Sveitsiläinen oikeus tuomitsi turkkilaisen poliitikon kansanmurhan kieltämisestä vuonna 2007. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tuomio kuitenkin rikkoi hänen sananvapauttaan. Oikeus teki päätöksessään selvän eron armenialaisten kansanmurhan ja holokaustirevisionismin välillä.
Sveitsiläinen oikeus katsoi maaliskuussa 2007, että Turkin sosialistisen Isänmaallisen puolueen johtaja Doğu Perinçek oli syyllinen rotusyrjintään hänen kiellettyään useasti armenialaisten kansanmurhan tapahtumisen. Perinçek oli sanonut, että “armenialaisten kansanmurha on suuri kansainvälinen valhe”. Oikeus tuomitsi Perinçekin ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja vähän yli 2 000 euron sakkoihin.
Perinçek valitti sveitsiläisoikeuden tuomiosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), jonka alempi jaosto kumosi tuomion joulukuussa 2013 sanoen, että se rikkoi Perinçekin sananvapautta. Sveitsi valitti päätöksestä ja EIT:n suuri jaosto otti tapauksen käsittelyyn.
EIT päätti torstaina, että Perinçekillä oli oikeus kieltää Armenian kansanmurhan tapahtuminen. EIT:n tuomiolauselmassa sanotaan, että Perinçekin lausunnot “liittyivät asiaan, jolla oli yleistä merkitystä ja että ne eivät olleet vihamielisiä tai suvaitsemattomia […] ja että niiden ei siksi voinut katsoa loukkaavan armenialaisen yhteisön arvokkuutta niin, että asiassa olisi aloitettava rikosoikeudellinen prosessi”.
EIT teki päätöksessään selvän eron armenialaisten kansanmurhan kieltämisen ja “holokaustin kieltämisen” välillä. Sen mukaan holokaustin erityinen historia tarkoittaa, että sen kieltäminen voidaan aina nähdä rasistisen vihan lietsontana. EIT sanoi jo vuoden 2013 päätöksessään, että armenialaisten kansanmurha on selvästi erotettava holokaustista.
Huomionarvoista on, että Israel, jossa “holokaustin kieltämisestä” saa käytännössä aina vankilatuomion ja joka on tehnyt parhaansa levittääkseen ankaria ajatusrikoslakejaan Eurooppaan, kieltää virallisella tasolla armenialaisten kansanmurhan. Sionismin perustaja Theodor Herzl itse työskenteli ottomaanien sulttaani Hamidille ja hankki tälle muun muassa lainoja juutalaispankkiireilta sen jälkeen, kun eurooppalaiset kristityt olivat armenialaisten massamurhien takia kieltäytyneet lainaamasta rahaa.
Herzl myös valjasti eurooppalaisen juutalaisen lehdistön levittämään myönteistä kuvaa “verisestä sulttaanista” sekä valheita armenialaisista saadakseen sulttaanin myötämieliseksi sionismia kohtaan. Tämä politiikka jatkuu Israelissa myös tähän päivään.
Lähteet: Yle, Mondoweiss
Armenialaisten kansanmurhassa on vahva “valitun kansan” maku – he tunnetusti ovat vapaamuurarien käskyttäjä. Lisäksi Turkissa tuolloin valtaa pitäneet voimat olivat vahvasti kryptojuutalaisia myös. Kansanmurha kohdistui nimenomaan kristittyihin. Murhaajat saivat rikkaiden armenialaisten kaupan haltuun kansanmurhan kautta, kun ennen oli ollut vahvaa kilpailua väestöryhmien välillä.
[Toimitus muokannut paria sanamuotoa Suomen lainsäädännön vuoksi. –Toim.]
Armenian “kansanmurha” on holohoaxiin verrattavissa oleva satu.
Comments are closed.