Kansallismielisyyden noustessa ympäri Eurooppaa kriittisenä vaalivuonna Euroopan parlamentti on antanut puhemiehelle valtuudet katkaista suora videolähetys parlamentista, mikäli joku parlamentaarikko syyllistyy “vihapuheeseen”. Muutos antaa myös valtuudet poistaa parlamentin arkistoista kaiken “rasistisen” video- ja äänimateriaalin.
Koska rasismia, vihapuhetta ja “loukkaavaa puhetta” ei ole määritelty uudessa “sääntö 165:ssä”, voi puhemies sensuroida puheenvuoroja mielensä mukaan. Koska “väärät” puheenvuorot poistetaan europarlamentin tietokannasta, eivät kansalaiset saa koskaan tietää, että keskustelua on käytykään, ellei paikalla ole toimittajia.
“Tämä murentaa parlamentin arkistojen luotettavuutta hetkenä, jolloin epäilyt ‘valeuutisista’ ja manipulaatiosta uhkaavat median ja poliitikkojen luotettavuutta”, sanoi brysseliläisen International Press Associationin puheenjohtaja Tom Weingaertner.
Kun parlamentin puhemies katkaisee lähetyksen “väärän” puhevuoron kohdalla, toistuu lähetyksen tilalla ennalta nauhoitettu nauha. Parlamentin teknikot tutkivat tällä hetkellä mahdollista huomaamattomampaa sensurointimetodia.
“Yhä kasvava määrä poliitikkoja sanoo asioita, jotka ovat kaiken hyväksyttävän parlamentaarisen keskustelun ulkopuolella”, kertoi lakimuutosta sponsoroinut brittiläinen europarlamentaarikko Richard Corbett uutistoimisto Associated Pressille.
“Ksenofobisesta käytöksestä” parlamentaarikolle voidaan langettaa korkeintaan 9 000 euron sakko.
Keitä todellisuudessa kiinnostaa, puhuuko joku “kansallismielinen” europarlamentissa? Tuo unioni tulee joka tapauksessa kokemaan lähiaikoina todellisia tappioita ja menettämään jäsenmaitaan. Todelliset kansallismieliset vastustavat EU:ta, eivät istu siellä parlamentissa. Sen kun jatkavat sensurointia, uhkailua, painostusta ja vapauden riistoa. Kun ihmiseltä viedään vapaus, ei hänellä ole enää mitään menetettävää. EU:n nykyinen toiminta lisää jatkuvasti kansallismielisyyttä ja EU-vastaisuutta, joka tarkoittaa että EU:n oma toiminta kääntyy itseään vastaan joka kohdassa.
“Orwellilainen” on ylikäytetty adjektiivi, mutta mitä muutakaan tulee mieleen “Sääntö 165stä” jolla hiljennetään ihmisiä joiden puheenvuorot katoavat “muistireikään”…
Vuosi 1984 on täällä, myöhässä mutta kuitenkin. Orwellin romaani oli tarkoitettu varoittavaksi fiktioksi, mutta se on otettu Unionissa ohjekirjaksi.
Comments are closed.