Kauan sitten, “vanhoina hyvinä aikoina”, kuten joku sanoisi, metsällä oli tärkeä roolinsa ihmisten elämässä. Metsien kunnioitus näkyi jo muinaisina aikoina, jolloin suomalaiset rakensivat matalia taloja ilmaistakseen oman pienuutensa metsän rinnalla. Korpi oli koti ja sitä kunnioitettiin – se antoi suojan, lämmön ja ruoan. Silloin puita ei kaadettu enempää kuin tarvittiin taloihin ja tulen tekoon, ja riistaa kaadettiin vain se, mitä syötiin. Päälle näistä saatiin vielä turkiksia.
Kaadettuja eläimiä, erityisesti hirviä ja karhuja, kohdeltiin kunnioittaen peijaisten aikana. Joskus kauan sitten todettu sanonta kertoi: “Vain todellinen metsästäjä tuntee surua kaataessaan eläimen.” Peijaisten tarkoituksena oli lepyttää kaadettujen eläinten henkiä ja osoittaa kunnioitusta ja kiitosta saadusta riistasta ja turkiksesta, joilla metsästäjä taas sai pidettyä perheensä hengissä. Vaikka pienemmille eläimille ei järjestetty isoja peijaisia, lepyttivät metsämiehet niiden henkiä lauluilla, runoilla ja loitsuilla, joita lausuttiin jahdin päätteeksi. Sana luonto juontaa juurensa muinaissuomalaiseen ihmisen suojelushaltiaan, mistä voidaan vetää yhteys siihen, että luonto soi suojan ihmisille tuolloin. Metsissä sijaitsi myös pyhiä paikkoja, kuten jumalien palvonnalle pyhitetyt uhrilehdot.
Isossa roolissa metsät olivat jo silloin, kun Norjan kristityn kuninkaan Pyhän Olavin joukot tulivat ryöstöretkelle Suomeen. Kyläläiset suojautuivat ympäröivään metsään ja antoivat ryöstöretkeläisten hakea arvotavarat kylästä. Kun he olivat palaamassa laivoilleen, hyökkäsivät kyläläiset raskaassa lastissa olevien rosvojen kimppuun yllättäen metsän suojissa.
Juutalaiskristillisyyden myötä tämä kunnioitus metsiä kohtaan alkoi hälvetä, kun tällaiset “metsäläiset” tavat leimattiin pakanallisiksi ja näin ollen uuden uskonnon vastaisiksi. Tämä näkyy hyvin muun muassa varhaisissa puukirkoissa; niiden rakentamiseksi kaadettiin hehtaareittain puita ja niiden tornit rakennettiin puita korkeammiksi, ikään kuin pilkkaamaan metsän mahtia. Kosketus metsiin säilyi kuitenkin suomalaisten keskuudessa onneksi vahvana, kiitos sen, että maanviljely ja talonpoikais- ja eränkävijäkulttuuri ovat aina olleet tärkeä osa Suomea, jo useimmilla alueilla olosuhteiden pakosta.
Metsää käyttivät hyödykseen myös nuijasodan aikaan Jaakko Ilkan johtamat kapinalliset nuijamiehet, jotka suojautuivat Pohjanmaan metsiin suojaan Klaus Flemingin ratsusotilaita. Näissä leireissä majaili myös paljon sotilaiden kodeistaan ajamia naisia, lapsia ja vanhuksia.
Kun nyt mietimme vaikkapa talvi- ja jatkosodan parhaimpia taistelijoita, moni heistä oli maanviljelijöitä ja maaseudulla asuvia miehiä, esimerkkeinä Viljami Pylkäs, Simo Häyhä, Kurt Wallenius ja Antti Isotalo. Suomen suurin vahvuus kummassakin sodassa oli miesten taito liikkua metsissä ja käyttää sen tarjoamaa suojaa ja antimia hyväkseen. Tämä teki erityisesti suomalaisista korpisotureista viholliselle pelottavan ja taitavan vastustajan. He osasivat liikkua Kannaksen ja Petsamon mäkisissä maastoissa huomaamattomia keinoja käyttäen jalan ja hiihtäen. He kykenivät kiipeämään puihin vaikka sukset jalassa ja suojautumaan luonnonvoimia ja vihollisen tiedustelua vastaan maastoa hyväksi käyttäen. Tällaiset miehet olivat kauhistus vihollisen joukoille, erityisesti talvisodan alussa, kun puna-armeija oli marssimassa panssareineen paraatimuodostelmassa Helsinkiin. Myöskään panssareiden pysäyttämiseen ei tarvittu muuta kuin iso puinen koivun tai männyn halko, jonka saattoi työntää panssarivaunun telaketjun väliin.
