Koti Uutisia Verenluovutus

Verenluovutus

0

Kuten tunnettua, lomakaudella sattuu tavanomaista enemmän onnettomuuksia esimerkiksi lomaliikenteessä. Tämän vuoksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu tarvitsee koko ajan kirjaimellisesti uutta verta. Verenluovutus on helppo tapa auttaa ihmisiä, eikä koskaan tiedä, milloin itse on veren tarpeessa.

Verta ei sellaisenaan anneta potilaille, vaan veren osat eli niin sanotut komponentit eritellään ja potilaat saavat juuri sen verikomponentin jonka tarvitsevat. Yksi luovutettu 450 millilitran pussi verta saattaa auttaa monia ihmisiä.

Ennen verenluovutusta todistetaan henkilöllisyys ja täytetään terveydentilaa koskeva lomake. Lomakkeessa kysytään muun muassa onko krapulassa, mitä lääkkeitä käyttää ja onko seksikumppani vaihtunut viimeisen neljän kuukauden aikana. Miehiltä myös kysytään, onko harrastanut seksiä miesten kanssa, mikä on este veren luovutukselle.

Sairaanhoitaja tarkistaa täytetyn lomakkeen ja tekee mahdollisesti täydentäviä kysymyksiä sekä tarkistaa veren hemoglobiinin. Hemoglobiinin tulee olla miehillä 135–195 g/l ja naisilla 125–175 g/l.

Tämän jälkeen luovuttaja voi mennä juomaan tarjottuja mehuja odottaessaan vuoroaan – juominen helpottaa luovutuksesta toipumista. Itse verenluovutus on hyötyyn nähden erittäin helppo toimitus. Luovuttaja menee makaavaan tai puolimakaavaan asentoon ja antaa hoitajan hoitaa tehtävänsä. Nimi ja sotun loppuosa tarkistetaan vielä kerran. Jos kaikki täsmää, käsivarteen laitetaan puristusside suonen löytämiseksi ja neula laitetaan suoneen. Luovutus on vapaaehtoista ja sen voi keskeyttää milloin tahansa. Seuraavaksi loikoillaan noin 10 minuuttia, jonka jälkeen veripussi on täynnä ja luovutus on ohi.

Tämän jälkeen seuraa kehotus mennä nauttimaan Veripalvelun tarjoama kahvi tai mehu ja voileipiä. Seuraava mahdollinen verenluovutus on miehillä vähintään 61 vuorokauden ja naisilla vähintään 91 vuorokauden kuluttua.

Verta voi luovuttaa terve 18–65-vuotias, vähintään 50 kg painava henkilö, jolla on suomalainen sosiaaliturvatunnus ja joka on asunut Pohjoismaissa ainakin viimeiset kolme kuukautta.

Verenluovuttaja ei voi vaikuttaa siihen, kenelle verikomponentteja annetaan; ne saattavat siis mennä vaikka pahimmalle vihamiehelle. Tästä huolimatta kannattaisi jokaisen harkita verenluovutusta. Tämä on helppo tapa olla avuksi ihmisille, ja samalla veri tulee tutkituksi tautien varalta, vaikka testauksen ei pidäkään olla syy luovuttaa verta.

Verenluovutus on vapaaehtoista – älä siis luovuta, jos et halua, mutta asia on harkinnan arvoinen. Yksikin luovutuskerta saattaa olla jonkun kannalta ratkaiseva ja sen voi aina laittaa kokemuksen piikkiin. Sanonnan mukaan ihmiset eivät kadu sitä, mitä he ovat tehneet, vaan sitä, mitä he ovat jättäneet tekemättä.