Yksi vihollinen – globalistit!

Julkaistu: 9.8.2017

9.8.2017 by

Yksi vihollinen – globalistit!

Vastarintaliikkeen Tulevaisuuspäivillä 2017 kuultiin puhe kansallismielisten taistelusta globalisteja vastaan. Julkaisemme puheen nyt kokonaisuudessaan selvittääksemme, mitä globalismi on ja miksi globalismi on vihollisista vaarallisin.

Harva määrittelee itseään mielellään vihollisen kautta. Usein vastakkainasettelun välttely voi tuntua poliittisestikin parhaalta strategialta; kansallismieliset alleviivaavat uutterasti sitä, kuinka he ovat suomalaisuuden puolella eivätkä varsinaisesti mitään vastaan. Näin kansallismielinen liike pyrkii pehmentämään imagoaan ja vetoamaan ”tolkun ihmisiin”. Lopulta niin sanottu kivapuhe ja vihollisen välttely voi kuitenkin osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi.

Politiikassa ei yleensä ole mielenkiintoista se, mistä kaavoihin kangistuneet kuppikunnat ovat perinteisesti eri mieltä. Vasemmistolaisen ja kokoomuslaisen tai vihreän ja perussuomalaisen väittelyt ovat ennalta-arvattavia kudelmia kliseitä, jotka eivät vie Suomea eteenpäin. Väittelyt ovat kansallismielisten kannalta tyhjänpäiväistä ja jopa vaarallista onttoa kohinaa, jolla valkoisiin kohdistuvan kansanmurhan kuolonhuudot peitetään. Vaarallista kohinasta tekee se, ettei osapuolista yksikään suostu nimeämään kansamme todellista vihollista.

Meitä kansallissosialisteja eivät siis kiinnosta politiikassa puolueiden näennäiset mielipide-erot vaan se, mistä kaikki ovat samaa mieltä. Kun selvitämme, mikä yhdistää kaikkia maanpetturipuolueita, olemme päässeet korruption ytimeen. Todellinen vihollinen on piiloutunut poliittisen konsensuksen kulisseihin.

Vanhat puolueet ja valtamedia väittävät usein, että kansallissosialismi on kaoottinen vihan ideologia. Kansallissosialismi on helppo leimata ”vihaksi”, koska olemme ainut poliittinen liike, joka uskaltaa puhua vihollisesta suoraan. Totuus kuulostaa ”vihalta” niiden korvissa, jotka vihaavat totuutta. Viholliskuvassamme ei ole kuitenkaan mitään kaoottista. Viholliskuvamme heijastaa arvojamme, joihin lukeutuu valkoisten oikeus itsepuolustukseen, taloudellinen oikeudenmukaisuus sekä yhteiskunta, joka kasvattaa sukupolvi toisensa jälkeen terveempiä, omavaraisempia ja älykkäämpiä suomalaisia.

Koska nykyinen valtaeliitti sen sijaan toteuttaa valkoisten kansanmurhaa, huutokauppaa suomalaisten varallisuutta pankkieliitille ja myrkyttää nuoret sukupolvet kulttuurimarxistisella propagandalla, on selvää, että vihollisen aktiivinen vastustaminen on strategiamme ytimessä. Olemme poliittinen vastarintaliike. Pakkomonikulttuurisuutta ajava ja ulkomaalaisen rahan korruptoima nykyinen hallitus edustaa kaikkea, mitä vastustamme. Siksi puhumme rakkautta useammin taistelusta.

Viholliskuvamme perustuu siis omiin arvoihimme ja nykyisen suomalaisen yhteiskunnan täydelliseen alennustilaan. Valtamedia ja poliitikot väittävät, että kansallissosialistit käyvät jatkuvaa sotaa kaikkea vastaan jonkinlaisen perusteettoman ihmisvihan motivoimana. Tämä on kuitenkin valhe, joka täytyy viimein oikaista. Lopulta suomalaisilla ja eurooppalaisilla kansallissosialisteilla on vain yksi vihollinen, jonka voittaminen ratkaisee merkittävän osan kaikista yhteiskunnallisista ongelmista. Vihollisemme on globalisti.

Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen globalistinen ideologia on levinnyt niin tehokkaasti perinteiseen vasemmistoon ja oikeistoon, että vihollisten lukumäärä voi ensisilmäyksellä näyttää valtavalta. Globalistit oikealta vasemmalle tiedostavat itse valta-asemansa täydellisesti ja käyttävät tätä retoriikassaan taitavasti hyväkseen. He leimaavat avoimien rajojen politiikan vastustajat sekä taloudellisen omavaraisuuden kannattajat pieniksi kummallisiksi ”lahkoiksi”, joilla ei ole lainkaan sijaa suurissa oikeisto- tai vasemmistopuolueissa.

Usein sanotaan, että jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon on kuollut. Globalistien retoriikassa jako kuitenkin elää ja voi hyvin, sillä näennäisillä jakolinjoilla kansalaisille luodaan valheellinen mielikuva ”demokratiasta” ja ”valinnanvapaudesta”. Globalistit pyrkivät kuitenkin hiljentämään kaikki eurooppalaiset poliittiset aktivistit, jotka vaativat suuria puolueita palaamaan juurilleen ja tekemään vaalilupausten mukaista politiikkaa. Globalistit hyväksyvät toisinajattelun vain, jos toisinajattelu jää tyhjien puheiden tasolle.

Ei politiikkaa ”kansainvälisen yhteisön” ehdoilla!

Globalistien propagandassa äänestäjien pettäminen tarkoittaa samaa kuin ”vakavasti otettavan politiikan” tekeminen. Mikäli oikeistopopulisteja äänestänyt suomalainen vaatii puoluejohtoa tilille siitä, ettei rajoja ole edes yritetty sulkea haittamaahanmuutolta, väittävät globalistit, etteivät pettyneen äänestäjän tavoitteet ole alkujaankaan olleet ”vakavasti otettavia”.

Täysin sama pätee vasemmistoon, joka on vaihtanut taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset kulttuurimarxismiin – ulkomaalaisten pankkiirien suureksi iloksi. Kun vasemmistolainen valtapuolue Syriza leikkaa Kreikassa työntekijöiden palkkoja siksi, etteivät ulkomaalaiset koronkiskojat ole saaneet kreikkalaisten verestä kyllikseen, onnittelevat globalistit Syrizaa ”vakavasti otettavasta politiikasta” ja ”maltillisesta vasemmistolaisuudesta”.

Valehtelivatpa äänestäjille sitten oikeistolaiset tai vasemmistolaiset politiikot, takinkäännön tekosyy on aina sama: ”Emme me voi eristäytyä kansainvälisestä yhteisöstä!” Emme voi sulkea rajoja, koska EU vaatii monikulttuurisuutta. Emme voi suojella työttömiä ja eläkeläisiä, koska IMF ja Euroopan keskuspankki suuttuisivat. Vaikka oikeisto ja vasemmisto pettävät äänestäjänsä yhteiskunnan eri aloilla, kupletin juoni ei muutu missään vaiheessa: ”vakavasti otettavien” puolueiden on kuunneltava ”kansainvälisen yhteisön” käskyjä.

Koska kansainvälinen yhteisö on YK:n ja Goldman Sachsin Peter Sutherlandin suulla ilmoittanut, että Euroopan valkoiset on korvattava muilla roduilla, ei ”vakavasti otettavalla” poliitikolla ole ”muuta vaihtoehtoa” kuin ryhtyä oman kansansa pyöveliksi. Vaikka kansanpetturi voi liputtaa näennäisesti joko oikeiston tai vasemmiston puolesta, on taustalla aina yksi ja sama vihollinen – globalisti eli kansainvälisyyskiihkoilija.

Globalismi on sanana tullut monille tutuksi vasta viimeisen vuoden aikana, kun sitä alettiin käyttää ahkerasti Donald Trumpin vaalikampanjaa ympäröineen kansanliikkeen keskuudessa. Sana globalisaatio eli maapalloistuminen oli kaikille tuttu jo entuudestaan, mutta kansainvälistymistä ajava globalistinen eliitti on joutunut valokeilaan vasta hiljattain.

