Vastuullinen kuluttaminen

Vastuullinen kuluttaminen on nyt muotia; kuluttamalla voit pelastaa maapallon ja maailmantalouden. On hyvä seurata omaa kuluttamistaan ja valita eettisiä vaihtoehtoja, mutta se ei oikeuta turhanpäiväistä kuluttamista. Eettisin tapa kuluttaa on olla kuluttamatta. Kun lähdetään muuttamaan kulutustottumuksia vastuullisemmiksi, on hyvä aloittaa miettimällä, mitkä ovat asioita, jotka voi jättää hankkimatta. Ostaa toisin sanoen vain tarpeellisen ja kieltää itseltään heräteostokset.

Valinnoilla voi vaikuttaa. Markkinataloudessa tarjonta vastaa kysyntään. Hyvä esimerkki tästä yhtälöstä on karppaaminen. Taannoin, kun muotiin tuli hiilihydraattien välttäminen, kauppojen hyllyille alkoi tulla jos jonkin näköistä karppaustuotetta ja niiden myynti lisääntyi räjähtäen. Pienillä teoilla voi siis vaikuttaa.

Nykyään on vaikeaa löytää kestäviä tuotteita, onhan taloudellisesti kannattamatonta valmistaa niitä. On kuitenkin hyvä valita se parhaiten kestävä halvimman sijaan. Pitkässä juoksussa tämä usein tulee halvemmaksi. Pitää kuitenkin muistaa, että kallein ei aina ole kestävin, vaan usein hinnan takana on tuotteen brändi. Korjattavuus on myös hyvä ominaisuus, ja korjaustaitoa – vaikka se onkin katoavaa kansanperinnettä – on syytä vaalia ja haalia. Käytetty tuote on usein uuden veroinen tai vain sisään ajettu, joten kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja kannattaa kierrellä. Jotkut tuotteet voi myös tehdä itse.

Ruokakauppa on käytännössä kokonaan kahden suuren keskuskaupan hallinnassa. Niiden harjoittama kartelli pitää ruoan hinnan korkealla ja tuottajahinnat alhaalla. On hienoa, että kaiken saa nyt saman katon alta ja vieläpä bonukset päälle. Kanta-asiakkuusjärjestelmä on todellisuudessa kaupalle kallis, ja siksi se siirtää kustannukset tuotteiden hintoihin. Keskittämällä säästetyn etelänmatkan olisi säästänyt helpommin hintoja vertailemalla. Eettisin tapa tehdä ruokaostokset – vaikka ei halvin – on asioida niin sanotuissa kivijalkaliikkeissä, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin tuotteisiin. Tuoreet kausituotteet saa helposti torilta tai suoraan tuottajalta. Suurissa kaupungeissa on myös luomupiirejä, jotka hankkivat tuotteen lähituottajilta ja jakavat ne piiriläisten kesken. Näissä miinuksena on, että niihin on joskus vaikea päästä mukaan. Lähiruoka on aina parempi vaihtoehto kuin kaukaa tuotu.

Luomu, niin kuin luonto sen tarkoitti

Luonnonmukaisessa viljelyssä ei käytetä kemiallisia lannoitteita tai kasvimyrkkyjä, ja näin se saastuttaa vähemmän kuin tehoviljely. Lisäksi maaperän monimuotoisuus säilyy vuoroviljelyn ansiosta. Vuoroviljelyssä eri viljelykasveja kasvatetaan joka vuosi eri paikoissa tai osaa pelloista pidetään kesannolla. Luomukasvit ovat turvallisempia kuin tehoviljellyt, vaikka ne eivät paremmilta maistuisikaan.

Paras tapa välttää geenimuuntelun riskit ja myrkyt eläinperäisissä tuotteissa on luomu. Luomueläimen ravinnosta on 80–100 %:n oltava luomua. Tämän lisäksi eläimillä on mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Antibiootteja tai kasvuhormoneja ei myöskään käytetä, kun taas tehotuotannossa niitä käytetään surutta ja varmuuden vuoksi.

