Etelä-Ruotsin poliisi on ilmoittanut aloittavansa aaterikollisten tehovalvonnan. Poliisi tulee erityisesti keskittymään rikoksiin, jotka kuuluvat “vihapuheen” piiriin. Myös niin sanotut demokratian vastaiset rikokset ovat tehovalvonnan alla.
Ruotsissa valtio, poliisi ja syyttäjänvirasto ovatkin viime vuodesta lähtien yrittäneet kiristää maan mielipidelakeja, pidättäneet useita henkilöitä aaterikoksista sekä nostaneet syytteitä sellaisia kansalaisia kohtaan, joilla on vääriä mielipiteitä. Esimerkkinä tästä on 90-vuotias Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kunniajäsen Vera Oredsson, joka äskettäin tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän mielenosoituksen aikana vilkutti pitämällään käsivarttaan väärässä asennossa.
“Demokratia- ja viharikokset tulevat olemaan keskiössämme. Aiomme selvittää nämä rikokset nopeasti tukeutuen asiantuntijoiden apuun”, poliisista todettiin.
Etelä-Ruotsin poliisin päätös keskittyä aaterikoksiin on hämmästyttävää, sillä maan eteläisiä osia ovat jo vuosikausia kiusanneet niin organisoitu rikollisuus kuin useat ryhmäraiskaustapaukset. On epäselvää, onko poliisin uusi tehostettu valvonta Etelä-Ruotsin poliisipiirin oma päätös vai onko kyseessä hallituksesta kotoisin oleva vaatimus.
Lähteet: Nordfront.se, Fria Tider
Ruotsin poliisi taitaa kärsiä kahden- tai useampisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ensin ne ilmoittavat tehovalvonnan kohdistuvan “ajatusrikoksiin” ja kuitenkin etsivät “puherikoksiin” syllistyneitä ihmisiä. Mitä ikinä puherikos sitten tarkoittaakaan. Minä jo ehdin luulla että Ruotsin poliisi on saanut käyttöönsä yliluonnollisia kykyjä kun pystyy löytämään “ajatusrikoksia” tai “viharikoksia”.
Puherikokset… Sehän tarkoittaa että joku on määritellyt tietyn puheen rikolliseksi. Mihinkähän rikokseen siinä syyllistyttäisiin? Sinänsä puheen kriminalisoiminen on ihmisoikeuksrikos, diktatuuria. Minkälaiseen rikokseen ihminen voi syyllistyä puhuessaan totta tai kertoessaan siitä mitä on tapahtunut/nähnyt?
Tämä asettaa poliisin ja heidän käsikassaransa, lakimiehet sekä lausuntoja antaneet tahot huonoon/rikolliseen valoon. On selvää että he kaikki tietävät rikkovansa lakia useasta kohdin. Mutta “viharikoksen” sumentamin silmin he jatkavat oman edun tavottelua: rahaa ja valtaa.
Ja kun tiedetään että laki määrää poliisin todistamaan väitteensä todeksi, niin miksi sitten “kihottaminen kansanryhmää vastaan” on niin abstrakti käsite ettei sitä ole määritelty? Tai miksi sitä tarvitse todistaa/perustella?
Jos ajatellaan Veran tapausta niin kuka/mikä kiihottui jotain tiettyä kansanryhmää vastaan kun Vera heilutti anarkisteilla ja anttifanteille? Luulen että siitä heilutuksesta kiihottuivat vain anarkisti joukkoineen. Eikä siis sellaiset ryhmät/henkilöt joiden olisi pitänyt kiihottua jotta abstrakti rikosnimike saataisiin konkretisoitua. Veran ympärillä olleet henkilöt olivat hyvinkin rauhallisia eikä kukaan tehnyt mitään suurempaa elettä eikä edes huutanut. Ja mikä oli se kansanryhmä jota vastaan Vera kiihotti? Sekin jäi epäselväksi.
Kun ajattelee tätä poliittisen oikeuslaitoksen (alistettu eduskunnan alaisuuteen) ja siten myös poliittisen poliisin “ajatusrikollisten metsästyksestä”, ei kyse ole muusta kuin ihmisoikeuksien riistämisestä kansanlaisilta: isänmaallisilta.
Etelä-Ruotsissa, – jos nyt vain tyydytään tuohon alueeseen – riehuu Islamilainen terrorismi, jengit, “tavanomainen” rikollisuus (raaka) yms.
Ruotsin poliisi vertauskuvallisesti ei ala ampumaan kasvimaita syöviä kaneja, vaan se päättää tuhota kasvimaat, jolloin kani -ongelmaa ei enää ole.
Ruotsin ballerina-poliisi kuitenkin vielä “sinne” vielä tenatkin tukkien ei uskalla tehdä mitään muslimien suhteen, joten se keskittyy ruoskimaan 80-vuotiaita mummoja ja pappoja sekä Pohjoismaista Vastarintaliikettä, joka on vain yksinkertaisesti olemassa.
Comments are closed.