Luonnonläheisyydellä oli tärkeä osansa myös kansallissosialistisen Saksan maailmankatsomuksessa. Valtakunnassa oli säädetty tiukat eläintensuojelulait (niistä enemmän artikkelissa “Kansallissosialismi ja eläinoikeudet“). Eliittijoukko SS:n miehiä rohkaistiin muuttamaan perheineen maalle. Tärkeimmän SS-tukikohdan, Wewelsburgin linnan, ympärille rakennettuun yhteisöön SS-Reichsführer Heinrich Himmler suunnitteli rakennuttavansa SS-sotilaiden muodostaman maalaisyhteisön, jossa sotilaat voisivat sotatieteiden lisäksi harrastaa maanviljelyä muinaisten talonpoikaissotilaiden hengessä.
Vaikka teollistuminen Suomessa oli alkanut jo 1900-luvun alkupuolella ja se eli jo ennen sotaa hyvin vahvana, nousi se vahvempaan asemaan 1940–50-luvun taitteessa. Sodan jälkeen Suomi alkoi teollistua vauhdilla, jotta sotakorvaukset saataisiin maksettua ja sodassa kärsineitä alueita jälleenrakennettua. Maaseutu pysyi kuitenkin hyvin asutettuna, sillä valtio jakoi kotinsa menettäneille veteraaneille ja evakoille maapaikkoja. Tällöin metsiä kaadettiin melkoisesti, jotta niiden tilalle saatiin viljelymaata. Kuitenkin 1960-luvulle tultaessa maaltamuutto tuli yleisemmäksi. Tuolloin maanviljely ja metsätalous olivat muuttuneet koneistetummiksi, minkä myötä ruumiillisen työn tekijöitä tarvittiin enemmän teollistuneissa kaupungeissa. Monet maanviljelijät lähtivät myös etsimään uutta toimeentuloa Ruotsista ja muualta maailmalta.
Surullista kyllä, maaltamuuton myötä ihmisten kosketus maaseutuun ja metsiin alkoi hävitä. Kun ajan myötä viihdeteollisuus alkoi tuottaa kaikenlaisia elektronisia hyödykkeitä, alkoi ihmisten halu liikkua asuntojensa ulkopuolella laskea. Kaupungissa asuvien ihmisten arki täyttyi työpäivistä kaupungilla, mitä seurasi vapaa-aika television ääressä, elokuvissa tai kulmabaarissa istuessa. Se, mikä aiemmin oli ollut esi-isillemme elintapa, eli enää kesäloman mökkireissuissa. 1940–50-luvulla syntyneissä ihmisissä sentään oli vielä sen verran kosketusta luontoon, että useimmilla oli intoa viettää muutama viikko vuodessa metsän siimeksessä kesämökillä. Nykyään tämäkin tapa alkaa olla kuolemaan päin, kun kesämökeistäkin pyritään rakentamaan ympärivuorokautiseen asumiseen sopivia palatseja vesijohtoineen ja kaukolämmityksineen, puhumattakaan nyt uudesta 1990-luvun sukupolvesta, jolle koko mökkeily tuntuu olevan “junttien hommaa”. Niinpä, tähän sitä on menty. Kapitalistisen yhteiskunnan luoma helppo elämä ja kulutushyödykkeet ovat monelle helpompi vaihtoehto kuin mukavuusalueelta poistuminen, joka aikanaan teki suomalaisista kovapintaisia miehiä ja naisia, joilla ei veri vapissut.
Kun esi-isämme ja vaarimme taistelivat kansan vihollisia vastaan ja isämme rehkivät vielä 1950–60-luvulla työmiehinä metsissä ja maalla ja saattoivat viettää savotan aikaan useita öitä metsässä, on nykypäivän nuorukaisille vaikeaa lähteä armeijan metsäleireille edes yhdeksi yöksi. Varuskuntasairaalassa jono kasvaa aina leiri-aamuna – vapautuksia haetaan. Lomille kuitenkin pitää päästä viinaa lotraamaan siinä missä leireillä ollessakin, “kun niin kovasti ahdistaa”.
