Vastarintaliikkeen ruotsalaisen Nordfront-median toimittaja Sebastian Elofsson kertoo käännösartikkelissamme vapunpäivän tapahtumista omasta näkökulmastaan. Lue myös suomalainen matkakertomus marssilta!
Tämänvuotisessa vappumielenosoituksessa osoitimme selvästi, että vastarinta kansalle vihamielisen järjestelmän harjoittamaa hajauttamispolitiikkaa vastaan lisääntyy kaiken aikaa. Osoitimme Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen olevan Pohjolan ainoa työväenpuolue. Reilut 600 pohjoismaalaista marssi kansanyhteisyyden puolesta, mikä on lähes kaksinkertainen määrä verrattuna Borlängen mielenosoitukseen, jonne saapui 350 ihmistä.
Osallistujat kokoontuivat Falunin rykmenttialueelle Ica Maxin edustalle. Tämän jälkeen alettiin marssia reittiä Bataljonsvägen–Regementsvägen–Korsnärsvägen–Åsgatan aina Stora Torgetille asti. Rumpujen pärinä ja iskulauseet raikuivat Falunin kaduilla, ja vastarintamiehet- ja naiset marssivat uteliaiden katsojien ohi. Yhtäkään yhteenottoa ei tapahtunut poliisin tai vastamielenosoittajien kanssa marssin aikana. Stora Torgetilla ihmiset asettuivat kuuntelemaan tulevia puheita, ja järjestäjät laittoivat äänentoiston kuntoon.
Puhujina olivat Pär Öberg, Simon Lindberg, Fredrik Vejdeland, Paulina Forslund, Jörgen Kroman ja minä. Kaikki puheet olivat palavia ja ne vastustivat nykyistä Pohjolan työväkeä riistävää järjestelmää. Puheet tekivät selväksi myös sen, ettei liike halua palata aikaan ja yhteiskuntaan ennen muukalaisinvaasiota, vaan meidän on sen sijaan luotava aivan uudenlainen yhteiskunta, jossa liberalismin tuhoisalla yksilökeskeisyydellä tai marxilaisten hajauttavalla luokkataistelulla ei ole sijaa. Haluamme pohjoismaisen yhteiskunnan, jossa sekä käytännön että teoreettisen työn tekijät muodostavat yhtenäisen kansan!
Stora Torgetille oli kerääntynyt vastamielenosoittajien joukko, joka koostui suurimmaksi osaksi alaikäisistä poliittisesti kypsymättömistä nuorista sekä miespuolisista rotumuukalaisista. Nämä huutelivat kirosanoja, näyttelivät keskisormea ja osoittivat kielenkäyttönsä olevan kaikin puolin ala-arvoista. Heidän vaatetuksensa oli vähintään yhtä mauton, likainen ja rikkinäinen. Jotkut olivat menneet jopa niin pitkälle, että he olivat pukeutuneet pelleasuihin.
Voimakkaiden puheiden jälkeen oli pahvisen “puolustusministeri” Peter Hultqvistin yksiulotteisine mielipiteineen aika astua yhdessä Pär Öbergin kanssa lavalle väittelemään. Väittely ei mennyt aivan “puolustusministerin” odottamalla tavalla; hän yritti vakuuttaa osallistujia tyhjillä fraaseilla, ja koko väittely päättyi, kun Öberg sai tarpeeksi Hultqvistin höpinöistä ja heitti puolustusministerin lavalta.
Auringonpaisteen, marssin, puheiden ja “väittelyn” täyttämän päivän jälkeen Vastarintaliikkeen viidennen ryhmän johtaja Pär Sjögren päätti mielenosoituksen kiittämällä kaikkia paikallaolijoita osallistumisesta. Tämän jälkeen suurin osa mielenosoittajista siirtyi jatkopaikalle päivällisen pariin sekä keskustelemaan toistensa kanssa.
Lopuksi voi sanoa Falunin mielenosoituksen olevan jälleen yksi todiste siitä, että Pohjoismaisesta Vastarintaliikkeestä on tulossa kansanliike. Vuosi sitten Borlängestä aloitettiin pitkä marssi kohti kansallissosialistisen liikkeen voittoa.
Meillä on vielä pitkä tie edessämme ennen kuin saavutamme tavoitteemme. Se tie ei tule olemaan ruusuilla tanssimista. Urheus, uskollisuus, uhrimieli ja hitunen hyvää tuuria tulevat olemaan tarpeellisia, mutta tiemme päässä on vain ja ainoastaan voitto!
Kun tässä tekstissä puhuttiin tien päässä olevasta voitosta, niin mitä Vastarintaliike tarkoittaa tällä? Mikä on se voitto jota tavoitellaan ja miten se saavutetaan?
Lehdistä voi lukea vaikka mitä, mutta ehkä haluaisin mielummin vastauksen suoraan teiltä itseltänne.
Lyhyesti: Kansallissosialismi.
Hiukan pidempi vastaus: http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/
Hitaasti. laadukkaasti, ja varmasti…Kaikki ajallaan.
Eläköön voitto!
Comments are closed.