Amerikkalaiset äänestivät Trumpia samasta syystä kuin britit Brexitiä. He tahtoivat palauttaa vallan ulkomaalaiselta eliitiltä takaisin omalle kansalle. He tahtoivat suojella rajojaan ja tuoda pankkiirien ulkoistamat tehtaat takaisin kotimaahan luomaan työllisyyttä ja omavaraisuutta. Globalismin vastustaminen on siis kokonaisvaltainen poliittinen ohjelma, jonka keskiössä on vaatimus siitä, että esimerkiksi meillä suomalaisilla on oltava yksinoikeus päättää omasta lainsäädännöstä sekä maahanmuutto- ja talouspolitiikasta.

Brexitin lopputulos on edelleen epäselvä, mutta Trump käänsi selkänsä äänestäjille jo muutamassa viikossa. Ironista kyllä, hän petti kansan miellyttääkseen samoja globalisteja, joita hän haukkui koko vaalikampanjansa ajan. Jotta emme Pohjoismaissa toistaisi amerikkalaisten tekemiä virheitä, on meidän tunnistettava taustavoimat, jotka pakottivat Trumpin tekemään lupaustensa vastaista politiikkaa.

Trumpin globalistinen politiikka on henkilöitynyt erityisesti kolmeen mieheen: hänen vävyynsä Jared Kushneriin, Goldman Sachs -taustaiseen valtiovarainministeri Steven Mnuchiniin sekä saman pankin entiseen johtajaan Gary Cohniin, joka on nykyään Trumpin talouspoliittinen neuvonantaja. He kaikki sattuvat olemaan juutalaisia.

Yhdessä kolmikko Kushner-Mnuchin-Cohn on ajanut raivokkaasti globalistista politiikkaa, kuten jättiläismäisten pankkien ylivaltaa, avoimia rajoja, pakolaistulvia synnyttävää sapelinkalistelua Syyriassa ja Iranissa sekä yhteistyötä ääri-islamistien kanssa Saudi-Arabiassa. Suuri juutalaislehti The Forward julkaisi huhtikuussa jopa artikkelin, jossa Cohnia kutsuttiin Valkoisen talon nationalisteja vastaan taistelevaksi ”juutalaiseksi globalisti-Garyksi”.

Globalistinen vasemmisto tuki Rothschild-kapitalistina tunnetun Emmanuel Macronin vaalikampanjaa.

 

Nykyinen ”demokratia” on suunniteltu pitämään globalistit vallassa

Jokaisen länsimaan poliittiseen järjestelmään on pesiytynyt lukemattomia ”globalisti-garyja”, jotka ovat valmiita tukahduttamaan kansalliset kapinaliikkeet ja vesittämään ”kansallismielisten” puolueiden sanoman, mikäli nämä kasvavat liian vaikutusvaltaisiksi. Eurooppalaisten on otettava opiksi Amerikan katastrofista. Vihollinen on tunnistettava ja nimettävä jo nyt, tai muuten vihollinen tuhoaa kansallismieliset viimeistään silloin, kun kansallismielisten on määrä astua valtaan.

Pelkkä vaalivoitto ei riitä – globalistit jatkavat taistelua kansallismielisiä vastaan vaalien jälkeenkin, kuten Amerikan esimerkki osoittaa. Oikeistopopulistinen hallitus ei riitä; edes ”maahanmuuttokriittiseksi” itseään luonnehtiva presidentti ei riitä. Koko poliittinen järjestelmä on puhdistettava välittömästi globalisteista, ja vihollisen henkilöllisyyden täytyy olla kaikkien tiedossa jo hyvissä ajoin ennen kuin kansallismieliset saavat muodollisesti ”vallan”.

Mikäli kansallismieliset välttelevät vastakkainasettelua ja suostuvat yhteistyöhön esimerkiksi ”vapaakaupan” nimiin vannovan oikeiston kanssa, rahanvalta korruptoi ja tuhoaa kansanliikkeen ennen kuin yhtäkään laitonta siirtolaista on ehditty käännyttää takaisin kotimaahansa. Globalistien kanssa ei voi tehdä yhteistyötä eikä sovintoja.