Tietenkään kaikki suomalaiset eivät ole menettäneet kosketustaan luontoon. On nuorempaakin väkeä, joka tuntee korpien kutsun sielussaan vahvana. Tällaisten ihmisten näkee jo koko olemukseltaan erottuvan eduksi. Luonnossa liikkumalla saa mättäiden ja soiden yli kulkiessa ja ylämäkeen noustessa keholle paremman kestävyystreenin kuin missään kuntosalilla ikinä. Metsissä saatava voimatreeni raskaita taakkoja kantaen vaihtelevassa maastossa on parasta voimaharjoittelua ikinä, sillä mitä on säännöllinen sarjojen pumppaus verrattuna käytännönläheiseen treeniin, jota voi tehdä monesta kulmasta, näin saavuttaen käytännönläheisempää voimaa ja kestävyyttä kuin normaalista salitreenistä. Metsissä on myös raitista ja puhdasta ilmaa. Metsistä saa kerättyä lisäksi puhdasta ravintoa, kuten marjoja ja sieniä ja vieläpä aivan ilmaiseksi. Entäpä ajatus paluusta maalle viljelemään omaa satoa, viljaa, kasviksia ja hedelmiä? Maanviljelyllä on tärkeä rooli mietittäessä maan omavaraisuutta.
Loppuun siteeraan Hold Fast -yhtyeen lyriikoita kappaleesta “Esprit Guerrier” (‘Soturihenki’). Kyseinen kappale teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen tätä artikkelia kirjoitettaessa.
“Maili mailin jälkeen, sinä jatkat juoksemista
Korkeammalle ja korkeammalle, metsästä lumisille vuorille
Unohda kaupunki, sen ihmiset ja heidän keskinkertaisuutensa
Taistele saavuttaaksesi huippu, tahdon riemuvoitto”
Hyvää ideologista tekstiä! Täytyy näin kaupunkilaisena sanoa, että eräs parhaista puolista Vastarintaliikkeessä on henkilökohtaisesti ollut se, että on päässyt liikkumaan luonnossa asiantuntevassa seurassa. Vaikka intissä on aikoinaan oppinut perustaidot, niin SVL:n patikointipäivät ovat ehkäpä hauskin ympäristö harjoitella selviytymistaitoja!
En pidä kristinuskon jatkuvasta mollaamisesta näissä kirjoituksissanne.
Eikö kansallismielisillä ole oikeutta uskoa Jeesukseen Kristukseen?
Vastarintaliike on uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, enkä ole koskaan lukenut artikkelia, jossa se hyökkäisi kristinuskoa vastaan sinänsä. Sen sijaan on kritisoitu kristinuskon nimissä toimivien rappeutuneiden yhteiskunnallisten vaikuttajien ja uskonnolla epäterveitä kantojaan puolustelevien kristittyjen sionistien näkemyksiä. Ja niitä, jotka suhtautuvat ylimielisesti Euroopan esikristilliseen kulttuuriperintöön. Mikäli arvopohja on terve, ei ole väliä, mihin uskoo. Ja jos arvopohja on sairas, eivät uskonnolliset tekosyyt paljoa pelasta.
Kristillisessä perinteessä on paljon luontoon liittyvää mystiikkaa joka on tradition edetessä kadonnut toisten painotusten vallatessa alaa. Ymmärtäisin artikkelin valossa että kritiikki koskee ainoastaan nykyistä kristinuskoa.
Jos historiasta tuodaan muutama fakta joka himmentää verotusoikeuden omaavan kristinuskon kilpeä, ei se varsinaisesti ole mustamaalaamista. Me kaikki olemme koulussa kuulleet miten kristinuskoa tuotiin Suomeen Turun jokisuistosta. Kansa pantiin jonoon ja kysyttiin että tuletko uskoon ja maksat kymmenyksen tuloista kirkolle vai pistetäänkö pää poikki. Yllättävän moni tuli uskoon. Ja mitä tulee kristinuskon kirkkojen rakentamiseen niin nehän rakennettiin suomalaisten omien uhripaikkojen päälle, jotta kansa ei pääsisi enää palvomaan omia jumaliaan, vaan aina paikalle saapuessaan näkisi kristillisen kirkon. Ja nimenomaan Lutherushan oli se henkilö joka kehitti rahaan perustuvan sielujen anekaupan.
Tarkoitukseni ei ollut mustamaalata kristinuskoa, vaan muistuttaa muutamista historiaslisista tosiasioista. Miksi muuten kristinuskon katolinen siipi niin usein sekaantuu seksuaalisesti nuoriin poikiin? Ehkä sillekkin löytyy joskus joku järkevä selitys. Muutakin kuin että Vatikaani omistaa maailmanpankin osakkeista 14%. Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut kirjoituksellani lähteä hyökkäämään kenenkään kansanmielisen henkilökohtaista uskoa kohtaan.
