Pohjoismaalainen herää!

Viimeisen puolen vuoden aikana Nordfront on raportoinut yhä enemmän tapauksia, joissa ruotsalaiset, yksin tai eri yhteisöjen kautta, ovat vähitellen alkaneet taistella monikulttuurista hulluutta vastaan.

Forserumin kunnassa uhattiin muukalaisia ja heitettiin kiviä somalialaisen yhdistyksen konttoriin. Nävlingessä maanviljelijät yhdistivät voimansa ottaakseen kiinni ulkomaista taustaa olevia varkaita. Arvidsjaurissa taas ruotsalaiset nuoret tappelivat kaduilla maahanmuuttajia vastaan. Lisäksi tulipaloja on sytytetty Eslövin, Östhammarin ja Arbogan pakolaiskeskuksissa. Viimeksi mainitulla paikkakunnalla tapahtui myös fyysinen hyökkäys majoituspaikkaan. Älvdalenissa sen sijaan on yritetty ajaa ulkomaalaisten nuorten päälle. Viimeisimpänä tapauksensa olemme saaneet lukea Kopparbergenissä muodostetusta kansalaiskaartista, jotta he voisivat ajaa pois paikkakunnalta murheita aiheuttaneita ulkomaalaisia marjanpoimijoita. Nämä tapaukset ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, mutta koska nämä ovat jo riittävän maantieteellisesti jakautuneet ja koska niitä on riittävän monta, voimme todeta, että jotain suurta on nyt meneillään.

Nämä viimeaikaiset tapahtumat eivät yllätä. Aivan liian pitkään ruotsalainen on käyttäytynyt kuin kolme apinaa; sulkenut silmänsä, pidellyt korviaan ja ollut vaiti. Sekä uhrit että ympäristö ovat ottaneet muukalaisten murhia, raiskauksia ja pahoinpitelyitä vastaan vain kääntämällä toinen poski.

Historiallisesti katsottuna näin ei ole aina toimittu. Esi-isämme Pohjolassa ovat tunnettuja siitä, että he eivät ole antaneet toisten pelotella itseään tai astua heidän varpailleen. Kohtalokkaista riskeistä ja vastatoimista huolimatta he ovat monta kertaa tehneet velvollisuutensa ja taistelleet epäoikeudenmukaisuutta ja vierasta ulkomaalaista ylivaltaa vastaan. Ruotsalainen, joka on aikaansaamaton ja kiusattu, toisen luokan kansalainen omassa maassaan, on tämän aikakauden tuotos, joka on syntynyt maata johtavien tahojen salakavalien valheiden, massiivisen yksisuuntaisen propagandan ja itsekeskeisen ajattelumallin aikaansaannoksena.

Olen muiden tavoin jo pidemmän ajan kysynyt: Koska tämä riittää? Kuinka paljon pahaa aiomme ottaa vastaan, ennen kuin iskemme takaisin? Mitä tarvitaan, että pohjoismaalaiset katkaisevat kahleet ja heräävät?

Yllä mainitut tapahtumat osoittavat, että tämä herääminen on jo tapahtumassa. Hitaasti mutta varmasti syttyy kipinä osassa kansaa, joka valitsee sen, mitä tehtävissä on, ja jonka se tietää olevan oikein. Ja tämän he tekevät rauhoittaakseen omaa mieltään ja taistellakseen ongelmia vastaan. Järjestelmä on asettanut tikittävän pommin meidän keskuuteemme, ja massamaahanmuuton seuraamukset koskettavat nyt kansaa niin suuressa määrin, että nyt vähitellen alkaa jo riittää! Olen vakuuttunut, että vastarintamme tulee vain voimistumaan ja että sitä tulee esiintymään jatkossa yhä useammin.

