Walt Disney

Walt Disney ei ollut vain klassisten lasten- ja perhe-elokuvien tekijä. Hän oli myös vastustaja Hollywoodissa tapahtuvalle juutalaisten vaikuttamiselle, jonka hän katsoi turmelevan amerikkalaista kulttuuria.

Walt Disney syntyi 5. joulukuuta vuonna 1901 Burbankissa, Kaliforniassa. Hänen äitinsä oli syntyjään saksalainen ja hänen isänsä taas taustaltaan irlantilais-kanadalainen. Disney varttui maatilalla, mutta aloitti 14-vuotiaana opiskelut iltaisin eri taideinstituuteissa. Hän toimi koululehden piirtäjänä ja maalasi isänmaallisia aiheita, joilla oli painopiste ensimmäisessä maailmansodassa. Hän jätti jopa koulun 16-vuotiaana liittyäkseen armeijaan, mutta häneltä evättiin pääsy alaikäisyytensä vuoksi. Disney ilmoitti itsensä sen sijaan vapaaehtoiseksi ambulanssinkuljettajaksi Punaiselle Ristille Ranskaan ensimmäisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1920 Walt Disney omistautui piirrettyjen elokuvien tekemiseen. Niistä tuli menestys Kansasin osavaltiossa, jossa hän tuolloin asui. Walt ja hänen veljensä Rod Disney keräsivät yhteen viimeiset lanttinsa matkustaakseen Hollywoodiin, jossa nämä kaksi Disney-veljestä perustivat 1920-luvun alussa elokuvastudio The Disney Bros. Cartoon Studion. Disneyn suuri läpimurto tapahtui vuonna 1928, jolloin julkaistiin Mikki Hiiri -animaatio Höyrylaiva Ville äänielokuvana. Elokuvasta tuli suuri menestys, ja legenda Walt Disneystä alkoi hahmottua.

Vuonna 1938 Disney julkaisi ensimmäisen animaatiopitkäelokuvansa, mestariteoksen Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Disneyn filmeiksi tekemät tarinat muun muassa Lumikista ja Prinsessa Ruususesta ovat peräisin germaanisista kansantarinoista, joita Grimmin veljekset kirjoittivat ja tulkitsivat 1800-luvulla. Elokuvan julkaisu Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä sai suuren vastaanoton myös Euroopassa, erityisesti Sakassa. Venetsian filmifestivaaleilla vuonna 1938 elokuva oli lähellä saada palkinnon parhaana ulkomaalaisena elokuvana, mutta palkinto meni sen sijaan Leni Riefenstahlille dokumenttielokuvasta Olympia, joka kertoi Berliinin olympialaisista.

Walt Disneyn elokuva Lumikista sai lämpimän vastaanoton kansallissosialistisessa Saksassa. Useat kansallissosialistiset kirjailijat käsittelivät Lumikkiin liittyvää myyttiä useissa julkaisuissaan. Tunnetuimpia on Wulf Sörensen, joka tulkitsee kirjoituksessaan Die Stimme der Ahnen Lumikki-hahmon mytologisena uudelleenkirjoituksena pohjoismaalaisesta rodusta. Wulf Sörensenin kirjoitus julkaistiin kolme vuotta ennen kuin Disney julkaisi animoidun pitkäelokuvan Lumikista.

Hitlerillä itsellään kerrotaan olleen kopio Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, jota olisi esitetty Obersalzbergin yksityisessä elokuvateatterissa. Kerrotaan myös, että kyseinen Disneyn versio tästä germaanisesta kansantarinasta olisi ollut hänen lempielokuvansa.

Vuonna 2008 löydettiin piirustuksia Lumikista tutuista kolmesta kääpiöstä sekä kääpiöistä ja Pinokkiosta piilotettuina väitetyn Hitler-akvarellin raameihin. Kaikki muut paitsi Pinokkio oli signeerattu nimimerkillä “A. H.”, mutta kaikki neljä kuvaa oli maalattu samalla, hyvin tehdyllä tyylillä. Norjalainen museojohtaja William Hakvaag, joka teki tämän löydön ja joka sen jälkeen on tutkinut aihetta, kertoo olevansa “sataprosenttisen varma, että kyseessä ovat Hitlerin tekemät piirustukset”.

Saksa todellakin kiehtoi Walt Disneytä. Sen lisäksi, että hän jäljensi germaanisia kansantarinoita, on myös yksi maailman tunnetuimmista linnoista, Neuschwansteinin linna Saksassa, esikuvana Prinsessa Ruususen linnalle. On olemassa myös teorioita, että Walt Disney olisi ollut Hitlerin ja kansallissosialismin salainen ihailija. Vaikka tämä perustuu enemmän spekulaatioihin, yksi suuri Hollywood-tuottaja otti vastaan Leni Riefenstahlin, kun hän yritti markkinoida palkittua elokuvaansa olympialaisista USA:ssa. Tämä henkilö oli Walt Disney. Muut suuret Hollywood-tuottajat, jotka olivat juutalaisia, kohtasivat hänet boikotoiden ja halveksien.