Itse omaan hyvin kristinuskon vastaisia näkemyksiä johtuen juurikin näistä syistä, joita nimimerkki “Suomalainen” viestissään mainitsi (ylimielinen suhtautuminen esi-isiemme kulttuuriperintöön, uskonnon varjolla perustellut epäterveet arvot, sionismi etc.), puhumattakaan nykykirkon patamustista papeista, jotka suitsuttavat monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta.
Kirjoituksessanikin mainittua Norjan kuningasta, Pyhää Olavia, en millään muotoa pystyisi pitämään sankarina, sillä hän teurasti monta oman heimonsa ja kansansa jäsentä vain, koska he eivät suostuneet omaksumaan samaa uskontoa kuin hän.
MUTTA: Täysin huonona en kristinuskoa silti näe. Moni kansanmielinen esikuvani on kristitty ja saanut siitä innoitusta visioidensa toteuttamiseen, mm. Martin Luther, skotlantilainen vapaustaistelija William Wallance, Romanian Rautakaartin (eli Arkkienkeli Mikaelin Legioonan) johtaja Corneliu Codreanu, IRA:n kenraali ja III valtakunnan ystävä Seab Russel, NSDAP:n propagandaministeri Joseph Goebbels näin muutamia mainitakseni. Miestä ei saisi ensisijaisesti arvioida uskomusten, vaan tekojen perusteella. Mikäli kristinusko antaa kansanmieliselle henkilölle voimaa ja tahtoa taistella rodullisesti yhtenäisen, nationalistisen ja vapaan Pohjolan ja Euroopan eteen, minä ojennan hänelle käteni ja kättelen häntä toverinani, sillä jaamme saman vision, jonka eteen voimme tehdä yhdessä työtä. Kumpikin sen hengen johtamana, jonka parhaaksi näkee.
-P.K.-
Kristinusko on Eurooppalaisille suunnattu versio juutalaisten sairaasta uskosta. Koska muinoin koukkunokat tiesivät, että orjuuttaakseen Euroopan he joutuisivat kehittämään uskonnon joka sisälsi mahdollisimman paljon esikristillisiä eurooppalaisia arvoja. Syntyi kristinoppi, jossa edelleen on nähtävissä paljon pakanallisia piirteitä juhlapyhineen ja tapoineen. Miksi uskoa johonkin vieraan kansan kehittämään asiaan kun meillä oma paljon rikkaampi ja luonnollisempi “uskonto”? Valkoinen Eurooppalainen kristitty on kuin elävä symboli juutalaisten orjuuttamalle Euroopalle.
Hyvä kirjoitus, sen verran kommentoin että pakana on alunperin tarkoittanut maalaista ja tästä “oikeat hyvät ihmiset” eli kaupunkilaiset kristityt halusivat ehdottomasti erottua. Sama ylimielisyys näkyy myös edelleen, muinaissuomalaisten luontousko oli todellinen rauhan ja rakkauden uskonto, joka kuitenkin verellä pestiin pois jos ei suostuttu pakkokäännyttämiseen. Koska sellainen on usko kuin kannattajansakin, niin ei ihmiskunnan historiasta löydy sen suurempaa ihmisoikeusrikosta kuin mitä kirkon kristityt ovat aikojen saatossa uskon ja kirkon nimissä tehneet, joten ei paljoa kannata kristinuskolla hurskastella.
On todella valitettavaa suomalaisten luonnosta erkaantuminen, hetken päästä ollaan kuin kuka tahansa muu täydellisen uusavuton kansa, joka pelkää metsässä ja sinne joutumista. Maaseudulla ammatin ja vaikkapa metsästysharrastuksen vuoksi luonto on edelleen tuttu ja turvallinen asia, mutta väestön ikääntymisen ja kaupunkistumisen myötä kyse on yhä pienemmästä joukosta ihmisiä.