Luomumaitotuotteet ovat myös vatsaystävällisempiä; jotkut laktoosiongelmista kärsivät ovat kertoneet pystyvänsä nauttimaan luomumaitotuotteita.

Reilu kauppa, suuryritysten riistoa vastaan

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmän avulla elintarvikkeiden tuottajat saavat vähintään reilun kaupan takuuhinnan. Korvaus nousee sitä mukaa, kun työntekijöiden olot paranevat, esimerkiksi mahdollisuus järjestäytyä. Reilu kauppa kieltää lapsityövoiman ja se noudattaa tarkkoja ympäristökriteereitä. Reilu kauppa hyödyttää koko yhteisöä ja vähentää humanitääristä maastamuuton tarvetta, joten reilua kauppaa tukemalla voi hyvässä tapauksessa vaikuttaa väestöpaineen siirtymiseen länsimaihin.

Geenimuuntelu pilaa sinun ja lastenlastesi terveyden.

Geenimuuntelun (GMO) perimmäinen tavoite ei ole halvemman ruoan tuottaminen kuluttajille tai nälänhädän kitkeminen, vaan totaalinen kartelli ruokamarkkinoilla. GMO:n edelläkävijä Monsanto on saanut patentoidulla maissillaan käytännössä haltuunsa maissimarkkinat Amerikan mantereella ja osittain Aasiassa. Yhtymä harjoittaa muutakin kyseenalaista toimintaa elintarvikealalla. Monsanton tunnetuin tuote on Round Up -myrkky, jota heidän viljelykasvinsa kestävät. Yhtymä ei liiemmin yritä peitellä tavoitteitaan.

Geenimuuntelussa osa kasvin tai eläimen geeniperimästä muutetaan tietyn ominaisuuden aikaansaamiseksi, esimerkkinä vastustuskyky vahvoja kasvimyrkkyjä vastaan. Joissain kokeissa on todettu geenimuuntelun aiheuttavan syöpää. Toinen ongelma on kasvimyrkkyjen päätyminen loppukäyttäjään, ihmiseen.

Eviran mukaan Suomessa ei myydä elintarvikkeita, joiden raaka-aineista yli 0,9 % olisi geenimuunneltua. Jos raja ylittyy, tulee siitä ilmoittaa pakkauksessa. Kuitenkin tullilaboratorion vuonna 2004 ottamissa valvontanäytteissä sadasta soijan ja maissin jatkojalosteesta kolmasosasta löytyi geenimanipulaatiota. Näistä viidessä pitoisuus ylitti myös 1 %:n merkintävelvollisuuden. Vältä siis maissitärkkelystä ja soijavalmisteita. Osalle Suomen tuotantoeläimistä syötetään geenimuunneltua rehua, ja Raisio-yhtymä on ilmoittanut, ettei se kauaa pysty kilpailemaan tavallisella rehullaan GMO-rehua vastaan.

Ympäristö ja ihmiset

Ihmisoikeudet sekä ympäristötietoisuus ovat asioita, jotka vastuullinen kuluttaja ottaa huomioon. Aasiassa valmistetut tuotteet, eli melkein kaikki kulutustuotteet, on valmistettu joko lapsityövoimalla tai muuten halpatyövoimalla. Tiettävästi ainakin H&M-kauppaketju suosii lapsityövoimaa. Myös laittomissa siirtokunnissa valmistetut tuotteet ovat epäeettisiä, kuin myös tätä toimintaa tukevien yritysten tuotteet ja palvelut. Listoja kyseisistä yrityksistä ja tuotteista löytyy helposti, ja olemme myös käsitelleet aihetta tarkemmin artikkelissamme “Suomalaisyritykset tukevat sionistirikollisuutta”. Valkoisten kansanmurhaa ajavista maista – kuten Etelä-Afrikasta – tuodaan myös tuotteita Suomeen. Ostamalla kyseisestä maasta tulleita tuotteita tuet maan poliittista järjestelmää. EU:ssa valmistetut tuotteet kuuluvat epätodennäköisemmin edellä mainittuihin. Palveluiden eettisyydestä puhutaan kovin vähän. Palvelun tarjoajalla saattaa olla yhteistyökumppaneita, jotka edesauttavat siirtokuntia, tai ne voivat välillisesti aiheuttaa suurta ympäristökuormitusta.