Varoittavia esimerkkejä globalistisesta korruptiosta löytyy myös poliittisen kentän toiselta laidalta. Ranskassa vasemmisto tuhosi uskottavuutensa lopullisesti asettumalla presidentinvaaleissa Rothschild-pankkiiri Emmanuel Macronin puolelle. Vasemmisto väittää olevansa ”työväenliike”, mutta vasemmisto ei ole koskaan noussut haastamaan eurooppalaisten työntekijöiden vaarallisinta vihollista – kansainvälisiä pankkiireja.

Vaaleissa marxistit tulivat viimein ulos kaapeistaan ja suorastaan syleilivät pankkiiria. Ranskan presidentinvaaleissa vain noin kymmenen prosenttia ”radikaalivasemmistolaisen” Jean-Luc Mélenchonin kannattajista nimittäin äänesti toisella kierroksella Rothschildin Macronia vastaan! Vasemmiston hämäräperäistä logiikkaa ei voi selittää muulla kuin globalismilla.

Yksi Rothschild-Macronin näkyvimmistä eurooppalaisista kannattajista oli kreikkalaisen Syrizan entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis. Entiset äänestäjät muistavat Varoufákisin miehenä, joka oli valmis uhraamaan nälkäkuoleman partaalle ajetut kreikkalaiset globalismin alttarilla. Vaikka Varoufákis lupasi äänestäjilleen ajavansa ”radikaalia” vasemmistolaista politiikkaa ja vastarintaa ulkomaalaisia pankkiireja vastaan, oli käytäntö päinvastaista.

Valtaan päästyään Syriza on huutokaupannut Kreikan kansallisomaisuutta ja leikannut säännöllisesti muun muassa entuudestaan rutiköyhiltä eläkeläisiltä, jotta Kreikan valtio voisi jatkaa korkojen maksamista ulkomaalaisille pankeille! Miksi? Koska Syriza pelkää, että Kreikka irrotettaisiin Euroopan unionista, mikäli puolue asettaisi työntekijät ulkomaalaisten pankkien edelle. EU-eron taas pelätään johtavan kansallismielisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden yleistymiseen, mikä on marxistisen mytologian mukaan kaikista synkin perisynti. Vasemmistoa äänestävät kreikkalaiset ovat siis globalistien kannalta hyödyllisiä idiootteja, jotka ovat kirjaimellisesti valmiita uhraamaan oman, lastensa ja isovanhempiensa hengen ”kansainvälisyyden” nimissä. Globalismi on tappava poliittinen tauti.

Vasemmisto ja oikeisto ovat siis lumedemokraattisia varoventtiilejä, jotka suojelevat globalisteja kansan vihalta ja todelliselta kansanvallalta. Vasemmisto toimii varoventtiilinä erityisesti talouskysymyksissä ja oikeisto taas maahanmuuttokysymyksissä. Kun puheet on puhuttu ja tekojen aika on tullut, vasemmisto ja oikeisto syövät sanansa juosten äänestäjiä piiloon ”kansainvälisen yhteisön” leveän selän taakse. Petosten kierre tulee jatkumaan ikuisesti, ellei kansa opi tunnistamaan globalistivihollisiamme, jotka manipuloivat politiikkaa rahallaan kulissien takana.

Juutalainen finanssielitisti Stephen Schwarzman ja Donald Trump.

 

Pakolaistulva ei lopu ennen kuin sionistiset sodat loppuvat

Globalistit myrkyttävät Eurooppaa paitsi monikulttuurisuusideologian myös sionististen sotien kautta. Miljoonien maahantulijoiden vyöry ei olisi käynnistynyt, elleivät globalistit olisi painostaneet Natoa, Yhdysvaltoja ja Eurooppaa hyökkäämään Israelin pelkäämiä Irakia, Libyaa ja Syyriaa vastaan.

Myös tätä taustaa vasten Trumpin vaalipetos on tärkeä läksy eurooppalaisille. Kampanjansa aikana Trump puhui sotaa vastaan, mutta voitettuaan hän on vain lisännyt länteen kohdistuvaa siirtolaispainetta pommittamalla Syyriaa ja valmistelemalla sotaa Irania vastaan. Trump ei ollut sanojensa mittainen johtaja, koska hän ei uskaltanut nousta vastustamaan globalistisen liikkeen sydämeen pesiytynyttä Israel-lobbya. Trumpin tapaus todistaa, ettei pakolaiskriisi tule loppumaan ilman avoimesti Israelia vastustavan valkoisen kansallismielisyyden nousua.