Kesämökkien eräs hyvä puoli on siinä, että ne tarjoavat mahdollisuuden omaehtoiseen väistöliikkeeseen todella suuren kriisin sattuessa, jolloin nykynäkemyksen mukaan yhteiskunta ei enää pysty järjestämään turvaa, vaan sen sijaan asukkaiden on pyrittävä tulemaan toimeen suurissa kaupunkeissa niillä resurseilla, joita on jäänyt. Tällöin kesämökki puilla lämpiävänä sekä pienellä vihannes- ja perunamaalla on se mahdollisuus, jota pitää kehittää ja ylläpitää jo normaalioloissa, varautuen myös tehokkaalla kotivaralla poikkeuksellisiin oloihin.
Jälleen loistava kirjoitus tältä vierailevalta kirjoittajalta! Ja ehdottoman osuvaa kritiikkiä juutalaiskristillistä maailmankuvaa kohtaan. Usko, joka ei ole riippuvainen teoista vaan pelkästä uskomisesta, ei voi mitenkään tukea kansaa vapaustaistelussaan. Ajatuksenakin “pelastut kun vain uskot” on jotain aivan liian absurdia, verrattuna esim. Pohjolan pakanauskointoihin, joissa jumaluus ja usko olivat osa arkipäivää, ja joissa teot puhuivat enemmän kuin sanat. Mutta tokihan yksittäiset valkoiset vapaustaistelijat voivat saada voimansa myös kristittyjen jumalalta. Kuten P.K. kommentissaan mainitsi, monet suurmiehet ovat olleen hartaita kristittyjä.
Kristityt ovat kautta historian tehneet omaa ideologiaansa(raamatun) sanomaa vastaan.
Yksinkertaisesti mainio kirjoitus, jonka jokainen kunnon kansallissosialisti pystyy allekirjoittamaan täysin!
Ehkä hieman aiheeseen liityen
http://www.vastarinta.com/viisaus-tulee-maasta/
Ihan mainiota että saatiin keskustelua aikaiseksi tästä tekstistä. Asiallinen ajatustenvaihto on aina hyväksi, vaikka en nyt ajatellut tuon uskonto-kysymuksen tästä artikkelista näin vahvana nousevan esiin.
Mutta itse aluperäiseen aiheeseen, eli “sivistyksen” ulkopuolella asuvaan voimanlähteeseen, palataksenia: Se on mukava huomata että SVL:n riveissä erämaan kutsu on kuultu vahvana. Itselle kesän patikkareissu Varsinais-Suomessa ja erityisesti kiipeäminen Pirunkirkon laelle ihastelemaan kaunista maisemaa toverien kanssa oli yksi kesän kohokohdista. Paikat olivat kipeinä ja kurkkua kuivasi mutta hetkeäkään en olisi vaihtanut pois…
Toivottavasti artikkeli sai jonkinlaista kipinää syttymään myös niiden parissa jotka (syystä tai toisesta) eivät metsissä ole käyneet. Se ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, pitää vain:
– Varata sopiva päivä/päiviä ja hyvät varusteet (ei tarvi mitään high-tech kamaa, riittää että on hyvät ja käytännölliset päällä).
– Lepää kunnolla ja mene sitten patikkapaikalle
– Laite varusteet kuntoon ja ala painella niin pitkälle metsään kuin sielu vain ikinä sietää.
– Tunne voiman virtaavan lävitsesi =)
-P.K.-
Ja lisäyksenä vielä:
Jokamiehenoikeudet on syytä muistaa metsässä liikkuessa:
http://www.metsakeskus.fi/jokamiehenoikeudet
Tiesittekö että jokamiehen oikeutta ollaan kieltämässä Suomessa? Tänä vuonna se oli lähempänä kuin koskaan. Mutta onneksi pari viikkoa sitten se saatiin kaadettua ministeriössä. Perusteluna käytetään sitä että koska kaikissa EU maissa se ei ole sallittu, niin se pitää kieltää Suomessakin.
Mediamme kertoo kaikesta toisarvoisesta, joka saa kansan tunteet heilahtelemaan puolelta toiselle. Mutta mistään oikeista asioista se ei kerro. Sellaisista jotka vaikuttavat elämäämme loppuiäksi.
Politikoiden päätöksentekoa en myöskään ole ymmärtänyt. Aina jos on tehty tyhmä päätös, niin sanottaan ettei sitä voida muuttaa. Miksi ei votaisi muuttaa? Miten niin “on tehty päätös?” Kyllä tyhmän päätöksen voi aina muuttaa kansalle paremmaksi. Sitä kutsutaan kehittymiseksi.