Kodinhoitoon liittyvissä tuotteissa on valittavana ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, jotka on merkitty ympäristömerkillä. Myös teknisiä laitteita mainostetaan ympäristöystävällisinä muun muassa pienemmän sähkön- ja vedenkulutuksen takia. Näissä kuitenkin käytetään harvinaisia metalleja, joiden louhinta kuluttaa luontoa moninkertaisesti. Laitteissa pitää siis suosia kestävää, ehkä vanhanaikaistakin, tuotetta, sekä todella vähentää niiden kulutusta.

Ympäristötietoisuuteen kuuluvat myös eläinoikeudet. Esimerkiksi oikean kalan valitseminen voi olla vaikeaa. WWF:ltä saa kuitenkin hyvin tietoa ja heillä on myös kalaopas, jossa on listattu kielletyt, arveluttavat ja hyväksytyt kalalajit – tänne on artikkelin lopussa linkki. Nyrkkisääntönä kannattaa valita pieniä ja kotimaisia kalalajeja sekä MSC-sertifioituja lajeja. Ei kasvatettua lohta tai tonnikalaa.

Eläinkokeita tehdään enimmäkseen kauneudenhoitotuotteissa, mutta eläinkokeettomia ja luonnonkosmetiikan vaihtoehtoja on runsaasti olemassa. Turkistarhojen olot eivät ole sillä tasolla, kuin niiden pitäisi olla. Tämä johtuu täysin lainsäädännön puutteista sekä markkinatalouden paineesta. Itse turkishan on erittäin ekologinen materiaali keinokuitujen sijaan.

Suosi suomalaista

Aina kannattaa valita kotimainen vaihtoehto. Kaikkia kotimaisia tuotteita ei kuitenkaan ole valmistettu Suomessa, tai ne on vain koottu Suomessa, osien tullessa halpatuontimaista kokoamisvalmiina.

Myös kotimaista työvoimaa pitää suosia. Rakennus- ja hoitoaloilla työolosuhteet ja palkkaus on keinotekoisesti ajettu alas, jotta alalle saataisiin työvoimapula. Tämän jälkeen töihin palkataan ulkomaalaista työvoimaa polkemaan palkkoja vielä lisää. Kun nämä “reppumiehet ja -naiset” vielä välttävät veronmaksun molempiin maihin, on hyvinvointiyhteiskunta helisemässä. Kieltäydy palkkaamasta Baltiasta tullutta kirvesmiestä tai menemästä arabilääkärin vastaanotolle. Oikeistopopulistit ovat iskostaneet joihinkin suomalaisiin ajatuksen, että jos maahanmuuttaja tekee töitä – vaikkapa ravintolayrittäjänä – on hänen maassaolonsa oikeutettu. Tässä kuitenkin sivuutetaan se seikka, että raha on pois joltain suomalaiselta yrittäjältä. Älä osta ulkomaalaiselta yrittäjältä!

Kotimaiset viljelykasvit ovat ravinteikkaita ja maittavia, joten maapallon toiselta puolelta niitä ei kannata rahdata. Esimerkiksi riisi on täysin kestämätön tuontituote, samoin niin sanotut superfoodit Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Kuitenkin vilja-allergikon on vaikea löytää korviketta vehnälle ja rukiille. Tattarin rinnalle kohtuullinen riisinkäyttö on heille perusteltua.

Pakkaus saastuttaa usein enemmän kuin itse tuote

Kustannustehokkuussyistä suosituin pakkausmateriaali on muovi, mutta se on samalla haitallisin. Muovin valmistuksessa käytetään vähiin käyvää luonnonvaraa, öljyä, ja lisäksi sen valmistus ja hävittäminen rasittaa raskaasti luontoa.