Pakolaisvirtoja synnyttävien sionististen sotien vastustaminen merkitsee myös sotilasliitto Naton vastustamista. Naton omilla kotisivuilla myönnetään, että sotilasliitto perustettiin tuhoamaan eurooppalainen kansallismielisyys. Natoa kannattavat globalistiset oikeistopopulistit eivät koskaan tahdo ottaa tähän kantaa, vaan he pyrkivät vaikenemaan koko asian kuoliaaksi. Myös Suomessa suurimman ”maahanmuuttokriittisen” puolueen puheenjohtaja on avoin Nato-intoilija, minkä vuoksi puolueelta ei kannata odottaa lainkaan konkreettisia toimia globalismia vastaan.

Itse asiassa kansallismielisyyttä vastustava Nato ja pakolaistulvia synnyttävä Israel kiristävät pihtiotettaan valkoisten länsimaiden ympärillä juuri nyt. Israelilaislehti Haaretz uutisoi kesäkuun alussa, että juutalaisvaltion ja Naton yhteistyö tiivistyy parhaillaan kovaan tahtiin. Vaikka Euroopan asema on juhlapuheiden mukaan Natossa etusijalla, kummittelee liiton taustalla Haaretzin mukaan kuitenkin ”Israelin ja Yhdysvaltojen” erityinen suhde. Aseellinen yhteistyö Israelin ja Naton välillä alkoi lisääntyä ”yllättäen” heti sen jälkeen kun Amerikan retoriikka Irania vastaan muuttui väkivaltaisemmaksi. Pakolaistulville on luvassa siis loputtomasti jatkoa, mutta voimme olla varmoja siitä, etteivät globalisteille uskolliset oikeistopopulistit kerro, ketkä ovat sotien todelliset syylliset.

Toukokuussa Trump lensi valtiovierailuille Israeliin sekä ääri-islamistiseen Saudi-Arabiaan. Matkasta kehkeytyi kaikkien Eurooppaa uhkaavien globalististen virtausten – sionismin, kulttuurimarxismin, finanssieliitin ylivallan sekä väkivaltaisen ääri-islamismin – iljettävä symboli. Matkallaan Trump nimittäin solmi juutalaisen Kushnerin suunnitteleman sadan miljardin dollarin asekaupat Saudi-Arabian kanssa. Tämä hämmästytti monia Trumpin äänestäjiä, koska vaalien aikana hän puhui ”ääri-islamismia” vastaan ja Saudi-Arabia on ääri-islamismin kansainvälinen pääkaupunki. Koska Saudi-Arabia on juutalaisvaltio Israelin liittolainen, myy globalistien alistama Amerikka kuitenkin jihadisteille mielellään viimeisintä murhateknologiaa.

Globalistinen kähmintä ei päättynyt tähän. Saudit nimittäin ilmoittivat palkitsevansa Trumpin asediilistä lahjoittamalla kymmeniä miljardeja dollareita presidentin juutalaisen ystävän Stephen Schwarzmanin johtamalle Blackstone-finanssiyhtiölle. Virallisessa propagandassaan globalistinen saudieliitti väittää vastustavansa niin Israelia kuin esimerkiksi homolobbausta. Korruption voima on kuitenkin mahtava; saudien lahjoma juutalainen Blackstone-yhtiö rahoittaa nimittäin avokätisesti homolobbausta oman OUT BX -järjestönsä kautta!

Globalismi merkitsee siis äärimmäistä rajat ylittävää korruptiota, joka uhraa kaikki inhimilliset arvot dollarin alttarilla. Globalismin vuoksi ”sotia ja ääri-islamismia” vastustava presidentti lietsoo sotia ääri-islamistien rinnalla. Globalismin vuoksi ääri-islamistit, amerikkalaiset kapitalistit, sionistit ja homolobbaajat voivat istua sulassa sovussa saman neuvottelupöydän äärellä. Käytäntö osoittaa, että pinnallisista eroavaisuuksistaan huolimatta he ovat lopulta yksi ja sama vihollinen.