Kontakti Disneyn ja Riefenstahlin välillä katkesi toisen maailmasodan myötä. Sodan aikana Walt Disney otti roolin amerikkalaisena patrioottina ja hänestä tuli katkera vihollinen piirretyillä propagandaelokuvillaan, jotka oli kohdistettu kansallissosialistista Saksaa vastaan. Walt Disney, joka oli voimakas vastustaja jo silloin valtavan suurelle juutalaiselle vaikutukselle amerikkalaiseen kulttuuriin, ei onnistunut koskaan näkemään sitä tosiasiaa, että kansallissosialistinen voitto olisi ollut takaaja juutalaisen vaikutusvallan pienenemiselle kaikkialla länsimaissa.

Walt Disney kävi kuitenkin pitkän taistelun Hollywoodin juutalaista vaikutusvaltaa vastaan. Yksityiselämässään sekä toimistollaan hänen kerrotaan usein tehneen lausuntoja Hollywoodin juutalaisista ja joskus käyttäneen juutalaista murretta matkiessaan heitä.

Osassa Disney-elokuvia esiintyy myös juutalaisia hahmoja. Viime vuonna ennen jouluaattoa nykyiset Disney-tuottajat päättivät sensuroida hullunkurisen rabbin, joka esiintyi Joulupukin paja -elokuvassa.

Toisinaan Disney on antanut juutalaisille vähemmän mairittelevan puolen. Alkuperäisversiossa Kolme pientä porsasta (1933) oli kohta, jossa susi oli pukeutunut juutalaiseksi kaupustelijaksi huijatakseen porsaita. Juutalainen kauppias, jolla on hyvin suuri nenä, yrittää myydä harjoja jiddišin murteella sanoin: “I’m the Fuller Brush man! I’m giving away free sample!”

Disney ei kuitenkaan rajoittanut toimintaansa vain henkilökohtaisiin kommentteihin ja pieniin piikkeihin elokuvissaan, vaan osallistui myös taisteluun kommunistien (itse asiassa juutalaisten) Hollywoodiin soluttautumista vastaan. Disney todisti useaa Hollywood-profiilia vastaan, kun kongressi nosti syytteet kommunistien soluttautumisesta amerikkalaiseen elokuvateollisuuteen. Disney edesvaikutti näin siihen, että juutalaisvaltaisen “Hollywood Tenin” jäsenet tuomittiin ja Hollywoodin pakotettiin lisäämään mustalle listalle kaikkein ilmeisimmät soluttautujat.

Willian Pierce, joka käsitteli Walt Disneytä vuonna 1995 radiohaastattelussaan “Disney and the Jews” (alaotsikolla “Eisnerin ja hänen kaltaistensa täytyy lopettaa vahingoittamasta lapsiamme”), oli sitä mieltä, että kulttuuritaistelu tapahtui ensi tilassa Disneyn elokuvien kautta:

The real problem, of course, was that Walt Disney’s vision of the world, as reflected in the films he produced, was wholly different from that of the Jewish film producers around him. As long as Walt was making Mickey Mouse or Donald Duck cartoons, this problem could be overlooked. When he began animating feature-length fairy tales like Snow White and Cinderella, the Jews in Hollywood became increasingly nervous. The world of Snow White was an entirely White world, a European world. It stirred racial memories in White Americans, and the aim of the Jewish media bosses then as now was to make White Americans forget their roots. They wanted to begin promoting multiculturalism as soon as the Second World War was over, and Walt was in their way.

Walt Disney kuoli vuonna 1966, minkä jälkeen alkoi todellinen Disney-yrityksen muuttuminen. Juutalaisista tuli Disneyn suurimmat johtajat, erityisesti Michael Eisneristä, joka johti Disneytä vuodesta 1984 vuoteen 2003. Eisner oli muun muassa Disney-klassikko Viidakkokirjan uudelleenjulkaisun takana, mutta tällä kertaa elokuva toimi rotusekoittumisen puolestapuhujana. Monikulttuurisuus oli viestinä myös elokuvassa Pocahontas. Muut elementit, joita Walt Disney ei olisi koskaan hyväksynyt ja joita William Pierce otti esille radiopuheessaan, tulivat Walt Disneyn kuoleman jälkeen, jolloin hän ei voinut enää muodostaa sitä vastapainoa, joka tänä päivänä puuttuu täysin.

Suositeltavaa luettavaa: William Pierce: Disney and the Jews

Nordfront.se