeseen, mutta tässä tapauksessa juutalainen Martin Sugarman ylpeilee sillä.
Kas, kummaa he olivat sielläkin. Nuo maattomat kiertolaiset, jotka nyt tekevät konnankoukkujaan oman valtion rajojensa sisäpuolelta vahtien valkoisen miehen jokaista liikettä kuin vainukoirat nähdäkseen pelkkiä vikoja ja puutteita.
Nyt he hääräävät USA:ssa ja Euroopassa pyrkien järjestelemään asioita mielensä mukaan. Eikä se ole meidän mieli.
Franco oli hyvä mies. Respect! R. I. P.
Juutalaiset osallistuvat ja ovat mukana vain sielä jossa ne voivat saada rahaa tai valtaa. Mikään muu ei niille merkitse mitään.
Toisaalta, mitenkäs “israelista” olisi voinut lähteä ketään sotimaan kun koko valtiota ei tuolloin vielä ollut edes perustettu. Espanjan sisällsissotahan käytiin vuosina 1936 – 1939. Ja Englanti antoi omistansa maa-alueen Palestiinasta juutalaisille vasta vuonna 1948. Tässä se nähdään, juutalaiset valehtelevat minkä sylki suuhu tuo. Ne sekoittavat asiat ja paikat omien etujensa mukaan.
Samaan tapaan Auschwitsin “uhrit” muistavat tuon “kammoittavan tekstin” portin yläpuolella kävellessään leiriin (jonne muuten menee rautatie). Ja kun laskee henkilöiden iän niin osa on syntynyt vasta sodan jälkeen. Ja osa on ollut sylivauvoja. Tätä tarinaa parantaa myös se tosiasia että tuo teksti oli sodan ajan Treblinkan leirissä, ei Auschwitsissa. Jonne se tuotiin Treblinkan tuhoamisen jälkeen.
“No, mikäs se juutalaiselta kerralla onistuisi”
Comments are closed.