Tässä piilee kuitenkin yksi iso “mutta”: pakolaisleirin palopommittaminen ja marjanpoimijoiden jahtaaminen ei valitettavasti tule johtamaan kansan vapautumiseen. Nämä johtavat mahdollisesti lyhyellä tähtäimellä siihen, että paikallinen tilanne paranee hieman. Se johtaa varmasti myös siihen, että useimmat kansalaiset muilla paikkakunnilla uskaltavat tehdä samoja asioita. Niin kauan, kuin taloudellista voittoa ahnehtiva hallitseva järjestelmä on turvassa, tullaan satojentuhansien rodullisesti ja kulttuurillisesti vieraiden ihmisten tuomista Pohjolaan jatkamaan vuosittain. Valkoiset miehet ja naiset tulevat jatkossakin vapaaehtoisesti jatkamaan oman rotunsa sukupuuttoon saattamista sekoittumalla näiden muukalaisten kanssa. Feministit ja homoseksuaalit tulevat valtaamaan enemmän alaa. Huumeiden leviäminen tulee jatkumaan kaduilla vähentymättömällä tahdilla. Yhteiskunnan kuilut tulevat syvenemään ja yhä useammat kansalaiset jäävät työttömiksi, ilman asuntoa ja ruokaa. Marxistit tulevat jatkossakin syyttämään näistä luokkaeroja, ja taantumukselliset syyttävät islamia – ja samaan aikaan yhteiskunta jatkaa vain vajoamistaan.

Sen sijaan, että työskentelisimme lyhytkatseisesti ja vain jarruttaisimme yhteiskunnan rappeutumista, meidän tulisi pelastaa koko Pohjola. Se vaatii, että hyökkäämme itse syöpää vastaan – emmekä keskity vain sen oireisiin! Lopulta kun syöpä on voitettu, meidän tulee taivuttaa ne, jotka ovat alentaneet meidän vastustuskykymme ja mahdollistaneet sairauden. Meidän johtavat poliitikkomme, ahneet pankkiirimme ja valtamedia eri muodoissaan kantavat vastuun tästä kaikesta. Viha tulisi kohdistaa ensisijaisesti juuri näitä tahoja kohtaan.

Voidaksemme toden teolla pysäyttää tämän hulluuden jatkumisen, vaatii se onnistuakseen sen, että vastarinta tapahtuu järjestelmällisesti. Yksilöinä, kaveripiirinä tai muutamana erillisenä kansalaiskaartina ei kuitenkaan muutosta tule tapahtumaan pidemmällä tähtäimellä. Ainoastaan yhtenäisenä, hyvin järjestäytyneenä vastarintaliikkeenä voimme yhdessä saattaa kaiken taas kohdilleen ja antaa niiden, jotka ovat myyneet isänmaamme, maksaa rikoksistaan, joita he ovat tehneet kansaamme kohtaan!

Kehitys, jota viime aikoina on tapahtunut, on hyvin mielenkiintoinen. Nyt tarvitaan vain, että kehitys jatkuu eikä pysähdy. Ensinnäkin on tarpeen, että koko Pohjolan kansa jatkaa taistelua järjestelmää vastaan, mutta ennen kaikkea meidän tulee valita oikeat kohteet ja varmistaa, että kaikki tapahtuu järjestelmällisesti. Emme voi jäädä hiljaa seuraamaan tätä kehittymistä peukut pystyssä, vaan meidän tulee kaikin tavoin tehdä töitä sen eteen, että saamme tehokkaasti jaettua organisaatiomme propagandaa. Julkisella aktivismilla, lentolehtisten ja julisteiden jakelulla sopivilla alueilla, hyvin toimivalla Internet-sivustolla sekä laadukkaalla videomateriaalilla voimme saada kansan ymmärtämään, että se ei ole yksin. Näiden toimien avulla voimme valaista muita siitä, mitä voimia vastaan heidän oikeastaan tulisi taistella.

Meillä on edessämme jännittävät ajat ja rankka työ, mutta meitä ilahduttaa se, että monikulttuurisen ruutitynnyrin sytytyslanka on viimein syttynyt ja tie vallankumoukseen on ainakin alkanut!

Simon Lindberg

Nordfront.se