Korruptio puhkesi toisen maailmansodan myötä

Emme siis taistelekaan useita vihollisia vastaan. Edessämme on lopulta vain yksi vastustaja. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten vastustaja oli paljon pienempi ja voimattomampi. Globalismin varsinainen voittokulku alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun kansainvälisen kapitalismin nimiin vannonut Amerikka ja kansainvälistä marxismia levittänyt Neuvostoliitto jakoivat Euroopan omiin etupiireihinsä. Kumpaakin miehittäjää yhdisti kulttuurimarxismi, riistoon perustuva talousjärjestelmä sekä viha eurooppalaisia kansallisvaltioita vastaan – tämänhän opimme jo Naton omasta julkilausumasta.

Pian sodan jälkeen miehittäjien kylvämä myrkky alkoi purra. Kansainvälisyyskiihko korvasi eurooppalaisten puolueiden perinteiset teemat, liittyivätpä ne sitten maatalouteen, työmarkkinoihin tai vaikkapa uskontoon. Globalismista tuli uusi poliittinen uskonto, jonka tunnustamista vaadittiin kaikilta puoluekirjaan katsomatta. Sana ”demokratia” alkoi merkitä sitä, että kansalla oli ”oikeus” valita globalistisen vasemmiston ja globalistisen oikeiston väliltä. Valitsipa kansa kumman tahansa, viholliseliitti voitti aina.

Perinteinen Eurooppa ei tietenkään ollut koskaan vastustanut matkustamista tai rajat ylittävää yhteistyötä sinänsä. Vielä toisessa maailmansodassa kansallismieliset tekivät rajat ylittävää yhteistyötä Suomesta Saksaan ja sitä kautta aina Japaniin sekä Palestiinaan asti. Yhteistyötä tehtiin kuitenkin nationalistiselta ja omavaraiselta arvopohjalta. Suomalaiset, saksalaiset, japanilaiset ja palestiinalaiset kansallismieliset tukivat toisiaan vapaustaistelussa globalistimiehittäjää vastaan. Toisinaan miehittäjä puki kasvoilleen kapitalismin, toisinaan taas kommunismin tai sionismin naamiot. Sodassa globalisteilla oli yksi vihollinen: kansallismieliset. Nyt meillä, 2000-luvun vapaustaistelijoilla, on myös vain yksi vihollinen – globalistit.

Toisen maailmansodan jälkeen globalistisen projektin vetovastuu vakiintui Yhdysvalloille, vaikka Neuvostoliitto nilkutti sen rinnalla vielä muutaman vuosikymmenen. Talous- ja sotilaspolitiikallaan Yhdysvallat varmisti, ettei maailmassa enää nousisi nationalistisia ja omavaraisia valtioita, jotka kykenisivät uhmaamaan kansainvälistä rahanvaltaa. Nokkimisjärjestyksen huipulla on Amerikan keskuspankki Fed, jonka käskyjä myös eurooppalaiset pankit sekä lahjotut poliitikot uskollisesti noudattavat. Juutalainen The Forward -lehti retosteli marraskuussa 2015, että Fed on kuin onkin puhtaasti juutalainen luomus.

1960-luvulla koettiin vielä lyhyt toivonpilkahdus, kun amerikkalaispresidentti John F. Kennedy uhmasi finanssieliitin rakentamaa globalistista järjestystä. Kennedy kävi kiivaan julkisen taistelun Rockefellereitä ja muita rahanvaltiaita vastaan. Kennedy tahtoi tukea muiden valtioiden pyrkimyksiä rakentaa itsenäisiä ja omavaraisia yhteiskuntia. Hänen mukaansa tämä ei onnistuisi, mikäli amerikkalaispankit jatkaisivat ulkomaiden orjuuttamista velkarahan avulla. Tämä raivostutti pankkiirit. Me kaikki tiedämme, mitä Kennedylle tapahtui. Hänen murhansa jälkeen globalistinen hanke on edennyt keskeytyksettä, mutta meidän tehtävämme on pysäyttää se.