Muovipakkauksista elintarvikkeisiin liukenee myrkkyjä, jotka muun muassa salpaavat testosteronituotantoa. Olet varmasti huomannut, kuinka muovipullosta nautitussa juomassa on outo sivumaku, varsinkin, jos käytät samaa vesipulloa pitkään. Ota siis vesipulloksi lasipullo. Ylipäänsä elintarvikkeiden säilytys- ja valmistusvälineissä kannattaa välttää muovia. Myös alumiinisista astioista liukenee pitkällä aikavälillä myrkkyjä elintarvikkeisiin. Satunnainen käyttö ei kuitenkaan ole vaarallista.

Kaupassa asioidessa kannattaa käyttää omaa kangaskassia. Osassa kaupoista on hedelmäosastolla paperipusseja, ja eri hedelmiä voi myös pakata samaan pussiin, jos mahtuu. Älä myöskään ota pakasteita pieneen pussiin.

Suurin osa maailman meriin joutuvasta jätteestä on muovia, ja siellä se aiheuttaa erilaisia vahinkoja. Esimerkiksi kalat käyttävät sitä ravintona, minkä kautta siitä liukenevat myrkyt päätyvät loppukäyttäjään eli ihmiseen. Suuri määrä mereneläviä ja lintuja kuolee tavalla tai toisella muoviin.

Kierrätä oikein

Toisin kuin usein kuvitellaan, kaikki jätteet eivät päädy samaan kasaan kaatopaikalle, vaan oikein kierrätetyt jätteet löytävät oman paikkansa kierrätyslaitoksissa ja ne saadaan uusiokäyttöön. Paperikuitu esimerkiksi voidaan käyttää 3–5 kertaa. Taloyhtiöissä pitää lain mukaan olla polttokelpoisen jätteen ja kaatopaikkajätteen lisäksi paperi-, kartonki-, lasi- sekä metallijäteastiat, ja yksityiset voivat viedä kierrätettävät jätteet kierrätyspisteisiin vaikkapa kauppareissulla. Jos taloyhtiöltäsi puuttuu biojäteastia, vaadi sellaisen hankkimista isännöitsijältäsi, sillä Turussa tehdyssä tutkimuksessa 30 % polttoon menevästä jätteestä oli biojätettä, joka olisi saatu hyödynnettyä energiatehokkaammin.

Ennen kuin laitat jätettä kaatopaikkajäteastiaan, mieti, voisiko sen laittaa johonkin muuhun astiaan. Kaatopaikkajäte on ainoa, jota ei voida hyödyntää, ja lisäksi se on arvokkain tyhjentää. Kertakäyttöparistojen sijaan kannattaa hankkia ladattavat akkuparistot. Hinta on miltei sama, ja paristot voidaan ladata useaan kertaan. Näin syntyy vähemmän vaarallista jätettä.

Yhteenveto

Tässä tarjottiin joitain esimerkkejä vastuulliseen kuluttamiseen, mutta tämä on vain yksi mielipide. Parasta on, kun tutkii itse asioita ja tekee omat valintansa. Kaikkea ei voi tai kannata muuttaa heti, vaan vähän kerrallaan. Näin pysyy pää ja kukkarokin paremmin mukana.

Näissä asioissa pitää myös säilyttää pieni skeptisyys, samalla lailla kuin kaikkea muutakin informaatiota tulee tutkia kriittisesti. Kun eettiset arvot tulevat enemmän pinnalle, pääsevät väärinkäytöksetkin lisääntymään.

Aiheesta lisää:

Tuoreus kaikessa

Roskaa vai ruokaa?

Suomalaisyritykset tukevat sionistirikollisuutta

Luonnonmukainen ravinto Kansallisen Vastarinnan numerossa 1

Lisäaineet Kansallisen Vastarinnan numerossa 2

Janne Ahokas