“Demokraattisten” poliitikkojen päätökset eivät ole tyhmiä, vaan niiden päämääränä on Suomen (kuten joikaisen muun kansallisen valtion) määrätietoinen tuhoaminen ja Uuden Maailman Järjestyksen (a.k.a. Pax Judaica) edistäminen. Kun arvioi näitä “tyhmiä päätöksiä” tästä näkökulmasta, huomaa, ettei niissä ole mitään ristiriitoja, vaan ne ovat suuren suunnitelman määrätietoista toteuttamista (ihmisten harhaan johtamiseksi näennäisesti kaoottisten lakien muutoksien avulla).
Suunnitelman laajuuden voi havaita sekä maantieteellisestä laajuudesta (samankaltaiset muutokset lainsäädäntöön kaikissa “demokraattisissa” maissa) että suunnitelman pitkäjänteisyydestä, joka ylittää sukupolvet ja vuosisadat.
http://isovimma.blogspot.fi/2011/02/frankfurtin-koulukunta-salaliitto.html
http://rauta-aika.blogspot.fi/2012/04/frankfurtin-koulukunnan.html
ja http://www.magneettimedia.com/siionin-viisaitten-poytakirjat/
ja vähän tunnettu mutta todella päätä kääntävät korkea-arvoisen kommunistin Rakowskyn (teloitettu v.1941) kuulustelun pöytäkirjat NKVD:ssä v. 1938 (julkaistu jo v.1948!)
http://www.illuminati-news.com/052106a.htm
Jo näistä vanhoista asiakirjoista muodostuu selkeä ristiriidaton kuva joka selittää Sinulle “demokraattisten” politiikkojen (.l sätkynukkien) näennäisesti outoja edesottamuksia.
PS, löytyisikö tähän jotain referenssiä? Pikagooglauksella en itse löytänyt, mutta en ehkä osannut käyttää oikeita hakusanoja.
Ikävä kyllä ei ole julkista tietoa. Maaseudun tulevaisuudessa oli artikkeli siitä miten tätä lakia yritetään muuttaa, mutta se ei ole lainkaan totuudenmukainen. Käytävillä ja kabineteissa on käyty kovaa vääntöä julkisuudelta piilossa, olemmehan demokraattinen valtion. Anteeksi, huono vitsi.
Elämä on aika raadollista Suomessa nykyisin. Jotta hiukankaan pysyy perässä siitä, mitä täälä tapahtuu ja missä mennään, on joka aamu suoritettava samat rutiinit. Aivan ensin on käytävä läpi kaikki kuulutukset. Niin AVI:en, Elyjen kuin kunnallisten viranomais lautakuntienkin. Sen jälkeen on käytävä läpi eduskunnan lakiesitykset sekä valtioneuvoston asetukset. Ilmeisesti joku luulee että kansa väsyy ottamaan selvää missä mennään ja mitä päätetään heidän nimissään. Toisaalta, enemmän saisi ihmiset ottaa kantaa ja olla aktiivisia näissä asioissa. Tähän ei mene kuin 2h jokaisena arkipäivänä. Ymmärrän että kaikki eivät ehdi tai jaksa kun taisteluväsymys iskee, mutta aina voi vuorotella. Niin täälä meilläkin päin. Meitä on kuusi ihmistä ja aina joku palaa vuoksi loppuun. Mutta toiset kantavat senkin vuoden hänen puolestaa kekoon. Ja seuraavana vuonna onkin taas levännyt mies rivissä.
Sodassa suomalaiset kaukopartiomiehet olivat todellisia luonnossa selviytyjiä! Isänmaallisena veteraanin poikana minua harmittaa, kun sodassa kunnostautuneen soturin Lauri Törnin mainetta ollaan lokaamassa uudella “historian” opuksella.Juttuvinkiksi Teille siellä Patriootissa ystävällinen pyyntö: Voisitteko kirjoittaa jotain Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä? Täällä on ollut ennenkin valtanäkemyksistä poikkeavia asiapitoisia artikkeleita. Kiitos myös niistä! Hyvää loppusyksyä – myöskin Isänmaamme luonnon helmassa, kaikille Patriooteille!
Sotasankari Lauri Törnistä on kirjoitettu hiljattain ruotsiksi: https://www.nordfront.se/lauri-torni-finsk-krigshjalte.smr …Vastaavanlaisesti artikkeli suomeksi olisi tietenkin jees.
Loistava kirjoitus! Teollistumisen myötä myös Suomessa puhuttaessa metsästä tai yleensäkin luonnosta nousee raha aina vahviten esiin. Viimeisimpänä marjanpoimintayritysten touhu.
Comments are closed.