Euroopan viimeisin pakolaiskriisi alkoi kaksi vuotta sitten. Me kansallissosialistit olemme sen jälkeen painottaneet aggressiivisesti, ettei kriisiä tulla ratkaisemaan, mikäli maahanmuuttokysymys yritetään irrottaa talous- ja sotapolitiikkakysymyksistä. Oikeistopopulistit sen sijaan valehtelevat kansalle, ettei mitään radikaaleja muutoksia tarvita, vaan rajat voidaan sulkea ilman pankkien kansallistamista ja ilman, että nationalismia vastustavaa Natoa tarvitsisi häätää Euroopasta. Oikeistopopulistit tulevat pettämään Euroopan siinä missä Trump petti Yhdysvallat, koska kumpikaan taho ei uskalla vastustaa todellista vihollista ja uudistaa koko poliittista järjestelmää.

Globalismi on siis liike, jossa yhdistyvät vasemmiston ja oikeiston rappeutuneimmat puolet. Globalismi vihaa perinteisiä arvoja, omavaraisuutta ja itsenäisiä kansoja. Historiallisesti katsoen globalismi on kuin outo lahko, joka valloitti länsimaiden tärkeimmät instituutiot – rahoituksen, parlamentit, median ja korkeakoulut – korruption avulla toisen maailmansodan jälkeen. Koska globalismi on levinnyt laajalle, väittävät aatteen kannattajat mielellään edustavansa ”enemmistöä”, ”vakavasti otettavaa politiikkaa” tai ”tolkun ihmisiä”.

Meidän tehtävänämme on kouluttaa kansa näkemään valheiden läpi. Globalistit ovat tavallisen kansan vastakohta – vihamielinen eliitti. Globalistit edustavat Euroopan historian synkintä vääristymää, joka on aika korjata. Lukemattomien naamioiden takana on lopulta vain yksi vihollinen, emmekä me tule antamaan sille armoa!

 

Vastarintaliike

9 Kommenttia

  1. EV

    ”Totuus kuulostaa ”vihalta” niiden korvissa, jotka vihaavat totuutta.” <– Erittäin hyvin sanottu!

  2. Aleksi

    Jokaisen Suomalaisen täytyy lukea tämä artikkeli.

  3. Polizei, jud** schwein

    (((Globalismi)))

  4. (((murha)))

    On muuten mielenkiintoista, miten vähän tätä Kennedyn talouspoliittista näkemystä on koskaan tuotu missään esille, vaikka kaikki varmaan tuntevat tarinan murhatusta presidentistä ja siitä kuinka murhaajaa ei (((sattumalta))) koskaan saatu oikeuden eteen.

    Kennedyhän myös ihaili Hitleriä ja tämän talouspolitiikkaa.

  5. ---

    Rockefellerin vanhushan onneksi jo kuoli

  6. PeLeX

    Tulevaisuus pähkinänkuoressa:

    Israeliin kohdistuu massiivinen ydinaseisku. Juutalaisvaltio vastaa ydinasedoktriininsa mukaan Samson-optiolla ja dystooppisiin, sionistisiin Euroopan metropoleihin (Lontoo, Pariisi, Frankfurt, Rooma jne.) kohdistuu Israelin globaalisti (mikä ironia!) navigoivista ydinaseilla varustetuista sukellusveneistä totaalinen isku, joka tuhoaa kaupungit käytännössä 100 %:sti.

    Länsimaiden jäljellä oleva ydinasearsenaali lähetetään Tel Avivin ylle.

    Jäljelle jääneet valkoiset ihmiset tietävät nyt Pedon todellisen luonteen (The true nature of the Beast) ja jälleenrakentajat ovatkin terveen suvaitsemattomia ja erityisesti sionismi on kirosana. Globaalisti, mind you. 🙂

  7. Raisa Åberg

    Perus suomalaisten nainen, joka haluaa presidentti kilpaan mukaan, nimeä en muista, edustaa jotenkin tätä asiaa myös. Miten voi olla presidentti globaalissa maailmassa edustamassa suomen valtiota, jos ei keskustele eikä tunne globaalia maailmaa, joka kuuluu presidentin toimenkuvaan? Tämä yhtälö ei oikein toimi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä